Reissun viimeiselle kokonaiselle päivälle emme jaksaneet keksiä enää muuta ohjelmaa kuin käydä katsastamassa kävelymatkalla olevia hoodeja, Nihonbashia, Tsukijia ja Ginzaa, tällä kertaa eri suunnasta käppäiltynä kuin aiemmin. Kurkkukipu vaivasi Ilkkaa edelleen, mutta ääntä lähti kurkusta sentään hieman eilistä päivää paremmin. Katsastimme kartasta etukäteen kävelyreitin ja sen jälkeen lähdettiin liikkeelle.
Käännyttyämme päinvastaiseen suuntaan kuin aiemmilla kävelylenkeillämme löysimme heti kivan pienen puiston, johon monet paikallisetkin olivat pysähtyneet lounastauolle nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Viivyimme itsekin pienen tovin kirsikankukkia ihaillen, kunnes matka jatkui kohti seuraavaa, vähän matkan päässä häämöttävää puistoa.
Välissä pysähdyimme pieneen ruokakauppaan ostamaan evästä. Päädyimme jälleen sushibokseihin ja hyvä niin, sillä kyseessä olivat reissun tähän asti maukkaimpiin kuuluvat sushit! Mene ja tiedä varmasti, mutta arvelimme, että tuoreen makuinen kala saattoi olla peräisin Tsukijin kalatorilta, joka sijaitsi suht lyhyen matkan päässä. Sushit söimme aavistuksen verran aiempaa isommassa puistossa, jossa niin ikään piisasi väkeä nauttimassa lounasta. Lounastajien lisäksi puistossa piisasi myös kirsikankukanlehtiä, joita meinasi varista myös meidän sushiemme päälle!
Puistosta matka jatkui eteenpäin Tsukijin hoodeille. Matkalla ei muuta sen kummempaa nähtävyyttä tullut vastaan kuin melko iso, Tsukiji Hongan-ji -niminen buddhalaistemppeli, jonne emme lähteneet astelemaan sisään ja josta emme myöskään kuvaa tulleet napanneeksi. Temppeliltä matka jatkui hiljalleen kohti Ginzan hoodeja. Välissä pysähdyimme pieneen liikkeeseen, jossa myytiin miltei pelkkiä syömäpuikkoja sekä riisikulhoja; valikoimassa oli jos jonkin sorttisia puikkoja näyttävilläkin koristeilla ja hinnatkin vaihtelivat parista eurosta muutamaan kymmeneen euroon per pari. Millie osti kaupasta vielä pari viime hetken tuliaista, jonka jälkeen jatkoimme käppäilyä.
Vähitellen alkoi näköpiiriin ilmaantua tuttuakin tutumpia Ginzan rakennuksia, mutta sitä ennen pysähdyimme ottamaan parit kuvat Kabuki-za-nimisestä kabukiteatterista, joka kuuluu Tokion tunnetuimpiin kyseistä taidemuotoa esittäviin mestoihin. Koristeellinen rakennus oli oikein näyttävän näköinen ilmestys, mutta parit kuvat siitä riittivät meille ja sen jälkeen aloitimme vielä kerran pienen kauppakierroksen Ginzassa; mitään muuta ei kierrokselta kuitenkaan enää tarttunut matkaan kuin Millielle uudet nappikuulokkeet Sony Buildingista.
Ginzasta matka jatkui kävellen takaisin hotellille, käväistyämme ennen sitä nappaamassa minimarketista matkaan vielä evästä ja jokusen juoman viimeisen Tokio-iltamme kunniaksi. Loppuilta menikin sitten laukkuja pakkaillessa sopivan pienessä tuiterissa, sillä tokihan meidän piti ostamamme juomat myös kumota alas, seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä huolimatta! :D
3.4.2014
Laitetaan tänne vielä lyhkäisesti tarinaa kotiinpaluupäivästämme, joka jäi mieleen aivan järjettömän kuumotuksen takia! Kello oli siis herättämässä meidät valitettavan hyvissä ajoin, jotta ehtisimme varmasti oikeaan metroon ja sen jälkeen oikeaan lentokenttäjunaan. Edellisiltana kumoamamme juomat jyskyttivät päässä kun puimme pikaisesti vaatteet päälle, söimme viimeiset jääkaapista löytyvät aamupalatähteet ja tarkistettuamme vielä kerran että kaikki on mukana ryntäsimme laukkuinemme ulos huoneesta ja kohti metroasemaa. Kuin kruunatakseen kotiinpaluun aiheuttaman lievän masennustilan ulkona satoi vettä kaatamalla ja kengät kastuivat miltei samantien, mutta onneksi matka metroasemalle oli melko lyhyt.
Etenimme laukkuinemme aivan normaalisti täpötäydelle laiturille ja siitä päästäänkin varsinaiseen kuumotukseen. Olimme nimittäin mielestämme edellisiltana moneen kertaan tarkistaneet metrolinjat, joilla pääsisimme päärautatieasemalle ja siitä eteenpäin lentokenttäjunaan ja aioimme käyttää samaa linjaa, jolla olimme pari viikkoa aiemmin saapuneet päärautatieasemalta hotellimme asemalle, tällä kertaa vain päinvastaiseen suuntaan. Kaiken järjen mukaanhan meidän olisi pitänyt päästä tällä samalla linjalla myös toiseen suuntaan, mutta ehdittyämme jo hypätä junaan aloimme alati kasvavassa paniikissa tiirailla seuraavia asemia, joiden joukossa ei näkynyt päärautatieasemaa. Emme vieläkään tiedä mitä tapahtui; olimmeko katsoneet linjan totaalisesti väärin, muistimmeko vain itse linjamme väärin vai oliko linjoihin tehty muutoksia juuri tämän parin viikon aikana minkä Tokiossa vietimme, mutta syystä tai toisesta olimme menossa aivan väärään suuntaan. Pikaisena paniikkiratkaisuna hyppäsimme seuraavalla asemalla metrosta pois, vilkaisimme pikaisesti metrokarttaa ja kysyimme vielä paikallisilta apua, miten pääsisimme nopeasti oikeaan junaan.
Lentokenttäjunamme lähtöön ei tässä vaiheessa ollut enää hirveästi aikaa. Kyseessä ei olisi toki ollut mikään maailmanluokan katastrofi jos olisimme missanneet junamme, sillä olisimme vielä seuraavallakin ehtineet keposesti lennollemme, mutta tottahan toki olisi ketuttanut järjettömän paljon maksaa toiset 30€ junalipusta, joten halusimme ilman muuta ehtiä oikeaan junaan! Metrokartan ja saamiemme neuvojen avulla matkustimme seuraavalla asemalle tulleella junalla vielä yhden pysäkin eteenpäin isolle risteysasemalle, jonka jälkeen alkoikin pikajuoksu läpi ihmisvilinän ja suunnistus seuraavalle laiturille, josta kulkevalla junalla pääsisimme vihdoin määränpäähämme! Tässä kohti meitä onnisti ensimmäistä kertaa koko päivän aikana; Suica-matkakorteissamme ei tässä vaiheessa nimittäin ollut enää kuin reilu parisataa jeniä arvoa jäljellä, mikä ei välttämättä olisi riittänyt edessä olevaan metromatkaamme. Olimme täysin valmiita vaikka hyppäämään porttien yli ja maksamaan vartijoille käteisellä puuttuvat jenit, kunhan vain pääsisimme pikasesti laiturille, mutta kas - matka maksoi tarkalleen sen reilun parinsadan jenin verran, joka kortiltamme löytyi ja pääsimme kuin pääsimmekin kunnialla laiturille, korteillamme olevan arvon jäädessä pyöreään nollaan. Uskomattoman taktinen veto huipentaa kahden viikon edestakainen metrolla suhailu ja summittainen arvon latailu tämmöiseen temppuun, eikös? ;D
Metroon pääseminen meni tämänkin jälkeen vielä todella tiukille, sillä se oli lähdössä asemalta aivan pian ja aamuruuhkan ollessa yhä kiivas oli vaunu aivan tupaten täynnä. Jouduimme todella ikävästi vain rynnimään laukkuinemme yhdestä ovesta sisään ja pyytelimme kanssamatkustajiltamme isoon ääneen tuhannesti anteeksi. Mahduimme kuin mahduimmekin vaunuun juuri ja juuri, vaikkakin kanssamatkustajiemme happamat ilmeet käskivät sanattomasti meitä painumaan sinne mihin aurinko ei paista. Tästä emme kuitenkaan jaksaneet tässä kohti enää välittää ja pian pääsimmekin jo loikkaamaan metrosta ulos - vihdoin ja viimein oikealla asemalla! Onneksi olimme tutustuneet päärautatieasemaan jo etukäteen ja löysimmekin lentokenttäjunan laiturin hyvin pikaisesti ja hyvä niin, sillä junan lähtöön ei ollut enää kovinkaan montaa minuuttia! Kaiken tämän sekoilun ja seikkailun jälkeen oli aivan käsittämätön helpotus istahtaa lentokenttäjunan pehmeälle penkille ja aloittaa matka kohti lentokenttää. Kaikesta juoksemisesta ja panikoimisesta jäi päälle inhottavan hikinen olo, mikä olisi varsinainen riemu kun edessä olisi jälleen reilu kymmentuntinen lento, mutta emme jaksaneet tässä vaiheessa enää antaa senkään häiritä kovin paljoa!
Mitä tästä siis opimme? Jatkossa tarkistamme ja varmistamme aina moneen kertaan yhteydet ja niiden toimivuudet etukäteen ja lähdemme liikkeelle todella, todella, todella hyvissä ajoin, jotta emme joudu kokemaan tällaista samanlaista jäätävää seikkailua enää toista kertaa!
Mutta siihenpä siis huipentui kevään 2014 kahden viikon pituinen Tokion reissumme. Ihastuimme mestaan aivan ikihyviksi - New Yorkin jälkeen kyseessä on toiseksi siistein paikka jossa olemme ikinä käyneet ja Nykikin vie voiton vain todella lievästi - ja aiomme ehdottomasti palata Tokioon vielä joskus uudestaan, niin kuin olemme pitkin blogia jo ehtineet muutaman kerran vihjaista. Voi olla, että muutama asia viimeisiltä Tokio-päiviltä jäi blogiin laittamatta, sillä jälleen kerran pääsi blogin viimeistely venähtämään miltei vuoden verran siitä, kun tältä reissulta koto-Suomeen palailimme, mutta eiköhän tässä oleellisimmat asiat tullut silti listattua!
Uusien blogitekstien pariin palaillaan kuitenkin hyvin piakkoin, sillä viikko sitten karistimme Suomen pölyt jaloistamme ja suuntasimme jälleen kerran kohti Aasiaa; tällä kertaa kohteenamme oli parikin meille uutta mestaa, Hong Kong sekä Vietnam, josta tätäkin tekstiä parhaillaan kirjoittelemme.
Pikaisiin palailemisiin siis, arvon lukijamme! :)
No comments:
Post a Comment