Hoi An

13-15.3.2015

Hoi Anissa viettämämme kolme kokonaista päivää sujuivat hyvin pitkälti rentoutumisen ja voimien keräämisen merkeissä, sillä seuraavina etappeina olisi jälleen kaksi suurkaupunkia, Hanoi sekä Hong Kong, joissa pyörimistä ja hyörimistä riittäisi jälleen joka päivälle. Kun uima-altaalla varustettu hotellimmekin oli vielä niin viihtyisä paikka ja mukavan pieni Hoi Anin kaupunkikin oli suunnilleen yhdessä päivässä nähty, olivat puitteet paremmat kuin hyvät rehelliselle lööbaamiselle!

Ensimmäisenä päivänä lähdimme joskus iltapäivästä köpöttelemään Hoi Anin eräänlaisena keskustana toimivaan vanhakaupunkiin. Matkalla oli tietysti pysähdyttävä testaamaan paikallisen ravintolan maukkaiksi osoittautuneet sapuskat ja sen jälkeen matka jatkui vanhoja rakennuksia ihailemaan. Matkalla meidät pysäytti paikallinen iäkkäämpi nainen, joka halusi kovasti jutella kanssamme ja ei itsenä mukaan muka myynyt mitään. Nainen ohjasi meidät pian näppärästi vilkkaan tien yli jatkaen matkaa pienelle torialueelle ja siellä sijaitsevalle kojulle, jossa hän rupesi tyrkyttämään Millielle kynsi- ja ihohoitoja. Metodina esimerkiksi ihokarvojen poistolle nainen käytti sormiensa ympärille kietomaansa ohutta lankaa, jota hän sitten heilutteli ihon päällä ja jonka olisi pitänyt poistaa karvoja iholta. Ei kyllä hirveän tehokkaalta keinolta vaikuttanut ja ikuisuudelta tuntuneen inttämisen jälkeen pääsimme vihdoin lähtemään kojulta ja jatkamaan matkaamme. Olimme sanoneet että tulemme vain katsomaan missä nainen työskentelee jos Millie tulisi toisiin aatoksiin hoitojen suhteen, mutta nainen olisi halunnut käydä toimeen heti.
Torialueelta poistuessamekin joku koitti jatkuvasti kaupata meille jotakin, koko homma meinasi jo heti alkuun käydä rasittavaksi!

Hotellilta saamamme Hoi Anin kartta, jota käytimme suunnistamiseen, oli sen verran epämääräinen, että onnistuimme eksymään ihan väärälle saarelle käveltyämme sillan yli. Kartta näytti hämäävästi, että saarelta pääsisi käppäilemään Hoi Anin varsinaiselle vanhankaupungin saarelle, mutta eipä päässytkään, kuten saimme huomata. Niinpä ei auttanut muu kuin palata takaisin sinne mistä tulimme ja jatkaa matkaa.

Pysähdyttyämme joen vieressä sijaitsevaan kahvilaan herkulliselle jälkkärille alkoivat maisemat näyttää vihdoin oikeilta. Oli todella suuri helpotus astua pelkästään kevyelle liikenteelle pyhitetylle alueelle, sillä jatkuva skootteriruuhka alkoi taas raastaa hermoja toden teolla! Joen vieressä kävellessämme kaupustelu jatkui yhä, tosin tällä kertaa krääsän lisäksi meille tyrkytettiin jokiristeilyä milloin minkälaisilla aluksilla. Turhaa touhua, sillä joen vierustan näki ihan tarpeeksi hyvin rannaltakin käsin.

Vanhanaikaiset eurooppalaishenkiset rakennukset olivat hieno näky ja niitä olikin meidän lisäksemme ihailemassa kymmeniä muita turisteja. Da Nangin lähes autioiden rantakatujen jälkeen olikin outoa nähdä laumoittain turisteja ja paikallisia hengailemassa ympäriinsä! Kuvailimme hetken joen viereisiä rakennuksia, jonka jälkeen siirryimme palloilemaan tämän alueen mittapuulla kuuluisan katetun japanilaisen sillan hoodeille. Täälläkin palloili muitakin turisteja laumoittain, joten kuvaaminen vaikeutui oleellisesti, mutta saimmepahan ainakin jokusen kuvan napattua.

Illan pimetessä alkoivat alueen lukuisat valot syttyä ja mesta muuttui entistä upeamman näköiseksi! Siirryimme tällä kertaa oikean sillan ylitse vanhankaupungin puolelle katselemaan valoja. Istuessamme joen vierellä saimme jälleen hätistellä krääsäkauppiaita pois vähän väliä! Jonkin aikaa huilattuamme käppäilimme viereiselle torialueelle, josta ostimme kotiin viemiksi kivisen Buddhan pään ja sen jälkeen matka jatkui erinomaiseen Cactus-ravintolaan syömään. Hotellille palatessamme kello oli jo niin paljon, että lähes kaikki paikat olivat sulkeneet ovensa; tämä tuntui aivan hullunkuriselta, sillä lähes kaikissa näkemissämme Aasian paikoissa mestat ovat auki yötä päivää ja keskellä yötäkin voi lähteä asioimaan vähintään 7-Eleveneihin, jotka siis täälläkin loistivat poissaolollaan!

Muut päivät sujuivatkin pääosin hotellimme altaalla hengaillessa, aurinkoa ottaessa ja altaan virkistävän viileässä vedessä polskiessa. Ihmetykseksemme allasalue oli lähes aina autio; eräänä päivänä vaihdoimme pari sanaa eräiden australialaisten naisten kanssa ja jokunen muu jantteri kävi altaassa polskimassa silloin tällöin, mutta muutoin saimme olla ihan rauhassa. Auringon painuessa varjoon lähdimme aina keskustaan etsimään syötävää, mutta näinä muina päivinä osasimme varoa kaupustelijoita ja tyrkyttelijöitä aiempaa jyrkemmin; jos vaikkapa hedelmäkoreja kantava kaupustelija tuli tarjoamaan kuvan ottamista työgearit päällään, osasimme heti sanoa ei, sillä kuvan ottoa seurasi todella aggressiivinen hedelmien myynti, josta ei helpolla olisi päässyt pois. Ruoka ravintoloissa oli pääosin oikein hyvää ja juomat halpoja.

Yhtenä iltana eksyimme Moe's Tavern -nimiseen kuppilaan vanhankaupungin puolella; palvelu oli huomattavasti parempaa kuin Simpsoneista tutussa esikuvaravintolassaan ja hinnat sen verran halpoja, että päähän ehti nousta tarpeeksi sopiva hiprakka happy hour tyyliin!

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli oikein mukava pikkukaupunki ja eräs reissuhistoriamme parhaista hotelleista, joten kyseessä oli erinomaiset puitteet muutaman päivän pituiselle rentoutumislomalle. Ainoat miinukset kaupungissa olivat kaupustelijat sekä pääosin skoottereiden aiheuttama liikennekaaos, josta tosin jälkimmäinen ei ollut tässä paikassa vielä mitään verrattuna Hanoin vastaavaan, kuten saimme seuraavina päivinä huomata...