Odaiban futuristinen saari oli yksi kiintoisimman oloisista nähtävyyksistä, joista luimme matkaoppaista ennen reissun alkua ja niinpä omistimme maaliskuun viimeisen päivän tutustuaksemme tähän ostoskeskuksia ja muita huvituksia ja nähtävyyksiä täynnä olevaan mestaan. Liikkeelle päästiin lähtemään onneksi edellispäivää huomattavasti aiemmin ja aurinkoinen sääkin tarjosi mitä mainioimmat puitteet saarikierrokselle! Mietimme hetken jos toisenkin tapaamme matkustaa Odaiballe; erittäin suosittu keino on kävellä sinne mantereen puolelta kuuluisaa Rainbow Bridge -siltaa pitkin, joka tarjoaa taatusti upeat näkymät suuntaan jos toiseenkin. Kävelymatkasta olisi kuitenkin tullut suht pitkä, jo senkin vuoksi, ettei Rainbow Bridgen mantereen puoleisen päädyn aivan välittömässä läheisyydessä ei sijainnut minkäänlaista juna-asemaa. Koska olo ei tuntunut riittävän energiseltä moiseen reippailuun, tyydyimme menemään saarelle junan kyydissä. Harkitsimme kuitenkin yhä mahdollisuutta kävellä Rainbow Bridgea pitkin takaisin mantereelle illalla, jolloin näkisimme maisemat oletettavasti hienossa iltavalaistuksessa.
Odaiba osoittautuikin odotettua isommaksi mestaksi. Toinen toistaan komeampia ja futuristisia rakennuksia oli saarella melkoinen määrä ja osa niistä sijaitsi yllättävän pitkän kävelymatkan päässä toisistaan; yksi päivä ei millään olisi riittänyt kaiken näkemiseen, joten jouduimme vain karusti valitsemaan mielenkiintoisimman kuuloiset mestat ja jättämään loput toiseen kertaan. Paahtavassa auringonpaisteessa lähdimme talsimaan kohti Miraikan-nimellä tunnettua tekniikkamuseota, joka kiinnosti enemmän Ilkkaa kuin Millietä. Matkalla oli pakko napata pari kuvaa DiverCity Tokyo Plaza -nimisen ostoskeskuksen edessä komeilleesta, huikean kokoisesta ja näköisestä Gundam-jättirobotista, jota me ummikot erehdyimme alkuun luulemaan joksikin Transformeriksi!
Jokusen sataa metriä käveltyämme pääsimme perille Miraikan-museon nähtävyyksiä ihmettelemään. Onneksi pääsyliput eivät olleet mitenkään järjettömän kalliit, sillä komean näköinen pytinki kätkikin sisäänsä enemmän lasten ihmeteltäväksi sopivia vempaimia ja värkkejä eri tieteen osa-alueilta. Osa esillä olevista jutuista oli sinänsä kiinnostavia, kuten kuvissammekin näkyvä avaruuskapseli, mutta mielenkiinto ei silti riittänyt lukemaan ja tutkimaan läheskään kaikkia esillä olevia faktoja. Ympärillä pärisevät lapsilaumat eivät myöskään auttaneet asiaa! Plussaa on kuitenkin annettava englanninkielisistä opasteksteistä, joita oli museossa kiitettävän paljon.
Ennen kuin jatkoimme matkaa muita Odaban nähtävyyksiä ihmettelemään, katsoimme vielä ASIMO-robotin esittelyshow'n, joka sopivasti sattui alkamaan vielä museossa ollessamme. Tätä vajaa puolitoista metriä korkeaa, Hondan suunnittelemaa humanoidirobottia kerääntyi meidän lisäksemme ihmettelemään muutamakymmenpäinen ihmislauma kamerat ojossa; monet aikuiset ihmiset ottivat robotista kuvaa ja videokuvaa aivan innosta pinkeänä! Tässä vaiheessa show'sta emme muista enää muuta, kuin että robotti osasi juosta lyhyitä matkoja ja jollakin tapaa reagoida yleisön tervehdyksiin, mutta eipä tuosta show'sta oikein sen enempää irti saanut. Esityksen päätyttyä köpöttelimme takaisin museon alimman kerroksen makoilusohville lepuuttamaan jalkoja ja ihailemaan valtavaa Geo-Cosmos-maapalloa joka ilmeisesti näytti reaaliaikaisia säätietoja maailmanlaajuisesssa mittakaavassa.
Museolta matka jatkui kohti VenusFort-ostoskeskusta, jonka sisäänkäynti osoittautuikin upeiden vanhojen autojen esittelytilaksi, aiheeseen sopivasti sisustettuna tietenkin! Jäätävän hienoja amerikanrautoja ja muita ajopelejä ihailtuamme löysimme itsemme näyttävästä, keskiaikaisen eurooppalaiskaupungin tyyliin suunnitellusta ostoskeskuksesta. Mesta oli lähes tyhjillään ihmisistä ja monet kauppojen ja ravintoloiden työntekijät näyttivät todella turhautuneilta seistessään tyhjän panttina, joten saimme katsella mestoja aivan rauhassa. Astetta vähemmän yllättäen ostoskeskus oli täynnä pieniä erikoisliikkeitä, joissa myytiin rapsakan hintaisen näköisiä merkkituotteita, mutta onneksi silmään osui myös edes tuttuakin tutumpi Kiddy Land -lelukauppa, jossa piti ehdottomasti piipahtaa. Sitä ennen piti kuitenkin sammuttaa kurniva nälkä; ravintolatarjontaa piisasi taas vaikka millä mitalla ja kun hintatasokaan ei päätä huimannut, oli todella vaikea valita monen hyvän kuuloisen mestan joukosta. Päädyimme lopulta erääseen havaijilaisteemaiseen ravintolaan, jonka listalta oli todella vaikea tehdä valintoja, niin hyvältä monet vaihtoehdot kuulostivat! Otimme lopulta kumpikin ruoaksi burgeriannokset ja jälkiruoaksi todella muhkeat vohvelijälkiruoat; kumpikin ruokalaji maistui oikein hyvältä, mutta jälkiruoka-annokset olivat niin valtavat, ettemme kumpikaan meinanneet saada niitä kokonaan alas!
Kiddy Landista matkaan tarttui parit pienet tuliaiset ja figuurit ja tuhlasipa Ilkka samalla jenejä reissumme ainoaan pelikonekokemukseen; kyseessä oli tietysti itse kusetusmasiinoiden kruunaamaton kuningas, koura-automaatti, joka tuollapäin maailmaa myös UFO Catcher -nimellä tunnetaan. Tässä masiinassa olisi palkintona ollut överisiistejä Dragon Ball -figuureita, mutta yllättävääkin yllättävämmin koura ei sellaista mukaan napannut ja sata jeniä köyhempänä Ilkka poistui pikavauhtia laitteen luota, jottei enempää massia tulisi siihen tuhlattua; tarpeeksi monen (kymmenen) kierroksen jälkeen olisi taatusti tullut halvemmaksi suunnata Akihabaralle ja ostaa sama figuuri suoraan kaupasta!
Köpötellessämme ulos olikin ilta jo ehtinyt pimetä ja Odaiban rakennukset sekä niiden takaa häämöttävä mantere alkoivat näkyä hienossa iltavalaistuksessa. Matka jatkui parinsadan metrin päässä sijaitsevaan, jo aiemmin mainittuun DiverCity Tokyo Plaza -ostoskeskukseen. Sitä ennen piti kuitenkin vielä pysähtyä ihailemaan ostarin edessä komeilevaa jättirobottia lähempää; huomasimme samalla, että robotin jalkojen juurella sijainneessa kojussa myytiin Gundam-fanitavaraa, mutta me emme mitään ostettavaa sieltä löytäneet. Tämäkin ostoskeskus oli valtava pytinki, mutta tällä kertaa mielenkiintoisia kauppoja piisasi useampiakin; löytyi niin kiinnostavaa merkkiliikettä (mm. Adidas ja Stussy), edullisia ketjuvaatekauppoja (mm. Old Navy ja Uniqlo) kuin myös meitä kovasti kiinnostavia krääsä- ja lelukauppoja. Mitään isoja ostoksia emme tehneet, mutta ainakin Old Navysta sekä eräästä epävirallisesta Disney-kaupasta löytyi pientä ostettavaa itsellemme kuin myös jokunen tuliainen.
Kauppojen mennessä kiinni oli meidänkin aika suunnistaa takaisin ulos ottamaan vielä jokunen kuva. Päivällä vallinneesta auringonpaisteesta ja lämmöstä ei tässä vaiheessa ollut enää merkkiäkään; kävellessämme merelle päin ottamaan kuvia Rainbow Bridgestä oli tuuli yltynyt jäätävän napakaksi ja olimme aivan jäässä! Tässä vaiheessa ei käynyt enää mielessäkään lähteä kävelemään siltaa pitkin, varsinkaan kun ilma oli niin pirun kylmä! Saatuamme tarpeeksi takana häämöttävästä sillasta sekä sen edessä komeilleesta näköis-Vapaudenpatsaasta lähdimme vilusta väristen hipsimään juna-asemalle.
Matkalla spottasimme vielä erään ison ostoskeskuksen, jonka tutkiminen jäisi seuraavaan reissuun, kuin myös vielä lähempää katsottuna Odaiban kuuluisimpiin nähtävyyksiin kuuluvan Fuji TV Buildingin isoine metallipalloineen, joka tosiaan näytti LEGO Technic -palikoista kootulta pytingiltä, kuten eräässä matkaoppaassa rakennelmaa oli osuvasti kuvailtu. Oikein siisti mesta kaiken kaikkiaan!
No comments:
Post a Comment