Koh Samui

Tiistai 25.12.

Heräsimme 10:45, heittelimme viimeiset tavarat rinkkoihin ja lähdimme odottelemaan valmiiksi tilaamaamme taksia, joka suureksi hämmästykseksemme olikin jo odottamassa meitä. Olemme nimittäin huomanneet, että Thaimaassa sovitut aikataulut eivät todellakaan pidä läheskään aina paikkaansa. Näinpä odottelimme satamassa laivaamme puolen tunnin sijasta yli tunnin, kun laiva oli reilut puolisen tuntia myöhässä aikataulusta. Älä siis koskaan sovi liian tiukkoja aikatauluja täällä päin maailmaa!

Laiva matka kesti onneksi vain tunnin verran, sillä vaikka meri olikin aika tyyni, ei Ilkka voinut olla taaskaan oksentelematta... Mukava ulkomaalainen pariskunta antoi Ilkalle matkapahoinvointi lääkkeen, joka ei valitetttavasti ehtinyt auttaa noin lyhyellä matkalla, mutta ele oli silti oikein huomaavainen.
Laivan rantauduttua saimme kimppuumme heti majoituksen ja taksin tarjoajia, kävelimme hymyssä suin kaikkien kaupustelijoiden ohi, sillä olimme jo paikantaneet hotellimme aivan rannan tuntumasta.
Oli ihanaa päästä puhtaaseen hotellihuoneeseen, johon ei pääsisi isoja ötököitä!

Kun olimme asettautuneet ja Ilkan vatsakin oli rauhoittunut, lähdimme jatkamaan rantatietä hotelliltamme vielä eteenpäin ja etsiään mukavaa ruokapaikkaa. Ensimmäisenä pysähdyimme vasta muutaman kymmenen metrin jälkeen italialaisen ravintolan eteen tutkailemaan ruokalistaa ja mukava tarjoilijatyttö tuli kertomaan joulutarjouksesta johon kuului 6€ hintaan alkupala, mikä tahansa pizza tai pasta ja alkoholiton juoma. Päädyimme sitten pizzoihin ja ne olivatkin oikein maistuvia ja palvelu oli erinomaisen hyvää ja positiivista.

Ruokailun jälkeen menimme kävelemään rantaan, joka oli hieman kelpaamaton uimiseen, mutta kävelyyn ja valokuvailuun oikein sopiva. Käyskentelimme rannalla ja vehreässä metsikössä rannan vieressä auringonlaskuun asti ja onnistuimme jopa löytämään paikallisen hautausmaan, joka olikin hieman poikkeava Suomalaisista hautausmaista:

Taivaan muuttuessa koko ajan punaisemmaksi, päätimme mennä rannakupeessa olevaan ravintolaan pirtelöille ihailemaan loppu auringonlaskua. Tilaamamme pirtelöt eivät olleet maailman parhaimmat ja palvelu oli todella tympeää, paikka oli kaunis, mutta kaikki muu olikin sitten pettymys.

Pirtelöiden jälkeen lähdimme takaisin hotellille, matkalla poikkesimme kuitenkin vielä paikallisessa tavaratalossa, josta ostimme huoneeseen jotakin juotavaa mukaan.
Loppu ilta menikin huoneessa blogia päivitellen ja jutustellen ja myöhemmin haimme vielä läheisestä ravintolasta pikku yönälkään paistettua riisiä ja kanaa takeawayna.


Keskiviikko 26.12.

Aamiaiselle lähdimme vasta puolen päivän aikoihin ja lähdimme tällä kertaa kävelemään rantakatua satamaan päin. Menimme jälleen ensimmäiseen vastaan tulleeseen ravintolaan ja odotimme saavamme hyvää thairuokaa pienehköltä mummelilta. Toisin kuitenkin kävi. Tilaamamme annokset tulivat suhteellisen nopeasti, Ilkan annos näytti ihan hyvältä, vaikka olikin hyvin pieni ja vaatimaton, mutta Millien annos ei ollut ihan sitä mitä luultiin. Merenelävien seassa oli tumma paksu thai-naisen hius, josta Millie ilmoitti mummelille samoin tein. Nainen pahoitteli ja vei lautasen takaisin keittiöön, poisti hiuksen ja palasi saman lautasen kanssa takaisin. Katsoimme molemmat ihmetellen kun nainen pyyhälsi ravintolasta ulos ja tuli hetken päästä takaisin tuoreiden juuri ostamiensa katkarapujen kanssa ja kehtasi valehdella, että ruoassa ollut musta karvantapainen ei ollut hius vaan katkaravun pitkä housmainen tuntosarvi.
No eihän tuollaista usko erkkikään, kyllähän sen selvästi näki että se oli hius eikä mikään eläimen osa! Siis kuinka tyhminä täällä turisteja pidetäänkään!
Millie söi osan annoksestaan ja pyysimme laskun hyvinkin pian. Nainen toi laskun ja Millie kimmastui hiuksesta ja sen valehtelusta naiselle ja sanoi maksavansa vain ateriansa, muttei juomaa, sillä ateriasta tulisi saada jotakin hyvitystä hiuksen vuoksi. Nainen ei ymmärtänyt Millien sanoja vaan tyrkytti vain laskua joka oli 210 bathia. Millie yritti sanoa asian eri tavalla ja osoittaa lautasia ja juomia ja loppujen lopuksi kävi niin, että Millie ojensi 100 bathia naiselle, Ilkka ei ehtinyt edes kaivaa omia rahojaan ja nainen vain juoksi takahuoneeseen rahan kanssa ja jatkoi töitään, kysyimme vielä lähtiessä että oliko lasku nyt selvä ja nainen vain nyökkäsi kärttyisen ja hämmentyneen oloisena.
Noh, saimmepahan kaksi ateriaa ja juomaa yhden hinnalla, naikkosen oma moga kun ei ole opetellut englantia sen vertaa, että olisi ymmärtänyt selkeän selitykseni: "100 bath for food, but I don't pay the drink, because of the hair in my food!"

Jatkoimme matkaamme läpi pienen satamassa olevan torialueen seuraavalle poikkikadulle, jossa kävimme ostamassa apteekista matkapahoinvointi lääkkeitä Ilkalle tulevia lauttamatkoja varten ja vatsalääkkeitä ripulia ja muuta vatsan outoisuutta varten. Apteekin jälkeen löysimme kirjakaupan, jossa oli paljon mielenkiintoisia käytettyjä ja uusia kirjoja pilkkahintaan. Joka J.K. Rowlingin uusin teos löytyi 7€:lla! Olisimme ostaneet sen muuten, mutta kirja oli järkyttävän iso painos, pokkari olisi ollut täydellinen!
Ilkka löysi itselleen toisen tiiliskiven, jota ei voinut jättää kauppaan enää lojumaan ja kantaa tiiltä nyt mukana seuraavan vuoden.

Illemmalla menimme etsimään aukiolevaa ruokapaikkaa, joka ei ollutkaan ihan helpoin tehtävä, vaikka kello olikin vasta kahdeksan. Tämä pieni kaupunki näytti elävän vain päivisin ja iltaisin ihmiset vetäytyvät koteihinsa ja monet ravintolatkin ovat jo ennen kahdeksaa kiinni. Löysimme kuitenkin pienen thai-ravintolan, jonka kokki tuli ystävällisesti viittoilemaan meitä sisään ja kertomaan ruoistaan.
Ilkka tilasi tulista ja maistuvaa currya ja Millie valitsi kookoskeiton riisin kera. Molemmat ruoat olivat oikein maukkaat ja edulliset, ja palveu oli ystävällistä. Olimme täynnä ja tyytyväisiä.

Loppuun koristeeksi vielä rantakasvistoa edelliseltä päivältä:

Torstai 27.12.

Päivä meni mukavan rennosti rantakadulla käyskennellen, lounaalla poikkesimme sivukadulle edellisillan ravintolaan syömään maistuvaa thairuokaa. Kävimme lounaan jälkeen kirjakaupassa uudelleen ja Millie vaihtoi Bali matkaoppaan johonkin suomalaiseen romaaniin.
Haimme kaupasta vielä jälkkäriksi isot jäätelöt ja sen jälkeen köllimme kämpillä leffaa katsellen.

Illalla mentiin vielä syömään samaan italialaiseen ravintolaan, jossa kävimme ensimmäisenä iltana, ruokatarjous oli edelleen voimassa ja palvelu ja ruoka olivat jälleen kerran oikein hyviä. Sitten vaan hotellille rinkkoja pakkailemaan ja lepäilemään ennen huomista koko päiväistä reissailua.

Illan kuvasaldona valokyltissä viihtyneitä gekkoja sekä törkeän siisti Doraemon-hiiri, joka oli pakko-ostos:

Jouluaatto Thaimaassa

Maanantai (24.12.12)

Niin se vain kävi, että joulu tuli vietettyä ensimmäistä kertaa poissa Suomesta ja vielä tropiikissa! Verrattuna Suomeen, jossa aamupäivällä herättyä nakataan ensimmäisenä telkkari päälle ja Joulupukin kuumalinja ja Lumiukko pyörivät taustalla ja herkutellaan riisipuuron ääressä, täällä päivä valkeni pilvisenä ja tuulisena ja lähimmän riisipuurotarjoilun olinpaikasta ei ollut tietoakaan. Kävimme puolenpäivän jälkeen herättyämme heittämässä Facebookiin jouluntoivotukset ja sen jälkeen aamiaiselle Good Time -ravintolaan. Riisipuuron sijaan saimme aamupalaksi thaimaalaisia herkkuja; Millie kana-kookoskeittoa ja Ilkka Panang-currya porsaanlihalla ja glögin sijaan otimme kyytipojiksi kookospirtelöä ja Changia. Tämän erikoisen jouluaamiaisen jälkeen haimme 7-Elevenistä eväitä seuraavan päivän lauttamatkalle Koh Samuille.

Kello oli jo yli neljän palatessamme "aamupalalta" ja laiskuus meinasi iskeä pahan kerran päälle. Olimme nimittäin edellisiltana sopineet Cindyn kanssa menevämme jouluaattoiltana hieman kauempana sijaitsevaan Pirate's Bar -nimiseen kuppilaan, jossa oli tiedossa paikan kymmenvuotissynttärien kunniaksi bileet ja ilmainen BBQ ja lisäksi Cindyn hollantilaisia kavereita oli tulossa paikalle myös. Sovimme lähtevämme baanalle hieman ennen kuutta, joten kiire tuli yrittää pakata rinkkaa ja virittää pääkopat biletunnelmaan, sillä pakostikin oli ikävä Suomeen ja suomalaista joulua ja angsti meinasi iskeä. Ilkka halusi vielä lisäksi hoitaa joulukylvyn pois alta pulahtaen meressä. Uiminen sujui muuten hyvin, kunnes tuli jo toistamiseen äkkilähtö pois vedestä meduusan takia. Tämä pallukka oli pienempi kuin aiemmin viikolla kohtaamamme meduusa ja punaruskeaa keskiosaa lukuun ottamatta täysin läpinäkyvä. Tälläkin kertaa otus hipaisi jalkaa, mutta mitään ei tapahtunut, joten kyseessä tuskin oli vaarallinen laji. Ilkka ei silti halunnut jäädä ottamaan asiasta omakohtaisesti selvää, joten joulukylpy jäi lyhyeksi.

Vähän ennen kuutta aloimme olla kuin ollakin lähtövalmiita syömään ja sen jälkeen baariin, jopa rinkat olivat melko hyvässä vaiheessa. Ruokailemaan menimme tällä kertaa thairavintolaan, jossa Cindy oli käynyt päivittäin lounaalla. Kinkun, laatikoiden ja muiden jouluherkkujen sijaan saimme joulupäivälliseksi paistettua kanariisihöttöä ja kanaa red curry -kastikkeessa, sekä palanpainikkeeksi melonipirtelöä ja Changia jälleen kerran. Ennen pitkää kävelymatkaa Pirate's Bariin haimme vielä 7-Elevenistä viskipullon, jonka ajattelimme kumota kolmeen pekkaan baarista ostettujen cokisten kera kalliiden drinkkien sijaan. 

Pitkän kävelymatkan jälkeen löysimme vihdoin perille baariin, joka oli kerrassaan upealle paikalle rantaan rakennettu; merenpinnan yläpuolelle rakennetulta terassilta näki hyvin merelle ja tanssilattiana toimi alemmalla levelillä oleva rantahietikko. Eräs Cindyn kavereista olikin jo paikalla; nimeä ei tule tähän hätään mieleen, mutta kyseessä oli siis jo tammikuusta asti maailmalla seikkaillut kaveri, joka oli niin ikään ollut Australiassa töissä ja kiertelemässä ennen Aasiaan tuloa. Pian paikalle saapuivat myös kaverin isosisko sekä hänen poikaystävänsä, jotka reissasivat keskenään; he olivat myös olleet reissussa jo kuukausia ja osasivat myös kertoa paljon Australiasta, Indonesiasta, Malesiasta yms. paikoista, jossa olivat käyneet. Ilmainen BBQ meinasi tässä tapauksessa törkeän hyviä grillivartaita salaatin kera, joista sai vatsaan vielä lisätäytettä, kuten joulun henkeen kuuluukin!

Ilta kului jouhevasti rupatellessa ja lisää juomaa hakiessa, sillä viskikolat kumottiin kurkkuun jo melko varhaisessa vaiheessa. Rupattelu piti illan edetessä muuttaa huutamiseksi, sillä baarissa pauhannut harvinaisen tylsä house-musa koveni pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa puhe alkoi kääntyä ihan saaren toisella puolella pidettäviin allasbileisiin, joihin koko hollantilaisseurue oli innokkaita menemään, toisin kuin me kaksi. Lopulta pitkän vonkaamisen lopuksi suostuimme ja lähdimme hipsimään takaisin tielle tarkoituksena ottaa taksi bileisiin. Taksin sijaan saimmekin ilmaisen kyydin eräältä uusiseelantilaiselta kaverilta, joka oli liikkeellä lava-autolla, johon kiipesimme koko seurueen voimin kyytiin. Todella mäkinen tie monine mutkineen sekä jo tähän asti nautitut höpöhöpö-juomat saivat kyydin tuntumaan vuoristoradalta!

Kyyti meni kuitenkin perseelleen, sillä bileet olivatkin aivan eri suunnalla kuin mihin kuskimme oli meidät vienyt. Hän olisi vielä voinut kuskata meidät allasbileisiin, mutta hintaa olisi tullut noin 5€ verran, joten päätimme suosiolla palata takaisin Pirate's Bariin. Sitä ennen kävimme kuitenkin tequiloilla eräässä toisessa läheisessä baarissa, jota kuski oli meille suositellut ja johon hän meidät kyyditsi. Paikassa oli kuitenkin sen verran autio meininki, että siirryimmme heti tequilat juotuamme takaisin Pirate's Bariin, johon haimme juotavaa vielä eräästä läheisestä pikkukaupasta. Piraattibaarissa emme enää menneet ylätasanteelle lainkaan vaan jäimme tanssilattialle tekemään hyviä muuveja ja nappailemaan toisistamme varmasti todella edustavia kuvia, joita meidän ei toivon mukaan tarvitse koskaan nähdä. Harmi ettei tullut uima-asuja mukaan, sillä tanssimisen lomassa olisi ollut virkistävä pulahtaa meriveteen vilvoittelemaan!

Lopuksi menille vielä viereiselle rannalle heittämään loppuläppiä ja nauttimaan viimeiset juomat ennen bungalowiin paluuta, sillä kello alkoi olla jo ties mitä ja meillä olisi seuraavana aamuna herätys turhankin aikaisin. Bungalow-kylämme olisi ollut periaatteessa ihan kävelymatkankin päässä, mutta se tuntui sen verran ylivoimaiselta tehtävältä, että päätimme suosiolla ottaa taksin. Matkan varrella Ilkan oli vielä ihan pakko alkaa ryppyillä tien varrella seisoskeleville koirille, joista eräs alkoi murista kiitokseksi saamastaan kohtelusta. Onneksi mitään sen pahempaa ei koira päättänyt tehdä! Bungalow-kylässä toivotimme Cindylle hyvää jatkoa ja katsellaan sitten Malesian puolella, josko mahdollisesti törmättäisiin häneen jossain mestassa uudelleen. Meitä odotti vielä bungalowissa rinkkojen viimeistely, jonka parissa kulutimme vielä vähintään tunnin ennen kuin simahdimme sängylle.

Odotamme jo kovasti ensi joulua, jolloin olemme taas Suomessa nauttimassa talvesta, hyvästä ruoasta, seurasta sekä ylipäätään joulutunnelmasta, johon ei täällä vaan millään päässyt. Tämä joulu oli hyvin erilainen kuin yleensä, mutta erittäin hauskaa oli silti. Ja kuten tuli moneen kertaan illan aikana todettua: it's all about the experience!

Muutama seuraava päivä Koh Phanganilla

Perjantaina (21.12.) piti koittaa maailmanloppu ja hieman sen merkkejä olikin aamulla ilmassa, kun bungalowissa odotti oikein pirteä yllätys araknofoobikolle; Ilkan ravistellessa kylppärissä kuivumassa olleita uimashortseja niistä pomppasi lattialle n. 8-10 cm kokoinen tummanruskea hämähäkki, joka lähti heti kipittämään järjetöntä vauhtia piiloon. Tämä suoraan pahimmista painajaisista repäisty kahdeksankoipinen kammotus sai aikaan alkukantaisen kauhunkirkauksen ja kirosanaryöpyn, jotka kaikuivat taatusti läpi bungalow-kylän. Pikaisen paniikkineuvottelun tuloksena päädyimme siihen ratkaisuun, ettemme todellakaan jaa majaamme hämähäkin kanssa, joten puimme kengät jalkaan ja päätimme koittaa liiskata sen. Hämähäkki oli tässä kohtaa ehtinyt piiloon vesisangon taakse ja saimme sen vesisuihkulla kipittämään esiin pitkin seinää. Sillä välin kun pohdimme ja etsimme tehokkainta astaloa hämähäkin liiskaamiseen, ehti se jo edetä niin korkealle, ettei sitä olisi enää saanut liiskattua, joten siirryimme takaisin vähemmän brutaalin vesisuihkun käyttöön ja koitimme karkottaa hirvityksen pois. Kylpyhuoneen ylänurkassa oli kaikeksi onneksi hämähäkin mentävä aukko, josta se vihdoin ja viimein tajusi kipittää ulos ikuisuudelta tuntuneen suihkuttelun jälkeen.

Pulssin ehdittyä hieman tasaantua helpotuksesta ei mennyt montaakaan minuuttia, kun seuraava yllätys odotti makuuhuoneen puolella; siirreltyämme hieman lattialla olleita tavaroita niiden takaa löytyi toinen, lähes yhtä iso hämähäkki. Näin pääsi ilmoille päivän toinen alkukantainen kauhunkirkaisu ja kirosanaryöppy ja aamiaiselle lähtö viivähti jälleen. Tämä ällötys oli pahaksi onneksi vielä aivan ruskeiden lattia- ja seinälankkujen värinen, joten sitä oli hankalampi nähdä kuin edellistä hämistä. Tällä kertaa emme jaksaneet edes alkaa säätää vesisuihkun kanssa, vaan siirryimme suoraan liiskaamiseen vesipullon toimiessa astalona. Hämähäkin onneksi Ilkan osumatarkkuus kärsi pahasti paniikin vuoksi ja pullon pohja rämähti lattialle ohi hämähäkistä, joka kiipesi seinälle turvaan. Toinen rämäytys osui aivan yhtä huonosti, mutta onneksi tällä hämähäkillä oli sen verran järkeä ja itsesuojeluvaistoa inhottavassa kropassaan, että se tajusi toisen hyökkäyksen jälkeen kipittää salamannopeasti ulos lattialla olleesta aukosta. Ei varmaan tule yllätyksenä, että tilkitsimme aukon heti perään muovipussilla! Ilkan mentyä vielä ulos tarkistamaan näkyykö hämähäkkejä jossain tuli bungalow-kylämme host paikalle kertomaan, että Thaimaassa asuvat hämähäkit ovat ihmiselle täysin harmittomia ja niiden voi antaa vaikka kävellä pitkin ihoa ilman mitään riskejä. Lohtu se on laihakin lohtu, mutta emme todellakaan halua olla missään tekemisissä moisten monstereiden kanssa!

Päästyämme vihdoin aamupalalle ja sieltä takaisin oli päivän kolmannen ja onneksi viimeisen alkukantaisen kauhunkirkaisun ja kirosanaryöpyn paikka, kun lavuaarin takaa pilkisti jotain, mikä muistutti jälleen ruskeaa hämähäkkiä. Hähämäkki se kuitenkaan onneksi ollut, vaan n. 4-5 cm pitkä, kovalla kuorella panssaroitu torakka, joka oli kuitenkin lähes yhtä ällöttävä ilmestys sekin. Tämäkin pirulainen ehti kipittää vesisuihkuttelun seurauksena makuuhuoneen puolelle, josta sitä oli niin ikään hankala erottaa ruskean värinsä vuoksi. Vesipullo ei tälläkään kertaa toiminut hyvin astalona, mutta kengänpohja sen sijaan toimi ja kovan pamauksen myötä saimme ällötyksen hengiltä. Myöhemmin tekemämme googletus paljasti, ettei torakoita kannattaisi liiskata ainakaan kengänpohjalla, sillä naaraspuoliset torakat saattavat liiskamisen myötä siirtää munia kiinni kengänpohjaan ja sitä kautta levittää uusia torakkasukupolvia kulkemaan ympäriinsä. Voimme nyt siis jännityksellä odottaa, olemmeko tahtomattamme edistäneet torakoiden leviämistä. Kerrassaan ihania otuksia!

Mahtui maailmanlopun päivään onneksi muutakin kuin taistelua ällöttäviä otuksia vastaan, sillä uimassa ollessamme tapasimme hollantilaisen Cindyn, joka oli juuri itse majoittunut bungalow-kylään reissailtuaan sitä ennen jokusen viikon ympäri Thaimaan lähialueita sekä pohjois-Thaimaata. Oli mukava kuulla jonkun muun reissailukokemuksia ja jakaa samalla omiaan. Kerroimme hänelle menevämme syömään aiemmin mainittuun Mama Pooh's -ravintolaan ja myöhemmin illalla kävellessämme kohti tätä raflaa törmäsimme Cindyyn sen lähistöllä ja menimme kolmistaan syömään. Harmi kyllä mesta paljastui melko yliarvostetuksi; ranskalaisen pariskunnan kehuttua mestaa niiiiiiiiiiiiiin edulliseksi ja ruokaa niiiiiiiiiiiiiin hyväksi odotimme todellista gourmet-elämystä, mutta ainakin Ilkan tilaama katkarapu-nuudelikeitto oli todella liemivoittoinen ja laimea kokemus, josta ei todellakaan lähtenyt nälkä. Millien tilaama kana-nuudelihöttö oli sen sijaan hyvänmakuinen, mutta pilattu aivan järjettömällä tulisuudella; jo yhden suupalan jälkeen suu oli aivan tulessa! Cindyn kana-riisiannos oli selvästi paras ja oli onneksi niin iso, että saimme siitä sen verran paljon maistiaisia, että mahat tulivat täyteen. Selkeästi huonompi kokemus kuin eilinen Good Time -ravintola, mikä näkyi myös jättämässämme hyvin pienessä tipissä. Syömisen jälkeen palasimme takaisin bungalow-kylään ja tehtyämme perinpohjaisen tarkistuksen bungalowissamme emme löytäneet onneksi enää yhtään hämähäkkiä tai torakkaa mistään, joten pystyimme rauhassa menemään nukkumaan.

Lauantai (22.12.) pääsi kuin pääsikin mayojen ennustuksesta huolimatta stattaamaan, sillä maailmanlopusta ei näkynyt jälkeäkään. Eilisistä hämähäkki-kohtaamisista jäi päälle kammo kylppäriä kohtaan ja joka kerta vessaan mennessämme piti tästedes tehdä pieni scouttaus-operaatio, jottei mitään ikäviä ylläreitä pääsisi iskemään kesken istunnon. Ilkan uimashortseistakaan ei onneksi löytynyt enää mitään örkkejä, joten aamu-uinnillekin pääsimme normaaliin tapaan. Päivällä ei taas kerran tapahtunut mitään sen ihmeempää, joten skipatkaamme suoraan iltaan. Olimme edellisiltana puhuneet Cindyn kanssa pitävämme tänään pienen peli-illan noppapelien ääressä, mutta ennen sitä kävimme jälleen samassa italialaisessa ravintolassa, jossa olimme käyneet ensimmäisenä päivänä Koh Phanganilla. Pizzat olivat jälleen kerrassaan erinomaisia! Herkuttelun jälkeen suuntasimme 7-Eleveniin hakemaan bisseä, wine coolereita sekä pullollisen samaa viskiä kuin taannoin Phuketin reissulla cokiksen kanssa siemailtavaksi.

Pelipaikaksi valikoitui bungalow-kylän hengailukatoksen vieressä, rannalla oleva pöytäryhmä. Normaalin yatzyn ja kymppitonnin lisäksi opimme uuden noppapelin, jonka nimi ei valitettavasti jäänyt päähän, joten joudumme keksimään sille jonkin oman nimen. Kirkkaasti paistanut kuu sekä tähtitaivas loivat upeaa tunnelmaa, eikä melko nopeaan tahtiin päähän nousevista juomistakaan haittaa ollut fiilistä lisäämään. Kuun ympärillä loisti älyttömän kirkas halo, josta valitettavasti emme varmaankaan olisi saaneet kuvaa, vaikka olisimme yrittäneet. Viihdyimme noppaillessa reilusti yli puolenyöhön ja arviolta kello yhden maissa palailimme bungaloweihimme.

Aatonaattona (23.12.) emme juhlineet Festivusta Seinfeldin tapaan, vaan päivä sujui hyvin pitkälti samalla tavalla kuin muutkin päivät Koh Phanganilla eli sen ihmeellisempää kerrottavaa ei juurikaan ole, jollei mukaan lasketa aamulla iskenyttä päänkipua ja janoa, jolla saattoi olla jotain tekemistä edellisillan viskipaukkujen kanssa. Illalla kävimme Cindyn kanssa Good Time -ravintolassa syömässä, jossa ruoka ja palvelu olivat juuri niin hyviä kuin muistimme. Saimme jälleen saattajaksemme kävelymatkalle bungalow-kylässä hengailevan mustan koiran, joka jostain syystä tykästyi juuri meihin kovasti; sitä ei juurikaan nähnyt hengailevan muiden asukkaiden kanssa tai edes omistajien, vaan meidät nähdessään se aina tuli tervehtimään ja seurailemaan meitä joka paikkaan. Ristimme koiran Simasuuksi/Simikseksi (älkää kysykö miksi) ja pitihän meidän siitä kuvakin napata makoilemassa bungalowimme edessä:

Mainioiden aterioiden jälkeen otimme edellisillan uusiksi, eli pelailimme muutamat noppapelit samassa paikassa kuin edelliskerralla. Oli käsittämätöntä alkaa ajattelemaan, että nyt oli aatonaatto ja seuraavana päivänä jouluaatto! Toki täällä on joululauluja kuulunut ja koristeita näkynyt, mutta trooppinen helle ja lumen puute eivät millään pysty luomaan joulutunnelmaa, monien muiden juttujen/puutteiden ohella.

Toinen päivä Koh Phanganilla

Torstai (20.12.2012)

Päivä ei juuri edellisestä poikennut. Koh Phangan ei ole mikään iso saari, mutta sen tarkempi tutkiminen vaatisi vähintään skootterin, minkä vuokraaminen ei hirveästi houkuttele; vasemmanpuoleinen liikenne, Ilkalla ei ole ajokorttia, kummallakaan ei ole mitään kokemusta kaksipyöräisisen ajosta, vuokraamiseen liittyvät säädöt ja kusettamiset/mahdolliset korvausvaatimukset vuokraajakonnan päästään keksimistä skootterivaurioista, hurjastelevat paikalliset ja muut ajokyvyttömät länsimaalaiset, jne. Toinen mahdollisuus olisi tietysti lähteä taksilla tutkimaan saarta, mutta järkeäkö on käyttää päivän niukkaa budjettia taksilla suhimiseen, kun ei saarelta varmasti löydy mitään nähtävää ja tehtävää, mitä emme olisi jo kokeneet jossain aiemmin. Ja kun mitään ostotarvettakaan ei ole, järkevämpi vain kulkea jalkaisin lähikylään ja käyttää budjettia syömiseen!

Aamu-uinnin jälkeen hotkittiin aamiaiseksi tällä kertaa pienestä kahvilasta todella herkulliset kanatoastit. Kun on jo reilu pari viikkoa syönyt aamupalaksi pelkkiä kuivia valmiscroissanteja, muroja, sipsejä tai kanaa ja riisiä, maistui runsailla täytteillä höystetty aamiaisleipä todella hyvältä! Millie otti lisäksi vielä tuoreista hedelmistä tehdyn mangopirtelön, joka myös oli erinomainen. Tämän jälkeen kävimme vielä katsastamassa pikkukylän ravintolatarjontaa. Olimme aamu-uinnilla ollessamme jutelleet samaan bungalow-kylään majoittuneen ranskalaistytön kanssa niitä näitä ja hän oli vihjaissut Mama Pooh's -nimisestä paikasta, josta saisi kuulemma todella hyvää thairuokaa halvalla. Matkan varrella tuli vastaan muitakin lupaavia ravintoloita, joihin täytyy yrittää myös tehdä vierailu!

Ennen iltaruokaa ei tapahtunut mitään sen kummempaa; perus-idlailua, Salkkarien katselua ja uiskentelua. Tällä kertaa oli iltaruoalle lähtiessämme ehtinyt pimentyä ihan kunnolla, eikä ilman taskulamppua olisi mistään tullut mitään! Onneksi Milliellä on puhelimessaankin salamavalolla toimiva taskulamppu. Ruokapaikaksi valikoitui sekä thai- että länkkäriruokaa tarjoava mesta, jonka olimme jo aiemmin päivälle pistäneet korvan taakse. Runsaasta menusta valitsimme ruoaksi burgerit, joista tuli aivan tupaten täyteen ja hyvällä hinnalla. Muutenkin paikassa oli todella hyvä palvelu, joten annoimme tippiä enemmän kuin mielellämme!

Paluumatkalle kävimme vielä hakemassa 7-Elevenistä parit höpöhöpö-juomat, sillä edellispäivälle kaavailtu barrakudan grillaus olikin pienen draamashow'n vuoksi siirtynyt tälle päivälle. Lyhyesti sanottuna draamashow'hun liittyi eräs bungalow-kylään majoittunut hollantilainen hörhömies sekä thaikkuseuralainen, joka vietti edellisillan matalikossa kiljuen ja itkien eläimellisellä äänellä. Älkää kysykö miksi, emme välitä itsekään tietää! Anyway, kylään palatessamme barrakudat olivat siirtymässä tulille, joten palasimme täydelliseen aikaan.

Paikalla olivat abouttiarallaa kaikki mestan asukkaat, joista osa oli ehtinyt tutustua keskenään jo melko hyviksi ystäviksi. Itse viihdyimme parhaiten erään slovenialaisen pariskunnan seurassa, joiden kanssa emme olleet aikaisemmin vaihtaneet sanaakaan, mutta joiden kanssa juttelimme nyt ihan kunnolla. Barrakuda oli oikein hyvää ja pientä lisämakua sille toi kyytipojaksi tehty salaatti. Harmiksemme emme olleet varanneet enempää juotavaa, sillä ostamamme pari pulloa tyhjenivät melko nopeasti. Kun slovenialaiset lähtivät vielä baariin katsastamaan meininkiä ja jäljelle jääneet ukkelit näyttivät viihtyvän keskenään varsin hyvin ilman meitä, katsoimme parhaaksi lähteä takaisin bungalowiin hengailemaan vielä loppuillaksi ennen nukkumaanmenoa.