Mutta nyt sen pidemmittä puheitta Hua Hinissä vietettyä viikkoa kertaamaan:
Keskiviikkona (12.12.) heräsimme kymmenen aikoihin virkeinä lähteäksemme heti kunnolla testaamaan edellispäivänä pikakatsastuksen saanutta rantaa. Muroaamiainen naamariin ja uudemman kerran valkoisia hiekkoja ja vihreänturkoosia merivettä katsastelemaan! Lämpötila muistutti jo aamusta asti huomattavasti enemmän edellisen Thaimaan reissun helvetin kuumaa Phuketia kuin Bangkokia, jossa oli toki myös hikoiluttavan kuuma, mutta jossa saastepilvet estivät aurinkoa porottamasta suoraan naamaan niin kovaa, että paikallaan seistessäkin alkaa hiki virrata.
Puolen kilometrin kävely rannalle riitti hiostamaan niin hyvin että pulahdus meriveteen tuntui mahtavan raikastavalta! Rantapäivä kului pitkälti aurinkoa ottaen, ristikkolehtiä täytellen sekä hädistellen pois kaikenmaailman krääsää kaupittelevia ukkeleita, joita piisasi riesaksi asti. Nämä ukkelit eivät olleet onneksi millään lailla agressiivisia tai niin ärsyttäviä kuin turhan monet myyjät basaareissa, mutta toki jatkuva samojen tavaroiden tuputus alkoi pikkuhiljaan ottaa pannuun. Olipahan rannalla myös kasa maksullista hevosratsastusta tarjoavia ukkeleita, mutta näillekään emme bahtejamme antaneet. Muuten ei vikaa tässäkään, mutta hevosten kuseskelu rantahiekkaan ja meriveteen ei ole mitenkään mukava juttu.
Noin viiden maissa käppäilimme takaisin kämpille huilahtamaan hetkeksi ja pesemään pois sekä merivedestä iholle jääneen suolan että rannalta tarttuneen hiekan, jota olikin tarttunut mukaan ihan kiitettävä määrä! Tarkoituksenamme oli lähteä iltaa vasten katsastamaan Hua Hinin ainoa astetta isompi kauppakeskus, Market Village, jonne oli reilu puolen kilometrin matka, mutta jumituimmekin matkan varrella sijainneelle iltatorille niin pitkäksi aikaa pyörimään, ettemme lopulta ehineet Market Villagessa kuin pyörähtämään pikaisesti. Torilla oli taas kerran esillä jos jonkinlaista tavaraa ja vaatetta, mutta kaikesta tavaramäärästä mukaan tarttui lopulta Ilkalle Mishkan t-paita (joka monen muun täällä nähdyn feikkitavaran tapaan näyttää niin aidolta, että niitä on äärimmäisen vaikea edes uskoa feikeiksi) ja Millielle puteli hyväntuoksuista kookosöljyä. Ruokaa tilasimme torilla sijainneesta pienestä grilliravintolasta, josta sai todella hyviä grillipihvejä reilun parin euron hintaan!
Market Villageen päästessämme kello oli jo niin paljon, että ehdimme vain kävellä paikan läpi ja käydä paikallista Prismaa/Citymarketia muistuttavassa Lotus Tescossa ostamassa aamiaistarvikkeita ja viinaksia, jonka jälkeen palasimmekin takaisin majapaikkaan nukkumaan.
Torstaina (13.12.) emme juhlistaneet Lucian päivää millään tavalla, vaan päivä sujui pääpiirteittäin samalla tavalla kuin edellinen päivä; päiväksi rannalla makoilua ja illaksi ruokapaikan etsimistä. Ainoa ero tähän rantapäivään oli se, että tällä kertaa meri oli paljon aallokkoisempaa kuin edellispäivänä, mikä vaikeutti uimista. Hua Hinin rantaa sanotaan hyväksi muttei erinomaiseksi, mikä johtunee pääosin rantavesikossa olevista isoista kivistä, joita päällystävät kotilot yms. meriroska, mikä tekee näistä kivistä todella teräviä! Ilkka onnistuikin nirhaisemaan jalkaansa pienen vekin aallokon tehtyä tepposensa kesken uinnin, mutta onneksi ei sen isompaa haavaa tullut. Milliellä alkoi myös kesken päivää tuntua mahassa ikävältä ja lähdimmekin rannalta edellispäivää aikaisemmin pois, sillä mahankipu ei hellittänyt millään.
Tuona iltana meidän oli tarkoitus mennä uudemman kerran Market Villagea tutkimaan, mutta Millien mahassa tuntui vieläkin sen verran oudolta, että kävimme sitten vain lähimmässä Mäkkärissä syömässä tuttua ja turvallista, ei-tulista ruokaa ja sen jälkeen takaisin kämpille.
Lauantaina (15.12.) kävimme viimein toden teolla katsastamassa Market Villagen; emme päässeet sinne perjantainakaan, sillä Millien mahankipu muuttui flunssaksi ja kuumeeksi ja vietimme tuon päivän kämpillä parannellen tautia, joka onneksi talttuikin lauantaihin mennessä. Market Village oli kauppatarjonnaltaan hieman kuin pieni versio Bangkokissa olleista kauppakeskuksista kalliine merkkiliikkeineen, mutta huomattavasti viihtyisämpi ja kätevämmän kokoinen ja mahtuipa tänne kalliiden liikkeiden joukkoon myös halvempia putiikkeja. Oletimme pystyvämme viettämään koko päivän Market Villagessa iltaan asti, mutta kävikin niin, että meillä meni melkein enemmän aikaa löytää sopiva ruokapaikka kuin mitä meillä meni kauppoja kolutessa. Lopulta päädyimme italialaiseen ravintolaan, jossa söimme erittäin maukkaat ja edulliset spagettiannokset ja sen jälkeen jatkui kauppojen koluaminen (tyhjin käsin tällä kertaa, onneksi!).
Noin neljän aikaan iltapäivällä olimme kolunneet läpi about kaikki mielenkiintoiset liikkeet ja päätimme ihan extemporena mennä kauppakeskuksen leffateatteriin katsomaan Hobitin, joka onneksi pyöri täällä myös englanniksi puhuttuna. Harmi kyllä leffan 2D-versio oli ainoastaan thainkielinen, joten jouduimme mennä katsomaan leffan 3D:nä; onneksi lasit olivat paljon paremmat kuin Suomen teattereissa, joten Ilkka sai sneakattua silmälasinsakin 3D-lasien alle niin, ettei leffa näyttänyt ihan pelkältä puurolta. Liput maksoivat viitisen euroa ja leffaeväät hankimme Lotus Tescosta vajaalla eurolla, joten koko elokuvaelämys oli huomattavasti halvempi kuin Suomessa pelkät leffaliput! Leffalippujen halpa hinta saattoi osaltaan selittyä runsaalla mainosrahoituksella, sillä ennen leffan alkua mainoksia pyöri noin puolen tunnin ajan! Jännä kokemus oli nousta seisomaan muun leffayleisön kanssa, kun mainosten seassa tuli Thaimaan kuninkaasta kertova pätkä, jonka varsinainen idea jäi meille mysteeriksi. Kun mainos oli ohi, sai jälleen istua alas.
Sen pidemmittä puheitta ja leffan juonta spoilaamatta sanokaamme vain, että Hobitti oli äärimmäisen loistava elokuva, kuten Peter Jacksonilta odottaa saattoikin! Leffan jälkeen käväisimme vielä Lotuksessa ostamassa valmiiksi eväitä maanantaista junamatkaa varten ja paluumatkalla kämpille piipahdimme vielä iltatorilla. Ennen iltatorille pääsyä löysimme matkan varrelta isot karnevaalit, joissa näytti olevan puoli Hua Hiniä paikalla. Hienojen valaistusten koristelema kenttä oli täynnä erinäköisiä kojuja ja ties mitä krääsää, mutta koska väkeä oli paikalla ihan liikaa, nappasimme paikasta vain parit kuvat ja jatkoimme matkaa iltatorille. Hyvin näki karnevaalialueen ulkopuolella skootterikuskien kusipäisyyden, sillä pyöriä oli parkeerattu ties kuinka leveästi jalkakäytävän puolelle niin, että jalankulkijat saivat henkensä kaupalla skipata autotien kautta parissakin kohtaa, jos halusi jatkaa matkaa. Hienoa parkeerausta, Hermanni! Iltatorilla kävimme syömässä samassa grillipaikassa kuin aiemmin ja ostamassa Ilkalle vielä toisen t-paidan, tällä kertaa merkkiä Famous Stars And Straps. Näillä t-paidoilla pärjää onneksi pitkälle, ettei ihan heti tarvitse alkaa heittää vanhoja vaatteita roskiin ystävämme Tolkkizin tapaan hänen Tokion reissuillaan (joista kertova blogi löytyy täältä, kannattaa tsekata!).
Sunnuntaina (16.12.) pääsimme onneksi vielä viimeisen Hua Hin -päivän kunniaksi rannalle makoilemaan, kun Millien olo oli kohontunut jo ihan normaaliksi. Olimme edellispäivänä ostaneet myös uutta aurinkovoidetta pienemmällä suojakertoimella, sillä aiemmin käyttämämme 50-suojakertoiminen sopinee paremmin Australian aurinkoon kuin tänne Thaimaahan, jossa aurinko ei ihan niin kovaa porota kuin Down Underissa. Aallokko oli jälleen kerran melkoisen kova, mutta sehän ei uimista toki estänyt!
Iltasella teimme vielä kerran kierroksen jo tutuksi käyneelle iltatorille. Olimme jättäneet aikaisemmin päivällä syömisen vähiin, sillä halusimme maistaa pariakin eri ruokaa tällä kertaa torilla. Millie sai ostettua heti torikierroksen aluksi pari kanavarrasta torin reunalla olevasta kojusta ja koittipa Ilkkakin samasta paikasta ostaa sapuskaa, mutta kojun kusipäinen myyjä-ämmä taisi suosia pelkkiä naisasiakkaita kun ei millään ottanut vastaan Ilkan tilausta. Parempaa palvelua löytyi läheisestä tuliseen soossiin kastettuja makkaroita myyvästä kojusta, josta Ilkka sai ostettua itselleen pari sellaista. Muilta osin torikierros jäi tällä kertaa ja lompakon onneksi tyhjäksi, paitsi että kävimme vielä syömässä meksikolaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa, joka oli ensimmäinen tällä reissulla vastaan tullut sellainen! Paikan nachot ja naudanpihvitortillat olivat todella hyviä, vaikka niissä käytetty juusto ei ollutkaan cheddaria vaan jotain muuta. Kuvut täynnä meksikolaista sapuskaa lähdimme hiljalleen hipsimään takaisin kämpille ja pakkaamaan rinkkoja reissun seuraavia kohteita varten - Chumphonia sekä Koh Phangania!
No comments:
Post a Comment