Lyhyiden yöunien jälkeen kello herätti meidät vähän ennen kahtatoista. Pakkasimme pikaisesti loput levittämämme tavarat, kiskaisimme unen tokkurassa vaatteet ja rinkat niskaan ja lähdimme respaan luovuttamaan edellis yön ns. "varahuoneen". Onneksi "oikea" huoneemme olikin jo valmiiksi siivottu, joten iloksemme pääsimme heti uuteen huoneeseen. Tämä sujuikin hienosti, sillä pystyimme jatkamaan edellisyön vajaita uniamme vielä muutaman tunnin pitkälle iltapäivään.
Jetlagin hieman tasoituttua lähdimme iltakävelylle lähitienoille. Ensimmäiseksi mentiin syömään lähistöltä löytyneeseen malesian-kiinalaiseen ravintolaan, jossa vain yksi tarjoilija puhui englantia, vanhempi herra. Nuoret eivät edes yrittäneet palvella meitä. Tämä asia kummastutti, kuinka nykynuoret voivat osata niin vähän englantia ja vanhemmat paremmin, mutta syy kai lienee historian. Vanhemmat Hong Kongilaiset ovat eläneet brittivallan alla, josta on varmastikin jäänyt heille tuo parempi kielitaito.
Saamamme ruoka ei ollut kovin erikoista, mutta ihan maistuvaa sudennälkäämme. Olihan tämä vasta päivän ensimmäinen ateria.
Heti laskun maksettuamme lähdimme etsimään läheistä Kowloon puistoa ja nappasimme muutaman katukuvan samalla. Puistossa oli mukava trooppinen tunnelma ja ehdimme juuri kiertää puiston maksuttomat lintuaitaukset ennen pimeän lankeamista. Näimme muutaman erilaisen papukaijan ja pari muuta eksoottista lajiketta, joita emme tunnistaneet.
Jatkoimme matkaamme kohti mantereen eteläkärkeä, jossa esitetään joka ilta klo 20 valoshow rannan toisella puolella oleviin taloihin. Matkalla piipahdimme muutamissa kaupoissa ihmettelemässä paikallista tarjontaa ja löysimme jopa Marks & Spencerin josta ostimme aivat taivaallisia suklaakeksejä irtomyynnistä iltaherkuksi. Napasimme mukaan vielä aamiaiseksi croisantin ja pari muuta suolaista herkkua.
Millie löysi itselleen vielä uudet Niketkin.
Valitettavasti valoshow ei näkynyt juuri ollenkaan kovan sumun vuoksi. Myöskin suurinosa vastarannan taloista oli melkein näkymättömistä sumun vuoksi. Värjöttelimme jonkin aikaa tihkusateessa upeita valoja odotellen, joita ei koskaan tullut. Luovutimme ja lähdimme matkaamaan takaisin hotellille päin.
Iltapalaksi Ilkka vaati Burger Kingiä, sillä siellä olisi kuulemma jokin erilainen burgeri tarjolla. Niinpä kävelimme hotellimme ohitse etsimään kyseistä ravintolaa, jota ei meinannut millään alkuun löytyä. Millie alkoi olla jo raivon partaalla paikan etsimisestä, sillä jalat alkoivat olla muutaman tunnin kävelyn jälkeen melkoista muusia, mutta onneksi burgeripaikka löytyi hetken päästä. Ilkka sai burgerinsa ja onneksi pian päästiin taas nukkumaan.
No comments:
Post a Comment