Viimeinen spotti ennen Australiaan siirtymistä oli Kuta, johon palasimme sen vuoksi, että pääsisimme helposti lentokentälle, joka sijaitsi Kutan vieressä. Emme olleet todellakaan innoissamme paluusta tähän Thaimaa 2:een, jossa liikenne on helvetillistä, myyjät ja ahdistelijat täysin sietämättömiä ja turistit silkkoja ääliöitä. Otimme tällä kertaa eri hotellin, joka sijaitsi lähempänä rantaa ja ostosmestoja kuin edellinen hotelli. Hotelli oli piilossa romuisten kerrostalojen välissä, jossa oli remontti parhaillaan menossa; hotellin karu ulkokuori säikäytti aluksi, mutta itse huone oli onneksi ihan mukava.
Saapumispäivä sujui tutuissa merkeissä; hotellissa chillaillen ja Australia-juttuja netistä selaillen. Vaikka matka Benoasta Kutaan ei ollut pitkä, oli olo jälleen sen verran väsynyt, ettemme ruokaakaan jaksaneet kaukaa etsiä; Burger Kingin Whopperit maistuivat erinomaisilta pitkästä aikaa! Loppuilta sujuikin sitten hotellihuoneessa rentoutuen limpparilinjalla, kuten tähän asti oli jo pidemmän aikaa ollut; kyseessä ei ollut mikään varsinainen tipaton helmikuu, vaan yritimme vain säästää rahaa Australiassa oleskelua varten juomalla viinasten sijaan limpparia, joka oli moninkertaisesti halvempaa Balilla.
Seuraavana päivänä tarkoitus oli viihtyä rannalla makoillen ja uiden, mutta järjettömän kova tuuli pisti plörinäksi nämä pläänit. Nakkasimme rantakamat mukaan, söimme lounaaksi pienet annokset satay-kanaa rannan viereisessä food courtissa ja sen jälkeen rannalle, jossa hymy hyytyi, kun näimme miten hiekka pöllysi kävelytielle asti eikä meressä näkynyt juuri ketään uimassa tai surffaamassa aallokon vuoksi. Asetuimme hietikolle hetkeksi lukemaan kirjaa, kunnes silmiin tuullut hiekka alkoi ärsyttämään sen verran, että lähdimme hipsimään Beachwalk-ostoskeskukseen päin. Päätimme käydä jälkkärillä samaisessa Nanny's-ravintolassa, jossa olimme käyneet myös ensimmäisellä Kuta-visiitillämme. Otimme kumpikin pirtelöt sekä vohveliannokset ja vaikka todella herkullisia olivatkin niin silti meinasi iskeä sellainen sokerihumala että oksat pois!
Toiseksi viimeisenä päivänä tuuli oli yhä kova, mutta päätimme siitä huolimatta mennä rannalle. Lounas Burger Kingistä ja sen jälkeen taistelemaan hiekkamyrskyä ja rannan kaupustelijoita vastaan. Ilkka halusi aallokosta huolimatta mennä uimaan ja vaikka aallot näyttivät yhtä hurjilta kuin aiemminkin, niissä oli yllättävää kyllä helpompi uida kuin edellisellä Kutan visiitillä, jolloin meinasimme molemmat jäädä rantahietikolla aaltojen alle pahan kerran! Päivällisellä käväisimme samassa intialaisessa ravintolassa, jossa olimme edelliskerrallakin syöneet; butter chicken ja chicken korma maistuivat jälleen erinomaisilta!
Helmikuu ehti vaihtua maaliskuuksi vielä Balilla ollessamme ja viimeisenä päivänä siirryimme vielä erääseen hotelliin, joka sijaitsi aivan lentokentän vieressä; lentomme Perthiin lähtisi kello 9 tienoilla aamulla, mutta lennon check-in aukeaisi jo kolme tuntia aiemmin, joten aamukuudelta ei todellakaan huvittaisi lähteä metsästämään taksia ja riskeerata sitä, ettei kentälle pääsisi ajoissa. Siispä valitsimme hotellin, josta pääsisi tarpeen tullen kävellenkin kentälle, vaikkakin oikein mukavana yllärinä saimme kuulla hotellin tarjoavan myös ilmaisen kenttäkuljetuksen, jonka tottakai hyödynsimme! Tämäkin hotelli oli melkoisen kiva ja parisen tuntia huoneessa hengailtuamme kävimme tsekkaamassa tämän mestan rannan, jonne oli noin vartin kävelymatka.
Kävelymatka kulki paikallisen asuinlähiön läpi ja siellä olikin oikein mukava käppäillä, kun sai mennä täysin rauhassa ilman lähes ainuttakaan pärisevää skootteria vieressä ja paikallisten tervehtiessä meitä ohittaessamme taloja. Rannalla söimme pahimpaan nälkään paistetun nuudeliannoksen, joka oli oikein maukasta! Lisäksi ostimme viereisestä kojusta grillatun maissin, joiden herkullista tuoksua olimme nuuhkineet jo Sanurin rannalla. Älyttömän tuliseksi maustettu maissi oli niin ikään erinomaista! Rannalla ehdimme istuskella jokusen tunnin ja pulahtaa viileähköön veteen ennen upeaa auringonlaskua, joka värjäsi taivaan liilaksi, kuten kuvistakin näkyy.
Pimeyden laskettua kävimme vielä syömässä hotellimme viereisessä ravintolassa, joka oli todella kallis eikä ruoka tosiaan hintansa arvoista. Masut kuitenkin saimme täyteen, jonka jälkeen haimme vielä viereisestä pikkumarketista rinkanpakkauskaljat ja sen jälkeen hoitamaan rinkka kuntoon lentoa varten ja odottelemaan todella suurella innolla aikaista aamuherätystä, jolloin reissumme toinen vaihe pääsisi alkamaan, kun suuntaisimme kohti Down Underia!
No comments:
Post a Comment