Ensimmäinen päivä Koh Phanganilla

Keskiviikko (19.12.12)

Reikiä täynnä olevassa bungalowissa nukkuminen jännitti hieman, mutta hyttysverkko sängyn päällä loi mukavan telttamaista tunnelmaa ja nukuimme molemmat sikeästi, varsinkin kun edellisyönä olivat unet jääneet hyvin lyhyiksi. Herättyämme aamupäivällä oli ensimmäisenä tehtävänä etsiä aamupalapaikka; harmillisesti bungalowista ei löydy jääkaappia, joten tänne ei voi oikein ostaa mitään aamupalatarvikkeita, eli käytännössä ainoa keino on käydä syömässä jossain paikallisessa ravintolassa aamiaista. Tänään päädyimme syömään erääseen pikkuravintolaan herkullista paistettua kanaa ja juomaksi kokista, harvoin on Suomessa tullut syötyä tällaisia aamiaisia! Ateriasta ei varsinaisesti jäänyt nälkä, mutta koska mielemme teki vielä jotain "perinteisempää" aamupalaa, haimme 7-Elevenistä pienet muroannokset ja istuimme syömään ne auringonpaisteen porottaessa niskaan. Ilkkakin sai samalla aikaiseksi käytyä parturissa ajamassa dorkan näköiseksi kasvaneen letin pois ja nyt voi viimein kuljeskella ympäriinsä ilman lippistä!

Kävelystä pikkukylään ja takaisin sai päälle hyvän hien ja polskahdimme jälleen mereen uimaan pestäksemme hien pois. Tällä kertaa ei uinti ollut enää niin rentoa kiitos eilisen meduusaspottauksen, mutta onneksi tänään ei noita örkkejä näkynyt! Viihdyimme uimassa taas useamman kymmenen minuuttia, jonka jälkeen piti päästä ajantasalle niin pyykinpesussa kuin blogin päivittämisessäkin (ja molemmissa onnistuttiin melko hyvin!). Millie otti samalla pienet tupluurit kun Ilkka jatkoi blogin päivittelyä ajan tasalle.

Kellon sinkauduttua yli viiden ajattelimme lähteä jälleen kylään syömään, sillä näihin aikoihin alkaa pimeys laskea ja täälläpäin ei katuvaloja ole missään, joten pimeällä täällä on todella pimeää! Sitä ennen nappasimme muutamat kuvat auringonlaskun värittämästä merimaisemasta, upean näköistä kerrassaan! Koitimme samalla spottailla josko samaan mestaan majoittunut venäläispariskunta olisi ollut grillaamassa aiemmin päivällä nappaamaansa barrakudaa, josta he vihjasivat meille aiemmin päivällä uimassa ollessamme. Eipä näkynyt paistettua barrakudaa missään, joten lähdimme kohti kylää täyttämään masujamme.

Menomatka kylään ei tuntunut vielä hurjalta, sillä auringonvaloa piisasi tuossa vaiheessa vielä jonkin verran ja näimme ihan hyvin eteemme. Päädyimme tällä kertaa syömään thairuokaa aamiaispaikan vieressä olevaan ravintolaan, jonka ruokalistaa olimme jo aikaisemmin aamulla tutkineet. Valitsimme annoksiksi possua keltaisessa currykastikkeessa sekä chilikanaa; jälkimmäinen annos oli halvempi ja osoittautui yllättäen paremmaksi kuin curryannos, joka tosin sekään ei ollut hullumpi. Ilkka tosin ei innostunut curryannoksen kananmunariekaleista, mutta ne sai onneksi poistettua annoksesta monia vuosien mittaan harjoittuneilla "ruokakirurgitaidoilla". In the name of birthday cake: miksi sitä kananmunaa pitää tunkea joka ruokaan?!

Ruokailun jälkeen haimme vielä varmasti hyvin tutuksi tulevasta 7-Elevenistä pientä iltapalaa bungalowiin popsittavaksi ja sen jälkeen kävelimme takaisin, tällä kertaa helkutinmoisessa pimeydessä, jossa taskulamppu oli todellakin tarpeen! Täällä melkein tarvitsisi myös heijastinta, mutta emme toki tajunneet sellaisia ottaa mukaan, sillä ei ihan heti tulisi mieleen etelässä tarvitsevan sellaista. Täytynee kuitenkin etsiskellä vielä kaupoista sellaisia, juurikin tällaisia valottomia paikkoja varten. Yksi hyvä puoli valottomassakin paikassa on; tähtitaivas näkyy ihan älyttömän hyvin ja jäimmekin vielä rannalle ihastelemaan tähtiä hetkeksi ennen bungalowiin paluuta ja blogin päivityksen viimeistelyä.

Nyt olemme siis vihdoin ja viimein ajan tasalla teksteissä ja yritämme jatkossa pysytellä samalla mallilla parhaamme mukaan!

Lautalla Koh Phanganille

Tiistaina 18.12.12 

Red Hot Chili Peppers -herätysääni pärähti soimaan klo 5:00 ja muutaman tunnin yöunen jälkeen kömmimme ylös sängyistä silmät punaisina. Menimme puoli kuuden jälkeen odottelemaan kyytimme saapumista, joka tulikin sitten mukavasti puoli tuntia myöhässä... Senkin kun olisi taas tiennyt, niin olisi voinut syödä hostellin alakerrassa aamiaista.. Thaimaassa aikataulut eivät kyllä tunnu pitävän kovinkaan hyvin paikkaansa...

Kyytimme saapui vihdoin kuuden jälkeen ja kuski nosteli tavaramme katolle, muiden matkailijoiden matkalaukkujen ja rinkkojen seuraksia. Nappasimme matkalla mukaan vielä muutaman muun veneelle menijän sekä kolme valtavaa pahvilaatikkoa, jotka kuski pysähtyi matkalla tiputtamaan kauppojen eteen. Matka satamaan tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka kartan mukaan mentävää oli vanin noin 5km. Oli mukava katsella maisemia samalla, joka paikassa oli hyvin trooppisen näköistä ja viidakkomaista.

Satamassa lippumme tarkistettiin ja veneessä heittelimme rinkat alakannelle muiden rinkkojen ja laukkujen päälle ja etsimme oman penkkirivistön itsellemme ja tavaroillemme.

Laivassa oli backpacker-meininki kun reggae soi jonkun reissailijan minikajareista, osa rastapäistä nukkui penkeillä vain huivit peittoina ja kannella istuskeli lisää rastapäisiä parrakkaita länsimaalaisia aamubissejen kanssa.

Oletimme, että laivassa olisi myyty jotakin aamupalaksi kelpaavaa, mutta väärin meni... Tarjolla oli ainoastaan kuppinuudelia, Pringlesejä, keksejä ja bisseä... eli ei mtn syötävää... Puolessa välissä laivamatkaa alkoi maha kurnia jo ihan hulluna, eikä meidän omista eväistäkään ollut paljon hyötyä: 4 kuivaa donitsia, pringlesejä ja pussinpohjalla muutama cashew-pähkinän muru...

Ilkalle ei olisi kyllä maistunutkaan, sillä kun laiva pääsi avomerelle, alkoi Ilkan oksentelu ja se jatkuikin sitten koko matkan Koh Phangan satamaan asti. Merenkäynti ei ollut edes kova, mutta vaikuttihan se kuitenkin pieneen laivaan.

Laiva matka kesti 5 tuntia yhden pysähdyksen kanssa Koh Taolle ja melkein tuon koko ajan Ilkka ravasi vessassa...

Vihdoin pääsimme puolen päivän aikaan perille Koh Phanganille ja heti saimme satamassa majoituksen- ja taksintarjoajat kimppuumme.

Ostimme heti satamasta kanaleivän puoliksi, sillä molemmilla oli aika heikkofiilis aamiaisen puutteen vuoksi. Leivän avulla jaksoimme sitten lähteä kyselemään taksia ja saimme kaksi hyvin erilaista tarjousta; Toinen pyysi 800 bahtia ja toinen 300 bahtia, aika vaikea arvata kumpi sitten otettiin...

Mikäli olisimme odottaneet seuraavan laivan saapuvan, olisimme päässeet kuulemma halvemmalla perille, mutta emme jaksaneet uupumukseltamme odotella joten maksoimme molemmat sen 150 baht (vajaa 4€) kyydistä.

Kuski löysi paikkamme ja auttoi tavarat ulos taksista. Ihmettelimme mikä niistä kaikista lähellä olevista Bungaloweista oikein on respa... Eräs kanadalainen tyttö sattui juuri kohdallemme ja opasti meidät oikeaan suuntaan ja kertoi myös lähellä olevista ravintoloista ja muusta lähellä olevasta tarjonnasta (hieronnat yms.).

Kiitimme infosta ja menimme maksamaan varauksemme. Pääsimmekin bungalowiin heti, vakka olimme perillä jo tuntia ennen check-in:in alkua. Vaihdoimme heti uikkarit päälle ja menimme heti testaamaan ihanan yksityisrantamme, jonka vesi oli aivan valtavan turkoosia! Vesi tuntui ihanalta, saimme matkapölyt putsattua pois.

Olimme kuitenkin edelleen aika nälkäisiä, kun aamiainen oli jäänyt välistä ja päätimme lähteä katsoman läheisiä ravintoloita heti seuraavaksi. Nälkäisinä päädyimme heti ensimmäiseen vastaan tulleeseen ravintolaan, italiailaiseen ravintolaan, josta tilasimme vihdoin matkan ensimmäiset pizzat.

Pizza maistui todella hyvältä pitkästä aikaa ja saimme vatsammekin todella täyteen. Kävimme vielä ostamassa 7elevenistä vettä ja pientä popsittavaa iltaa varten ja kävelimme hieman lähialueella, sen jälkeen lähdimmekin takaisin kämpille.

Ilta-aurinko näkyi kauniisti horisontissa ja menimme vielä uimaan uudestaan. Kaikkialla oli mukavan hiljaista ja rauhallista. Vesi oli vetäytynyt sen verran, että paikalliset kalastajat seisoivat kaukana merellä matalassa vedessä kainaloihin asti ja heittelivät vapojaan veteen. Läheisellä isolla kivellä kävi kuhina, tummat isohkot ravut nousivat sen päälle heiluttelemaan saksiaan ja paistattelemaan ilta-auringossa. Harmillisesti ne pelästyivät ja hyppelivät takaisin veteen kun kiveä yritti lähestyä.

Olimme jättäneet pyyhkeet rannalle lojumaan ja houstimme koira oli keksinyt, että niillähän on ihanaa leikkiä hiekassa, retuuttaa ja repiä... Tämän vuoksi olimme juuri nousemassa vedestä pois, kun molemmat huitaisimme jotakin merilevää muistuttavaa... Seurasimme sen pohjaanpainumista hetken ja kauhuksemme huomasimme sen muuttuvan pallomaisemmaksi ja nousevan pintaan... Ei epäilystäkään siitä, mikä se oli, selvästi meduusa! Olimme ihan paniikissa molemmat, sillä olimme osuneet siihen aikaisemmin, mutta seurasimme sen menoa kuitenkin tarpeeksi etäältä pienen hetken... Olihan se ihan upean näköinen ruskea otus täynnä valkoisia pilkkuja, mutta pelottavaa oli jos niitä olisi jatkossakin rannallamme ja ne saattaisivat polttaa... Emme löytäneet kyseisestä meduusasta mitään tietoa netistä... IIIIK!

Junalla Chumphon

Maanantaina (17.12.) kello herätti pirteät matkalaiset vähän ennen kymmentä, tavoitteena lähteä majapaikalta klo 10:30 tienoilla kävelemään kohti juna-asemaa, josta saisimme ostettua junaliput Chumphoniin klo 10:45 maissa eli tuntia ennen junamme lähtöä, jonka olisi pitänyt lähteä klo 11:47. Heräsimme kyllä ajallaan, mutta kaikki ajoitukset sitten myöhästyivätkin vuoronperään; stressaavien vatsojen takia majapaikalta lähtö viivästyi useammankin minuutin, kun jäimme vielä senkin jälkeen vaihtamaan jokusen sanan majapaikkamme isännän kanssa. Junaliputkin saimme siis ostettua vasta jokusen minuutin myöhässä, mutta onneksi niitä oli vielä jäljellä! Varsinainen jytkymyöhästyjä oli kuitenkin junamme, joka oli omasta aikataulustaan puoli tuntia myöhässä, eli saimme siis odotella junaa asemalla puolisentoista tuntia. Suomi ei siis ole ainoa maa maailmassa, joka saa kärsiä epäluotettavista junista ja aikatauluista! Tänä aikana ehdittiin kylläkin reteästi hakea juna-aseman viereisestä 7-Elevenistä pientä aamupalaa, joita mutustelimme junaa odotellessa.

Juna saapui lopulta vähän ennen klo 12:30, jolloin miltei kaikki laiturilla olevat odottelijat siirtyivät samaan junaan. Junassa odottikin kiva yllätys, kun istumapaikat olivat tupaten täynnä; yritimme siis jäädä käytävälle seisoskelemaan kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut, mutta junan konduktööri yllättäen käskikin erästä vanhempaa miestä nousemaan istumapaikalta, jotta Millie pääsi siihen istumaan ja Ilkka jäi saman vaunun takaosaan seisoskelemaan. Onneksi junan matkustajat olivat auttavaa sorttia, sillä eräs toinen käytävällä seisoskeleva miekkonen auttoi nostamaan rinkat ylös tavarahyllyyn. Seiskoskelua kesti noin 45 minuuttia, jonka jälkeen pari istumapaikkaa tyhjeni ja istumapaikaltaan häädetty vanhempi mies ei mennytkään itse istumaan, vaan kehoitti ja osoitti Ilkkaa menemään paikalle istumaan. Ei voi muuta kuin olla äärimmäisen kiitollinen näin aidosti ystävällisille ihmisille!

Loppumatka sujuikin sitten huomattavasti sujuvammin kuin molemmilla oli istumapaikka. Maisemat olivat tällä kertaa vaihtelevampia ja vehreämpiä kuin aiemmalla junamatkalla Hua Hiniin, mutta tälläkään kertaa emme nähneet yhtään norsua! Matka kului melko pitkälti musiikkia kuunnellessa sekä Everybody Hates Chrisiä läppäriltä katsoessa, kunnes juna olikin jo perillä Chumphonissa. Heti asemalle päästyämme kimppuumme iski lauttalippuja ja satamakyytiä tarjoava akkeli, joka ei millään meinannut uskoa kieltävää vastausta. Karistettuamme akkelin kannoiltamme lähdimme käppäilemään kohti yhden yön majapaikkaamme, paikallista guesthousea, jonne olikin vain noin parinsadan metrin matka juna-asemalta. Tällä matkalle ehdimme saada Chumphonista sellaisen vaikutelman, ettei paikassa tosiaan näyttäisi olevan mitään nähtävää ja kadutkin muistuttivat huomattavasti enemmän Bangkokia kuin Hua Hiniä ruokakojuineen ja thaimaankielisine kyltteineen.

Huonetta vastaanottaessamme saimme selville, että tästä majapaikasta voisimme ostaa samalla myös liput seuraavan päivän lauttareissulle Koh Phanganin saarelle. 1000 bahtin (~25€) hinta kuulosti sen verran suolaiselta, että kieltäydyimme tarjouksesta ja lähdimme viemään kamoja huoneeseemme, joka ilmastoinnin, jääkaapin ja lämpimän suihkun puuttumisen vuoksi tuntui melko karulta aikaisempien yöpymispaikkojen jälkeen. Eipähän huone maksanut kuin vajaa 4€ per naama ja onneksi siellä viivyttiin vain yksi yö matkalla kohti Koh Phangania.

Suihkussa käytyä rupesimme vielä uudelleen harkitsemaan lauttalipputarjousta, sillä miksi ihmeessä lähtisimme enää illalla randomilla etsimään tuntemattomasta kaupungista lauttalippuja, jotka kuitenkin olisivat tuskin yhtään sen halvempia muualtakaan ostettuna. Lähdimme siis takaisin alakertaan ostamaan liput, surffaamaan nettiä alakerran wlanissa ja tulimmepa samalla syöneeksi iltapalan, Millie kana/nuudelihöttöä ja Ilkka hampurilaisen.

Syömisen jälkeen teimme vielä pienen kaljanhakukävelyretken Chumphonin kaduille etsiessämme lähintä 7-Eleveniä, joka olisikin ollut lähempänä kuin mitä parin tekemämme turhan käännöksen ja mutkan jälkeen vaikutti olevan. Kello ei ollut vielä yhdeksääkään ja silti melkein kaikki paikat olivat jo sulkeneet ovensa, älytöntä! Kaljat ja vissyt ostettuamme palailimme takaisin huoneeseemme rentoutumaan Everybody Hates Chris -jaksojen parissa, sillä seuraavana aamuna olisi herätys pirteästi jo klo 5:00 ja unen saanti ilmastoimattomassa huoneessa ei ollut millään lailla taattu juttu! Majapaikkamme käytävillä spottasimme söpöjä pikku gekkoja seinällä, tässä vielä pari kuvaa niistä:

Loppuviikko Hua Hinissä

Kuten kaikki blogimme lukijat (kuinkahan pieni määrä teitä lieneekään :D) ovat varmasti pistäneet merkille, emme ole kovinkaan aktiivisesti tältä reissulta postanneet tekstiä verrattuna vaikkapa viimevuotiseen Nykin reissuun, josta kirjoittelimme tekstejä miltei joka päivältä. Yritämme parantaa aktiivisuuttamme reissun edetessä; ihan jokapäiväistä postailua emme uskalla mennä lupaamaan, mutta jos nyt edes useammin kuin kerran viikossa saisimme aikaiseksi päivitellä blogia, niin sekin olisi jo melkoisen jepa! Ihan vain jo senkin vuoksi, ettei tulisi tällaisia koko viikon tapahtumat kattavia romaaneja, joita ei kukaan jaksa kerralla lukea.

Mutta nyt sen pidemmittä puheitta Hua Hinissä vietettyä viikkoa kertaamaan:

Keskiviikkona (12.12.) heräsimme kymmenen aikoihin virkeinä lähteäksemme heti kunnolla testaamaan edellispäivänä pikakatsastuksen saanutta rantaa. Muroaamiainen naamariin ja uudemman kerran valkoisia hiekkoja ja vihreänturkoosia merivettä katsastelemaan! Lämpötila muistutti jo aamusta asti huomattavasti enemmän edellisen Thaimaan reissun helvetin kuumaa Phuketia kuin Bangkokia, jossa oli toki myös hikoiluttavan kuuma, mutta jossa saastepilvet estivät aurinkoa porottamasta suoraan naamaan niin kovaa, että paikallaan seistessäkin alkaa hiki virrata.

Puolen kilometrin kävely rannalle riitti hiostamaan niin hyvin että pulahdus meriveteen tuntui mahtavan raikastavalta! Rantapäivä kului pitkälti aurinkoa ottaen, ristikkolehtiä täytellen sekä hädistellen pois kaikenmaailman krääsää kaupittelevia ukkeleita, joita piisasi riesaksi asti. Nämä ukkelit eivät olleet onneksi millään lailla agressiivisia tai niin ärsyttäviä kuin turhan monet myyjät basaareissa, mutta toki jatkuva samojen tavaroiden tuputus alkoi pikkuhiljaan ottaa pannuun. Olipahan rannalla myös kasa maksullista hevosratsastusta tarjoavia ukkeleita, mutta näillekään emme bahtejamme antaneet. Muuten ei vikaa tässäkään, mutta hevosten kuseskelu rantahiekkaan ja meriveteen ei ole mitenkään mukava juttu.

Noin viiden maissa käppäilimme takaisin kämpille huilahtamaan hetkeksi ja pesemään pois sekä merivedestä iholle jääneen suolan että rannalta tarttuneen hiekan, jota olikin tarttunut mukaan ihan kiitettävä määrä! Tarkoituksenamme oli lähteä iltaa vasten katsastamaan Hua Hinin ainoa astetta isompi kauppakeskus, Market Village, jonne oli reilu puolen kilometrin matka, mutta jumituimmekin matkan varrella sijainneelle iltatorille niin pitkäksi aikaa pyörimään, ettemme lopulta ehineet Market Villagessa kuin pyörähtämään pikaisesti. Torilla oli taas kerran esillä jos jonkinlaista tavaraa ja vaatetta, mutta kaikesta tavaramäärästä mukaan tarttui lopulta Ilkalle Mishkan t-paita (joka monen muun täällä nähdyn feikkitavaran tapaan näyttää niin aidolta, että niitä on äärimmäisen vaikea edes uskoa feikeiksi) ja Millielle puteli hyväntuoksuista kookosöljyä. Ruokaa tilasimme torilla sijainneesta pienestä grilliravintolasta, josta sai todella hyviä grillipihvejä reilun parin euron hintaan!

Market Villageen päästessämme kello oli jo niin paljon, että ehdimme vain kävellä paikan läpi ja käydä paikallista Prismaa/Citymarketia muistuttavassa Lotus Tescossa ostamassa aamiaistarvikkeita ja viinaksia, jonka jälkeen palasimmekin takaisin majapaikkaan nukkumaan.

Torstaina (13.12.) emme juhlistaneet Lucian päivää millään tavalla, vaan päivä sujui pääpiirteittäin samalla tavalla kuin edellinen päivä; päiväksi rannalla makoilua ja illaksi ruokapaikan etsimistä. Ainoa ero tähän rantapäivään oli se, että tällä kertaa meri oli paljon aallokkoisempaa kuin edellispäivänä, mikä vaikeutti uimista. Hua Hinin rantaa sanotaan hyväksi muttei erinomaiseksi, mikä johtunee pääosin rantavesikossa olevista isoista kivistä, joita päällystävät kotilot yms. meriroska, mikä tekee näistä kivistä todella teräviä! Ilkka onnistuikin nirhaisemaan jalkaansa pienen vekin aallokon tehtyä tepposensa kesken uinnin, mutta onneksi ei sen isompaa haavaa tullut. Milliellä alkoi myös kesken päivää tuntua mahassa ikävältä ja lähdimmekin rannalta edellispäivää aikaisemmin pois, sillä mahankipu ei hellittänyt millään.

Tuona iltana meidän oli tarkoitus mennä uudemman kerran Market Villagea tutkimaan, mutta Millien mahassa tuntui vieläkin sen verran oudolta, että kävimme sitten vain lähimmässä Mäkkärissä syömässä tuttua ja turvallista, ei-tulista ruokaa ja sen jälkeen takaisin kämpille.

Lauantaina (15.12.) kävimme viimein toden teolla katsastamassa Market Villagen; emme päässeet sinne perjantainakaan, sillä Millien mahankipu muuttui flunssaksi ja kuumeeksi ja vietimme tuon päivän kämpillä parannellen tautia, joka onneksi talttuikin lauantaihin mennessä. Market Village oli kauppatarjonnaltaan hieman kuin pieni versio Bangkokissa olleista kauppakeskuksista kalliine merkkiliikkeineen, mutta huomattavasti viihtyisämpi ja kätevämmän kokoinen ja mahtuipa tänne kalliiden liikkeiden joukkoon myös halvempia putiikkeja. Oletimme pystyvämme viettämään koko päivän Market Villagessa iltaan asti, mutta kävikin niin, että meillä meni melkein enemmän aikaa löytää sopiva ruokapaikka kuin mitä meillä meni kauppoja kolutessa. Lopulta päädyimme italialaiseen ravintolaan, jossa söimme erittäin maukkaat ja edulliset spagettiannokset ja sen jälkeen jatkui kauppojen koluaminen (tyhjin käsin tällä kertaa, onneksi!).

Noin neljän aikaan iltapäivällä olimme kolunneet läpi about kaikki mielenkiintoiset liikkeet ja päätimme ihan extemporena mennä kauppakeskuksen leffateatteriin katsomaan Hobitin, joka onneksi pyöri täällä myös englanniksi puhuttuna. Harmi kyllä leffan 2D-versio oli ainoastaan thainkielinen, joten jouduimme mennä katsomaan leffan 3D:nä; onneksi lasit olivat paljon paremmat kuin Suomen teattereissa, joten Ilkka sai sneakattua silmälasinsakin 3D-lasien alle niin, ettei leffa näyttänyt ihan pelkältä puurolta. Liput maksoivat viitisen euroa ja leffaeväät hankimme Lotus Tescosta vajaalla eurolla, joten koko elokuvaelämys oli huomattavasti halvempi kuin Suomessa pelkät leffaliput! Leffalippujen halpa hinta saattoi osaltaan selittyä runsaalla mainosrahoituksella, sillä ennen leffan alkua mainoksia pyöri noin puolen tunnin ajan! Jännä kokemus oli nousta seisomaan muun leffayleisön kanssa, kun mainosten seassa tuli Thaimaan kuninkaasta kertova pätkä, jonka varsinainen idea jäi meille mysteeriksi. Kun mainos oli ohi, sai jälleen istua alas.

Sen pidemmittä puheitta ja leffan juonta spoilaamatta sanokaamme vain, että Hobitti oli äärimmäisen loistava elokuva, kuten Peter Jacksonilta odottaa saattoikin! Leffan jälkeen käväisimme vielä Lotuksessa ostamassa valmiiksi eväitä maanantaista junamatkaa varten ja paluumatkalla kämpille piipahdimme vielä iltatorilla. Ennen iltatorille pääsyä löysimme matkan varrelta isot karnevaalit, joissa näytti olevan puoli Hua Hiniä paikalla. Hienojen valaistusten koristelema kenttä oli täynnä erinäköisiä kojuja ja ties mitä krääsää, mutta koska väkeä oli paikalla ihan liikaa, nappasimme paikasta vain parit kuvat ja jatkoimme matkaa iltatorille. Hyvin näki karnevaalialueen ulkopuolella skootterikuskien kusipäisyyden, sillä pyöriä oli parkeerattu ties kuinka leveästi jalkakäytävän puolelle niin, että jalankulkijat saivat henkensä kaupalla skipata autotien kautta parissakin kohtaa, jos halusi jatkaa matkaa. Hienoa parkeerausta, Hermanni! Iltatorilla kävimme syömässä samassa grillipaikassa kuin aiemmin ja ostamassa Ilkalle vielä toisen t-paidan, tällä kertaa merkkiä Famous Stars And Straps. Näillä t-paidoilla pärjää onneksi pitkälle, ettei ihan heti tarvitse alkaa heittää vanhoja vaatteita roskiin ystävämme Tolkkizin tapaan hänen Tokion reissuillaan (joista kertova blogi löytyy täältä, kannattaa tsekata!).

Sunnuntaina (16.12.) pääsimme onneksi vielä viimeisen Hua Hin -päivän kunniaksi rannalle makoilemaan, kun Millien olo oli kohontunut jo ihan normaaliksi. Olimme edellispäivänä ostaneet myös uutta aurinkovoidetta pienemmällä suojakertoimella, sillä aiemmin käyttämämme 50-suojakertoiminen sopinee paremmin Australian aurinkoon kuin tänne Thaimaahan, jossa aurinko ei ihan niin kovaa porota kuin Down Underissa. Aallokko oli jälleen kerran melkoisen kova, mutta sehän ei uimista toki estänyt!

Iltasella teimme vielä kerran kierroksen jo tutuksi käyneelle iltatorille. Olimme jättäneet aikaisemmin päivällä syömisen vähiin, sillä halusimme maistaa pariakin eri ruokaa tällä kertaa torilla. Millie sai ostettua heti torikierroksen aluksi pari kanavarrasta torin reunalla olevasta kojusta ja koittipa Ilkkakin samasta paikasta ostaa sapuskaa, mutta kojun kusipäinen myyjä-ämmä taisi suosia pelkkiä naisasiakkaita kun ei millään ottanut vastaan Ilkan tilausta. Parempaa palvelua löytyi läheisestä tuliseen soossiin kastettuja makkaroita myyvästä kojusta, josta Ilkka sai ostettua itselleen pari sellaista. Muilta osin torikierros jäi tällä kertaa ja lompakon onneksi tyhjäksi, paitsi että kävimme vielä syömässä meksikolaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa, joka oli ensimmäinen tällä reissulla vastaan tullut sellainen! Paikan nachot ja naudanpihvitortillat olivat todella hyviä, vaikka niissä käytetty juusto ei ollutkaan cheddaria vaan jotain muuta. Kuvut täynnä meksikolaista sapuskaa lähdimme hiljalleen hipsimään takaisin kämpille ja pakkaamaan rinkkoja reissun seuraavia kohteita varten - Chumphonia sekä Koh Phangania!

Good morning, Hua Hin!

Tiistaina (11.12.) koitti viimein lähtöpäivä Bangkokista kellon soidessa reippaasti 5:30 aikoihin, jotta ehtisimme varmasti kello 8:05 Hua Hiniä kohti puksuttavaan junaan. Kuten varmaan pariin otteeseen on jo blogissakin käynyt selville, on Bangkokissa liikkuminen - ja oleskelu ylipäätään - sama kuin Speden Spelejä pelaisi; ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, aina hajottaa ja koskaan ei jää päälle voittajafiilis! Rinkat oli onneksi pakattu valmiiksi edellisiltana, joten muuta ei tarvinnut kuin pukea kuteet päälle, hotkaista kevyt aamupala ja rientää kohti tutuksi käynyttä BTS-minibussia, jota taas vaihteeksi saimme odotella vaikka kuinka kauan, sillä kahden n. 15 kiloa painavan rinkan kanssa ei ihan helposti mahduta ahtaisiin ja aamuruuhkan vuoksi täynnä oleviin pikkukotteroihin. Onneksi paikalliset ihmiset kuitenkin ovat sen verran pienikokoisia, että lopulta mahduimme erääseen bussiin ja matka kohti juna-asemaa pääsi alkamaan.

Joen ylittävään lauttaan mahduimmekin jo huomattavasti helpommin ja tällä kertaa kävelymatka juna-asemalle sujui huomattavasti iisimmin kuin viimeksi, sillä turisteja kusettavat tuk-tuk-konnat olivat ilmeisesti vielä nukkumassa. Enemmänkin ärsytystä aiheuttivat katua leveämmin kävelevät koululaislaumat sekä juuri ennen juna-asemaa ollut iso tie, jonka ylitse emme taas vaihteeksi millään meinanneet päästä, kiitos liikennesäännöistä viis veisaavien skootterikuskien. Asemalla meitä palveli tällä kertaa oikeasti ystävällinen neuvoja, joka kehotti meitä odottelemaan junan lähtöä penkeillä istuen, sillä lähtöön oli vielä noin tunnin verran aikaa. Tunti kului viereisestä kojusta ostettuja croissanteja popsien, jonka jälkeen pääsimmekin viimein junaan ja jättämään vihatun Bangkokin lopultakin taaksemme!

Mukavana yllätyksenä junan kakkosluokassa tarjottiin maksuton aamupala ja lounas, joten nälkä ei päässyt yllättämään yli nelituntiseksi venyneen junamatkan aikana. Juna puksutteli noin tunnin ajan läpi Bangkokin ulompien lähiöiden ja ghettojen tehden monta pysähdystä, kunnes viimein päästiin rullaamaan Thaimaan maaseutujen läpi. Oli kiintoisaa nähdä ties kuinka erinäköisiä rakennuksia, peltovirityksiä ja pikkukyliä matkan edetessä, mutta pettymykseksi emme nähneet yhtäkään norsua tai muuta sen eksoottisempaa elukkaa junan ikkunasta. Lähempänä Hua Hiniä maisema vaihtui vuoristoisemmaksi ja ehdimme jo alkaa ihmettelemään missä Hua Hin viipyy, kunnes suurin osa junan länsimaalaisista matkustajista alkoi nostella kamppeitaan valmiiksi, mistä viimeistään saatoimme päätellä Hua Hinin olevan seuraava pysäkki, sillä paikka on hyvin suosittu länkkärituristien keskuudessa.

Asemalta oli matkaa majapaikkaamme noin puoli kilometriä, mitä lähdimme heti tarpomaan polttavan kuumassa auringonpaisteessa. Yritimme katsoa aseman kartoista vielä tarkempaa reittiä, mutta ne olivat taas vaihteeksi harvinaisen surkeita kartoiksi, joten eteneminen tapahtui kyselemällä vastaantulijoilta reittiä. Kaikeksi onneksi jo melkein perille päästyämme vastaan tuli vielä pyöräilevä vanhempi britti-/aussimiekkonen (emme aksentin perusteella olleet aivan varmoja kummasta oli kyse :D), joka tuli itse tarjoamaan meille apuaan. Kerrottuamme majapaikkamme nimen hän tiesi heti mistä on kyse ja opasti meidät perille kertoen samalla hieman majapaikkamme lähihoodeista. Hieman eri meininki kuin kusipäiden täyttämässä Bangkokissa! Kiittelimme opastamme kovasti ja astuimme sisään majapaikkaamme, pieneen guesthouseen, josta brittiläinen isäntä meidät heti bongasikin, ohjasi meidät huoneeseemme ja käski meitä heti vain ottamaan mahdollisimman rennosti ja huolehtimaan maksupuolesta yms. myöhemmin. Sopi paremmin kuin hyvin!

Chillailtuamme aikamme kello oli noin 16, joten oli turhan myöhäistä lähteä enää ottamaan aurinkoa rannalle, joten sen sijaan haimme Subwaysta ja 7-Elevenistä pientä evästä ja lähdimme muuten vain rannalle istumaan ja katselemaan meininkiä. Paikka oli juuri niin mahtavan näköinen kuin kuvista olimme katselleet ja tämä oli juuri sitä mitä likaisen Bangkokin jälkeen kaipasi; puhdasta ja rentouttavaa meri-ilmaa! 

Jonkin aikaa istuttuamme lähdimme vielä katsastamaan paikallisen iltatorin josta majapaikkamme isäntä oli vinkannut. Tungosta oli huomattavasti vähemmän kuin Bangkokissa ja mikä parasta - ruokapaikoissa oli menut englanniksi! Päädyimme syömään possucurry-ateriat erääseen ruokapaikkaan. Annokset olivat todella hyviä, mutta niin isoja ja tulisia, että teki tiukkaa syödä ne loppuun asti! Ilkka löysi torilta lopulta vielä kauan etsimänsä shortsit, jonka jälkeen lähdimmekin takaisin majapaikkaamme nukkumaan.

"Bangkok is a shithole!" tokaisi majapaikkamme isäntäkin kun puhe tuli kyseistä paikasta. Kummelia lainaten: erittäin hyvin sanottu!