Molskaistaanpa tämä käyntiin niinkin omaperäisesti kuin että sanomalla seuraavaa: g'day, mate!
Näin sitä alkaa reissun toinen osio, kun Aasia on jäänyt taaksepäin ja sekoilu kengurujen maassa on valmis alkamaan! Lähtö Balilta koitti aikaisin lauantaiaamuna, kun saimme hotellilta kuljetuksen kentälle ja olimme siellä hyvissä ajoin perillä. Kävelimme tätä melko rupuista kenttää niin kauan, kunnes olimme selvinneet monista turvatarkastuksista, maksaneet mukavana yllärinä tulleen maastapoistumisveron (n. 20€ per nenä) ja metsästäneet itsellemme ruokaa niistä vähäisistä ruokamestoista, jotka olivat niin aikaisin auki aamulla. Sen jälkeen koneeseen ja nokka kohti Australiaa, tarkemmin sanottua Perthiä, josta matkamme lähtee käyntiin!
Jos on vähänkin katsonut Jimiltä tulevaa Australian rajalla -nimistä realityohjelmaa, on varmasti saanut Australiaan saapumisesta hyvin pikkutarkan ja tiukan vaikutelman; laukut ja rinkat räjäytetään läpi ja pienikin murunen multaa, ruokaa tms. eloperäistä ainesta otetaan pois. Omalla kohdallamme maahan saapuminen kävi paljon iisimmin; passintarkastus kävi monia Aasian maita nopeammin ja tullivirkailijat halusivat vilkaista ainoastaan Balilta ostamiamme pieniä puuveistoksia, jotka läpäisivät tarkastuksen. Tämän jälkeen etsimme pienen tovin toimivaa automaattia, josta saisimme nostettua Australian dollareita, ja sen jälkeen lentokenttäbussilla kohti Perthin keskustaa!
Oltuamme 3 kuukautta majoittuneina private-huoneissa hotelleissa, joista suurin osa oli melko siistejäkin, tuntui dormiin majoittuminen hyvin jäätävältä meiningiltä. Bussi jätti meidät ydinkeskustan liepeillä sijaitsevaan hostelliimme, joka näytti jo ulkoapäin hyvin rupuiselta, ja sisältäpäin rakennus oli vielä sitäkin spugempi. Kävimme dumppaamassa rinkkamme nuhjuiseen 6 hengen huoneeseemme, jossa pari jannua oli nukkumassa syvässä unessa vaikka kello oli jo kolme iltapäivällä! Kaverit eivät heränneet mekasteluumme, joten selvittyämme pahimmasta järkytyksestä siitä, että tästä lystistä maksetaan about 24€ per nenä per yö, lähdimme tutkimaan tarkemmin Perthin keskustaa.
Haimme läheisestä Subista pientä evästä (pyrimme olemaan kauhistelematta blogissa hintoja liikaa, jottei koko Australia-osiosta tule pelkkää itseään toistavaa hintajauhantaa, mutta sanotaan nyt vielä tähän väliin että reilu 4€ hinta puolikkaasta Subista tuntui hyvin suolaiselta, kun Aasiassa sai samaan hintaan kokonaisen Subin), Woolworths-supermarketista limpparia ja sen jälkeen istahdimme ison kauppakadun varrella olevalle aukiolle syömään eväitämme ja selailemaan nettiä, sillä Perthissä ovat yleiset ja ilmaiset wi-fit hyvin vähissä ja tästä paikasta sattui löytymään yksi. Aukiolla ja kauppakadulla oli meininki parhaimmillaan; rullalautaijilat esittelivät energiajuoman voimin temppujaan, erästäkin mummoa kovasti tanssituttanut musa pauhasi milloin kenenkin katuesiintyjän boomboxista ja mies-ja-kitara-comboja näkyi kadun varrella useampiakin. Viihdyimme aukiolla jonkin aikaa, kunnes hipsimme etiäpäin katselemaan lisää maisemia.
Ikävä yllätys oli huomata, että Australiassa suurin osa kaupoista menee todella aikaisin kiinni ja varsinkin vielä viikonloppuisin; olisimme hakeneet supermarketista vielä lisääkin purtavaa myöhemmin syötäväksi, mutta se oli mennyt jo kello 17 kiinni, joten ei auttanut kuin jatkaa matkaa tyhjin käsin. Kävelymme johdatti meidät hyvin pian pilvenpiirtäjien keskelle; näky muistutti aavistuksen verran New Yorkia ja Singaporea, mutta pilvenpiirtäjiä oli huomattavasti vähemmän kuin ensin mainitussa eikä tunnelmakaan ydinkeskustassa ollut niin tiivis. Tuntui suorastaan oudolta, etteivät kadut olleet täynnä päriseviä ja tööttäileviä skoottereita ja romuautoja, sillä Aasiassa oli ehtinyt jo tottua liikennekaaokseen; liikennettä tuntui itseasiassa olevan vielä vähemmän kuin esimerkiksi Helsingin keskustassa ja kadun yli pääsi kävelemään vaikeuksitta, mikä Aasiassa ei todellakaan ole itsestäänselvyys!
Istahdimme katselemaan auringonlaskua ja eksoottisia puita erääseen pieneen puistoon, josta myös löytyi ilmainen wi-fi. Puistossa näkyi muitakin ihmisiä datailemassa kuka minkäkin laitteen ääressä. Pimeän tultua lähdimme hipsimään takaisin majapaikkaamme, käytyämme sitä ennen vanhassa kunnon McDonald'sissa syömässä juustoateriat, sillä kaikki muut annokset olivat niin ylihintaisia, ettei niitä voinut harkitakaan ottavansa! Huoneeseen päästyämme huomasimme, että iltapäivällä nukkuneet ukkelit olivat häipyneet huoneesta johonkin ja sen sijaan paikalle oli saapunut niin ikään huoneessa majoittuneena ollut ranskalaispariskunta, jotka olivat olleet Australiassa jo useamman kuukauden ja joiden kanssa jubailimme niitä näitä ja kuulimme vinkkejä Australiassa olemiseen. Jubailua jatkui jonkin aikaa, kunnes matkaväsymys otti sen verran lahjakkaasti vallan, että oli aika painua melkoisen surkeisiin sänkyihimme nukkumaan.
No comments:
Post a Comment