Pulssin ehdittyä hieman tasaantua helpotuksesta ei mennyt montaakaan minuuttia, kun seuraava yllätys odotti makuuhuoneen puolella; siirreltyämme hieman lattialla olleita tavaroita niiden takaa löytyi toinen, lähes yhtä iso hämähäkki. Näin pääsi ilmoille päivän toinen alkukantainen kauhunkirkaisu ja kirosanaryöppy ja aamiaiselle lähtö viivähti jälleen. Tämä ällötys oli pahaksi onneksi vielä aivan ruskeiden lattia- ja seinälankkujen värinen, joten sitä oli hankalampi nähdä kuin edellistä hämistä. Tällä kertaa emme jaksaneet edes alkaa säätää vesisuihkun kanssa, vaan siirryimme suoraan liiskaamiseen vesipullon toimiessa astalona. Hämähäkin onneksi Ilkan osumatarkkuus kärsi pahasti paniikin vuoksi ja pullon pohja rämähti lattialle ohi hämähäkistä, joka kiipesi seinälle turvaan. Toinen rämäytys osui aivan yhtä huonosti, mutta onneksi tällä hämähäkillä oli sen verran järkeä ja itsesuojeluvaistoa inhottavassa kropassaan, että se tajusi toisen hyökkäyksen jälkeen kipittää salamannopeasti ulos lattialla olleesta aukosta. Ei varmaan tule yllätyksenä, että tilkitsimme aukon heti perään muovipussilla! Ilkan mentyä vielä ulos tarkistamaan näkyykö hämähäkkejä jossain tuli bungalow-kylämme host paikalle kertomaan, että Thaimaassa asuvat hämähäkit ovat ihmiselle täysin harmittomia ja niiden voi antaa vaikka kävellä pitkin ihoa ilman mitään riskejä. Lohtu se on laihakin lohtu, mutta emme todellakaan halua olla missään tekemisissä moisten monstereiden kanssa!
Päästyämme vihdoin aamupalalle ja sieltä takaisin oli päivän kolmannen ja onneksi viimeisen alkukantaisen kauhunkirkaisun ja kirosanaryöpyn paikka, kun lavuaarin takaa pilkisti jotain, mikä muistutti jälleen ruskeaa hämähäkkiä. Hähämäkki se kuitenkaan onneksi ollut, vaan n. 4-5 cm pitkä, kovalla kuorella panssaroitu torakka, joka oli kuitenkin lähes yhtä ällöttävä ilmestys sekin. Tämäkin pirulainen ehti kipittää vesisuihkuttelun seurauksena makuuhuoneen puolelle, josta sitä oli niin ikään hankala erottaa ruskean värinsä vuoksi. Vesipullo ei tälläkään kertaa toiminut hyvin astalona, mutta kengänpohja sen sijaan toimi ja kovan pamauksen myötä saimme ällötyksen hengiltä. Myöhemmin tekemämme googletus paljasti, ettei torakoita kannattaisi liiskata ainakaan kengänpohjalla, sillä naaraspuoliset torakat saattavat liiskamisen myötä siirtää munia kiinni kengänpohjaan ja sitä kautta levittää uusia torakkasukupolvia kulkemaan ympäriinsä. Voimme nyt siis jännityksellä odottaa, olemmeko tahtomattamme edistäneet torakoiden leviämistä. Kerrassaan ihania otuksia!
Mahtui maailmanlopun päivään onneksi muutakin kuin taistelua ällöttäviä otuksia vastaan, sillä uimassa ollessamme tapasimme hollantilaisen Cindyn, joka oli juuri itse majoittunut bungalow-kylään reissailtuaan sitä ennen jokusen viikon ympäri Thaimaan lähialueita sekä pohjois-Thaimaata. Oli mukava kuulla jonkun muun reissailukokemuksia ja jakaa samalla omiaan. Kerroimme hänelle menevämme syömään aiemmin mainittuun Mama Pooh's -ravintolaan ja myöhemmin illalla kävellessämme kohti tätä raflaa törmäsimme Cindyyn sen lähistöllä ja menimme kolmistaan syömään. Harmi kyllä mesta paljastui melko yliarvostetuksi; ranskalaisen pariskunnan kehuttua mestaa niiiiiiiiiiiiiin edulliseksi ja ruokaa niiiiiiiiiiiiiin hyväksi odotimme todellista gourmet-elämystä, mutta ainakin Ilkan tilaama katkarapu-nuudelikeitto oli todella liemivoittoinen ja laimea kokemus, josta ei todellakaan lähtenyt nälkä. Millien tilaama kana-nuudelihöttö oli sen sijaan hyvänmakuinen, mutta pilattu aivan järjettömällä tulisuudella; jo yhden suupalan jälkeen suu oli aivan tulessa! Cindyn kana-riisiannos oli selvästi paras ja oli onneksi niin iso, että saimme siitä sen verran paljon maistiaisia, että mahat tulivat täyteen. Selkeästi huonompi kokemus kuin eilinen Good Time -ravintola, mikä näkyi myös jättämässämme hyvin pienessä tipissä. Syömisen jälkeen palasimme takaisin bungalow-kylään ja tehtyämme perinpohjaisen tarkistuksen bungalowissamme emme löytäneet onneksi enää yhtään hämähäkkiä tai torakkaa mistään, joten pystyimme rauhassa menemään nukkumaan.
Lauantai (22.12.) pääsi kuin pääsikin mayojen ennustuksesta huolimatta stattaamaan, sillä maailmanlopusta ei näkynyt jälkeäkään. Eilisistä hämähäkki-kohtaamisista jäi päälle kammo kylppäriä kohtaan ja joka kerta vessaan mennessämme piti tästedes tehdä pieni scouttaus-operaatio, jottei mitään ikäviä ylläreitä pääsisi iskemään kesken istunnon. Ilkan uimashortseistakaan ei onneksi löytynyt enää mitään örkkejä, joten aamu-uinnillekin pääsimme normaaliin tapaan. Päivällä ei taas kerran tapahtunut mitään sen ihmeempää, joten skipatkaamme suoraan iltaan. Olimme edellisiltana puhuneet Cindyn kanssa pitävämme tänään pienen peli-illan noppapelien ääressä, mutta ennen sitä kävimme jälleen samassa italialaisessa ravintolassa, jossa olimme käyneet ensimmäisenä päivänä Koh Phanganilla. Pizzat olivat jälleen kerrassaan erinomaisia! Herkuttelun jälkeen suuntasimme 7-Eleveniin hakemaan bisseä, wine coolereita sekä pullollisen samaa viskiä kuin taannoin Phuketin reissulla cokiksen kanssa siemailtavaksi.
Pelipaikaksi valikoitui bungalow-kylän hengailukatoksen vieressä, rannalla oleva pöytäryhmä. Normaalin yatzyn ja kymppitonnin lisäksi opimme uuden noppapelin, jonka nimi ei valitettavasti jäänyt päähän, joten joudumme keksimään sille jonkin oman nimen. Kirkkaasti paistanut kuu sekä tähtitaivas loivat upeaa tunnelmaa, eikä melko nopeaan tahtiin päähän nousevista juomistakaan haittaa ollut fiilistä lisäämään. Kuun ympärillä loisti älyttömän kirkas halo, josta valitettavasti emme varmaankaan olisi saaneet kuvaa, vaikka olisimme yrittäneet. Viihdyimme noppaillessa reilusti yli puolenyöhön ja arviolta kello yhden maissa palailimme bungaloweihimme.
Aatonaattona (23.12.) emme juhlineet Festivusta Seinfeldin tapaan, vaan päivä sujui hyvin pitkälti samalla tavalla kuin muutkin päivät Koh Phanganilla eli sen ihmeellisempää kerrottavaa ei juurikaan ole, jollei mukaan lasketa aamulla iskenyttä päänkipua ja janoa, jolla saattoi olla jotain tekemistä edellisillan viskipaukkujen kanssa. Illalla kävimme Cindyn kanssa Good Time -ravintolassa syömässä, jossa ruoka ja palvelu olivat juuri niin hyviä kuin muistimme. Saimme jälleen saattajaksemme kävelymatkalle bungalow-kylässä hengailevan mustan koiran, joka jostain syystä tykästyi juuri meihin kovasti; sitä ei juurikaan nähnyt hengailevan muiden asukkaiden kanssa tai edes omistajien, vaan meidät nähdessään se aina tuli tervehtimään ja seurailemaan meitä joka paikkaan. Ristimme koiran Simasuuksi/Simikseksi (älkää kysykö miksi) ja pitihän meidän siitä kuvakin napata makoilemassa bungalowimme edessä:
Mainioiden aterioiden jälkeen otimme edellisillan uusiksi, eli pelailimme muutamat noppapelit samassa paikassa kuin edelliskerralla. Oli käsittämätöntä alkaa ajattelemaan, että nyt oli aatonaatto ja seuraavana päivänä jouluaatto! Toki täällä on joululauluja kuulunut ja koristeita näkynyt, mutta trooppinen helle ja lumen puute eivät millään pysty luomaan joulutunnelmaa, monien muiden juttujen/puutteiden ohella.
No comments:
Post a Comment