Kello herätti jälleen meidät uuteen päivään ennen puolta päivää ja aamuaiseksi ensihätään napsittiin edellispäivänä ostettuja croisantteja ja muita baker-tuotteita.
Sää oli jälleen sumuinen ja harmaa, joten tuulitakki oli jälleen tarpeen ottaa matkaan mukaan.
Suuntasimme kohti Lantaun saarta jossa korkean kukkulan päällä istuu maailman suurin pronssinen istuva buddha.
Ostimme Octobus-kortit läheiseltä metroasemalta, jolla pääsisimme liikkumaan helposti ympäri Hong Kongi. Kortille saisi helposti ladattua lisää rahaa kaikilla metroasemilla. Päivän toinen hermojenpalamispaikka olikin kadulla puikkelehtimisen ja ärsyttävän kanailevasti poikkoilevien kävelijöiden jälkeen lippuluukku Octobus kortille. Odotimme lippuluukulla vuoroamme virallisen jonotusalueen ulkopuolella (virkailija palveli kahta luukkua samaan aikaan, metroon jo sisälle leimanneiden puolta ja ulkopuolella olevia), kunnes eräs mies änkesi eteemme sillä verukkeella, että hän jonotti virallisella jonotusalueella. No mepä menimme sitten kiltteinä suomalaisina myös jonottamaan "viralliselle" jonotusalueelle kikkua niellen. No eiköhän sieltä toinen äijä jälleen mennyt eteemme, ja tämä herra marssi paikalle jonotusalueen ulkopuolelta!
Kun viimein pääsimme "virallisella" vuorollamme ostamaan matkalippuja, oli koko ajan joku kiinalainen kesken ostotapahtuman huutelemassa virkailijalle jotakin ja hänen hommansa keskeytyi tuon tuosta... Opimme, että täällä täytyy ilmeisesti olla röyhkeä jos haluaa selvittää asioita.
Metromatka Tung Chungin asemalle oli melko pitkä ja maisemiakin näkyi maanpäällisissä osuuksissa rataa. Päästyämme perille, ostimme subwaystä patongit mukaan (olivat muuten osa jopa kalliimpia kuin Suomessa!) ja jatkoimme matkaa kohti Kaapelihissi terminaalia, josta pääsisimme Buddhalle. Mietimme hetken aikaa kannattaisiko Buddha siirtää toiseen päivään sumuisuuden vuoksi, mutta tulimme siihen tulokseen, ettemme välttämättä ehtisi tänne enää toisella Hong Kongin vierailullamme, joten päätimme ottaa riskin ettemme näkisi Buddhaa ollenkaan.
Kaapelikyyti kesti noin 20min, ja usvan vuoksi emme paljon maisemia nähneetkään.
Perillä meitä odotti Ngong Ping kylä, joka oli täysin tursiteille rakennettu kiinalaistyyppinen kylä. Kylässä oli ravintoloita ja jotakin virtuaaliaktiviteetteja Buddhaan liittyen.
Istahdimme kylän keskelle syömään Subwayt ja huomasimme, että kylässäkin olisi ollut samainen pikaruokala, tosin patongit olivat kyllässä kalliimpia.
Syötyämme patongit, lähdimme etsimään sumusta Isoa Buddhaa. Matkalla näimme kiinalaisia portteja ja patsaita, jättimäisiä suitsukkeita ja Po Lin Pyhäkön (temppeli) jonka sali oli niin kirkas ja kultainen että silmiin sattui. Pyhäkön salissa oli satoja erikokoisia Buddhia. Ison Buddhan luo päästäkseen, tuli kiivetä 268 rappusta eikä taetta Buddhan näkemisestä ollut sumun vuoksi... Päätimme kuitenkin yrittää, josko Buddha edes hieman näyttäytyisi.
Valitettavasti toiveemme oli turha, Buddha pysyi hämyisenä isona möykkynä. Juuri ja juuri saattoi erottaa missä asennossa Buddhan kädet olivat. Hengailimme paikalla hetken, josko sumu olisi hieman hälventynyt, mutta turha toivo, se vain tiheni. Päätimme viimein luovuttaa ja lähteä takaisin kaapelihissille.
Paluumatkalla koppiimme sattui amerikkalainen mies jonka kanssa vaihdoimme hieman reissukokemuksia.
Palattuamme maanpinnalle Tung Chungiin kävimme pyörähtämässä viereisessä outlet ostoskeskuksessa, josta Ilkka löysi kauan etsityt college shortsit. Paikka oli pullolaan väkeä ja osalla oli jopa matkalaukulliset tavaraa kun he tekivät niin paljon muka edullisia ostoksia. Omasta mielestämme hintataso ei ollut mitenkään merkittävästi edullisempi kuin muualla.
Kun viimein kyllästyimme jälleen sekopäisesti käveleviin ja hyöriviin kiinalaisiin, etsimme yläkerran food courtin monista vaihtoehdoista syötävää. Ruoka oli ihan maittavaa ja edullista.
Lopuksi kävimme nautiskelemassa alkerrassa Super marketin antimista ja ostimme vielä iltapalaksi hotellille ison setin sushia, ankkaa siivuina ja joitakin juotavia (Ilkalle kaljaa, Millielle jäätetä ja mangomaitoa).
No comments:
Post a Comment