Perth

Sunnuntai 3.3.2013

Ensimmäisen suht lämpimän yön jälkeen, lähdettiin ensi töiksemme ruokakauppaan, kun olimme edellispäivänä missanneet sen aukioloajat... Emme uskaltaneet ostaa kaupasta kauheasti ruokaa, kun majoituimme ensimmäisessä hostellissa vain yhden yön. Kaupassa oli kuitenkin kiva käydä pyörimässä, kun sieltä löytyi aika paljon samanlaisia tuotteita kun Suomesta, mutta huomasimme heti että Suomessa jopa Alepoissa on monipuolisempi valikoima tietyissä tuotteissa ja hinnat ovat Suomessa halvemmat.
Matkaan meille lähti salaattitarpeita, sillä olimme lähtiessämme vilkaisseet keittiöt pikaisesti, emmekä innostuneet ajatuksesta että kokkaisimme likaisilla pannuilla ja muilla astioilla...

Syötyämme myöhäisen aamiaisen, lähdimme taas kävelemään kaupungille ja päädyimme tutkimaan edellispäivänä löytämäämme puistoa hieman paremmin. Oli jännää huomata, että täällä puissa raakkuvat variksien sijaan papukaijat ja korpin näköiset linnut, joiden ääni kuulostaa hieman kissalta.
Käytiin katsomassa myös rannassa lasista kellotornia, joka on hyvinkin moderni, mutta itse kellot ovat 1800-luvulta jostakin Englannin kappelista tuodut.

Perthin yhden kaupunginosan nimi on Swan River, 

näiden mustien hienojen joutsenten mukaan. 

Tässä taideteoksessa on esimerkki kaikista Australiasta löytyvitä mineraaleista 

(kulta ja timantit puuttuvat jostain kumman syystä...) 

 

Maanantai 4.3.2013

Aamulla herättiin ennen puolta kymmentä, sillä täällä hostelleissa pitää huone luovuttaa jo klo 10 aamulla. Kävimme luovuttamassa huoneemme pois ja lähdimme talsimaan kohti seuraavaa, hieman halvempaa hostellia kohti (21,50€), joka sijaitsi kauempana kaupungin keskustasta. Kuulimme myös, että jokin yleinen vapaapäivä oli meneillään juuri tänä maanantaina, joten monet kaupat olisivat kiinni.

Päästyämme Banjo's Backpackersiin perille, olimme aivan hikisiä, sillä aurinko paistoi täydellä teholla, vaikka kello ei ollut edes kahtatoista vielä.
Emme päässeet kirjautumaan hostelliin ennen yhtä, joten jätimme rinkkamme säilöön ja hengailimme hostellilla melkein 3 tuntia.
Pääsimme 10 hengen huoneen sijaan 6 hengen huoneeseen samalla hinnalla ja olimme tyytyväisiä. Sängyt olivat myös todella hyvät ja puhtaat ja keittiö oli tilava ja pyykitkin sai pestyksi 4 dollarilla.

Onneksi läheinen Coles oli auki, joten saimme ostettua jotakin muutakin ruokaa salaatin lisukkeeksi.
Päivä meni aika arkisissa merkeissä, sillä pesimme pyykkiä, laitoimme ruokaa ja katselimme leffoja läppäriltä,  illan päätteeksi nukahdimme pehmoisiin peteihimme. Onneksi meillä oli korvatulpat, sillä hostelli oli täynnä nuoria, jotka hiljaisuudesta klo 23 jälkeen huolimatta melusivat ja ryyppäsivät pihalla...

Hostelleissa oli paljon sääntöjä kuten: hiljaisuus klo 23 jälkeen, ei alkoholia hostellin alueella klo 23 jälkeen, siivoa jälkesi keittiössä ja muualla yms. mutta eipä niitä kukaan noudattanut. Keittiöt ovat kaikkialla hostelleissa sikolättejä, sillä ketään ei kiinnosta siivota omia jälkiään. Itse saat ensin tiskata kaikki tarvitsemasi astiat, mikäli meinaat kokata, lavuaarit ja pöytätasot ovat täynnä ruoan tähteitä ja törkyä, jääkaapit haisevat pilaantuneelle ruoalle yms... Ihmiset ryyppäävät ja meluavat läpi yön... Turistit ovat todella piittaamattomia täällä, varsinkin backpackereitä leikkivät yksilöt, jotka ovat tulleet tänne vanhempiensa rahoilla näyttelemään aikuisia... Kaikki mahdolliset käytöstavat on unohtuneet, jopa tervehtiminen tuntuu olevan monille ylivoimaista.
Aasiassa paikalliset olivat ajattelemattomampia ja roskaavampia kuin turistit, täällä taas turistit ovat todella piittaamattomia.

Tiistai 5.3.2013

Käytiin käppäilemässä Northbridgessä, jossa oli mm. ulkoilmaleffateatteri, joka oli ilmainen. Kävellessämme sen ohi muutamaan otteseen, ei kertaakaan kohdallemme sattunut mitään hyvää katsottavaa, pääasiassa vain skedeleffoja...
Käytiin pivän aikana pyörimässä hieman kaupoissa ja hommattiin aussiliittymä puhelimeen, työpaikkojen ja asuntojen etsimistä varten, sillä täällä ei ihmiset vastaa sähköposteihin, vaan jokaikisestä asiasta pitää aina soittaa...

Pyörähdettiin turisti-infossa hakemassa karttoja ja tutkimassa lähialueiden esitteitä. Löydettiin keskustasta myös eräs sivukatu, joka oli tehty vanhan ajan Englannin -tyyliseksi. Katu oli täynnä pikku putiikkeja, jotka olivat selvästikin suunnattu turisteille, ja oli siellä jokunen kahvilakin.

Vietettyämme aikaa jälleen puistossa netissä surffaillen, lähdimme pimeäntulon jälkeen takaisin hostellille jälleen Northbridgen kautta, jossa Ilkka innostui puistossa soittelemaan kierrätysmateriaaleista tehdyillä soittimilla.

Keskiviikko 6.3.2013

Jälleen oli aamulla kymmenen aikaan kirjauduttava ulos hostellista, mutta jäimme vielä hengailemaan hostellille muutamaksi tunniksi, sillä seuraavaan hostelliin pääsi kirjautumaan vasta kahdelta.

Yhden jälkeen lähdimme talsimaan seuraavaan hostelliin, Planet Inniin, paahtavassa auringon paisteessa, voi että se matka tuntui pitkältä (3km)! Vaihdoimme jälleen hostellia, sillä onnistuimme löytämään vieläkin halvemman paikan (vain 13€/yö!). Nooh, sen oli sitten näköinenkin... Sängyt eivät olleet parhaimmasta päästä, mutta ehkä sentään vähän mukavemmat kuin ensimmäisessä hostellissa, mutta keittiö oli aikamoinen läävä. Torakoita näkyi siellä jatkuvasti ja keittiö oli muutenkin aika nuhruinen ja likainen. Päätimme kuitenkin kokata siellä jotakin, sillä olimme edellispäivänä ostaneet jo jotakin ruokia valmiiksi. Netti sentään oli ilmainen, asia joka ei ole Australiassa itsestäänselvyys, vaan usein netti maksaa hostelleissa aika paljon, mutta ilmaisia wi-fejä saattaa löytyä kaupungin alueelta.

Ei huvittanut ollenkaan hengailla hostellilla, joten otimme ilmaisen bussin nro 15 keskustaan ja lähdimme jälleen kävelemään keskustaa ympäriinsä.

Perthin keskustassa on ilmaisia busseja aivan ytimessä, joilla pääsevät liikkumaan turistit sekä paikalliset. Kokonaan ilmaisia bussilinjoja on kolme, jotka kaikki menevät hieman eri reittiä, mutta keskustan alueella myös muutkin bussit tarjoavat ilmaisen kyydin tiettyyn rajaan asti, joka on esim. neljä ensimmäistä pysäkkiä päätepysäkiltä alkaen. Oikein hyvä systeemi, vaikka Perthin keskusta onkin kohtalaisen pieni ja hyvin käveltävissä, mutta toisinaan ei jaksa kävellä koko päivää.

Palauttuamme illantullen hostellille, paistelimme chicken wingsejä pannulla, ja saimme uteliaita neniä jatkuvasti keittiöön haistelamaan niiden tuoksua...

Tämä rakennus vaihtoi väriä jatkuvasti illalla, sateenkaarenväreistä en onnsitunut nappaamaan kuvaa.

Hassua kyllä, mutta rakennus on jokin valtion virallinen virastorakennus!

Torstai 7.3.2013

Päästyämme puolen päivän jälkeen keskustaan, menimme ensimmäiseksi katsomaan Western Australian Museumia, joka oli ilmainen. Kävelimme bussiasemalta Northbridgeen juna-aseman kautta, sillä luulimme että siellä sai kävellä ilman lippua, mutta ulos mennessä virkailija tivasi olemattomia lippujamme, selitimme tilanteen ja hän kertoi että liputta laiturilla kävelemisestä voi saada 100 dollarin sakon. Onneksi hän päästi meidät kuitenkin ilman maksuja ulos asemalta...

Museo ei ollut kovin suuri, mutta ihan kiva ilmainen juttu käydä katsomassa. Museossa oli muutamia eläviä ötököitä esillä, sekä täytettyjä eläimiä, meteoriitteja ym. hienoja kiviä ja timantteja Australiasta sekä muualta maailmasta että hostoriallista kerrontaa Australian hostoriasta ja aboriginaaleista.

Museon jälkeen käytiin ostamassa Millielle etukäteisssynttärilahjaksi kengät, joita Millie oli koko viikon käynyt Targetista kuolaamassa. Ne maksoivat $50, mutta korot olivat juuri sopivan korkuiset ja muutenkin oikein nätit nilkkurit syys- ja kevät keleihin.

Napattiin vielä Subwaystä footlong mukaan ja hypättiin ilmaisbussiin, jonka oli määrä viedä meidät King's Parkiin. Bussimatka kesti tolkuttoman kauan ruuhkan vuoksi, vaikka matka ei ollut edes kovin pitkä. Jäimme pois kyydistä puiston kohdalla, mutta huomasimme pian, että siltä puolelta puistoa ei ollutkaan sisäänkäyntiä... Odottelimme seuraavaa bussia, joka onneksi saapui pian ja menimme perinteiseen wi-fi puistoon nauttimaan patongeista ja ilta-auringosta. King's Park jäi tällä kertaa välistä...
Onneksi olimme jo edellispäivistä viisastuneita ja olimme ottaneet pitkähihaiset paidat mukaan, sillä illat Perthissä olivat etenkin tuulisena päivänä hyvinkin kylmiä. Jopa huiville oli käyttöä.

First day Down Under

2.3.2013

Molskaistaanpa tämä käyntiin niinkin omaperäisesti kuin että sanomalla seuraavaa: g'day, mate!

Näin sitä alkaa reissun toinen osio, kun Aasia on jäänyt taaksepäin ja sekoilu kengurujen maassa on valmis alkamaan! Lähtö Balilta koitti aikaisin lauantaiaamuna, kun saimme hotellilta kuljetuksen kentälle ja olimme siellä hyvissä ajoin perillä. Kävelimme tätä melko rupuista kenttää niin kauan, kunnes olimme selvinneet monista turvatarkastuksista, maksaneet mukavana yllärinä tulleen maastapoistumisveron (n. 20€ per nenä) ja metsästäneet itsellemme ruokaa niistä vähäisistä ruokamestoista, jotka olivat niin aikaisin auki aamulla. Sen jälkeen koneeseen ja nokka kohti Australiaa, tarkemmin sanottua Perthiä, josta matkamme lähtee käyntiin!

Jos on vähänkin katsonut Jimiltä tulevaa Australian rajalla -nimistä realityohjelmaa, on varmasti saanut Australiaan saapumisesta hyvin pikkutarkan ja tiukan vaikutelman; laukut ja rinkat räjäytetään läpi ja pienikin murunen multaa, ruokaa tms. eloperäistä ainesta otetaan pois. Omalla kohdallamme maahan saapuminen kävi paljon iisimmin; passintarkastus kävi monia Aasian maita nopeammin ja tullivirkailijat halusivat vilkaista ainoastaan Balilta ostamiamme pieniä puuveistoksia, jotka läpäisivät tarkastuksen. Tämän jälkeen etsimme pienen tovin toimivaa automaattia, josta saisimme nostettua Australian dollareita, ja sen jälkeen lentokenttäbussilla kohti Perthin keskustaa!

Oltuamme 3 kuukautta majoittuneina private-huoneissa hotelleissa, joista suurin osa oli melko siistejäkin, tuntui dormiin majoittuminen hyvin jäätävältä meiningiltä. Bussi jätti meidät ydinkeskustan liepeillä sijaitsevaan hostelliimme, joka näytti jo ulkoapäin hyvin rupuiselta, ja sisältäpäin rakennus oli vielä sitäkin spugempi. Kävimme dumppaamassa rinkkamme nuhjuiseen 6 hengen huoneeseemme, jossa pari jannua oli nukkumassa syvässä unessa vaikka kello oli jo kolme iltapäivällä! Kaverit eivät heränneet mekasteluumme, joten selvittyämme pahimmasta järkytyksestä siitä, että tästä lystistä maksetaan about 24€ per nenä per yö, lähdimme tutkimaan tarkemmin Perthin keskustaa.

Haimme läheisestä Subista pientä evästä (pyrimme olemaan kauhistelematta blogissa hintoja liikaa, jottei koko Australia-osiosta tule pelkkää itseään toistavaa hintajauhantaa, mutta sanotaan nyt vielä tähän väliin että reilu 4€ hinta puolikkaasta Subista tuntui hyvin suolaiselta, kun Aasiassa sai samaan hintaan kokonaisen Subin), Woolworths-supermarketista limpparia ja sen jälkeen istahdimme ison kauppakadun varrella olevalle aukiolle syömään eväitämme ja selailemaan nettiä, sillä Perthissä ovat yleiset ja ilmaiset wi-fit hyvin vähissä ja tästä paikasta sattui löytymään yksi. Aukiolla ja kauppakadulla oli meininki parhaimmillaan; rullalautaijilat esittelivät energiajuoman voimin temppujaan, erästäkin mummoa kovasti tanssituttanut musa pauhasi milloin kenenkin katuesiintyjän boomboxista ja mies-ja-kitara-comboja näkyi kadun varrella useampiakin. Viihdyimme aukiolla jonkin aikaa, kunnes hipsimme etiäpäin katselemaan lisää maisemia.

Ikävä yllätys oli huomata, että Australiassa suurin osa kaupoista menee todella aikaisin kiinni ja varsinkin vielä viikonloppuisin; olisimme hakeneet supermarketista vielä lisääkin purtavaa myöhemmin syötäväksi, mutta se oli mennyt jo kello 17 kiinni, joten ei auttanut kuin jatkaa matkaa tyhjin käsin. Kävelymme johdatti meidät hyvin pian pilvenpiirtäjien keskelle; näky muistutti aavistuksen verran New Yorkia ja Singaporea, mutta pilvenpiirtäjiä oli huomattavasti vähemmän kuin ensin mainitussa eikä tunnelmakaan ydinkeskustassa ollut niin tiivis. Tuntui suorastaan oudolta, etteivät kadut olleet täynnä päriseviä ja tööttäileviä skoottereita ja romuautoja, sillä Aasiassa oli ehtinyt jo tottua liikennekaaokseen; liikennettä tuntui itseasiassa olevan vielä vähemmän kuin esimerkiksi Helsingin keskustassa ja kadun yli pääsi kävelemään vaikeuksitta, mikä Aasiassa ei todellakaan ole itsestäänselvyys!

Istahdimme katselemaan auringonlaskua ja eksoottisia puita erääseen pieneen puistoon, josta myös löytyi ilmainen wi-fi. Puistossa näkyi muitakin ihmisiä datailemassa kuka minkäkin laitteen ääressä. Pimeän tultua lähdimme hipsimään takaisin majapaikkaamme, käytyämme sitä ennen vanhassa kunnon McDonald'sissa syömässä juustoateriat, sillä kaikki muut annokset olivat niin ylihintaisia, ettei niitä voinut harkitakaan ottavansa! Huoneeseen päästyämme huomasimme, että iltapäivällä nukkuneet ukkelit olivat häipyneet huoneesta johonkin ja sen sijaan paikalle oli saapunut niin ikään huoneessa majoittuneena ollut ranskalaispariskunta, jotka olivat olleet Australiassa jo useamman kuukauden ja joiden kanssa jubailimme niitä näitä ja kuulimme vinkkejä Australiassa olemiseen. Jubailua jatkui jonkin aikaa, kunnes matkaväsymys otti sen verran lahjakkaasti vallan, että oli aika painua melkoisen surkeisiin sänkyihimme nukkumaan.

3 kuukautta Kaakkois-Aasiassa

Ennen kuin käydään Australian toilailujen kimppuun, lienee hyvä sauma pistää pakettiin kolme kuukautta kestänyt seikkailumme Kaakkois-Aasian maissa ja laittaa samalla pientä arviota kustakin paikasta. Muistakaa toki, että arviomme eivät ole mitään absoluuttisia totuuksia mistään paikasta; kyseessä ovat vain meidän omat mielipiteemme ja näkemyksemme ja joku muu on voinut kokea nämä paikat ihan eri tavalla kuin me. Jos jos sattuu käymään niin, että joku lukijoistamme saa näistä jotain inspiraatiota, vinkkiä tai muuta hötöntöttöä omiin matkailuihinsa liittyen, niin aina vain parempi! :)

Mutta, sen pidemmittä puheitta, lähdetään kertaamaan Aasian ekspeditiotamme pähkinänkuoressa:

Thaimaa

Bangkok

Jo ennen matkalle lähtöä katselimme Bangkokin maisemia Googlen Street Viewiä käyttäen. Fiilikset kyseisestä kaupungista olivat jo tuossa vaiheessa melkoisen ristiriitaiset; toisaalta oli päällä hyvä fiilis lähteä kylmästä Suomesta pois, päästä seikkailemaan kaukomaille ja kokea eksotiikkaa, jota Street Viewistä nähdyt värikkäät thain kielen hieroglyfeillä kirjoitetut kyltit, pikkukojut ja pienet sivukujat todella edustivat. Toisaalta nämä samaiset kyltit, pikkukojut ja pienet sivukujat taas antoivat kaupungista kaoottisen ja hikisen vaikutelman ja vähän sellaisen fiiliksen, että mitenköhän tuolla nyt mahtaisi viihtyä. Arvatkaapa vain, kumpi näistä fiiliksistä lopulta vei voiton?

Bangkok osoittautui melkoiseksi kusiaispesäksi ja ehdottomasti yhdeksi vihatuimmista paikoista reittimme varrella. Viikko tuossa saastaisessa ja haisevassa kaupungissa oli aivan liian pitkä aika; kolmessa päivässä olisi ehtinyt aivan hyvin kokea ja nähdä Bangkokin kaikki vähäiset nähtävyydet eikä olisi tarvinnut käyttää montaa päivää silkkaan hajoamiseen, kuten meille kävi. Ilman mukavaa majapaikkaamme sekä sen emäntää Pitchiä, joka auttoi meitä kaikissa kysymyksissämme ja antoi meille paljon arvokkaita vinkkejä kaupunkia koskien olisi Bangkok ollut vielä paljon, paljon järkyttävämpi mesta kuin mitä se nyt oli. Emme suosittele Bangkokia kenellekään, niin paljon parempia suurkaupunkeja löytyy tältä planeetalta, ettei tuohon rotankoloon kannata tuhlata aikaa eikä rahaa!

+ Lumphinin puisto, eläintarha, halpa ruoka (jos osaa puhua thaita), airtrain

- Englannin kielen osaamattomuus, liikenne, kaoottisuus, saasteet, vähäiset nähtävyydet, Khaosan Road, Chinatown, jatkuvat huijausyritykset, liian isoja ostoskeskuksia ja esillä lähinnä kalliita merkkejä, jalankulkureittien surkeus

Hua Hin

"Bangkok is a shithole!" tokaisi Hua Hinin majapaikkamme äärimmäisen mukava isäntä heti ensimmäisenä päivänä, emmekä voineet olla kuin täysin samaa mieltä! Hua Hin oli kirjaimellisesti "a breath of fresh air"; ilma tässä rennossa rantakaupungissa tuntui huomattavasti raikkaammalta kuin saasteisessa Bangkokissa jo heti, kun olimme saapuneet Hua Hiniin perille ja nähneet ensivilauksen sen upeasta rautatieasemasta. Hua Hinissä pääsimme myös ensimmäistä kertaa kokemaan rantaelämää reissumme aikana ja pulauttamaan Bangkokit pölyt pois raikkaassa merivedessä. Hua Hinin iltatorit tarjosivat hyvät shoppailumahdollisuudet ja Ilkka löysi heti kahden ensimmäisen päivän aikana etsimänsä kuteet, joita ei löytynyt Bangkokin järkyttävän isoista ostoskeskuksistakaan! Hua Hin jäi mieleen ehdottomasti parhaana paikkana Thaimaasta ja muutenkin yhtenä parhaista kohteista reissumme aikana. Erittäin lämpimät suosittelut, mikäli olet joskus Thaimaahan suuntaamassa!

+ Rento ilmapiiri, ranta, iltatorit, mukavat ihmiset, ostoskeskuksen edukas tarjonta, leffateatteri ja edukkaat elokuvat

- Aavistuksen kalliimpi hintataso kuin esim. Bangkokissa, jonkin verran suomalaisia turisteja, rannalla oli hevosratsastusta (ranta oli vähän liian pieni sekä hevosille että ihmisille...)

Koh Phangan

Ennen Koh Phanganin saarta vietimme yhden yön Chumphonin pikkukaupungissa, josta ei tuon ajan perusteella osaa sen enempää plussia ja miinuksia listata, joten skipataan se suosiolla välissä. Thaimaan bilesaarena tunnettu Koh Phangan jäi meiltä melko yksipuoliseksi kokemukseksi; saaren nähdäkseen olisi pitänyt joko vuokrata skootteri tai huristella taksilla, eikä kumpikaan vaihtoehto houkutellut meitä. Taksimatkalla saaren keskirannikon kohdalla sijaitsevaan bungalow-kyläämme ehdimme sen verran nähdä, että Koh Phanganin on hyvin vehreä saari, jossa on pikku kylänpahasia ripoteltuna sinne tänne. Koska olimme muun ajan liikkeellä ainoastaan apostolinkyydillä, vietimme koko Koh Phanganin aikamme bungalow-kylässämme hengaten, uiskennellen ja lähikylässä käppäillen. Parhaiten jäi mieleen jouluaaton vietto hollantilaisnelikon kanssa bilettäessä ja ryypätessä, jolla koitettiin lievittää joulusta aiheutunutta koti-ikävää niin paljon kuin mahdollista!

+ Vehreys, rannat, kirkas merivesi, biletys (ainakin Pirate's Cove -baarissa), hyvä ruoka

- Kallis hintataso, skootteri/taksi välttämätön jos haluaa nähdä saarta enemmänkin

Koh Samui

Ilkka kammosi koko Koh Phanganilla viettämämme ajan siirtymistä seuraavalle saarelle, Koh Samuille, jolloin pitäisi jälleen astua keinuvaan paattiin ja viettää rapiat pari tuntia yrjöilyn parissa, kuten oli käynyt Chumphonilta Koh Phanganille siirtyessä. Näin kävikin, mutta olo parani aavistuksen päästyämme Koh Phanganin karusta bungalow-majoituksesta kunnon hotellihuoneeseen Koh Samuilla ja vielä enemmän vetäistyämme naamariin järjettömän hyvät pizzat läheisessä italialaisessa raflassa. Koh Samuita näimme vielä vähemmän kuin Koh Phangania, sillä hotellimme sijaitsi aivan sataman vieressä, joten hengailimme kaikki päivät satamakaupungissa pyörien, sillä emme halunneet taaskaan vuokrata skootteria saati huristella taksilla ympäri saarta. Satamakaupunkimme merivesi näytti melko likaiselta, joten täällä emme käyneet muuta kuin kävelemässä läheisellä rannalla, mutta pidemmälle mentäessä tältäkin saarelta olisi taatusti löytynyt mahtavia uimarantoja! Eipä tuo silti haitannut, sillä kaupungissa oli mukavan rento tunnelma hengailla ja pyöriä kauppoja sekä kojuja tsekkaillen.

+ Halvempi hintataso kuin Koh Phanganilla, rento tunnelma, hyvä ruoka täälläkin
- Likainen ranta ja merivesi, skootteri/taksi välttämätön jos haluaa nähdä saarta enemmänkin

Hat Yai

Lähdimme hotellilta puolen päivän aikaan ensin syömään ja sitten odottelemaan klo 14 aikaan lähtevää lauttaa, joka olikin sitten tunnin myöhässä. Lautalla matkasimme Surat Thaniin, jonka rannasta menimme vielä noin tunnin bussilla rautatieasemalle. Tietenkin onnistuimme saamaan junaliput vasta 01:30 junaan, joten jouduimme odottelemaan asemalla 8 tuntia junan lähtöä, joka oli tavalliseen tapaan myös yli tunnin myöhässä. Juna matkasi 5 tuntia Hat Yaihin, jona aikana oli tarkitus nukkua, mutta emme onnistuneet siinä kovinkaan hyvin, sillä juna heilui niin paljon, että jatkuvasti tuntui siltä kuin tippuisi sängystä. Aamulla ollessamme perillä Hat Yaissa kävimme ostamassa liput Malesian rajan yli menevään junaan jo samalle päivälle, vaikka meillä olisi ollut liput valmiina 2 päivän päähän, mutta emme jaksaneet jäädä enää Thaimaaseen.

Hat Yaista olimme kuulleet lähes pelkästään huonoa kiitos matkaoppaiden, joiden mukaan Malesian rajan läheisyydessä ja muslimialueella sijaitseva kaupunki on jatkuvasti levottomuuksien ja pommiuhkien kohteena. Paskanmarjat! Hat Yai oli varsin viihtyisän oloinen mesta ja huomattavasti siistimpi kuin moni muu näkemämme paikka Thaimaassa; shoppailumahdollisuuksia olisi ollut vaikka muille jakaa, ja vaikka kaupunki ei mikään järjettömän iso ollutkaan, saivat pilvenpiirtäjät ja kerrostalot aikaan suurkaupungin tunnelman. Emme kuitenkaan itse jaksaneet liiemmin ostella mitään, joten vietimme viimeisen päivän Thaimaassa äärimmäisen väsyneinä Mc'Donaldsissa netissä hengaillen ja viimein iltapäivällä neljän jälkeen pääsimme matkaan rajan yli, ja rajalla oli taas omat sekoilunsa..

Viimein yhdeksän aikaan illalla pääsimme Alor Stariin hotelliin ja lepäämään 32 tunnin reissauksen jälkeen. Hieman uni maistui kun olimme nukkuneet vain parisen tuntia junassa...

+ Suurkaupungin tunnelma, shoppailumahdollisuudet, siisteys
- Wi-fiä oli vaikea löytää

Malesia

Alor Star

Yövyimme kaksi yötä ja vietimme ainoan kokonaisen päivämme hotellihuoneessa kauheissa vatsakarampeissa ja ripulissa. Saimme ilmeisesti ruokamyrkytyksen Hat Yaista ostamistamme pikkuporkkanoista, jotka eivät tykänneet olla kuumassa huoneilmassa. Illalla kävimme vain läheisellä ostoskeskuksella syömässä pikaisesti ja palasimme jälleen huoneeseen ja valmitauduimme seuraavan päivän Langkawin lauttamatkaan.
Alor Starissa ei näyttänyt olevan mitään nähtävää ja kaupunki oli hyvin laajalle levinnyt ja aika tyhjä. Joka paikassa meitä tuijotettiin ihan hirveästi, sillä länsimaalaiset turistit eivät useinkaan eksy Alor Stariin.

+ Ostoskeskus lähellä
- Vaikea kulkuinen ilman autoa, englannin kielen osaamattomuus, ihmisten tuijotus

Langkawi

Uusi vuosi vaihtui Langkawilla mukavissa rantatunnelmissa, saari osoittautui yllättävän isoksi ja vehreäksi. Hostellimme sijaitsi kaukana tapahtumakeskuksesta, mutta onneksi saimme hostellin henkilökuntaan kuuluvalta naiselta muutaman kerran kyydin sinne missä tapahtui. Ruoka oli todella hyvää, rannalla oli mukavasti tilaa, alkoholi ja tupakka olivat todella halpoja ja paikalliset olivat oikein mukavia. Ensi kerralla vuokrataan sitten auto päiväksi, että pääsee katsomaan vähän muitakin paikkoja saarella.

+ Erinomainen ruoka, rento ilmapiiri, hyvät rannat, halpaa alkoholia, hyvä englanninkielen osaaminen
- Ravintoloissa kallis hintataso, auton välttämättömyys

Penang

Malesian ruokaparatiisiksi kutsuttu Penang oli pieni pettymys, sillä ruoka oli Langkawilla parempaa, vaikkakin kaliimpaa. Georgetown on maailmanperintökohde, sillä siellä on paljon vanhoja rakennuksia. Nähtävää tosin ei ollut ihan niin paljon kun olimme kuulleet. Ostoskeskuksissa olisi ollut vaikka mitä shoppailtavaa!

+ Hyvät ostosmahdollisuudet, hapa hintataso
- Yliarvostettu ruoka, vähän nähtävää, huono englannin kielen osaaminen

Cameron Highlands

Eräs reissumme tähän asti ainutlaatuisimmista ja upeimmista paikoista, Cameron Highlands on todellakin kokemuksen arvoinen! Vehreää, sumuista ja vuoristoista maisemaa piisasi ja lämpötila (keskimäärin +20 astetta) tuntui todella viileältä vietettyämme sitä ennen puolitoista kuukautta mestoissa, joissa aurinko porotti lähes aina yli +30 asteen verran. Tunnelma tällä Malesian mansikanviljely-ylängöllä oli mukavan rauhaisa ja hiljainen, mutta nähdäkseen muutakin kuin pelkän pikkukylän johon olimme majoittuneet, olisi jälleen kerran pitänyt vuokrata auto, mutta sen sijaan menimme edulliselle retkelle, jossa pääsimme näkemään kylää ympäröivän alueen hienoimmat nähtävyydet. Lähtemättömästi mieleemme jäi myös retken huipentanut, surullisenkuuluisa viidakkovaellus läpi mutavallien ja liaanien!

+ Yllättävän halpa hintataso kaupoissa, upeat ja ainutlaatuiset maisemat, rauhallinen tunnelma, viileä lämpötila, edulliset retket
- Sateet yleisiä, melko kalliit ravintolat

Kuala Lumpur

Kuala Lumpur on myös ollut yksi reissumme tähänastisista helmistä. Vehreä suurkaupunki, joka tuntui kuitenkin kätevän pieneltä ja kotoisalta paikalta ja jonka keskeisimpiä nähtävyyksiä oli helppo tutkia myös jalkaisin, kun taas kauempana oleviin paikkoihin pääsi kätevästi edullisella Airtrain-junalla. Kaupungin eeppisin nähtävyys oli tottakai kuuluisa Petronas Towers, johon kuului myös iso kauppakeskus, jossa hengailimme useampanakin päivänä. Mainitsemisen arvoinen nähtävyys on myös Sultan Abdul Samad Building, jota ympäröi iso vehreä ruohokenttä. Ja ne shoppailumahdollisuudet; edellä mainitun Petronas Towersin hoodeilla olevan ostoskeskuksen lisäksi KL:ssä piisasi lukemattomia muitakin valtavia ostoskeskuksia, joissa kaikki liikkeet eivät olleet mitään Louis Vuittonia tai Guccia, vaan ihan normihintaisia tuotteitakin tarjoavia kauppoja. Meillä jäikin ties kuinka paljon hienoja tavaroita ostamatta rinkan rajoitusten vuoksi! KL:n suurin pettymys oli Lake Gardens -puistoalue; odotimme mestan olevan New Yorkin Central Parkin tyyppinen virkistysalue, jonka läpi voi kävellä ja istuskella nauttimaan vehreydestä, mutta mesta osoittautuikin tarkasti aidatuksi paikaksi, jota halkoi asfalttitie ja jonka nähtävyydet oli niin ikään aidattu erilleen toisistaan. Muilta osin kaupunki oli niin mahtava kokemus, että viikko siellä kului aivan liian nopeasti!

+ Vehreys, kätevä ja edullinen liikkuminen paikasta toiseen, lukuisat ostoskeskukset, ravintoloiden tarjonta ja edullinen hintataso, kotoisa tunnelma, mukava määrä nähtävyyksiä
- Lake Gardens, kaoottinen liikenne (erityisesti Chinatownissa), jalankulkureitit olivat paikoitellen huonossa kunnossa

Melaka

Satoja vuosia sitten hollantilaisten kauppiaiden hallinnassa ollut historiallinen pikkukaupunki Melaka ei tarjonnut mitään sen ihmeempää nähtävää kuin... noh, historiallisia rakennuksia ja pari kirkkoa, jotka ehti kaikki kokea ja nähdä yhden päivän aikana. Vietimme Melakassa vajaan viikon yhtä aikaa hollantilaisen Cindyn kanssa ja valitettavasti hostellimme sijaitsi syrjäisessä mestassa Chinatownin toisella puolen, joten jouduimme aina palloilemaan lähtiessämme kävelemään tuon ärsyttävän kaupunginosan läpi ja väistelemään autojen ja skootterien lisäksi kana-aivoisia kiinalaisturisteja, jotka poukkoilivat paikasta toiseen vailla järjen hiventä. Hollantilaisten kädenjälki näkyi Melakan arkkitehtuurissa ja mäen päällä sijainneet hollantilaiskappelin rauniot olivat kieltämättä varsin hieno näky. Muilta osin aika kului Melakan paria isoa ostoskeskusta tutkien ja kävimmepä myös katsastamassa tsunamista kertovan The Impossible -leffan, joka oli järkyttävä ja vaikuttava elämys! Iso pettymys Melakassa oli uintimahdollisuuksien vähyys; vaikka kaupunki sijaitsi meren rannalla, ei paikasta löytynyt lainkaan uimarantoja eikä saasteiseen meriveteen ollut sen enempää asiaa. Ainoa yleinen ulkoilmauimala oli auki muutamana päivänä viikossa puolentoista tunnin ajan per päivä, mikä oli täydellinen järjettömyyden huippu!

+ Historialliset rakennukset, ostoskeskukset
- Mauton ruoka ja vähäinen ruokatarjonta, suht. kallis hintataso, uimarantojen puute ja ulkoilmauimalan järjettömyys, melko vähän nähtävää

Singapore

Singapore

Melakasta siirryimme bussilla rajan yli piskuiseen kaupunkivaltio Singaporeen, joka tunnetaan ankarista kielloistaan, kalliista hintatasostaan, purukumin laittomuudesta sekä monista upeista nähtävyyksistä ja pilvenpiirtäjistä, ihan näin muutamia asioita mainitaksemme. Olimme majoittuneina keskeiselle paikalle Chinatowniin, josta pääsi helposti ja kätevästi eri puolille tätä pientä maata. Paikan hintataso oli todellinen jytky ja viikossakin paloi rahaa aivan järjetön määrä verrattuna Thaimaahan ja Malesiaan, vaikkemme Singaporesta edes ostaneet mitään! Nähtävää kuitenkin piisasi joka päivälle, emmekä useinkaan palanneet majapaikkaamme kuin vasta myöhään illalla pyörittyämme eri paikoissa tuntikausia.

Parhaiten mieleen jäi Marina Bayn alue, jossa sijaitsi mm. kuuluisa Marina Bay Sands -luksushotelli ostoskeskuksineen sekä lootuksen kukkaa muistuttava ArtScience Museum, jossa kävimme katsastamassa perus-valokuvanäyttelyn lisäksi mahtavan The Art of the Brick -nimisen Lego-palikkataidenäyttelyn. Singaporen oma puuhamaasaari Sentosa Island tarjosi myös paljon koettavaa turisteille, joilta löytyy paksu lompakko; kalliiden huviajelujen sijaan me kävimme tsekkaamassa saarella sijaitsevan maailman suurimman akvaarion ja lisäksi makoilemassa rannalla parinakin päivänä. Mainittava on myös Singaporen eläintarha, johon ostimme liput sekä päivä- että yöeläintarhaan; mahtavia kokemuksia kumpainenkin! Orchard Roadin järkyttävän iso ostoskatu sekä lukuisat muut isot ostoskeskukset olisivat piisanneet täyttämään himoshoppailijoiden ostosnälän, mutta kuten sanottua, emme itse löytäneet näistä mitään hankintoja. Kaikkiaan Singapore jäi mieleen kalliina, mutta ehdottomasti kokemisen arvoisena maana!

+ Älytön määrä nähtävää ja koettavaa, upea arkkitehtuuri ja pilvenpiirtäjät, kätevä metroverkosto, eläintarha, Sentosa Island, Marina Bayn alue, paljon ostosmahdollisuuksia
- Todella kallis hintataso, yllättävän töykeitä paikallisia

Bali (Indonesia)

Kuta

Lentokentän läheisyydessä sijaitseva Kuta on monen Balin vierailijan ensikohde, ja näin oli seikka meidänkin kohdalla. Huijarit olivat kimpussamme jo lentokentällä, mutta emme tietenkään menneet mihinkään lankaan ja onnistuimme neuvottelemaan kohtuuhintaisen taksikyydinkin suoraan majapaikkaamme. Kuta oli harvinaisen rasittava paikka; kävely ahtailla pikkukujilla kusipäisten ja yli-ikäisten skootterijonnejen huristellessa raivostuttavien pärinämasiinoiden kanssa sentin päästä ohi on jotakin, mitä ei halua turhan montaa kertaa elämänsä aikana kokea. Tähän kun vielä lisätään muutaman sekunnin välein ahdistelevat rihkamakauppiaat, ravintoloiden sisäänheittäjät sekä taksi- ja hierontatuputtajat niin johan on soppa valmiina! Ei paikka ihan täyttä naalin paskaa sentään ollut; ranta oli tilava ja hyvä (vaikkakin isot aallot sekä rihkamakauppiaat sielläkin olivat välillä käydä hermoille) ja välillä siellä pääsi ihastelemaan taitavien surffaajien tyylinäytteitä (vaikkakin lähes kaikki surffausta yrittäneet olivat täysiä nyyppiä, jotka kaatuivat noin sekunnin kuluttua siitä kun olivat nouseet puolittain seisomaan laudan päällä), halpaa ostettavaa olisi piisannut vaikka muille jakaa, ruoka oli hyvää ja monin paikoin edullista ja lisäksi hotellimme uima-altaassa oli oikein mukava uiskennella iltaisin rantapäivän jälkeen. Kaikkiaan paikasta tuli kuitenkin sellainen olo, että olisi astunut takaisin Thaimaahan ja kokenut kyseisen maan rasittavimmat puolet yhdessä tiiviissä paketissa.

+ Ranta, edullinen hintataso, hyvät ravintolat, Beachwalk-ostoskeskus
- Huijarit, skootterit, liikennekaaos, ahtaat kävelykujat, järjetön melutaso, erilaisten kauppiaiden ahdistelu, välillä turhankin isot aallot meressä, roskaisuus

Ubud

Seikkailimme noin viikon ajan Ubudissa, joka tunnetaan lukuisten taidegallerioiden lisäksi ehkä parhaiten Eat Pray Love -leffan kuvauspaikkana; todellisuudessa leffa oli kuvattu vielä jokseenkin syrjässä Ubudista, sillä emme nähneet ainakaan itse mitään leffasta tuttuja riisipeltomaisemia, joista Ubud myös tunnetaan. Rauhallinen viikko kului hotellimme mukavalla uima-allasalueella makoillen sekä kauppakatuna tunnettua Monkey Forest Roadia pitkin käppäillen, jonka varrelta tsekkasimme muutamankin eri ravintolan sekä pikkuputiikin. Parina päivänä eksyimme Ubudin pääkadulle, jonka varrella sijaitsi lukuisia vanhoja ja upeita balilaistemppeleitä ja näimmepä samalla myös jokusen riisipellon, jotka sijaitsivat hieman syrjempänä pääkadulta. Mieleen jäi myös Monkey Forest -apinametsä, jossa mahtavien temppeliraunioiden ja viidakon keskellä juoksenteli älytön määrä villejä apinoita, joiden kanssa sai olla varuillaan; meidän kimppuumme nämä veijarit eivät käyneet, mutta muutama muu metsässä vieraillut ukkeli sai apinan niskaansa käsiteltyään varomattomasti mukanaan tuomia hedelmiä. Korkeista aidoista ja lasinsiru-esteistä huolimatta meidänkin hotellimme allasalueelle ehti viikon aikana eksyä useampikin apina, mutta onneksi nämäkään eivät käyneet meidän tai tavaroidemme kimppuun!

+ Rauhallinen tunnelma, riisipellot, Monkey Forest, hyvät ravintolat
- Suht. kallis hintataso, skootterin/auton tarve jos olisi halunnut nähdä syrjäisempiä nähtävyyksiä

Sanur

Rauhallinen rantakaupunki Sanur oli meidän visiittimme ajan vielä ihan poikkeuksellisenkin rauhallinen, sillä vierailimme siellä sesongin ulkopuolella, mikä näkyi turistien vähäisessä määrässä ja rantaravintoloiden tyhjyydessä; muuallakaan Balilla ei ollut hirvittävästi turisteja, mutta Sanurissa ja Benoalla vielä sitäkin paljon vähemmän! Varaamamme hotelli sijaitsikin kauempana rannasta kuin mitä Agodan sivuilla ollut kartta väitti, joten saimme joka päivä kävellä reippaan matkan rannalle päästäksemme ja kuulla joka kerta kymmenien autojen ja skootterien sekä tööttäyksien ihanat korvia hellivät sulosävelet! Sanurin ranta ei ollut mistään puhtaimmasta ja muutenkaan parhaasta päästä, mutta sopivan uintipaikan löydettyämme siellä kelpasi pulikoida ja ottaa aurinkoa. Lukuisat rantaravintolat olivat sen verran kalliita, että turvauduimme useammankin kerran vanhaan tuttuun McDonald'siin ja samaten astetta kauempana rannasta sijainneisiin ravintoloihin, joiden taso vaihteli jonkin verran. Pikkukojuja Sanurissa sijaitsi yllättävän vähän ja parhaan mahdollisuuden shoppailuun tarjosikin paikallinen Hardy's-tavaratalo, josta olisi löytynyt ties mitä siistiä ostettavaa, mikäli rinkka vain olisi sattunut olemaan yhtään nykyistä tilavampi!

+ Hiljainen tunnelma rannoilla, Hardy's-tavaratalo, rantojen hienot merimaisemat, mukava iltatunnelma rantakadulla
- Rannat olivat jokseenkin likaisia ja vesi matalaa, kalliit ravintolat, ruoan vaihteleva taso, nähtävyyksien puute, liikenteen melu

Benoa

Visiittimme toisessa hiljaisessa rantakaupungissa, Benoassa, venähti alunperin kaavailtua pidemmäksi kiitos upean ja viihtyisän hotellimme, jossa aika vierähti todella nopeasti! Benoa ei myöskään juhlinut runsailla nähtävyyksien määrällä, vaan sen charmi perustui Sanurin tapaan rauhalliseen tunnelmaan, kauppa- ja ravintolakadulla käppäilyyn sekä rannan merimaisemiin. Toisin kuin Sanurissa, Benoassa piisasi kalliin ja hienon näköisiä luksushotelleja toinen toisensa perään ja oma majoituksemme oli myös reissumme kalliimmasta päästä, mutta oli kyseinen mesta todella myös hintansa väärti! Benoan ranta oli vielä Sanuriakin köykäisempi, emmekä käyneet siellä muuta kuin katsastamassa maisemat kertaalleen ja sen jälkeen pysyttelimme hotellimme allasalueella. Kaupungissa olisi piisannut lukuisia ravintoloita, mutta testasimme niistä ainoastaan kaksi ja niistäkin kävimme toisessa syömässä ainoastaan kerran; Sari-ravintola osoittautui niin loistavaksi, ettemme nähneet mitään syytä vaihtaa mihinkään muuhun koko Benoan visiittimme aikana!

+ Rauhallinen tunnelma, Sari-ravintola, rannan merimaisemat
- Köykäinen ranta, kallis hintataso (muissa kuin Sari-ravintolassa), nähtävyyksien puute

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, eli tätä kaikkea mahtui kolmeen Kaakkois-Aasiassa viettämäämme kuukauteen. Seuraavaksi siirrymme reissumme toiseen osioon ja kokonaan eri mantereelle, kun lähdemme seikkailemaan Down Underiin A.K.A Australian ihmeelliseen maailmaan!

Paluu Kutaan

26.2-2.3.2013

Viimeinen spotti ennen Australiaan siirtymistä oli Kuta, johon palasimme sen vuoksi, että pääsisimme helposti lentokentälle, joka sijaitsi Kutan vieressä. Emme olleet todellakaan innoissamme paluusta tähän Thaimaa 2:een, jossa liikenne on helvetillistä, myyjät ja ahdistelijat täysin sietämättömiä ja turistit silkkoja ääliöitä. Otimme tällä kertaa eri hotellin, joka sijaitsi lähempänä rantaa ja ostosmestoja kuin edellinen hotelli. Hotelli oli piilossa romuisten kerrostalojen välissä, jossa oli remontti parhaillaan menossa; hotellin karu ulkokuori säikäytti aluksi, mutta itse huone oli onneksi ihan mukava.

Saapumispäivä sujui tutuissa merkeissä; hotellissa chillaillen ja Australia-juttuja netistä selaillen. Vaikka matka Benoasta Kutaan ei ollut pitkä, oli olo jälleen sen verran väsynyt, ettemme ruokaakaan jaksaneet kaukaa etsiä; Burger Kingin Whopperit maistuivat erinomaisilta pitkästä aikaa! Loppuilta sujuikin sitten hotellihuoneessa rentoutuen limpparilinjalla, kuten tähän asti oli jo pidemmän aikaa ollut; kyseessä ei ollut mikään varsinainen tipaton helmikuu, vaan yritimme vain säästää rahaa Australiassa oleskelua varten juomalla viinasten sijaan limpparia, joka oli moninkertaisesti halvempaa Balilla.

Seuraavana päivänä tarkoitus oli viihtyä rannalla makoillen ja uiden, mutta järjettömän kova tuuli pisti plörinäksi nämä pläänit. Nakkasimme rantakamat mukaan, söimme lounaaksi pienet annokset satay-kanaa rannan viereisessä food courtissa ja sen jälkeen rannalle, jossa hymy hyytyi, kun näimme miten hiekka pöllysi kävelytielle asti eikä meressä näkynyt juuri ketään uimassa tai surffaamassa aallokon vuoksi. Asetuimme hietikolle hetkeksi lukemaan kirjaa, kunnes silmiin tuullut hiekka alkoi ärsyttämään sen verran, että lähdimme hipsimään Beachwalk-ostoskeskukseen päin. Päätimme käydä jälkkärillä samaisessa Nanny's-ravintolassa, jossa olimme käyneet myös ensimmäisellä Kuta-visiitillämme. Otimme kumpikin pirtelöt sekä vohveliannokset ja vaikka todella herkullisia olivatkin niin silti meinasi iskeä sellainen sokerihumala että oksat pois!

Toiseksi viimeisenä päivänä tuuli oli yhä kova, mutta päätimme siitä huolimatta mennä rannalle. Lounas Burger Kingistä ja sen jälkeen taistelemaan hiekkamyrskyä ja rannan kaupustelijoita vastaan. Ilkka halusi aallokosta huolimatta mennä uimaan ja vaikka aallot näyttivät yhtä hurjilta kuin aiemminkin, niissä oli yllättävää kyllä helpompi uida kuin edellisellä Kutan visiitillä, jolloin meinasimme molemmat jäädä rantahietikolla aaltojen alle pahan kerran! Päivällisellä käväisimme samassa intialaisessa ravintolassa, jossa olimme edelliskerrallakin syöneet; butter chicken ja chicken korma maistuivat jälleen erinomaisilta!

Helmikuu ehti vaihtua maaliskuuksi vielä Balilla ollessamme ja viimeisenä päivänä siirryimme vielä erääseen hotelliin, joka sijaitsi aivan lentokentän vieressä; lentomme Perthiin lähtisi kello 9 tienoilla aamulla, mutta lennon check-in aukeaisi jo kolme tuntia aiemmin, joten aamukuudelta ei todellakaan huvittaisi lähteä metsästämään taksia ja riskeerata sitä, ettei kentälle pääsisi ajoissa. Siispä valitsimme hotellin, josta pääsisi tarpeen tullen kävellenkin kentälle, vaikkakin oikein mukavana yllärinä saimme kuulla hotellin tarjoavan myös ilmaisen kenttäkuljetuksen, jonka tottakai hyödynsimme! Tämäkin hotelli oli melkoisen kiva ja parisen tuntia huoneessa hengailtuamme kävimme tsekkaamassa tämän mestan rannan, jonne oli noin vartin kävelymatka.

Kävelymatka kulki paikallisen asuinlähiön läpi ja siellä olikin oikein mukava käppäillä, kun sai mennä täysin rauhassa ilman lähes ainuttakaan pärisevää skootteria vieressä ja paikallisten tervehtiessä meitä ohittaessamme taloja. Rannalla söimme pahimpaan nälkään paistetun nuudeliannoksen, joka oli oikein maukasta! Lisäksi ostimme viereisestä kojusta grillatun maissin, joiden herkullista tuoksua olimme nuuhkineet jo Sanurin rannalla. Älyttömän tuliseksi maustettu maissi oli niin ikään erinomaista! Rannalla ehdimme istuskella jokusen tunnin ja pulahtaa viileähköön veteen ennen upeaa auringonlaskua, joka värjäsi taivaan liilaksi, kuten kuvistakin näkyy.

Pimeyden laskettua kävimme vielä syömässä hotellimme viereisessä ravintolassa, joka oli todella kallis eikä ruoka tosiaan hintansa arvoista. Masut kuitenkin saimme täyteen, jonka jälkeen haimme vielä viereisestä pikkumarketista rinkanpakkauskaljat ja sen jälkeen hoitamaan rinkka kuntoon lentoa varten ja odottelemaan todella suurella innolla aikaista aamuherätystä, jolloin reissumme toinen vaihe pääsisi alkamaan, kun suuntaisimme kohti Down Underia!

Benoa

19-26.2.2013

Balin kaakkoisrannikolla sijaitsevassa, pikkuisessa Benoan kaupungissa olimme suunnitelleet viettävämme viitisen päivää, mutta varaamamme hotelli osoittautui niin mahtavaksi paikaksi, että pidensimme vierailuamme vielä parilla päivällä lisää. Taksimatka Sanurista kesti reilu puoli tuntia, mutta matka piteni vielä jonkin verran, kun yritimme kuskin kanssa bongailla hotelliamme, joka ei millään meinannut erottua Benoan monien isojen luksushotellien joukosta. Lopulta spottasimme kyltin, joka opasti meidät pikku hotellimme pihaan, joka sijaitsi hieman syrjässä Benoan päätieltä. Edellisten kohtalaisten hotellihuoneiden jälkeen tuntui uskomattoman ihanalta päästä isoon viihtyisään huoneeseen, jossa oli ilmastointi, jääkaappi ja valtava sänky, joka oli reissumme tähän asti ehdottomasti mukavin!

Ensimmäinen päivä kuluikin hyvin pitkälti vain sängyssä maaten ja rentoutuen, kunnes illansuussa lähdimme hipsimään syömään Sari-nimiseen ravintolaan, josta hotellimme mukava omistaja oli meille vinkannut (ehkä osittain siksi, että hän työskenteli myös tuossa kyseisessä ravintolassa). Vinkki oli todella hyvä, sillä Benoa on kalliimpi kuin monet muut paikat Balilla (mikä näkyikin luksushotellien lukumäärästä), mutta tämä ravintola oli kaupungin halvimmasta päästä ja tilaamamme grillatut kanapihvit olivat suussa sulavia! Matkalla ravintolaan jouduimme jälleen torjumaan lukuisat hieronta-, kyyti- sekä ravintolatarjoajat, jotka olivat tavallista hanakammin kimpussamme. Kadut olivatkin todella tyhjillään turisteista eikä ravintoloissakaan ryysistä näkynyt, joten ei ihmekään, että meille koitettiin jatkuvasti kaupitella kaikkea.

Monina muinakaan päivinä emme juurikaan hotellilta ja sen viihtyisältä allasalueelta poistuneet, johtuen osittain siitäkin, ettei Benoalla hirveästi nähtävää piisannut. Kävimme eräänä päivänä tsekkaamassa rannan, joka sijaitsi vain reilun 100 metrin päässä hotelliltamme, mutta rantavesikossa oli paljon teräviä pikkukiviä ja ranta oli muutenkin melko likaisen näköinen, joten emme jääneet sinne sen enempää makoilemaan ja uiskentelemaan.

Shoppailumahdollisuuksiakaan paikka ei hirveästi tarjonnut; pari astetta isompaa kauppaa tarjosi hyllyittäin matkamuistoja, ja niiden joukosta Ilkka löysi vihdoin ja viimein metallisen sytkärin, joka toimi hyvin pullonavaajana (Kuala Lumpurista ostettu stenkku oli tähän tarkoitukseen täysin susi). Ostimme samalla kasan kempparitarvikkeita joita saattaisimme vielä tarvita reissun aikana, sillä arvelimme saavamme ostettua niitä huomattavasti halvemmalla Balilta kuin Australiasta.

Vähäisistä nähtävyyksistä huolimatta Benoa oli oikein rentouttava ja viihtyisä mesta ja hotellillemme annoimme Agodan nettiarvostelussakin täydet pisteet, mitä emme ole kovinkaan monen muun majapaikan kohdalla pystyneet tekemään.

Sanur

13.-19.2.2013

Hehhei, 50. blogitekstimme lähtee tästä käyntiin:

Pilkallisesti "Snoreksikin" nimetty Sanur oli seuraava kohteemme Ubudin apinametsämaisemien jälkeen; kuorsaukseen viittaava lempinimi tullee siitä, että Sanur on yleisesti ottaen melkoisen hiljainen paikka verrattuna vaikkapa kaoottiseen Kutaan. Ja näin olikin, sillä mestan lukuisat rantaravintolat loistivat tyhjyydellään eikä pikkukojuissakaan pahemmin Bintang-kaljapaitoja ostelevia länkkäreitä parveillut, myyjien kovista houkutteluyrityksistä huolimatta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö me rauhaa rakastavat suomalaiset olisi pitäneet Sanurista!

Päästyämme perille puoli-ilmaisella taksikyydillä hotellillemme, odotti melkoinen ylläri kun vilkaistiin muutoin mukavan oloisen huoneen vessaa; paikan seinät olivat törkykerroksen peittämät ja ne näyttivät siltä, ettei niitä ole kuurattu viimeiseen kymmeneen vuoteen. Emme onnistuneet tinkimään huoneen hinnasta alennusta paskaisen wc:n vuoksi, mutta saimme kuitenkin neuvoteltua paikan henkilökunnan siivoamaan vessan inhimilliseen kuntoon, jonka jälkeen huoneessa kelpasi mukavasti majoittua. Muutamana ensimmäisenä päivänä vaikutti siltä, että olimme hotellin ainoat asiakkaat, eikä seuraavinakaan päivinä näkynyt kuin pari muuta pariskuntaa olevan majoittuneena meidän lisäksemme.

Muutoin ei viikon aikana mitään kummempaa tapahtunut, sillä paikassa ei ollut oikeastaan minkäänlaisia nähtävyyksiä tarjolla. Päivät kuluivat rannalla makoillen ja kirjoja lukien ja iltaisin ruokapaikkaa metsästäen. Parina ensimmäisenä päivänä valitsimme väärän osan rannasta; uimaan pääsi näillä kohdin hyvin hikisesti, sillä vettä oli alle polviin asti ja veteen pääsi korkeintaan kellumaan juuri ja juuri. Onneksi älysimme vaihtaa seuraavana päivänä spottiin, jossa pääsi jo ihan kunnolla polskimaankin. Rannalla oli viikonlopun aikana meneillään myös pienimuotoiset festarit, jossa muutoin rauhallinen rantaelämä sai pientä säväriä, kun lavalla esiintyi bändejä laidasta laitaan; reggaeta, punkia sekä ties mitä metalin alagenrecorea soittavia yhtyeitä saatiin parina päivänä kuunnella enemmän kuin tarpeeksi!

Parhaiten jäi paikasta mieleen iltahämärän aikaan alkavat myrskyt, joiden aikana näkyi kaukana horisontissa lukuisia salamoita pilvien takana. Emme itse jääneet kuin yhden kerran sateen kouriin ja tällöinkin harpoimme paikalliseen tavaratalo Hardy'siin pitämään suojaa, josta samalla Millie löysi itselleen uuden uimapuvun edellisen tilalle ja Ilkka puolestaan pienen puisen hippoveistoksen. Myynnissä oli myös aivan käsittämättömän siistejä puisia kävelykeppejä erilaisilla eläinkuvioilla koristeltuina; Ilkka olisi enemmän kuin mielellään ostanut mukaan parikin tällaista, mutta näillä pakaasiresursseilla oli otettava järki käteen ja ostaa moninkertaisesti pienempi ja kevyempi veistos. Katsellaan tilannetta sitten uudemman kerran, kun ollaan paluumatkalla Suomeen!

Ystävänpäivänä teimme muuten erään hauskan havainnon paikallisesta ravintolakulttuurista; olimme itse viettäneet mukavan rauhallisen rantapäivän tuolloin ja kävimme illalla syömässä yhdessä monista romanttisen näköisistä rantaravintoloista. Paikka oli todella tunnelmallinen, mutta ruoka oli valitettavasti pettymys; Millien kanasalaatti oli suunnilleen nyrkin kokoinen läjä salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia ja kanaa, joka oli tungettu ananaksen kuoreen, eikä Ilkan sinänsä hyvänmakuinen hummerikeittokaan nälkää vienyt, sillä se tarjoiltiin teemukin kokoisesta lautasesta. Jouduimme siis käydä vielä täyttämässä mahaamme pikaruokalassa ja ensimmäisenä vaihtoehtona olisi ollut Pizza Hut. Sisään ei kuitenkaan noin vain päästykään, sillä ravintolan ovella palloili pari-kolmekymmentä ukkelia "jonossa" ja sisällä pöydät olivat tupaten täynnä. Emme olleet uskoa silmiämme; vaikka Pizza Hut todella hyviä lättyjä tekeekin, ei silti itsellä tulisi välttämättä ensimmäisenä mieleen viedä sinne perhettä ystävänpäivän kunniaksi hienolle illalliselle. Parinsadan metrin päässä sijainnut McDonald's tarjosi yhtä suuren yllätyksen, sillä pöydät olivat sielläkin tupaten täynnä ja jono tilaustiskille ulottui ovelle asti. Tällä kertaa emme jonosta välittäneet, vaan mätimme kupuumme vielä tuplajuustot ja jälkkärit, joilla nälkä lähti kunnolla.

Olimme kuulleet toki uutenavuotena tapaamaltamme jenkkipariskunnalta, että Kaakkois-Aasiassa pikaruokaketjut edustavat paikallisille ihmisille kallista ja hienoa ruokaa, ja ihmisten mennessä sinne syömään on kyseessä suorastaan merkkitapaus, kun taas länsimaisessa kulttuurissamme nämä ravintolat ovat monille halvimmasta päästä olevaa shittisapuskaa. Näin saimme omin silmin kokea, että ystävänpäivänä upeat tunnelmalliset rantaravintolat (joista osassa saattoi syödä jopa halvemmalla kuin Mäkkärissä) saivat muutamat hassut asiakkaansa länkkäreistä, kun taas paikallisten juhlapäivälliset tapahtuivat pikaruokaloissa. Melkoisen metkaa meininkiä, ettemme sanoisi!