Aprillipäivä lähti ikävästi käyntiin kovalla kurkkukivulla, joka varsinkin Ilkkaa vaivasi niin pahasti, ettei ääntä meinannut päästä ulos ollenkaan. Eilinen jäätävä merituuli Odaiballa oli siis tehnyt tepposensa, mutta kurkkukipua lukuun ottamatta olo ei muuten tuntunut kipeltä, joten pystyimme kuitenkin lähtemään liikkeelle.
Tämän päivän plääninä oli vihdoin tsekata Keisarillinen Palatsi. Alue sijaitsi vain muutaman sadan metrin päästä hotellistamme, joten junalla suhailu ei tällä kertaa ollut tarpeen, vaan matka taittui kepeästi jalkapatikalla. Matkan varrella pysähdyimme parissa kaupassa ja tavaratalossa, jotka edellisellä kertaa kävellessämme tätä samaa reittiä olivat olleet kiinni, mutta mitään ostettavaa ei niistä löytynyt. Katsastimme samalla Tokion päärautatieaseman, sillä sekin oli sopivasti matkan varrella. Toinen syy asemavisiitille oli parin päivän päässä häämöttävä kotimatka, jota varten ostimme samalla käynnillä liput lentokenttäjunaan sekä tarkistimme, mistä mestasta osaisimme hypätä oikeaan junaan. Juna-asiat junailtuamme matka jatkui kohti palatsia.
Päästyämme palatsialueen lähistölle alkoi nälkä jälleen uhkaavasti kurnia, mutta näköpiiriin ei sattunut yhtäkään ravintolaa saati edes pikkukauppaa, josta olisimme ostaneet purtavaa. Tästä alkoi turhauttava ja tuloksettomaksi jäänyt käppäily edestakaisin, joka alkoi pikkuhiljaa aiheuttaa vakavaa kyrpiintymistä. Kun mikään muu ei auttanut, jouduimme palaamaan takaisin rautatieasemalle ja etsimään sieltäkin pitkältä tuntuneen tovin, kunnes pohjakerroksesta viimein löytyi parikin eri pikkukauppaa. Napattuamme mukaan annokset sekä pari bisseä lieventämään käppäilystä aiheutunutta ketutusta pääsi matka vihdoin jatkumaan.
Varsinaisen palatsialueen edessä sijaitsi pieni vesialtain varustettu puistoalue, johon pysähdyimme syömään eväitämme. Keli oli jälleen mitä hienoin, joten eväät syötyämme istuimme puistossa vielä hetken chillaten ja katsellen samalla paikallista elämää.
Tarpeeksi lepäiltyämme oli aika astua palatsialueelle. Väkeä piisasi sisäänkäynnin luona ja sen jälkeenkin, jos ei nyt ihan ryysikseksi asti, niin tarpeeksi paljon kuitenkin. Eksymisen vaaraa ei mestassa ollut; muurit ja selkeät opasteet pitivät huolen siitä, ettei ainakaan kovin helposti pystynyt harhailemaan vääriin paikkoihin, joihin ei olisi saanut astella. Erilaisia puu- ja kasvilajeja sekä perinteisiä japanilaisia pytinkejä näkyi siellä täällä ja yhteen niistä astuimme sisällekin, joka paljastui pieneksi vaaseja ja muita koriste-esineitä esitteleväksi näyttelyksi. Hieroglyfeistä emme tälläkään kertaa ottaneet mitään tolkkua, joten pikaisen vilkaisun jälkeen jatkoimme matkaa avarammalle puistoalueelle.
Tästäkään paikasta ei oikeastaan sen kummempaa kerrottavaa löydy, puita ja kasveja näkyi ympäriinsä ja vastapainoksi perinteiselle keisarilliselle alueelle niiden takaa pilkotti moderneja tokiolaisia rakennuksia. Kävelimme, otimme kuvia, kävelimme vähän lisää ja otimme vähän kuvia lisää, kunnes saavuimme taas porttialueelle joka vei pois rauhalliselta palatsialueelta takaisin kaupungin huminaan. Pienoisen pettymyksen aiheutti ettei alueella näkynyt mitään hienoa palatsia missään kohti eikä paikka muutenkaan ollut mikään tajunnanräjäytys, mutta ihan mukava kuitenkin oli käydä käppäilemässä.
Kartan avulla lähdimme kävelemään valtavan kokoisen vallihaudan viertä päästäksemme takaisin lähtöpaikkaamme. Kartassa matka ei näyttäny pitkältä, mutta totuus oli aivan toinen; kävely tuntui loputtoman pikältä ja puuduttavalta ja tässä vaiheessa upeat kirsikankukatkaan eivät enää niin paljoa jaksaneet säväyttää kuin muutamaa päivää aiemmin. Matkan varrella oli kuitenkin hauska seurata, kuinka ihmiset kokoontuivat vilteille kunnon eväiden ja juominkien kanssa ihailemaan kukkia.
Onneksemme matkan varrella tulikin yhtäkkiä vastaan metroasema, sillä pitkän aikaa kestäneen kävelyn jälkeen alkoivat jalat olla niin poikki, että päätimme uhrata parisataa jeniä päästäksemme lopun matkaa junalla ja hyvä päätös se olikin. Matkasimme junalla Ginzaan, sillä sen pidemmälle emme jaksaneet lähteä enää seikkailemaan ja edellistä Ginzan visiitiltämme oli meiltä jäänyt vielä jokunen kauppa tsekkaamatta. Yritimme samalla vielä kerran spotata Nakagin Capsule Tower -rakennusta, mutta vaikka olimme merkanneet sen tarkan sijainnin karttaan ja kävelimme taatusti samalla alueella silmät tarkkoina, niin torni ei vaan kertakaikkiaan osunut silmään ja niinpä annoimme asian olla.
Ensimmäisenä kauppana oli vuorossa Hakuhinkan Toy Park -niminen iso lelukauppa, jossa vierähtikin useampi tovi; monikerroksisessa kaupassa olisi piisannut jälleen siistiä ostettavaa vaikka millä mitalla! Ylimmästä kerroksesta löytyi jokaisen pikkupojan unelma; valtavan iso autorata, jota olisi päässyt testaamaan maksusta. Hinta ei ollut mikään korkea, mutta jätimme silti huvin tällä kertaa väliin ja keskityimme katselemaan tavaroita. Yläkerran Star Wars -osasto oli täynnä vaikka mitä siistiä tavaraa, josta Ilkka nappasi matkaan R2D2 -soijapullon, joka varsinaisen käyttötarkoituksensa sijaan menee meillä vallan hyvin sopivan kokoisena R2D2-figuurina. Millie puolestaan löysi pari kerrosta alempana sijainneelta Disney-osastolta erilaisia käyttötavaroita, muun muassa matkakortille sopivia koteloita, joita paikallisilla näkyi käytössä paljonkin.
Lelukaupalta matka jatkui samaa luksusputiikkien täyttämää katua pitkin kuin esimmäisenä Tokio-päivänämme. Pysähdyimme erääseen monikerroksiseen vaatekauppaan (jonka nimeä emme enää muista ja joka ei enemmän tai vähemmän ankaralla googlettamisellakaan selvinnyt), jossa oli hyvän hintaisia mutta todella slimmin mallisia kuteita, jotka eivät Ilkan päällä tuntuneet yhtään kotoisilta. Millie sen sijaan olisi löytänyt useammankin hyvin istuvan vaatteen, mutta silti ne jäivät tältä erää ostamatta. Tämän vaateliikkeen jälkeen pysähdyimme vielä ainakin erääseen kännykkäkauppaan, josta löytyi vaikka minkälaisia lisävimpaimia ja siistejä kännykkäkoruja, mutta joiden ostamiseen emme kuitenkaan nähneet mitään pakottavaa tarvetta. Lopullisen uupumuksen iskettyä jatkoimme kävellen hotellillemme, pysähtyen sitä ennen 7-Eleveniin ostamaan herkullisia nyyttejä huoneessa mutusteltavaksi.
No comments:
Post a Comment