Mutta, sen pidemmittä puheitta, lähdetään kertaamaan Aasian ekspeditiotamme pähkinänkuoressa:
Thaimaa
Bangkok
Jo ennen matkalle lähtöä katselimme Bangkokin maisemia Googlen Street Viewiä käyttäen. Fiilikset kyseisestä kaupungista olivat jo tuossa vaiheessa melkoisen ristiriitaiset; toisaalta oli päällä hyvä fiilis lähteä kylmästä Suomesta pois, päästä seikkailemaan kaukomaille ja kokea eksotiikkaa, jota Street Viewistä nähdyt värikkäät thain kielen hieroglyfeillä kirjoitetut kyltit, pikkukojut ja pienet sivukujat todella edustivat. Toisaalta nämä samaiset kyltit, pikkukojut ja pienet sivukujat taas antoivat kaupungista kaoottisen ja hikisen vaikutelman ja vähän sellaisen fiiliksen, että mitenköhän tuolla nyt mahtaisi viihtyä. Arvatkaapa vain, kumpi näistä fiiliksistä lopulta vei voiton?
Bangkok osoittautui melkoiseksi kusiaispesäksi ja ehdottomasti yhdeksi vihatuimmista paikoista reittimme varrella. Viikko tuossa saastaisessa ja haisevassa kaupungissa oli aivan liian pitkä aika; kolmessa päivässä olisi ehtinyt aivan hyvin kokea ja nähdä Bangkokin kaikki vähäiset nähtävyydet eikä olisi tarvinnut käyttää montaa päivää silkkaan hajoamiseen, kuten meille kävi. Ilman mukavaa majapaikkaamme sekä sen emäntää Pitchiä, joka auttoi meitä kaikissa kysymyksissämme ja antoi meille paljon arvokkaita vinkkejä kaupunkia koskien olisi Bangkok ollut vielä paljon, paljon järkyttävämpi mesta kuin mitä se nyt oli. Emme suosittele Bangkokia kenellekään, niin paljon parempia suurkaupunkeja löytyy tältä planeetalta, ettei tuohon rotankoloon kannata tuhlata aikaa eikä rahaa!
+ Lumphinin puisto, eläintarha, halpa ruoka (jos osaa puhua thaita), airtrain
- Englannin kielen osaamattomuus, liikenne, kaoottisuus, saasteet, vähäiset nähtävyydet, Khaosan Road, Chinatown, jatkuvat huijausyritykset, liian isoja ostoskeskuksia ja esillä lähinnä kalliita merkkejä, jalankulkureittien surkeus
Hua Hin
"Bangkok is a shithole!" tokaisi Hua Hinin majapaikkamme äärimmäisen mukava isäntä heti ensimmäisenä päivänä, emmekä voineet olla kuin täysin samaa mieltä! Hua Hin oli kirjaimellisesti "a breath of fresh air"; ilma tässä rennossa rantakaupungissa tuntui huomattavasti raikkaammalta kuin saasteisessa Bangkokissa jo heti, kun olimme saapuneet Hua Hiniin perille ja nähneet ensivilauksen sen upeasta rautatieasemasta. Hua Hinissä pääsimme myös ensimmäistä kertaa kokemaan rantaelämää reissumme aikana ja pulauttamaan Bangkokit pölyt pois raikkaassa merivedessä. Hua Hinin iltatorit tarjosivat hyvät shoppailumahdollisuudet ja Ilkka löysi heti kahden ensimmäisen päivän aikana etsimänsä kuteet, joita ei löytynyt Bangkokin järkyttävän isoista ostoskeskuksistakaan! Hua Hin jäi mieleen ehdottomasti parhaana paikkana Thaimaasta ja muutenkin yhtenä parhaista kohteista reissumme aikana. Erittäin lämpimät suosittelut, mikäli olet joskus Thaimaahan suuntaamassa!
+ Rento ilmapiiri, ranta, iltatorit, mukavat ihmiset, ostoskeskuksen edukas tarjonta, leffateatteri ja edukkaat elokuvat
- Aavistuksen kalliimpi hintataso kuin esim. Bangkokissa, jonkin verran suomalaisia turisteja, rannalla oli hevosratsastusta (ranta oli vähän liian pieni sekä hevosille että ihmisille...)
Koh Phangan
Ennen Koh Phanganin saarta vietimme yhden yön Chumphonin pikkukaupungissa, josta ei tuon ajan perusteella osaa sen enempää plussia ja miinuksia listata, joten skipataan se suosiolla välissä. Thaimaan bilesaarena tunnettu Koh Phangan jäi meiltä melko yksipuoliseksi kokemukseksi; saaren nähdäkseen olisi pitänyt joko vuokrata skootteri tai huristella taksilla, eikä kumpikaan vaihtoehto houkutellut meitä. Taksimatkalla saaren keskirannikon kohdalla sijaitsevaan bungalow-kyläämme ehdimme sen verran nähdä, että Koh Phanganin on hyvin vehreä saari, jossa on pikku kylänpahasia ripoteltuna sinne tänne. Koska olimme muun ajan liikkeellä ainoastaan apostolinkyydillä, vietimme koko Koh Phanganin aikamme bungalow-kylässämme hengaten, uiskennellen ja lähikylässä käppäillen. Parhaiten jäi mieleen jouluaaton vietto hollantilaisnelikon kanssa bilettäessä ja ryypätessä, jolla koitettiin lievittää joulusta aiheutunutta koti-ikävää niin paljon kuin mahdollista!
+ Vehreys, rannat, kirkas merivesi, biletys (ainakin Pirate's Cove -baarissa), hyvä ruoka
- Kallis hintataso, skootteri/taksi välttämätön jos haluaa nähdä saarta enemmänkin
Koh Samui
Ilkka kammosi koko Koh Phanganilla viettämämme ajan siirtymistä seuraavalle saarelle, Koh Samuille, jolloin pitäisi jälleen astua keinuvaan paattiin ja viettää rapiat pari tuntia yrjöilyn parissa, kuten oli käynyt Chumphonilta Koh Phanganille siirtyessä. Näin kävikin, mutta olo parani aavistuksen päästyämme Koh Phanganin karusta bungalow-majoituksesta kunnon hotellihuoneeseen Koh Samuilla ja vielä enemmän vetäistyämme naamariin järjettömän hyvät pizzat läheisessä italialaisessa raflassa. Koh Samuita näimme vielä vähemmän kuin Koh Phangania, sillä hotellimme sijaitsi aivan sataman vieressä, joten hengailimme kaikki päivät satamakaupungissa pyörien, sillä emme halunneet taaskaan vuokrata skootteria saati huristella taksilla ympäri saarta. Satamakaupunkimme merivesi näytti melko likaiselta, joten täällä emme käyneet muuta kuin kävelemässä läheisellä rannalla, mutta pidemmälle mentäessä tältäkin saarelta olisi taatusti löytynyt mahtavia uimarantoja! Eipä tuo silti haitannut, sillä kaupungissa oli mukavan rento tunnelma hengailla ja pyöriä kauppoja sekä kojuja tsekkaillen.
+ Halvempi hintataso kuin Koh Phanganilla, rento tunnelma, hyvä ruoka täälläkin
- Likainen ranta ja merivesi, skootteri/taksi välttämätön jos haluaa nähdä saarta enemmänkin
Lähdimme hotellilta puolen päivän aikaan ensin syömään ja sitten odottelemaan klo 14 aikaan lähtevää lauttaa, joka olikin sitten tunnin myöhässä. Lautalla matkasimme Surat Thaniin, jonka rannasta menimme vielä noin tunnin bussilla rautatieasemalle. Tietenkin onnistuimme saamaan junaliput vasta 01:30 junaan, joten jouduimme odottelemaan asemalla 8 tuntia junan lähtöä, joka oli tavalliseen tapaan myös yli tunnin myöhässä. Juna matkasi 5 tuntia Hat Yaihin, jona aikana oli tarkitus nukkua, mutta emme onnistuneet siinä kovinkaan hyvin, sillä juna heilui niin paljon, että jatkuvasti tuntui siltä kuin tippuisi sängystä. Aamulla ollessamme perillä Hat Yaissa kävimme ostamassa liput Malesian rajan yli menevään junaan jo samalle päivälle, vaikka meillä olisi ollut liput valmiina 2 päivän päähän, mutta emme jaksaneet jäädä enää Thaimaaseen.
Hat Yaista olimme kuulleet lähes pelkästään huonoa kiitos matkaoppaiden, joiden mukaan Malesian rajan läheisyydessä ja muslimialueella sijaitseva kaupunki on jatkuvasti levottomuuksien ja pommiuhkien kohteena. Paskanmarjat! Hat Yai oli varsin viihtyisän oloinen mesta ja huomattavasti siistimpi kuin moni muu näkemämme paikka Thaimaassa; shoppailumahdollisuuksia olisi ollut vaikka muille jakaa, ja vaikka kaupunki ei mikään järjettömän iso ollutkaan, saivat pilvenpiirtäjät ja kerrostalot aikaan suurkaupungin tunnelman. Emme kuitenkaan itse jaksaneet liiemmin ostella mitään, joten vietimme viimeisen päivän Thaimaassa äärimmäisen väsyneinä Mc'Donaldsissa netissä hengaillen ja viimein iltapäivällä neljän jälkeen pääsimme matkaan rajan yli, ja rajalla oli taas omat sekoilunsa..
Viimein yhdeksän aikaan illalla pääsimme Alor Stariin hotelliin ja lepäämään 32 tunnin reissauksen jälkeen. Hieman uni maistui kun olimme nukkuneet vain parisen tuntia junassa...
+ Suurkaupungin tunnelma, shoppailumahdollisuudet, siisteys
- Wi-fiä oli vaikea löytää
Yövyimme kaksi yötä ja vietimme ainoan kokonaisen päivämme hotellihuoneessa kauheissa vatsakarampeissa ja ripulissa. Saimme ilmeisesti ruokamyrkytyksen Hat Yaista ostamistamme pikkuporkkanoista, jotka eivät tykänneet olla kuumassa huoneilmassa. Illalla kävimme vain läheisellä ostoskeskuksella syömässä pikaisesti ja palasimme jälleen huoneeseen ja valmitauduimme seuraavan päivän Langkawin lauttamatkaan.
Alor Starissa ei näyttänyt olevan mitään nähtävää ja kaupunki oli hyvin laajalle levinnyt ja aika tyhjä. Joka paikassa meitä tuijotettiin ihan hirveästi, sillä länsimaalaiset turistit eivät useinkaan eksy Alor Stariin.
+ Ostoskeskus lähellä
- Vaikea kulkuinen ilman autoa, englannin kielen osaamattomuus, ihmisten tuijotus
Uusi vuosi vaihtui Langkawilla mukavissa rantatunnelmissa, saari osoittautui yllättävän isoksi ja vehreäksi. Hostellimme sijaitsi kaukana tapahtumakeskuksesta, mutta onneksi saimme hostellin henkilökuntaan kuuluvalta naiselta muutaman kerran kyydin sinne missä tapahtui. Ruoka oli todella hyvää, rannalla oli mukavasti tilaa, alkoholi ja tupakka olivat todella halpoja ja paikalliset olivat oikein mukavia. Ensi kerralla vuokrataan sitten auto päiväksi, että pääsee katsomaan vähän muitakin paikkoja saarella.
+ Erinomainen ruoka, rento ilmapiiri, hyvät rannat, halpaa alkoholia, hyvä englanninkielen osaaminen
- Ravintoloissa kallis hintataso, auton välttämättömyys
Malesian ruokaparatiisiksi kutsuttu Penang oli pieni pettymys, sillä ruoka oli Langkawilla parempaa, vaikkakin kaliimpaa. Georgetown on maailmanperintökohde, sillä siellä on paljon vanhoja rakennuksia. Nähtävää tosin ei ollut ihan niin paljon kun olimme kuulleet. Ostoskeskuksissa olisi ollut vaikka mitä shoppailtavaa!
+ Hyvät ostosmahdollisuudet, hapa hintataso
- Yliarvostettu ruoka, vähän nähtävää, huono englannin kielen osaaminen
Eräs reissumme tähän asti ainutlaatuisimmista ja upeimmista paikoista, Cameron Highlands on todellakin kokemuksen arvoinen! Vehreää, sumuista ja vuoristoista maisemaa piisasi ja lämpötila (keskimäärin +20 astetta) tuntui todella viileältä vietettyämme sitä ennen puolitoista kuukautta mestoissa, joissa aurinko porotti lähes aina yli +30 asteen verran. Tunnelma tällä Malesian mansikanviljely-ylängöllä oli mukavan rauhaisa ja hiljainen, mutta nähdäkseen muutakin kuin pelkän pikkukylän johon olimme majoittuneet, olisi jälleen kerran pitänyt vuokrata auto, mutta sen sijaan menimme edulliselle retkelle, jossa pääsimme näkemään kylää ympäröivän alueen hienoimmat nähtävyydet. Lähtemättömästi mieleemme jäi myös retken huipentanut, surullisenkuuluisa viidakkovaellus läpi mutavallien ja liaanien!
+ Yllättävän halpa hintataso kaupoissa, upeat ja ainutlaatuiset maisemat, rauhallinen tunnelma, viileä lämpötila, edulliset retket
- Sateet yleisiä, melko kalliit ravintolat
Kuala Lumpur on myös ollut yksi reissumme tähänastisista helmistä. Vehreä suurkaupunki, joka tuntui kuitenkin kätevän pieneltä ja kotoisalta paikalta ja jonka keskeisimpiä nähtävyyksiä oli helppo tutkia myös jalkaisin, kun taas kauempana oleviin paikkoihin pääsi kätevästi edullisella Airtrain-junalla. Kaupungin eeppisin nähtävyys oli tottakai kuuluisa Petronas Towers, johon kuului myös iso kauppakeskus, jossa hengailimme useampanakin päivänä. Mainitsemisen arvoinen nähtävyys on myös Sultan Abdul Samad Building, jota ympäröi iso vehreä ruohokenttä. Ja ne shoppailumahdollisuudet; edellä mainitun Petronas Towersin hoodeilla olevan ostoskeskuksen lisäksi KL:ssä piisasi lukemattomia muitakin valtavia ostoskeskuksia, joissa kaikki liikkeet eivät olleet mitään Louis Vuittonia tai Guccia, vaan ihan normihintaisia tuotteitakin tarjoavia kauppoja. Meillä jäikin ties kuinka paljon hienoja tavaroita ostamatta rinkan rajoitusten vuoksi! KL:n suurin pettymys oli Lake Gardens -puistoalue; odotimme mestan olevan New Yorkin Central Parkin tyyppinen virkistysalue, jonka läpi voi kävellä ja istuskella nauttimaan vehreydestä, mutta mesta osoittautuikin tarkasti aidatuksi paikaksi, jota halkoi asfalttitie ja jonka nähtävyydet oli niin ikään aidattu erilleen toisistaan. Muilta osin kaupunki oli niin mahtava kokemus, että viikko siellä kului aivan liian nopeasti!
+ Vehreys, kätevä ja edullinen liikkuminen paikasta toiseen, lukuisat ostoskeskukset, ravintoloiden tarjonta ja edullinen hintataso, kotoisa tunnelma, mukava määrä nähtävyyksiä
- Lake Gardens, kaoottinen liikenne (erityisesti Chinatownissa), jalankulkureitit olivat paikoitellen huonossa kunnossa
Satoja vuosia sitten hollantilaisten kauppiaiden hallinnassa ollut historiallinen pikkukaupunki Melaka ei tarjonnut mitään sen ihmeempää nähtävää kuin... noh, historiallisia rakennuksia ja pari kirkkoa, jotka ehti kaikki kokea ja nähdä yhden päivän aikana. Vietimme Melakassa vajaan viikon yhtä aikaa hollantilaisen Cindyn kanssa ja valitettavasti hostellimme sijaitsi syrjäisessä mestassa Chinatownin toisella puolen, joten jouduimme aina palloilemaan lähtiessämme kävelemään tuon ärsyttävän kaupunginosan läpi ja väistelemään autojen ja skootterien lisäksi kana-aivoisia kiinalaisturisteja, jotka poukkoilivat paikasta toiseen vailla järjen hiventä. Hollantilaisten kädenjälki näkyi Melakan arkkitehtuurissa ja mäen päällä sijainneet hollantilaiskappelin rauniot olivat kieltämättä varsin hieno näky. Muilta osin aika kului Melakan paria isoa ostoskeskusta tutkien ja kävimmepä myös katsastamassa tsunamista kertovan The Impossible -leffan, joka oli järkyttävä ja vaikuttava elämys! Iso pettymys Melakassa oli uintimahdollisuuksien vähyys; vaikka kaupunki sijaitsi meren rannalla, ei paikasta löytynyt lainkaan uimarantoja eikä saasteiseen meriveteen ollut sen enempää asiaa. Ainoa yleinen ulkoilmauimala oli auki muutamana päivänä viikossa puolentoista tunnin ajan per päivä, mikä oli täydellinen järjettömyyden huippu!
+ Historialliset rakennukset, ostoskeskukset
- Mauton ruoka ja vähäinen ruokatarjonta, suht. kallis hintataso, uimarantojen puute ja ulkoilmauimalan järjettömyys, melko vähän nähtävää
_800x600.png)
Melakasta siirryimme bussilla rajan yli piskuiseen kaupunkivaltio Singaporeen, joka tunnetaan ankarista kielloistaan, kalliista hintatasostaan, purukumin laittomuudesta sekä monista upeista nähtävyyksistä ja pilvenpiirtäjistä, ihan näin muutamia asioita mainitaksemme. Olimme majoittuneina keskeiselle paikalle Chinatowniin, josta pääsi helposti ja kätevästi eri puolille tätä pientä maata. Paikan hintataso oli todellinen jytky ja viikossakin paloi rahaa aivan järjetön määrä verrattuna Thaimaahan ja Malesiaan, vaikkemme Singaporesta edes ostaneet mitään! Nähtävää kuitenkin piisasi joka päivälle, emmekä useinkaan palanneet majapaikkaamme kuin vasta myöhään illalla pyörittyämme eri paikoissa tuntikausia.
Parhaiten mieleen jäi Marina Bayn alue, jossa sijaitsi mm. kuuluisa Marina Bay Sands -luksushotelli ostoskeskuksineen sekä lootuksen kukkaa muistuttava ArtScience Museum, jossa kävimme katsastamassa perus-valokuvanäyttelyn lisäksi mahtavan The Art of the Brick -nimisen Lego-palikkataidenäyttelyn. Singaporen oma puuhamaasaari Sentosa Island tarjosi myös paljon koettavaa turisteille, joilta löytyy paksu lompakko; kalliiden huviajelujen sijaan me kävimme tsekkaamassa saarella sijaitsevan maailman suurimman akvaarion ja lisäksi makoilemassa rannalla parinakin päivänä. Mainittava on myös Singaporen eläintarha, johon ostimme liput sekä päivä- että yöeläintarhaan; mahtavia kokemuksia kumpainenkin! Orchard Roadin järkyttävän iso ostoskatu sekä lukuisat muut isot ostoskeskukset olisivat piisanneet täyttämään himoshoppailijoiden ostosnälän, mutta kuten sanottua, emme itse löytäneet näistä mitään hankintoja. Kaikkiaan Singapore jäi mieleen kalliina, mutta ehdottomasti kokemisen arvoisena maana!
+ Älytön määrä nähtävää ja koettavaa, upea arkkitehtuuri ja pilvenpiirtäjät, kätevä metroverkosto, eläintarha, Sentosa Island, Marina Bayn alue, paljon ostosmahdollisuuksia
- Todella kallis hintataso, yllättävän töykeitä paikallisia
Lentokentän läheisyydessä sijaitseva Kuta on monen Balin vierailijan ensikohde, ja näin oli seikka meidänkin kohdalla. Huijarit olivat kimpussamme jo lentokentällä, mutta emme tietenkään menneet mihinkään lankaan ja onnistuimme neuvottelemaan kohtuuhintaisen taksikyydinkin suoraan majapaikkaamme. Kuta oli harvinaisen rasittava paikka; kävely ahtailla pikkukujilla kusipäisten ja yli-ikäisten skootterijonnejen huristellessa raivostuttavien pärinämasiinoiden kanssa sentin päästä ohi on jotakin, mitä ei halua turhan montaa kertaa elämänsä aikana kokea. Tähän kun vielä lisätään muutaman sekunnin välein ahdistelevat rihkamakauppiaat, ravintoloiden sisäänheittäjät sekä taksi- ja hierontatuputtajat niin johan on soppa valmiina! Ei paikka ihan täyttä naalin paskaa sentään ollut; ranta oli tilava ja hyvä (vaikkakin isot aallot sekä rihkamakauppiaat sielläkin olivat välillä käydä hermoille) ja välillä siellä pääsi ihastelemaan taitavien surffaajien tyylinäytteitä (vaikkakin lähes kaikki surffausta yrittäneet olivat täysiä nyyppiä, jotka kaatuivat noin sekunnin kuluttua siitä kun olivat nouseet puolittain seisomaan laudan päällä), halpaa ostettavaa olisi piisannut vaikka muille jakaa, ruoka oli hyvää ja monin paikoin edullista ja lisäksi hotellimme uima-altaassa oli oikein mukava uiskennella iltaisin rantapäivän jälkeen. Kaikkiaan paikasta tuli kuitenkin sellainen olo, että olisi astunut takaisin Thaimaahan ja kokenut kyseisen maan rasittavimmat puolet yhdessä tiiviissä paketissa.
+ Ranta, edullinen hintataso, hyvät ravintolat, Beachwalk-ostoskeskus
- Huijarit, skootterit, liikennekaaos, ahtaat kävelykujat, järjetön melutaso, erilaisten kauppiaiden ahdistelu, välillä turhankin isot aallot meressä, roskaisuus
Seikkailimme noin viikon ajan Ubudissa, joka tunnetaan lukuisten taidegallerioiden lisäksi ehkä parhaiten Eat Pray Love -leffan kuvauspaikkana; todellisuudessa leffa oli kuvattu vielä jokseenkin syrjässä Ubudista, sillä emme nähneet ainakaan itse mitään leffasta tuttuja riisipeltomaisemia, joista Ubud myös tunnetaan. Rauhallinen viikko kului hotellimme mukavalla uima-allasalueella makoillen sekä kauppakatuna tunnettua Monkey Forest Roadia pitkin käppäillen, jonka varrelta tsekkasimme muutamankin eri ravintolan sekä pikkuputiikin. Parina päivänä eksyimme Ubudin pääkadulle, jonka varrella sijaitsi lukuisia vanhoja ja upeita balilaistemppeleitä ja näimmepä samalla myös jokusen riisipellon, jotka sijaitsivat hieman syrjempänä pääkadulta. Mieleen jäi myös Monkey Forest -apinametsä, jossa mahtavien temppeliraunioiden ja viidakon keskellä juoksenteli älytön määrä villejä apinoita, joiden kanssa sai olla varuillaan; meidän kimppuumme nämä veijarit eivät käyneet, mutta muutama muu metsässä vieraillut ukkeli sai apinan niskaansa käsiteltyään varomattomasti mukanaan tuomia hedelmiä. Korkeista aidoista ja lasinsiru-esteistä huolimatta meidänkin hotellimme allasalueelle ehti viikon aikana eksyä useampikin apina, mutta onneksi nämäkään eivät käyneet meidän tai tavaroidemme kimppuun!
+ Rauhallinen tunnelma, riisipellot, Monkey Forest, hyvät ravintolat
- Suht. kallis hintataso, skootterin/auton tarve jos olisi halunnut nähdä syrjäisempiä nähtävyyksiä
Rauhallinen rantakaupunki Sanur oli meidän visiittimme ajan vielä ihan poikkeuksellisenkin rauhallinen, sillä vierailimme siellä sesongin ulkopuolella, mikä näkyi turistien vähäisessä määrässä ja rantaravintoloiden tyhjyydessä; muuallakaan Balilla ei ollut hirvittävästi turisteja, mutta Sanurissa ja Benoalla vielä sitäkin paljon vähemmän! Varaamamme hotelli sijaitsikin kauempana rannasta kuin mitä Agodan sivuilla ollut kartta väitti, joten saimme joka päivä kävellä reippaan matkan rannalle päästäksemme ja kuulla joka kerta kymmenien autojen ja skootterien sekä tööttäyksien ihanat korvia hellivät sulosävelet! Sanurin ranta ei ollut mistään puhtaimmasta ja muutenkaan parhaasta päästä, mutta sopivan uintipaikan löydettyämme siellä kelpasi pulikoida ja ottaa aurinkoa. Lukuisat rantaravintolat olivat sen verran kalliita, että turvauduimme useammankin kerran vanhaan tuttuun McDonald'siin ja samaten astetta kauempana rannasta sijainneisiin ravintoloihin, joiden taso vaihteli jonkin verran. Pikkukojuja Sanurissa sijaitsi yllättävän vähän ja parhaan mahdollisuuden shoppailuun tarjosikin paikallinen Hardy's-tavaratalo, josta olisi löytynyt ties mitä siistiä ostettavaa, mikäli rinkka vain olisi sattunut olemaan yhtään nykyistä tilavampi!
+ Hiljainen tunnelma rannoilla, Hardy's-tavaratalo, rantojen hienot merimaisemat, mukava iltatunnelma rantakadulla
- Rannat olivat jokseenkin likaisia ja vesi matalaa, kalliit ravintolat, ruoan vaihteleva taso, nähtävyyksien puute, liikenteen melu
Visiittimme toisessa hiljaisessa rantakaupungissa, Benoassa, venähti alunperin kaavailtua pidemmäksi kiitos upean ja viihtyisän hotellimme, jossa aika vierähti todella nopeasti! Benoa ei myöskään juhlinut runsailla nähtävyyksien määrällä, vaan sen charmi perustui Sanurin tapaan rauhalliseen tunnelmaan, kauppa- ja ravintolakadulla käppäilyyn sekä rannan merimaisemiin. Toisin kuin Sanurissa, Benoassa piisasi kalliin ja hienon näköisiä luksushotelleja toinen toisensa perään ja oma majoituksemme oli myös reissumme kalliimmasta päästä, mutta oli kyseinen mesta todella myös hintansa väärti! Benoan ranta oli vielä Sanuriakin köykäisempi, emmekä käyneet siellä muuta kuin katsastamassa maisemat kertaalleen ja sen jälkeen pysyttelimme hotellimme allasalueella. Kaupungissa olisi piisannut lukuisia ravintoloita, mutta testasimme niistä ainoastaan kaksi ja niistäkin kävimme toisessa syömässä ainoastaan kerran; Sari-ravintola osoittautui niin loistavaksi, ettemme nähneet mitään syytä vaihtaa mihinkään muuhun koko Benoan visiittimme aikana!
+ Rauhallinen tunnelma, Sari-ravintola, rannan merimaisemat
- Köykäinen ranta, kallis hintataso (muissa kuin Sari-ravintolassa), nähtävyyksien puute
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, eli tätä kaikkea mahtui kolmeen Kaakkois-Aasiassa viettämäämme kuukauteen. Seuraavaksi siirrymme reissumme toiseen osioon ja kokonaan eri mantereelle, kun lähdemme seikkailemaan Down Underiin A.K.A Australian ihmeelliseen maailmaan!
+ Halvempi hintataso kuin Koh Phanganilla, rento tunnelma, hyvä ruoka täälläkin
- Likainen ranta ja merivesi, skootteri/taksi välttämätön jos haluaa nähdä saarta enemmänkin
Hat Yai
Lähdimme hotellilta puolen päivän aikaan ensin syömään ja sitten odottelemaan klo 14 aikaan lähtevää lauttaa, joka olikin sitten tunnin myöhässä. Lautalla matkasimme Surat Thaniin, jonka rannasta menimme vielä noin tunnin bussilla rautatieasemalle. Tietenkin onnistuimme saamaan junaliput vasta 01:30 junaan, joten jouduimme odottelemaan asemalla 8 tuntia junan lähtöä, joka oli tavalliseen tapaan myös yli tunnin myöhässä. Juna matkasi 5 tuntia Hat Yaihin, jona aikana oli tarkitus nukkua, mutta emme onnistuneet siinä kovinkaan hyvin, sillä juna heilui niin paljon, että jatkuvasti tuntui siltä kuin tippuisi sängystä. Aamulla ollessamme perillä Hat Yaissa kävimme ostamassa liput Malesian rajan yli menevään junaan jo samalle päivälle, vaikka meillä olisi ollut liput valmiina 2 päivän päähän, mutta emme jaksaneet jäädä enää Thaimaaseen.
Hat Yaista olimme kuulleet lähes pelkästään huonoa kiitos matkaoppaiden, joiden mukaan Malesian rajan läheisyydessä ja muslimialueella sijaitseva kaupunki on jatkuvasti levottomuuksien ja pommiuhkien kohteena. Paskanmarjat! Hat Yai oli varsin viihtyisän oloinen mesta ja huomattavasti siistimpi kuin moni muu näkemämme paikka Thaimaassa; shoppailumahdollisuuksia olisi ollut vaikka muille jakaa, ja vaikka kaupunki ei mikään järjettömän iso ollutkaan, saivat pilvenpiirtäjät ja kerrostalot aikaan suurkaupungin tunnelman. Emme kuitenkaan itse jaksaneet liiemmin ostella mitään, joten vietimme viimeisen päivän Thaimaassa äärimmäisen väsyneinä Mc'Donaldsissa netissä hengaillen ja viimein iltapäivällä neljän jälkeen pääsimme matkaan rajan yli, ja rajalla oli taas omat sekoilunsa..
Viimein yhdeksän aikaan illalla pääsimme Alor Stariin hotelliin ja lepäämään 32 tunnin reissauksen jälkeen. Hieman uni maistui kun olimme nukkuneet vain parisen tuntia junassa...
+ Suurkaupungin tunnelma, shoppailumahdollisuudet, siisteys
- Wi-fiä oli vaikea löytää
Malesia
Alor Star
Yövyimme kaksi yötä ja vietimme ainoan kokonaisen päivämme hotellihuoneessa kauheissa vatsakarampeissa ja ripulissa. Saimme ilmeisesti ruokamyrkytyksen Hat Yaista ostamistamme pikkuporkkanoista, jotka eivät tykänneet olla kuumassa huoneilmassa. Illalla kävimme vain läheisellä ostoskeskuksella syömässä pikaisesti ja palasimme jälleen huoneeseen ja valmitauduimme seuraavan päivän Langkawin lauttamatkaan.
Alor Starissa ei näyttänyt olevan mitään nähtävää ja kaupunki oli hyvin laajalle levinnyt ja aika tyhjä. Joka paikassa meitä tuijotettiin ihan hirveästi, sillä länsimaalaiset turistit eivät useinkaan eksy Alor Stariin.
+ Ostoskeskus lähellä
- Vaikea kulkuinen ilman autoa, englannin kielen osaamattomuus, ihmisten tuijotus
Langkawi
Uusi vuosi vaihtui Langkawilla mukavissa rantatunnelmissa, saari osoittautui yllättävän isoksi ja vehreäksi. Hostellimme sijaitsi kaukana tapahtumakeskuksesta, mutta onneksi saimme hostellin henkilökuntaan kuuluvalta naiselta muutaman kerran kyydin sinne missä tapahtui. Ruoka oli todella hyvää, rannalla oli mukavasti tilaa, alkoholi ja tupakka olivat todella halpoja ja paikalliset olivat oikein mukavia. Ensi kerralla vuokrataan sitten auto päiväksi, että pääsee katsomaan vähän muitakin paikkoja saarella.
+ Erinomainen ruoka, rento ilmapiiri, hyvät rannat, halpaa alkoholia, hyvä englanninkielen osaaminen
- Ravintoloissa kallis hintataso, auton välttämättömyys
Penang
Malesian ruokaparatiisiksi kutsuttu Penang oli pieni pettymys, sillä ruoka oli Langkawilla parempaa, vaikkakin kaliimpaa. Georgetown on maailmanperintökohde, sillä siellä on paljon vanhoja rakennuksia. Nähtävää tosin ei ollut ihan niin paljon kun olimme kuulleet. Ostoskeskuksissa olisi ollut vaikka mitä shoppailtavaa!
+ Hyvät ostosmahdollisuudet, hapa hintataso
- Yliarvostettu ruoka, vähän nähtävää, huono englannin kielen osaaminen
Cameron Highlands
Eräs reissumme tähän asti ainutlaatuisimmista ja upeimmista paikoista, Cameron Highlands on todellakin kokemuksen arvoinen! Vehreää, sumuista ja vuoristoista maisemaa piisasi ja lämpötila (keskimäärin +20 astetta) tuntui todella viileältä vietettyämme sitä ennen puolitoista kuukautta mestoissa, joissa aurinko porotti lähes aina yli +30 asteen verran. Tunnelma tällä Malesian mansikanviljely-ylängöllä oli mukavan rauhaisa ja hiljainen, mutta nähdäkseen muutakin kuin pelkän pikkukylän johon olimme majoittuneet, olisi jälleen kerran pitänyt vuokrata auto, mutta sen sijaan menimme edulliselle retkelle, jossa pääsimme näkemään kylää ympäröivän alueen hienoimmat nähtävyydet. Lähtemättömästi mieleemme jäi myös retken huipentanut, surullisenkuuluisa viidakkovaellus läpi mutavallien ja liaanien!
+ Yllättävän halpa hintataso kaupoissa, upeat ja ainutlaatuiset maisemat, rauhallinen tunnelma, viileä lämpötila, edulliset retket
- Sateet yleisiä, melko kalliit ravintolat
Kuala Lumpur
Kuala Lumpur on myös ollut yksi reissumme tähänastisista helmistä. Vehreä suurkaupunki, joka tuntui kuitenkin kätevän pieneltä ja kotoisalta paikalta ja jonka keskeisimpiä nähtävyyksiä oli helppo tutkia myös jalkaisin, kun taas kauempana oleviin paikkoihin pääsi kätevästi edullisella Airtrain-junalla. Kaupungin eeppisin nähtävyys oli tottakai kuuluisa Petronas Towers, johon kuului myös iso kauppakeskus, jossa hengailimme useampanakin päivänä. Mainitsemisen arvoinen nähtävyys on myös Sultan Abdul Samad Building, jota ympäröi iso vehreä ruohokenttä. Ja ne shoppailumahdollisuudet; edellä mainitun Petronas Towersin hoodeilla olevan ostoskeskuksen lisäksi KL:ssä piisasi lukemattomia muitakin valtavia ostoskeskuksia, joissa kaikki liikkeet eivät olleet mitään Louis Vuittonia tai Guccia, vaan ihan normihintaisia tuotteitakin tarjoavia kauppoja. Meillä jäikin ties kuinka paljon hienoja tavaroita ostamatta rinkan rajoitusten vuoksi! KL:n suurin pettymys oli Lake Gardens -puistoalue; odotimme mestan olevan New Yorkin Central Parkin tyyppinen virkistysalue, jonka läpi voi kävellä ja istuskella nauttimaan vehreydestä, mutta mesta osoittautuikin tarkasti aidatuksi paikaksi, jota halkoi asfalttitie ja jonka nähtävyydet oli niin ikään aidattu erilleen toisistaan. Muilta osin kaupunki oli niin mahtava kokemus, että viikko siellä kului aivan liian nopeasti!
+ Vehreys, kätevä ja edullinen liikkuminen paikasta toiseen, lukuisat ostoskeskukset, ravintoloiden tarjonta ja edullinen hintataso, kotoisa tunnelma, mukava määrä nähtävyyksiä
- Lake Gardens, kaoottinen liikenne (erityisesti Chinatownissa), jalankulkureitit olivat paikoitellen huonossa kunnossa
Melaka
Satoja vuosia sitten hollantilaisten kauppiaiden hallinnassa ollut historiallinen pikkukaupunki Melaka ei tarjonnut mitään sen ihmeempää nähtävää kuin... noh, historiallisia rakennuksia ja pari kirkkoa, jotka ehti kaikki kokea ja nähdä yhden päivän aikana. Vietimme Melakassa vajaan viikon yhtä aikaa hollantilaisen Cindyn kanssa ja valitettavasti hostellimme sijaitsi syrjäisessä mestassa Chinatownin toisella puolen, joten jouduimme aina palloilemaan lähtiessämme kävelemään tuon ärsyttävän kaupunginosan läpi ja väistelemään autojen ja skootterien lisäksi kana-aivoisia kiinalaisturisteja, jotka poukkoilivat paikasta toiseen vailla järjen hiventä. Hollantilaisten kädenjälki näkyi Melakan arkkitehtuurissa ja mäen päällä sijainneet hollantilaiskappelin rauniot olivat kieltämättä varsin hieno näky. Muilta osin aika kului Melakan paria isoa ostoskeskusta tutkien ja kävimmepä myös katsastamassa tsunamista kertovan The Impossible -leffan, joka oli järkyttävä ja vaikuttava elämys! Iso pettymys Melakassa oli uintimahdollisuuksien vähyys; vaikka kaupunki sijaitsi meren rannalla, ei paikasta löytynyt lainkaan uimarantoja eikä saasteiseen meriveteen ollut sen enempää asiaa. Ainoa yleinen ulkoilmauimala oli auki muutamana päivänä viikossa puolentoista tunnin ajan per päivä, mikä oli täydellinen järjettömyyden huippu!
+ Historialliset rakennukset, ostoskeskukset
- Mauton ruoka ja vähäinen ruokatarjonta, suht. kallis hintataso, uimarantojen puute ja ulkoilmauimalan järjettömyys, melko vähän nähtävää
_800x600.png)
Singapore
Singapore
Melakasta siirryimme bussilla rajan yli piskuiseen kaupunkivaltio Singaporeen, joka tunnetaan ankarista kielloistaan, kalliista hintatasostaan, purukumin laittomuudesta sekä monista upeista nähtävyyksistä ja pilvenpiirtäjistä, ihan näin muutamia asioita mainitaksemme. Olimme majoittuneina keskeiselle paikalle Chinatowniin, josta pääsi helposti ja kätevästi eri puolille tätä pientä maata. Paikan hintataso oli todellinen jytky ja viikossakin paloi rahaa aivan järjetön määrä verrattuna Thaimaahan ja Malesiaan, vaikkemme Singaporesta edes ostaneet mitään! Nähtävää kuitenkin piisasi joka päivälle, emmekä useinkaan palanneet majapaikkaamme kuin vasta myöhään illalla pyörittyämme eri paikoissa tuntikausia.
Parhaiten mieleen jäi Marina Bayn alue, jossa sijaitsi mm. kuuluisa Marina Bay Sands -luksushotelli ostoskeskuksineen sekä lootuksen kukkaa muistuttava ArtScience Museum, jossa kävimme katsastamassa perus-valokuvanäyttelyn lisäksi mahtavan The Art of the Brick -nimisen Lego-palikkataidenäyttelyn. Singaporen oma puuhamaasaari Sentosa Island tarjosi myös paljon koettavaa turisteille, joilta löytyy paksu lompakko; kalliiden huviajelujen sijaan me kävimme tsekkaamassa saarella sijaitsevan maailman suurimman akvaarion ja lisäksi makoilemassa rannalla parinakin päivänä. Mainittava on myös Singaporen eläintarha, johon ostimme liput sekä päivä- että yöeläintarhaan; mahtavia kokemuksia kumpainenkin! Orchard Roadin järkyttävän iso ostoskatu sekä lukuisat muut isot ostoskeskukset olisivat piisanneet täyttämään himoshoppailijoiden ostosnälän, mutta kuten sanottua, emme itse löytäneet näistä mitään hankintoja. Kaikkiaan Singapore jäi mieleen kalliina, mutta ehdottomasti kokemisen arvoisena maana!
+ Älytön määrä nähtävää ja koettavaa, upea arkkitehtuuri ja pilvenpiirtäjät, kätevä metroverkosto, eläintarha, Sentosa Island, Marina Bayn alue, paljon ostosmahdollisuuksia
- Todella kallis hintataso, yllättävän töykeitä paikallisia
Bali (Indonesia)
Kuta
Lentokentän läheisyydessä sijaitseva Kuta on monen Balin vierailijan ensikohde, ja näin oli seikka meidänkin kohdalla. Huijarit olivat kimpussamme jo lentokentällä, mutta emme tietenkään menneet mihinkään lankaan ja onnistuimme neuvottelemaan kohtuuhintaisen taksikyydinkin suoraan majapaikkaamme. Kuta oli harvinaisen rasittava paikka; kävely ahtailla pikkukujilla kusipäisten ja yli-ikäisten skootterijonnejen huristellessa raivostuttavien pärinämasiinoiden kanssa sentin päästä ohi on jotakin, mitä ei halua turhan montaa kertaa elämänsä aikana kokea. Tähän kun vielä lisätään muutaman sekunnin välein ahdistelevat rihkamakauppiaat, ravintoloiden sisäänheittäjät sekä taksi- ja hierontatuputtajat niin johan on soppa valmiina! Ei paikka ihan täyttä naalin paskaa sentään ollut; ranta oli tilava ja hyvä (vaikkakin isot aallot sekä rihkamakauppiaat sielläkin olivat välillä käydä hermoille) ja välillä siellä pääsi ihastelemaan taitavien surffaajien tyylinäytteitä (vaikkakin lähes kaikki surffausta yrittäneet olivat täysiä nyyppiä, jotka kaatuivat noin sekunnin kuluttua siitä kun olivat nouseet puolittain seisomaan laudan päällä), halpaa ostettavaa olisi piisannut vaikka muille jakaa, ruoka oli hyvää ja monin paikoin edullista ja lisäksi hotellimme uima-altaassa oli oikein mukava uiskennella iltaisin rantapäivän jälkeen. Kaikkiaan paikasta tuli kuitenkin sellainen olo, että olisi astunut takaisin Thaimaahan ja kokenut kyseisen maan rasittavimmat puolet yhdessä tiiviissä paketissa.
+ Ranta, edullinen hintataso, hyvät ravintolat, Beachwalk-ostoskeskus
- Huijarit, skootterit, liikennekaaos, ahtaat kävelykujat, järjetön melutaso, erilaisten kauppiaiden ahdistelu, välillä turhankin isot aallot meressä, roskaisuus
Ubud
Seikkailimme noin viikon ajan Ubudissa, joka tunnetaan lukuisten taidegallerioiden lisäksi ehkä parhaiten Eat Pray Love -leffan kuvauspaikkana; todellisuudessa leffa oli kuvattu vielä jokseenkin syrjässä Ubudista, sillä emme nähneet ainakaan itse mitään leffasta tuttuja riisipeltomaisemia, joista Ubud myös tunnetaan. Rauhallinen viikko kului hotellimme mukavalla uima-allasalueella makoillen sekä kauppakatuna tunnettua Monkey Forest Roadia pitkin käppäillen, jonka varrelta tsekkasimme muutamankin eri ravintolan sekä pikkuputiikin. Parina päivänä eksyimme Ubudin pääkadulle, jonka varrella sijaitsi lukuisia vanhoja ja upeita balilaistemppeleitä ja näimmepä samalla myös jokusen riisipellon, jotka sijaitsivat hieman syrjempänä pääkadulta. Mieleen jäi myös Monkey Forest -apinametsä, jossa mahtavien temppeliraunioiden ja viidakon keskellä juoksenteli älytön määrä villejä apinoita, joiden kanssa sai olla varuillaan; meidän kimppuumme nämä veijarit eivät käyneet, mutta muutama muu metsässä vieraillut ukkeli sai apinan niskaansa käsiteltyään varomattomasti mukanaan tuomia hedelmiä. Korkeista aidoista ja lasinsiru-esteistä huolimatta meidänkin hotellimme allasalueelle ehti viikon aikana eksyä useampikin apina, mutta onneksi nämäkään eivät käyneet meidän tai tavaroidemme kimppuun!
+ Rauhallinen tunnelma, riisipellot, Monkey Forest, hyvät ravintolat
- Suht. kallis hintataso, skootterin/auton tarve jos olisi halunnut nähdä syrjäisempiä nähtävyyksiä
Sanur
Rauhallinen rantakaupunki Sanur oli meidän visiittimme ajan vielä ihan poikkeuksellisenkin rauhallinen, sillä vierailimme siellä sesongin ulkopuolella, mikä näkyi turistien vähäisessä määrässä ja rantaravintoloiden tyhjyydessä; muuallakaan Balilla ei ollut hirvittävästi turisteja, mutta Sanurissa ja Benoalla vielä sitäkin paljon vähemmän! Varaamamme hotelli sijaitsikin kauempana rannasta kuin mitä Agodan sivuilla ollut kartta väitti, joten saimme joka päivä kävellä reippaan matkan rannalle päästäksemme ja kuulla joka kerta kymmenien autojen ja skootterien sekä tööttäyksien ihanat korvia hellivät sulosävelet! Sanurin ranta ei ollut mistään puhtaimmasta ja muutenkaan parhaasta päästä, mutta sopivan uintipaikan löydettyämme siellä kelpasi pulikoida ja ottaa aurinkoa. Lukuisat rantaravintolat olivat sen verran kalliita, että turvauduimme useammankin kerran vanhaan tuttuun McDonald'siin ja samaten astetta kauempana rannasta sijainneisiin ravintoloihin, joiden taso vaihteli jonkin verran. Pikkukojuja Sanurissa sijaitsi yllättävän vähän ja parhaan mahdollisuuden shoppailuun tarjosikin paikallinen Hardy's-tavaratalo, josta olisi löytynyt ties mitä siistiä ostettavaa, mikäli rinkka vain olisi sattunut olemaan yhtään nykyistä tilavampi!
+ Hiljainen tunnelma rannoilla, Hardy's-tavaratalo, rantojen hienot merimaisemat, mukava iltatunnelma rantakadulla
- Rannat olivat jokseenkin likaisia ja vesi matalaa, kalliit ravintolat, ruoan vaihteleva taso, nähtävyyksien puute, liikenteen melu
Benoa
Visiittimme toisessa hiljaisessa rantakaupungissa, Benoassa, venähti alunperin kaavailtua pidemmäksi kiitos upean ja viihtyisän hotellimme, jossa aika vierähti todella nopeasti! Benoa ei myöskään juhlinut runsailla nähtävyyksien määrällä, vaan sen charmi perustui Sanurin tapaan rauhalliseen tunnelmaan, kauppa- ja ravintolakadulla käppäilyyn sekä rannan merimaisemiin. Toisin kuin Sanurissa, Benoassa piisasi kalliin ja hienon näköisiä luksushotelleja toinen toisensa perään ja oma majoituksemme oli myös reissumme kalliimmasta päästä, mutta oli kyseinen mesta todella myös hintansa väärti! Benoan ranta oli vielä Sanuriakin köykäisempi, emmekä käyneet siellä muuta kuin katsastamassa maisemat kertaalleen ja sen jälkeen pysyttelimme hotellimme allasalueella. Kaupungissa olisi piisannut lukuisia ravintoloita, mutta testasimme niistä ainoastaan kaksi ja niistäkin kävimme toisessa syömässä ainoastaan kerran; Sari-ravintola osoittautui niin loistavaksi, ettemme nähneet mitään syytä vaihtaa mihinkään muuhun koko Benoan visiittimme aikana!
+ Rauhallinen tunnelma, Sari-ravintola, rannan merimaisemat
- Köykäinen ranta, kallis hintataso (muissa kuin Sari-ravintolassa), nähtävyyksien puute
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, eli tätä kaikkea mahtui kolmeen Kaakkois-Aasiassa viettämäämme kuukauteen. Seuraavaksi siirrymme reissumme toiseen osioon ja kokonaan eri mantereelle, kun lähdemme seikkailemaan Down Underiin A.K.A Australian ihmeelliseen maailmaan!
No comments:
Post a Comment