Hotellimme hyvä puoli oli sijainti, rannalle käveli vain muutaman hetken.
Perus rutiiniksi noina muutamana rantapäivänä tuli myöhään nukkuminen, uikkareiden pukeminen, suuntaus rannalle ja matkalla piipahdettiin syömässä jotakin vietnamilaista ruokaa ja ostettiin rannalle mukaan vettä ja muuta virvoketta.
Läheisissä ravintoloissa oli joissakin vain suuntaa antavia englanninkielisiä ruokalistoja, joten emme koskaan voineet tilatessa tietää täysin mitä saisimme.
Eräänkin kerran Millie tilasi jotakin hässäkkää jossa oli kanaa... Noh, se olikin sitten kanan maksaa. Todella maukas ruoka, mutta maksan maku hieman pilasi tunnelmaa. Onneksi Millie on melko kaikkiruokainen ja pystyi kyllä aterian syömään.
Muutaman kerran sattui että ravintolassa oli muistettu joko ruokalajike väärin tai unohdettu toinen tilaamamme ruoka tai tilaamamme riisi jota siis turhaan odottelimme pitkän aikaa. Yhdessäkin ravintolassa jouduimme pyytämään riisiä kolme kertaa ennen kuin se meille toimitettiin. Ruoat tuotiin pöytään myös todella eri aikaan, toinen oli välillä jo ehtinyt syödä oman annoksensa ennen kuin toisen annos edes oli valmistumassa. Tältä ongelmalta toki vältyttiin jos tehtiin niin että jaettiin tilaamamme annokset keskenämme.
Ruoka on ollut todella vaihtelevan tasoista. Annokset eivät ole kovin suuria, paitsi keitot, ja mauissa on vahteluja todella paljon. Toisinaan saa todella maukasta ruokaa ja toisinaan aivan mautonta tekelettä johon tarvitsisi lisäillä vaikka mitä. Jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä voisi mainita eräässä ravintolassa tilaamamme paistetun villisika-annoksen, josta yli puolet oli syömäkelvotonta rustoa tai mitä lie eläimen osaan ja jäljelle jääneet syötävät lihanpalaset puolestaan eivät maistuneet yhtikäs miltään.
Olut on ravintoloissa halpaa, vain noin 0,50-1€. Samoin limut ovat halpoja ja huomionarvoista on se, että oluet ja limut ovat minimarketeissa, hotelleissa ja ravintoloissa aivan samaa hintatasoa. Yleensä minimarketit myyvät virvokkeita hieman halvemmalla.
Siiderin juojalle ei ole tarjolla oikein mitään alkoholijuomia. Täällä ei ole oikein vodka coolereita tai Bacardi breezereita tai vastaavia ja viinikin joissain paikoissa melko kallista. Niinpä Millie on päätynyt juomaan lähinnä limuja, paria olutta lukuunottamatta ja parissa ravintolassa sheikkejä ja drinkkejä.
Da Nangin lämpötila oli aika miellyttävä, noin 25-30 astetta ja ilmankosteutta toki Aasian tapaan jonkin verran, joten pyykkejä oli hankala kuivata.. Mutta ei tosiaankaan niin läkähdyttävää kuin Thaimaassa. Ulkona pystyy kävelemään ilman jatkuvaa hikitulvaa!
Da Nangin hiekkaranta on oikein hyvä, hienoa pehmeää hiekkaa joka tietysti menee joka paikkaan, mutta sellaistahan se on rannalla. Vesikin oli miellyttävää, viilentävää, mutta ei kylmää eikä liian lämmintä. Ranta oli matala ja jonkin verran tuulinen; aaltoja piisasi joka päivä ja hyvin sopivalla voimakkuudella, verrattuna vaikkapa Balin Kuta-kaupungin rannan välillä jopa uhkaavan isoihin aaltoihin, jotta varsinkin Ilkka pääsi pomppimaan ja kellumaan niissä. Sama puuha oli suosittua myös paikallisten parissa ja auringonlaskun tullen mereen oli päivittäin kertynyt kymmeniä paikallisia pomppimaan aaltojen tahdissa iloisesti huudellen! Turisteja oli melko vähän, ranta oli siisti ja rojukauppiaita ei näkynyt yhtään.
Ainoa riesa rannalla olivat paikalliset uimavalvojat, jotka vähän väliä viheltelivät pilleihinsä ja näyttivät uimareille käsimerkkejä, jolla yritettiin saada uimarit siirtymään milloin mihinkin suuntaan... Melko epämääräistä toimintaa ja missään vaiheessa ei selvinnyt miksi vähän väliä piti siirtyä uimaan muaalle, tyyliin 2 metrin päähän... Meille ei myöskään selvinnyt, miksi toisinaan yksi uimavalvojista souteli pyöreällä purkilla vähän matkan päässä uimareista, tuijotteli vettä ja välillä puhalteli pilliin kehoittaen uimareita jälleen siirtymään eri paikkaan. Liekö sitten muka spottaillut vedessä jotakin mahdollisia vaarantekijöitä vai mitä lie, mutta aivan järjetöntä touhua ainakin meidän silmissä!
Kummallinen ilmiö oli myös kuinka paikalliset tuijottivat Millietä todella paljon joka paikassa. Monet naiset ottivat kontaktia.. Mm. eräässä ravintolassa eräs naistarjoilija halusi kuvaan Millien kanssa ja vilkutteli ja hihitteli koko illan Millielle.
Eräässä Mini marketissa naismyyjä tuijotti Millietä ja laittoi käden hänen olkapäälleen ja hymyili kovasti. Samana iltana hotellin siivooja nainen tuli samaan hissiin Millien kanssa, siveli Millien olkapäätä, puhui vietnamiski jotakin ja paineli Millien nenää...
Eräänä iltana rannalla paikalliset opiskelijatytöt tulivat istumaan Millien viereen ja juttelemaan. Tytöt olivat Da Nangissa opiskelemassa englantia ja halusivat kuvaan kanssani. Ihan hassua tämä tuijotusmeininki!
Paikalliset lapsetkaan eivät yhtään ujostelleet meitä; monesti ohi kävellessämme saattoivat lapset alkaa vilkuttamaan iloisesti ja huutamaan iloisesti "hello!" ja tokihan mekin näihin tervehdyksiin iloisesti vastasimme. Eräässäkin ravintolassa, jossa myöhemmin kävimme myös syömässä, arviolta 5-vuotias pikkupoika spottasi Millien rantakäytössä olleen pienen Disney Store -muovikassin jo kaukaa ja ryntäsi iloisesti ja lainkaan ujostelematta tutkimaan löytyisikö kassista mitään kiintoisaa. Hassua! :D
Se oli iso miinus Da Nangissa, että ihmiset eivät oikein puhu englantia. Oli vaikea ottaa itse kontaktia heihin ja kysyä paikallisista asioista. Plussana taas ranta-alueen rauhallisuus ja vähäinen määrä turisteja. Usein olimme ainoat länsimaalaiset siellä missä liikuimmekin.
No comments:
Post a Comment