Good morning, Hua Hin!

Tiistaina (11.12.) koitti viimein lähtöpäivä Bangkokista kellon soidessa reippaasti 5:30 aikoihin, jotta ehtisimme varmasti kello 8:05 Hua Hiniä kohti puksuttavaan junaan. Kuten varmaan pariin otteeseen on jo blogissakin käynyt selville, on Bangkokissa liikkuminen - ja oleskelu ylipäätään - sama kuin Speden Spelejä pelaisi; ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, aina hajottaa ja koskaan ei jää päälle voittajafiilis! Rinkat oli onneksi pakattu valmiiksi edellisiltana, joten muuta ei tarvinnut kuin pukea kuteet päälle, hotkaista kevyt aamupala ja rientää kohti tutuksi käynyttä BTS-minibussia, jota taas vaihteeksi saimme odotella vaikka kuinka kauan, sillä kahden n. 15 kiloa painavan rinkan kanssa ei ihan helposti mahduta ahtaisiin ja aamuruuhkan vuoksi täynnä oleviin pikkukotteroihin. Onneksi paikalliset ihmiset kuitenkin ovat sen verran pienikokoisia, että lopulta mahduimme erääseen bussiin ja matka kohti juna-asemaa pääsi alkamaan.

Joen ylittävään lauttaan mahduimmekin jo huomattavasti helpommin ja tällä kertaa kävelymatka juna-asemalle sujui huomattavasti iisimmin kuin viimeksi, sillä turisteja kusettavat tuk-tuk-konnat olivat ilmeisesti vielä nukkumassa. Enemmänkin ärsytystä aiheuttivat katua leveämmin kävelevät koululaislaumat sekä juuri ennen juna-asemaa ollut iso tie, jonka ylitse emme taas vaihteeksi millään meinanneet päästä, kiitos liikennesäännöistä viis veisaavien skootterikuskien. Asemalla meitä palveli tällä kertaa oikeasti ystävällinen neuvoja, joka kehotti meitä odottelemaan junan lähtöä penkeillä istuen, sillä lähtöön oli vielä noin tunnin verran aikaa. Tunti kului viereisestä kojusta ostettuja croissanteja popsien, jonka jälkeen pääsimmekin viimein junaan ja jättämään vihatun Bangkokin lopultakin taaksemme!

Mukavana yllätyksenä junan kakkosluokassa tarjottiin maksuton aamupala ja lounas, joten nälkä ei päässyt yllättämään yli nelituntiseksi venyneen junamatkan aikana. Juna puksutteli noin tunnin ajan läpi Bangkokin ulompien lähiöiden ja ghettojen tehden monta pysähdystä, kunnes viimein päästiin rullaamaan Thaimaan maaseutujen läpi. Oli kiintoisaa nähdä ties kuinka erinäköisiä rakennuksia, peltovirityksiä ja pikkukyliä matkan edetessä, mutta pettymykseksi emme nähneet yhtäkään norsua tai muuta sen eksoottisempaa elukkaa junan ikkunasta. Lähempänä Hua Hiniä maisema vaihtui vuoristoisemmaksi ja ehdimme jo alkaa ihmettelemään missä Hua Hin viipyy, kunnes suurin osa junan länsimaalaisista matkustajista alkoi nostella kamppeitaan valmiiksi, mistä viimeistään saatoimme päätellä Hua Hinin olevan seuraava pysäkki, sillä paikka on hyvin suosittu länkkärituristien keskuudessa.

Asemalta oli matkaa majapaikkaamme noin puoli kilometriä, mitä lähdimme heti tarpomaan polttavan kuumassa auringonpaisteessa. Yritimme katsoa aseman kartoista vielä tarkempaa reittiä, mutta ne olivat taas vaihteeksi harvinaisen surkeita kartoiksi, joten eteneminen tapahtui kyselemällä vastaantulijoilta reittiä. Kaikeksi onneksi jo melkein perille päästyämme vastaan tuli vielä pyöräilevä vanhempi britti-/aussimiekkonen (emme aksentin perusteella olleet aivan varmoja kummasta oli kyse :D), joka tuli itse tarjoamaan meille apuaan. Kerrottuamme majapaikkamme nimen hän tiesi heti mistä on kyse ja opasti meidät perille kertoen samalla hieman majapaikkamme lähihoodeista. Hieman eri meininki kuin kusipäiden täyttämässä Bangkokissa! Kiittelimme opastamme kovasti ja astuimme sisään majapaikkaamme, pieneen guesthouseen, josta brittiläinen isäntä meidät heti bongasikin, ohjasi meidät huoneeseemme ja käski meitä heti vain ottamaan mahdollisimman rennosti ja huolehtimaan maksupuolesta yms. myöhemmin. Sopi paremmin kuin hyvin!

Chillailtuamme aikamme kello oli noin 16, joten oli turhan myöhäistä lähteä enää ottamaan aurinkoa rannalle, joten sen sijaan haimme Subwaysta ja 7-Elevenistä pientä evästä ja lähdimme muuten vain rannalle istumaan ja katselemaan meininkiä. Paikka oli juuri niin mahtavan näköinen kuin kuvista olimme katselleet ja tämä oli juuri sitä mitä likaisen Bangkokin jälkeen kaipasi; puhdasta ja rentouttavaa meri-ilmaa! 

Jonkin aikaa istuttuamme lähdimme vielä katsastamaan paikallisen iltatorin josta majapaikkamme isäntä oli vinkannut. Tungosta oli huomattavasti vähemmän kuin Bangkokissa ja mikä parasta - ruokapaikoissa oli menut englanniksi! Päädyimme syömään possucurry-ateriat erääseen ruokapaikkaan. Annokset olivat todella hyviä, mutta niin isoja ja tulisia, että teki tiukkaa syödä ne loppuun asti! Ilkka löysi torilta lopulta vielä kauan etsimänsä shortsit, jonka jälkeen lähdimmekin takaisin majapaikkaamme nukkumaan.

"Bangkok is a shithole!" tokaisi majapaikkamme isäntäkin kun puhe tuli kyseistä paikasta. Kummelia lainaten: erittäin hyvin sanottu!