Kello oli jälleen herättämässä hyvissä ajoin, jotta ehtisimme Shinjukusta kello 10:10 lähtevään, Fuji-vuorta kohti köröttelevään bussiin, johon siis olimme edellispäivänä ostaneet liput. Yllättävän nopeasti pääsimme liikenteeseen ja perille Shinjukuun ja meillä oli reilusti aikaa ostaa retkieväitä samasta skandinaavisesta leipomosta, jossa olimme edellispäivänä asioineet. Kinkkunyytit ja muut herkkuleivonnaiset ostettuamme köpöttelimme bussiasemalle odottelemaan oman onnikkamme lähtöä.
Laitureilla piisasi väkeä kuin pipoa, emmekä olleet varmoja, miltä laiturilta oma bussimme lähtisi; yritimme kysyä muutamaltakin henkilökuntaan kuuluvalta kaverilta asiaa, mutta hekään eivät osanneet sanoa ennen kuin bussimme ilmestyi näkyville. Niinpä hyppäsimme meille osoitettuun bussiin, otimme mukavan asennon penkeillä ja musat korvilla valmistauduimme parin tunnin pituiseen matkaan kohti Fuji-vuorta.
Bussilla kesti jonkin aikaa päästä pois Tokion alueelta johtuen - jälleen kerran - kaupungin laajuudesta, mutta myös pienoisesta ruuhkasta, joka teillä vallitsi. Yritimme tuloksetta bongata Fujia jo kaupungin alueelta käsin, mutta rakennusten takana horisontissa ei näkynyt kuin pelkkää sumua. Muutaman kymmenen minuutin kuluttua ruuhka viimein hellitti ja maisemaan alkoi ilmestyä urbaanin kaupunkinäkymän sijaan jylhien vuoristojen ympäröimiä pikkukyliä. Mahtava kokemus jälleen kerran fiilistellä upeita maisemia kuulokkeista pauhaavan musiikin saattelemana!
Vajaan parin tunnin päästä, vuoristojen muututtua vähitellen aiempaa jylhemmiksi, saimme kokea helpotuksen, sillä päivä oli kuin olikin riittävän kirkas Fujin nähdäksemme ja tuon valtavan kokoisen tulivuoren huippu alkoi pilkistää horisontissa, mikä oli selkeääkin selkeämpi merkki siitä, että olimme miltei perillä. Välissä bussi pysähtyi vielä meille täysin uutena tuttavuutena tulleen, Fuji-Q Highland -nimisen huvipuiston eteen, jonka valtavat vuoristoradat kiehtoivat Millietä niin paljon, että miltei jäimme kyydistä mennäksemme tutustumaan Fujin sijaan tähän huvipuistoon! Jätimme kuitenkin tämän nähtävyyden ensi reissulle ja niinpä matka jatkui suunnitellusti kohti Fujia.
Kellon lähestyessä yhtä hyppäsimme viimein bussista ulos Fujin läheisellä bussiasemalla, josta käsin näimme vuoren nyt ensi kertaa kokonaisuudessaan; valtavan kokoinen vuori oli livenä vielä upeampi näkymä kuin kuvittelimmekaan ja yksi matkamme kohokohtia! The Bucket List -leffaa lainaten, pääsimme jälleen näkemään "jotakin todella majesteetillista" ja kokemaan taas niitä hetkiä, jotka osaltaan tekevät matkailusta niin mahtavaa touhua!
Bussiasemalta löytyi myös infopiste turisteille, josta kävimmekin kysymässä neuvoa, sillä emme tässä vaiheessa vielä ihan tienneet, miten käyttäisimme seuraavat neljä tuntia ennen paluubussin lähtöä. Infopisteessä meille nakattiin kartta käteen ja neuvottiin kävelyreitti, joka kiertäisi viereisen Funatsu-pikkukylän sekä osittain läheisen Kawaguchi-järven kautta takaisin bussiasemalle, tarjoten samalla jatkuvat näkymät Fujille päin.
Lähdimme siis kartta kourassa suunnistamaan kohti järveä ja onneksi kylä oli melko pieni, sillä tuollakin matkalla jouduimme pari kertaa turvautumaan karttaan, jottemme poikkea reitiltä. Matkalla pysähdyimme vielä pieneen ruokakauppaan tarkoituksenamme hakea juotavaa, mutta innostuimmekin parin limmparin sijaan ostamaan pienoisen läjän bisseä sekä erimakuisia Strong-juomia, joista päivän ensimmäiset korkkasimme päästyämme järven rannalle. Kylläpä maistuivatkin hyvältä upeissa järvi- ja vuoristomaisemissa!
Käppäillessämme eteenpäin käännyimme vähän väliä ihailemaan Fujia, mutta edetessämme järven rantaa pitkin ilmaantui Fujin eteen läheisempi ja pienempi vuori, joka peitti näkymän Fujille joksikin aikaa. Tämän pienemmän vuoren varrella näkyi puisia rappusia, joita pitkin olisi päässyt tutustumaan vuoreen tarkemmin, mutta emme jaksaneet lähteä kapuamaan, joten jatkoimme matkaa eteenpäin ihaillen järvimaisemia sekä haukkoja, jotka lentelivät yllättävänkin lähellä. Päästyämme vastarannalla sijaitsevan asuinalueen lieppeille alkoi Fujikin jälleen ilmestyä näkyviin ja päätimme pitää samalla juomatauon.
Ryystettyämme jälleen parit holijuomat kurkkuumme matka jatkui kohti järven yli menevää siltaa, joka veisi meidät takaisin kohti lähtöpaikkaamme. Tässä kohti jo nautitut juomat alkoivat pikkuhiljaa tuntua päässä ja kävelykin sujui astetta kepeämmin pikku hiprakassa; suunnitelmissa ei alunperin ollut vetäistä päiväkännejä, mutta bisse ja Strongit maistuivat upeissa maisemissa niin hyviltä, että turhapa sitä olisi enää ollut pistää stoppia loistavalle meiningille! :D
Hieman ennen järven ylittävää siltaa löytyi pieni kukkula, johon pääsi kapuamaan kiviportaita pitkin. Ilkka kurkattua ylös katsomaan paljastui portaiden päästä pieni kivinen pilari ja sen päällä jonkinlaisen temppelin pienoismallia muistuttava pyhättö, muttei mitään sen kummempaa. Matka jatkui siis reippaasti kohti siltaa.
Päästyämme sillan yli vastarannalle, napattuamme toki sillaltakin käsin muutamat kuvat, pysähdyimme sopivaan paikkaan evästauolle syömään loput leipomoherkkumme sekä kulauttamaan ne alas jälleen parilla drinksulla. Aikaa bussin lähtöön oli tässä vaiheessa vielä parisen tuntia ja koska suurin osa reitistä oli tässä vaiheessa jo kävelty, ei meillä ollut mitään kiirettä, joten pystyimme rauhassa käppäilemään eteenpäin maisemia katsellen ja kuvaillen. Juomavarastomme tosin oli ehtinyt jo huveta siihen pisteeseen, että pysähdyimme vielä matkan varrella huoltoasemalle ostamaan täydennystä reppuun ja matka jatkui kylän läpi hieman eri reittiä kuin tulomatkalla.
Bussiasemalle päästyämme emme keksineet mitään muuta tekemistä kuin istua alas ja boostata jo valmista hiprakkaa entisestään; Japanissa kun ei julkista juopottelua katsota mitenkään pahalla ja emme toki muutenkaan mihinkään örvelökuntoon pyrkineet emmekä päätyneetkään, niin mitään ongelmaa tälle aktiviteetille ei siis löytynyt! Oikein rennoissa fiiliksissä siis sujui Fuji-tutkimusretkemme ja samoin paluumatka Tokioon lukuun ottamatta jäätävää vessahätää, joka tietysti oli ainoa huono puoli muuten mainioissa päiväkänneissämme.
Puoli kahdeksan tienoilla bussi parkeerasi takaisin Shinjukuun, josta hetken pohdinnan jälkeen lähdimme metrolla kohti Shibuyan shoppailukaupunginosaa, tarkoituksena tsekata muutamat kaupat mutta ennen kaikkea nähdä alueen maailmankuulu risteys. Suosittuna tapaamispaikkana tunnettua, monissa elokuvissakin nähtyä risteystä ei kauaa tarvinnut etsiä, sillä se sijaitsi miltei heti Shibuyan aseman vieressä. Spottasimme toki myös kuuluisan Hachiko-koiran patsaan aseman liepeiltä, mutta kuvaa emme siitä vielä tässä vaiheessa saaneet väenpaljouden vuoksi, joten lähdimme risteyttä ylittävän tungoksen mukana kohti kauppoja.
Melko metkaksi kokemukseksi risteyksen ylittäminen paljastuikin; väkeä piisasi niin maan perkeleesti kuten ilmeisesti aina, mutta yllättävän smoothisti sujuneen tienylityksen jälkeen kaivoimme esiin alueen shoppailukartan, josta pystyi lunttaamaan osan alueelta löytyvistä kaupoista. Etsimme kuumeisesti ABC-Mart -kenkäkauppaa, joita Shibuyan alueella piisasi useampikin, sillä Ilkka halusi löytää parisen päivää aiemmin mieltä kaihertamaan jääneet, mustavalkoiset Nike-varsitennarit. Kolmannessa tai neljännessä ABC-Martissa saimme viimein huokasta helpotuksesta, kun kokoa 46 olevat popot löytyivät ja vaihtoivat omistajaa ja näin pääsimme hyvillä mielin jatkamaan kierrosta.
Yksi pakollinen kauppa oli tietysti myös alueelta löytyvä Disney Store, joka oli yksi hienoimmista tähän asti näkemistämme. Kaupan valikoima sen sijaan ei radikaalisti poikennut yhestäkään aiemmasta, emmekä siis löytäneet mitään ostettavaa. Hauska oli kuitenkin tsekata kauppa läpi! Toinen pakollinen visiitti oli tietysti tehtävä Loftiin, joissa valikoimat vaihtelevat jonkun verran eri kaupoissa; tässä vaiheessa matkaa oli vielä jokunen tuliainen ostamatta, mutta tämä monikerroksinen tavaratalo ei siihen pulmaan tarjonnut ratkaisuja, emmekä löytäneet itsellemmekään mitään ostettavaa. Ostokierroksen saaliiksi jäivät siis ainoastaan Ilkan Niket.
Lähdimme hiljalleen hipsimään takaisin juna-asemalle ja kohti hotelliamme. Sitä ennen ylitimme risteyksen vielä useampaankin kertaan saadaksemme siitä hyvän videon tallennettua; joku kuvaamistamme videoista taisi onnistuakin ihan OK, mutta itse videot ovat päässeet katoamaan johonkin koneen syövereihin. Ehkäpä joku päivä jaksamme kaivaa ne sieltä ja laittaa jonkun niistä esille, mutta siihen asti on tyytyminen valokuviin. Hachiko-patsaan ympärillä oleva väkimääräkin oli tässä kohti sen verran pienentynyt, että saimme edes yhden kuvan napattua tuosta pronssisesta koirasta!
Kaiken kaikkiaan kyseessä oli yksi reissuhistoriamme ikimuistoisimmista ja hienoimmista päivistä; Shibuya oli hauska käydä näkemässä ja kokemassa, mutta ennen kaikkea Fujin upeat maisemat (ja niiden varrella vetäistyt päiväkännit) jäivät lähtemättömästi mieleen ja aiomme ehdottomasti vielä joskus palata näkemään ja fiilistelemään noita maisemia uudelleen!
No comments:
Post a Comment