Red Hot Chili Peppers -herätysääni pärähti soimaan klo 5:00 ja muutaman tunnin yöunen jälkeen kömmimme ylös sängyistä silmät punaisina. Menimme puoli kuuden jälkeen odottelemaan kyytimme saapumista, joka tulikin sitten mukavasti puoli tuntia myöhässä... Senkin kun olisi taas tiennyt, niin olisi voinut syödä hostellin alakerrassa aamiaista.. Thaimaassa aikataulut eivät kyllä tunnu pitävän kovinkaan hyvin paikkaansa...
Kyytimme saapui vihdoin kuuden jälkeen ja kuski nosteli tavaramme katolle, muiden matkailijoiden matkalaukkujen ja rinkkojen seuraksia. Nappasimme matkalla mukaan vielä muutaman muun veneelle menijän sekä kolme valtavaa pahvilaatikkoa, jotka kuski pysähtyi matkalla tiputtamaan kauppojen eteen. Matka satamaan tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka kartan mukaan mentävää oli vanin noin 5km. Oli mukava katsella maisemia samalla, joka paikassa oli hyvin trooppisen näköistä ja viidakkomaista.
Satamassa lippumme tarkistettiin ja veneessä heittelimme rinkat alakannelle muiden rinkkojen ja laukkujen päälle ja etsimme oman penkkirivistön itsellemme ja tavaroillemme.
Laivassa oli backpacker-meininki kun reggae soi jonkun reissailijan minikajareista, osa rastapäistä nukkui penkeillä vain huivit peittoina ja kannella istuskeli lisää rastapäisiä parrakkaita länsimaalaisia aamubissejen kanssa.
Oletimme, että laivassa olisi myyty jotakin aamupalaksi kelpaavaa, mutta väärin meni... Tarjolla oli ainoastaan kuppinuudelia, Pringlesejä, keksejä ja bisseä... eli ei mtn syötävää... Puolessa välissä laivamatkaa alkoi maha kurnia jo ihan hulluna, eikä meidän omista eväistäkään ollut paljon hyötyä: 4 kuivaa donitsia, pringlesejä ja pussinpohjalla muutama cashew-pähkinän muru...
Ilkalle ei olisi kyllä maistunutkaan, sillä kun laiva pääsi avomerelle, alkoi Ilkan oksentelu ja se jatkuikin sitten koko matkan Koh Phangan satamaan asti. Merenkäynti ei ollut edes kova, mutta vaikuttihan se kuitenkin pieneen laivaan.
Laiva matka kesti 5 tuntia yhden pysähdyksen kanssa Koh Taolle ja melkein tuon koko ajan Ilkka ravasi vessassa...
Vihdoin pääsimme puolen päivän aikaan perille Koh Phanganille ja heti saimme satamassa majoituksen- ja taksintarjoajat kimppuumme.
Ostimme heti satamasta kanaleivän puoliksi, sillä molemmilla oli aika heikkofiilis aamiaisen puutteen vuoksi. Leivän avulla jaksoimme sitten lähteä kyselemään taksia ja saimme kaksi hyvin erilaista tarjousta; Toinen pyysi 800 bahtia ja toinen 300 bahtia, aika vaikea arvata kumpi sitten otettiin...
Mikäli olisimme odottaneet seuraavan laivan saapuvan, olisimme päässeet kuulemma halvemmalla perille, mutta emme jaksaneet uupumukseltamme odotella joten maksoimme molemmat sen 150 baht (vajaa 4€) kyydistä.
Kuski löysi paikkamme ja auttoi tavarat ulos taksista. Ihmettelimme mikä niistä kaikista lähellä olevista Bungaloweista oikein on respa... Eräs kanadalainen tyttö sattui juuri kohdallemme ja opasti meidät oikeaan suuntaan ja kertoi myös lähellä olevista ravintoloista ja muusta lähellä olevasta tarjonnasta (hieronnat yms.).
Kiitimme infosta ja menimme maksamaan varauksemme. Pääsimmekin bungalowiin heti, vakka olimme perillä jo tuntia ennen check-in:in alkua. Vaihdoimme heti uikkarit päälle ja menimme heti testaamaan ihanan yksityisrantamme, jonka vesi oli aivan valtavan turkoosia! Vesi tuntui ihanalta, saimme matkapölyt putsattua pois.
Olimme kuitenkin edelleen aika nälkäisiä, kun aamiainen oli jäänyt välistä ja päätimme lähteä katsoman läheisiä ravintoloita heti seuraavaksi. Nälkäisinä päädyimme heti ensimmäiseen vastaan tulleeseen ravintolaan, italiailaiseen ravintolaan, josta tilasimme vihdoin matkan ensimmäiset pizzat.
Pizza maistui todella hyvältä pitkästä aikaa ja saimme vatsammekin todella täyteen. Kävimme vielä ostamassa 7elevenistä vettä ja pientä popsittavaa iltaa varten ja kävelimme hieman lähialueella, sen jälkeen lähdimmekin takaisin kämpille.
Ilta-aurinko näkyi kauniisti horisontissa ja menimme vielä uimaan uudestaan. Kaikkialla oli mukavan hiljaista ja rauhallista. Vesi oli vetäytynyt sen verran, että paikalliset kalastajat seisoivat kaukana merellä matalassa vedessä kainaloihin asti ja heittelivät vapojaan veteen. Läheisellä isolla kivellä kävi kuhina, tummat isohkot ravut nousivat sen päälle heiluttelemaan saksiaan ja paistattelemaan ilta-auringossa. Harmillisesti ne pelästyivät ja hyppelivät takaisin veteen kun kiveä yritti lähestyä.
Olimme jättäneet pyyhkeet rannalle lojumaan ja houstimme koira oli keksinyt, että niillähän on ihanaa leikkiä hiekassa, retuuttaa ja repiä... Tämän vuoksi olimme juuri nousemassa vedestä pois, kun molemmat huitaisimme jotakin merilevää muistuttavaa... Seurasimme sen pohjaanpainumista hetken ja kauhuksemme huomasimme sen muuttuvan pallomaisemmaksi ja nousevan pintaan... Ei epäilystäkään siitä, mikä se oli, selvästi meduusa! Olimme ihan paniikissa molemmat, sillä olimme osuneet siihen aikaisemmin, mutta seurasimme sen menoa kuitenkin tarpeeksi etäältä pienen hetken... Olihan se ihan upean näköinen ruskea otus täynnä valkoisia pilkkuja, mutta pelottavaa oli jos niitä olisi jatkossakin rannallamme ja ne saattaisivat polttaa... Emme löytäneet kyseisestä meduusasta mitään tietoa netistä... IIIIK!
No comments:
Post a Comment