Parin päivän Hong Kongin seikkailujen jälkeen oli aika siirtyä kahdeksi viikoksi Vietnamiin! Päivän ensimmäinen lentomme lähti Hong Kongin kentältä vasta 14:30, mutta kuten aiemmista reissuista oppineina, halusimme varata lentokenttäsählinkeihin reilusti aikaa, joten kello oli herättämässä meidät hyvissä ajoin. Rinkat olimmekin jo pakanneet valmiiksi edellisiltana ja aamupalan ostimme vasta matkalla lentokentälle, joten herättyämme olimme miltei lähtövalmiita.
Huonetta luovuttaessa meille oli käydä kusisesti 100 dollarin (n. 12€) arvoisen avainpanttimme kanssa, sillä emme olleet tajunneet säilyttää jotakin pientä kuppaista paperilappua, jonka olimme saaneet avaimen mukana ja jota toinen hotellin työntekijöistä meiltä nyt meinasi vaatia. Aivan ihme meininkiä taas kerran, mihin ihmeeseen heikäläiset tuota helkutin paperilappua olisivat tarvinneet?! Onneksi toinen työntekijä puolestaan oli rennommalla tuulella ja antoi meille rahamme takaisin pelkkää avainta vastaan, niin kuin kaiken järjen mukaan kuuluikin ja pääsimme jatkamaan matkaamme hyvillä mielin.
Kadulle päästyämme lähdimme köpöttelemään metroasemalle. Taas kerran ihmiset kanailivat ja poukkoilivat tiellä aivan miten sattuu, mikä hidasti meidänkin etenemistä, mutta onneksi olimme niin hyvin aikataulussa, että ehdimme peräti aikaisempaan junaan kuin mitä olimme suunnitelleet. Kadulla ei Mäkkärin lisäksi muita potentiaalisia aamiaispaikkoja löytynyt ja Mäkkärinkin skippasimme tältä erää, joten jatkoimme matkaa suoraan metroomme ja kohti Hong Kongin keskusasemaa, josta matka jatkui lentokenttäjunalla. Keskusasemalta nappasimme mukaamme pienet kanawrapit, jotka oli nopeasti haukattu istuttuamme lentokenttäjunan mukaville penkeille. Vajaan puolen tunnin pituisen matkan aikana nähdyt Lantaun saaren maisemat olivat täysin samat kuin edellispäivänä ja kelikin yhtä sumuinen, mutta huikean korkeita kerrostaloja ja sumuisia vuoria oli yhtä kaikki siisti ihailla toistamiseenkin!
Viimein näkyviin ilmestyi Hong Kongin valtavan kokoinen lentoasema ja hyppäsimme junasta pois. Dumpattuamme rinkat, tsekattuamme itsemme lennolle ja turvatarkastuksesta selvittyämme oli meillä vielä vajaa pari tuntia aikaa hengailla kentällä. Ruokailun osalta päädyimme tylsästi Mäkkäriin, sillä kaikki muut viereiset ruokapaikat olivat huomattavasti kalliimpia. Shoppailun osalta puolestaan saimme jo pientä esimakua reilun parin viikon päästä koittavasta Disneyland-päivästämme, sillä lentokentältä löytyi Disney Store, josta Millie osti hienon ja rinkan väreihin täydellisesti matchaavan Toy Story -laukkutagin. Alakerran pienestä design-tavaraliikkeestä puolestaan löytyi kätevä kokoontaittuva ruokakippo, jolle varmasti tulee käyttöä reissatessa ja miksei arkikäytössäkin.
Pari tuntia kului yllättävän nopeasti ja pian jouduimmekin jo miltei kiirehtimään lähtöportille. Kuten sanottua, lentokenttä oli aivan järjettömän mittainen ja liukuhihnoista huolimatta kävelymatka oikealle portille tuntui loputtoman pitkältä. Päästyämme viimein oikeaan mestaan näkyi taululla aivan väärän lennon tiedot; syy siihen selvisi pian seuranneesta kuulutuksesta, joka ilmoitti lentomme lähtöportin muuttuneen ja tietysti vielä aivan eri suunnassa sijainneelle portille! Niinpä saimme tehdä täyskäännöksen ja palata puolijuoksua samaan suuntaan kuin mistä juuri olimme tulleet. Onneksi boarding ei ollut vielä päässyt alkamaan, joten ehdimme vielä käydä ostamassa vesipullot läheiseltä kioskilta ennen koneeseen siirtymistä.
Noin parituntinen lento tuntui todella lyhyeltä, varsinkin verrattuna muutaman päivän takaiseen miltei kymmentuntiseen lentoon! Ehdimme juuri syödä lennolla tarjotun aterian ja lukea jokusen sivun kirjaa, kunnes kone jo alkoikin laskeutua Hanoin lentokentälle. Selvittyämme Hong Kongia huomattavasti nopeammasta passintarkastuksesta ja saatuamme rinkat selkäämme köpöttelimme ulkoilmaan odottelemaan bussia, jolla siirtyisimme toiseen terminaaliin, josta matkamme puolestaan jatkuisi vielä kohti eteläisempää Da Nangin rantakaupunkia. Pilvinen keli tuntui Hong Kongiakin viileämmältä ja tuntui jälleen oudolta miltei palella kylmiin keleihin tottuneena suomalaisena, varsinkin näinkin eteläisessä Aasiassa!
Päästyämme toiseen terminaaliin, tsekattuamme itsemme jatkolennolle ja jälleen päästyämme hetkeksi eroon rinkoista oli meillä jälleen parisen tuntia aikaa idlailla kentällä. Tämä kenttä oli moninkertaisesti Hong Kongia pienempi ja lähtöporttimmekin löytyi samantien, joten istuimme ajan kuluksi syömään. Kentän seinällä isosti mainostettua, mutta ilmeisesti aivan toisessa terminaalissa sijainnutta Burger Kingiä emme onnistuneet löytämään, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pieni pikaruokala, jossa muutama muukin länkkäri istui ruokailemassa ja olutta siemailemassa. Kananuudelikeittomme olivat luokkaa "ihan jees", mutta saimme kuitenkin lisätä runsaasti pöydässä ollutta chilikastiketta, joka onneksi boostasikin makua juuri sopivasti. Saimme samalla jo esimakua Vietnamin mukavan edullisesta hintatasosta, sillä kahdelle keitolle, kahdelle oluelle ja yhdelle Cokikselle ei hintaa kertynyt kuin viitisen euroa!
Vajaan tunnin mittainen lento Da Nangiin sujui aiempaakin sutjakkaammin ja koneesta ulos astuttua tuntui mesta ihanan paljon äskeistä Hanoita lämpimämmältä! Kellon ollessa tässä vaiheessa lähempänä iltayhdeksää ei Da Nangin kentältä enää kulkenut busseja keskustaan, joten valitettavasti ainoaksi vaihtoehdoksi kulkea hotellille jäi taksi. Mittarilla varustettuun taksiin hypättyämme lähti kuski suhaamaan läpi kaupungin kohti rannan läheisyydessä sijainnutta hotelliamme. Samalla saimme huomata siirtyneemme jälleen astetta "perinteisempään" Aasian maahan; katukuvassa näkyi erinäisten valohärpäkkeiden ja enemmän ja vähemmän rupuisten rakennusten lisäksi järjetön määrä skoottereita ja muita pärinävekottimia suhailemassa ja tööttäilemässä milloin mihinkin väliin. Meidänkin kuskimme vain päättäväisesti tunki auton milloin mihinkin väliin ja tilaa löytyi aina sen verran, että henkilö- ja omaisuusvahingoilta vältyttiin.
Jonkin aikaa suhailtuaan automme kääntyi pimeälle sivukujalle ja siitä alkoi varsinainen rasitus; englantia juuri ja juuri osannut kuskimme ei millään meinannut löytää hotelliamme, vaikka näytimme sen hänelle kartasta moneen kertaan ja hän pysähteli vähän väliä kysymään neuvoa paikallisilta. Minuuttikaupalla kestänyt suhailu ympäri kujia ruokki taksamittaria jatkuvasti, mutta viimein joku paikallinen ilmeisesti osasi neuvoa tismalleen oikean suunnan ja Bin Star -niminen hotellimme löytyi pienen ajelun jälkeen. Matka maksoi onneksi kuskin toilailuista huolimatta vain parikymmentätuhatta dongia (n. 1€) sovittua enemmän.
Hotelli olikin sitten oikein "mukava" yllätys. Vastaanoton nainen ei juurikaan puhunut englantia ja olimme kauhuissamme, kun jouduimme jättämään passimme respaan säilytykseen. Meidät ohjasi huoneeseen hotellin henkilökuntaan kuuluva mieshenkilö joka alkoi heti myydä meille kaikenlaista kyytiä ja skootteria ennen kuin olimme edes tyyliin sisälle päässeet. Viimein hän jätti meidät rauhaan ja iloksemme huomasimme, että huone oli täysin eri huone kuin Bookingista varaamamme huoneen kuvat. Huone oli iso, mutta karu, sisutamiseen ei todellakaan ollut käytetty dongiakaan rahaa. Huomasimme hyvin nopeasti, että suihkun paine oli niin surkea ettei siinä pystynyt edes hiuksiaan pesemään. Sama juttu kraanan kanssa, käsiä sai pestä ikuisuuden kun vettä ei vaan meinannut tulla. Käsisuihku oli ainoa joka toimi hyvin.
Illan mittaan huomasimme, että ilmastointi ei myöskään toimi, se vain tuuletti hieman tuulettimen tapaan... Surkeaa! Ihmettelimme kuinka hotelli oli saanut Bookingin sivuilla melko hyvät arvoselut, olihan huone todella halpa vain noin 10€/yö, mutta arvostelut ja hotellin omat kuvat huoneesta olivat harhaanjohtavat. Ainoa todella hyvä juttu hinnan lisäksi oli rannan läheinen sijainti.
Yritimme vielä etsiä jotakin ruokaa iltapalaksi. Etsimme päätieltä 7-Eleveneitä tai vastaavia, mutta emme löytäneet yhtäkään minimarkettia... niinpä kävimme kysymässä jostakin sattumanvaraisesta ravintolasta englanninkielistä ruokalistaa. Ei löytynyt, mutta lupasivat tehdä meille jotakin. Pyysimme kanaa ja riisiä ja hintaa etukäteen näille aterioille, ettei meitä vedettäisi ihan höplästä. Ainoa englantia puhuva nainen kertoi, että 120000 dongia kahdelta tästä annoksesta. Suostuimme ja tilasimme vielä limua ja olutta juomaksi.
Meille tuotiin puhdistuspyyhkeitä ja alkupalaksi jotakin paikallista seesami-riisi-leipähässäkkää. Huomasimmepa sitten ruokailun jälkeen, että kaikesta laskutetaan lisää, joten viisastuimmepa tästä että jatkossa emme koske mihinkään ylimääräiseen, ellemme halua maksaa siitä. Ruokamme oli myöskin laskulla 30000 dongia enemmän kuin olimme alunperin sopineet, mutta emme jaksaneet moisesta alkaa valittaa vaan maksoimme laskumme. Vähän kuitenkin otti päähän, että jos jotakin sovitaan ja siitä ei sitten pidetäkään kiinni.
Kana oli maukasta suola-pippuri-lime sörsselin kanssa, mutta annos oli todella pieni. Selviäisimme kuitenkin sillä seuraavaan aamuun asti ja onneksi saimme vielä vettäkin ostettua huoneeseen eräältä katukauppiaalta.
No comments:
Post a Comment