Junalla Chumphon

Maanantaina (17.12.) kello herätti pirteät matkalaiset vähän ennen kymmentä, tavoitteena lähteä majapaikalta klo 10:30 tienoilla kävelemään kohti juna-asemaa, josta saisimme ostettua junaliput Chumphoniin klo 10:45 maissa eli tuntia ennen junamme lähtöä, jonka olisi pitänyt lähteä klo 11:47. Heräsimme kyllä ajallaan, mutta kaikki ajoitukset sitten myöhästyivätkin vuoronperään; stressaavien vatsojen takia majapaikalta lähtö viivästyi useammankin minuutin, kun jäimme vielä senkin jälkeen vaihtamaan jokusen sanan majapaikkamme isännän kanssa. Junaliputkin saimme siis ostettua vasta jokusen minuutin myöhässä, mutta onneksi niitä oli vielä jäljellä! Varsinainen jytkymyöhästyjä oli kuitenkin junamme, joka oli omasta aikataulustaan puoli tuntia myöhässä, eli saimme siis odotella junaa asemalla puolisentoista tuntia. Suomi ei siis ole ainoa maa maailmassa, joka saa kärsiä epäluotettavista junista ja aikatauluista! Tänä aikana ehdittiin kylläkin reteästi hakea juna-aseman viereisestä 7-Elevenistä pientä aamupalaa, joita mutustelimme junaa odotellessa.

Juna saapui lopulta vähän ennen klo 12:30, jolloin miltei kaikki laiturilla olevat odottelijat siirtyivät samaan junaan. Junassa odottikin kiva yllätys, kun istumapaikat olivat tupaten täynnä; yritimme siis jäädä käytävälle seisoskelemaan kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut, mutta junan konduktööri yllättäen käskikin erästä vanhempaa miestä nousemaan istumapaikalta, jotta Millie pääsi siihen istumaan ja Ilkka jäi saman vaunun takaosaan seisoskelemaan. Onneksi junan matkustajat olivat auttavaa sorttia, sillä eräs toinen käytävällä seisoskeleva miekkonen auttoi nostamaan rinkat ylös tavarahyllyyn. Seiskoskelua kesti noin 45 minuuttia, jonka jälkeen pari istumapaikkaa tyhjeni ja istumapaikaltaan häädetty vanhempi mies ei mennytkään itse istumaan, vaan kehoitti ja osoitti Ilkkaa menemään paikalle istumaan. Ei voi muuta kuin olla äärimmäisen kiitollinen näin aidosti ystävällisille ihmisille!

Loppumatka sujuikin sitten huomattavasti sujuvammin kuin molemmilla oli istumapaikka. Maisemat olivat tällä kertaa vaihtelevampia ja vehreämpiä kuin aiemmalla junamatkalla Hua Hiniin, mutta tälläkään kertaa emme nähneet yhtään norsua! Matka kului melko pitkälti musiikkia kuunnellessa sekä Everybody Hates Chrisiä läppäriltä katsoessa, kunnes juna olikin jo perillä Chumphonissa. Heti asemalle päästyämme kimppuumme iski lauttalippuja ja satamakyytiä tarjoava akkeli, joka ei millään meinannut uskoa kieltävää vastausta. Karistettuamme akkelin kannoiltamme lähdimme käppäilemään kohti yhden yön majapaikkaamme, paikallista guesthousea, jonne olikin vain noin parinsadan metrin matka juna-asemalta. Tällä matkalle ehdimme saada Chumphonista sellaisen vaikutelman, ettei paikassa tosiaan näyttäisi olevan mitään nähtävää ja kadutkin muistuttivat huomattavasti enemmän Bangkokia kuin Hua Hiniä ruokakojuineen ja thaimaankielisine kyltteineen.

Huonetta vastaanottaessamme saimme selville, että tästä majapaikasta voisimme ostaa samalla myös liput seuraavan päivän lauttareissulle Koh Phanganin saarelle. 1000 bahtin (~25€) hinta kuulosti sen verran suolaiselta, että kieltäydyimme tarjouksesta ja lähdimme viemään kamoja huoneeseemme, joka ilmastoinnin, jääkaapin ja lämpimän suihkun puuttumisen vuoksi tuntui melko karulta aikaisempien yöpymispaikkojen jälkeen. Eipähän huone maksanut kuin vajaa 4€ per naama ja onneksi siellä viivyttiin vain yksi yö matkalla kohti Koh Phangania.

Suihkussa käytyä rupesimme vielä uudelleen harkitsemaan lauttalipputarjousta, sillä miksi ihmeessä lähtisimme enää illalla randomilla etsimään tuntemattomasta kaupungista lauttalippuja, jotka kuitenkin olisivat tuskin yhtään sen halvempia muualtakaan ostettuna. Lähdimme siis takaisin alakertaan ostamaan liput, surffaamaan nettiä alakerran wlanissa ja tulimmepa samalla syöneeksi iltapalan, Millie kana/nuudelihöttöä ja Ilkka hampurilaisen.

Syömisen jälkeen teimme vielä pienen kaljanhakukävelyretken Chumphonin kaduille etsiessämme lähintä 7-Eleveniä, joka olisikin ollut lähempänä kuin mitä parin tekemämme turhan käännöksen ja mutkan jälkeen vaikutti olevan. Kello ei ollut vielä yhdeksääkään ja silti melkein kaikki paikat olivat jo sulkeneet ovensa, älytöntä! Kaljat ja vissyt ostettuamme palailimme takaisin huoneeseemme rentoutumaan Everybody Hates Chris -jaksojen parissa, sillä seuraavana aamuna olisi herätys pirteästi jo klo 5:00 ja unen saanti ilmastoimattomassa huoneessa ei ollut millään lailla taattu juttu! Majapaikkamme käytävillä spottasimme söpöjä pikku gekkoja seinällä, tässä vielä pari kuvaa niistä: