Kuten otsikkokin jo paljastaa, siirryimme keskiviikkoisena aamupäivänä yhdeksi yöksi Da Nangin keskustassa sijaitsevaan hotelliin majoittumaan, josta matka jatkuisi seuraavana päivänä Hoi Anin kaupunkiin. Näin saatiin nähdä Da Nangista rannan lisäksi myös muutakin seutua!
Reilu parin kilometrin matka rantahotellistamme keskustaan olisi toki ollut ihan käveltävissäkin, mutta kuumuus, rinkkojen paino sekä liikennekaaos ja vaikeat tien ylitykset jalkaisin takasivat sen, että kuljimme matkan taksin kyydissä. Tällä kertaa kuski onneksi tiesi reitin ja vajaa 4 euroa maksanut taksimatka oli nopeasti ohitse.
Edellistä jonkin verran kallimpaan mutta myös mukavampaan (ilmastointi ja vedenpaine toimivat tällä kertaa niin kuin pitikin!) hotellihuoneeseen päästyämme dumppasimme rinkat lattialle ja lähdimme miltei samantien metsästämään syötävää. Olimme valmiiksi googletelleet Da Nangin keskustaa sen verran, että tiesimme sieltä löytyvän Big C -nimisen hypermarketin pienen kävelymatkan päästä, joten suuntasimme oitis sen suuntaan tekemään vihdoin kunnollisia ruokaostoksia!
Big C:ssä ei ruokapaikkoja hirveästi piisannut; vaihtoehtoina oli pari pikaruoka-kahvilaa sekä KFC, joista viimeisenä mainittu ei tullut kuulonkaan saatuamme reilu pari vuotta sitten Bangkokista kyseisen lafkan sapuskoista traumat pitkäksi aikaa syötyämme miltei pelkästään niitä viikon ajan! Toisesta pikaruoka-kahvilasta otimme ruoaksi nuudelikeitot ja lihanyytin; onneksi koko höskälle ei tullut hintaa kuin vajaa 4 euroa, sillä ruoka osoittautui nyyttiä lukuunottamatta melkoisen mauttomaksi, mutta ainakin edes nälkä lähti!
Syötyämme siirryimme itse hypermarketin puolelle ostoksille, pysähdyttyämme sitä ennen ihmettelemään ulkopuolella sijainnutta Tupperware-kojua; astiat olivat kyllä halvempia kuin Suomessa myytävät vastaavat, mutta ne näyttivät myös huonommasta ja ohuemmasta muovista tehdyiltä, joten niiden aitoudesta emme menneet takuuseen ja mitään emme siis ostaneet. Jutustelimme kylläkin hetken astioita myyneen amerikkalaismiehen kanssa, joka oli asunut Vietnamissa 7 vuotta.
Big C:stä tarttui matkaan erilaisia herkkuja, niin kansainvälisiä kuin paikallisiakin. Ulkomailla ollessa on aina kiintoisaa käydä katsastamassa paikallisten kauppojen erikoisuuksia ja tässäkin liikkeessä niitä piisasi vaikka millä mitalla! Hintataso ei tälläkään kertaa päätä huimannut, sillä täydet ostoskassimme maksoivat vain noin 13 euroa per lärvi. Paluumatkalla hotellille pysähtelimme vielä ottamaan parit kuvat paikallisista kaduista ja sen jälkeen hotellille suihkuun ja chillailemaan.
Illan pimennyttyä lähdimme vielä Da Nangin joenvarrelle katselemaan iltavalaistusta. Päiväsaikaan joen ympäristö ei ollut mitenkään erityisen näköinen, mutta iltavalaistukseen oli panostettu huolella ja emme voineet kuin ihailla katujen sekä joen ylittävien, valtavien ja koristeellisten siltojen valaistuksia! Samoin kuin rantakadulla, oli täälläkin ihmisiä paljon enemmän liikkeellä ilta-aikaan kuin päivällä ja monet pysähtelivätkin meidän tavoin kuvailemaan valoja ja kuhinaa kadulla. Turhapa näitä valoja sen enempää on sanoin kuvailla, antaa kuvien puhua puolestaan.
Jonkin matkaa käppäiltyämme ja kuvailtuamme käännyimme paluumatkalle kohti hotellia. Sitä ennen pysähdyimme vielä erääseen modernin näköiseen ravintolaan, jossa oli tarjolla länsimaalaisia ruokia. Niin hyvää kuin aasialainen ruoka onkin, kaipasimme tähän väliin pientä vaihtelua siitä ja tilasimme ruoaksi tortilloja ja pienen pizzan. Tortillat varsinkin olivat äärimmäisen hyviä ja juuri sopivan täyttäviä ei-mitenkään-kolossaalisen-isoon nälkätilanteeseemme! Jatkaessamme matkaa takaisin hotellille oli kello jo sen verran paljon, että suurin osa mestoista oli jo kiinni ja kadullakin oli aivan käsittämättömän autiota verrattuna vielä pari tuntia sitten vallinneeseen tilanteeseen!
No comments:
Post a Comment