Loppu viikko Bangkokissa

Itsenäisyyspäivänä käytiin Lumphinin puistossa lähellä ostoskeskus aluetta ihan Bangkokin keskustassa. Puisto oli mukava paikka, istuskeltiin siellä jonkin aikaa ja ysirettiin löytää jätskimyyjiä, mutta huonolla menestyksellä. Kun olimme jonkin aikaa istuskelleet puistossa ison lammen luona, pelästyimme vedessä uivaa valtavaa liskoa (water monitor)! Se oli mahtava näky, se vaan ui rauhallisesti lähellä rantaa ja Millie yritti saada siitä hyvää kuvaa. Hetken päästä lisko lähtikin uimaan aivan toiselle puolen lampea ja kadotimme sen. Oli upeaa nähdä niinkin iso eläin luonnonvaraisena jossakin!

Kävelimme puistossa jonkin aikaa ja pian liskoja alkoi ilmaantua näkösälle muuallakin. Bongasimme jopa yhden rannalta parin metrin päästä loikoilemassa. Se yksilö oli noin 1,5 metrin pituinen ja antoi tulla kuvaamaan jopa aika lähelle. Mahtavia otuksia!

Emme ehtineet olla puistossa enää kauan, kun alkoikin sataa oikein kunnolla, odotimme pahimman kuuron ohimenoa puiden alla ja jatkoimme sitten matkaa ostoskeskusalueelle.

Kävimme pyörähtämässä Central Worldissa, joka oli aivan liian valtava, että olisimme jaksaneet siellä kovinkaan kauan kiertää ja melkeinpä kaikki kaupat olivat merkkiliikkeitä, jotka eivät todellakaan sopineet budjettiimme! Kävimme siis vain syömässä KFC:ssä ja jälkkärillä Dairy Queenissä. Sitten vaihdoimmekin toiseen ostoskeksukseen lähemmäs BTS (skytrain) asemaa, josta pääsisi sitten helposti kotiin. Tämä kyseinen Siam Paragon ei ollut yhtään edellistä parempi, merkkiliikkeitä toisen perään ja koko kauppakeskittymä oli valtava... Olimme jo niin uupuneita päivän kövelyistä, että kävimme oikeastaan vaan alakerran food marketissa ostamassa pientä iltapalaa ja parit juomat huoneeseen.

Seuraava päivä (7.12.) olikin sitten ihan syvältä. Nukuimme jotenkin melkein neljään asti päivällä ja "aamiaisen" syötyämme lähdimme Chinatowniin, etsimään jotakin mukavaa katseltavaa, ihmeteltävää ja ruokaa. Noh, emme onnistuneet löytämään mitään noista, paitsi että ihmettelimme suuresti mitä ihmiset oikein hehkuttivat kun sanoivat Chinatownin olevan hyvin mielenkiintoinen ja käynnin arvoinen paikka... Tietysti ajoituksemme oli huno, kun menimme sinne niin myöhään, mutta tuskin siellä päivänvalossakaan olisi ollut kovin paljon katseltavaa...
 Harhailimme siellä jonkin aikaa, molemmilla meni hermot koko hommaan kun tietkin oli niin hyvin viitoitettu, että olisi ollut ihan sama olla siellä ilman karttaa... Tarkoituksenamme oli mennä myös Khao San Roadille iltatorille, mutta olimme liian väsyneitä eksymiseen, liian nälkäisiä ja vihaisia koko Bangkokiin, että päätimme lähteä takaisin kämpille ja ostaa jotakin ruokaa lähikaduilta/lähi kauppakeskittymästä.
Söimme lähikadulla taas vaihteeksi kanaa ja riisiä, kun eivät osanneet siinä muuta meille englanniksi tarjota... Ja puijasivat meiltä vielä 50 bath per annos! Eikä annos ollut edes iso, mutta hinta oli (vaikka se onkin euroissa vain reilu 1€, silti kallis tuollaiseksi annokseksi)! Ja taas saatiin lisäsyy vihata Bangkokia!!


Lauantaina (8.12.) mentiin eläintarhaan rauhoittumaan Bangkok vihoitteluista. Päivä oli mukava, vaikka eläintarha ei ollutkaan kovin iso ja eläimet joita odotimme eniten ja joita eläintarhan sivuilla esiteltiin, puuttuivat kokonaan. Puistoalue oli mukavan vehreä ja eläimet olivat aika hyvin esillä. Mietimme vain, että olivatkohan aitaukset liian pieniä...
Söimme KFC:ssä tekojärven rannalla ja nautiskelimme palmuista.

Eläintarhan jälkeen suunnistimme vielä ostoskeskus aluelle ja menimme tällä kertaa MBK:hon jossa meininki oli hieman rahvaanomaisempaa kuin aiemmissa käymissämme paikoissa. Siellä oli ihan torimainen meininki, oli kojuja/kauppoja joissa oli kiinteät hinnat, mutta löytyi myös paikkoja jossa pystyi tinkailemaan. Millie löysi kellon ja pari paitaa eräästä halpiskaupasta. Ilkka löysi kivan turkoosin ruutupaidan.
Pian olimmekin taas jo ihan poikki päivän kävelykierroksista, että lähdimme kämpille take away -ruokien kanssa, Millie subwayn ja Ilkka KFC:n The Boxin kanssa.


Sunnuntai (9.12.) oli taas hirveä päivä Bangkokissa...
Kun oltiin heräilty ja syöty aamiaista, lähdettiin juna-asemalle ostamaan junalippuja Hua Hiniin ja samalla tsekkaamaan reitti asemalle ja ottamaan aikaa kuinka kauan sinne kestää.
Reitti oli helppo (kerrankin) ja taittui jopa suht nopeasti.
Aivan aseman kulmilla tuli tuktuk kuski meille juttelemaan ja alkoi mussuttaa jotain, että asema olisi muka kiinni kun on vapaapäivä. Hän yritii kovasti selittää, että jossain toisessa paikassa myydään kyllä junalippuja ja hän voisi viedä meidät sinne tuktukillaan... Äijä ei mainannut millään päästää meitä lähtemään tilanteesta pois, kun sinnikkäästi edelleen halusimme mennä juna-asemalle ihan itse katsomaan tilanteen. Lähteminen olisi ollut helpompaa, jos äijä ei olisi tarttunut ainokaiseen karttaamme ja alkanut merkitä sinne kaikenmaailman paikkoja päästään...
Onneksi emme uskoneet häntä vaan lähdimme paikalta heti, kun Millie onnistui kiskaisemaan kartan takaisin. Kävelimme ripeästi asemalle ja huomasimme, yllätys yllätys, sen olevan auki aivan normaalisti. Alkoi ottaa päähän turistien huijausyritykset ja onneksi olimme itse ottaneet hieman selvää tästäkin asiasta jo valmiiksi, helpostihan sitä uskoo kun paikallinen "ystävällisesti" yrittää auttaa... Ja sitä paitsi, kyllä hostimme olisi kertonut aseman olevan kiinni, jos se olisi ollut totta, sillä puhuimme lippujen ostosta hänen kanssaan juuri edellisenä iltana.

Lippujen oston jälkeen lähdimme bussilla Grand Palacelle. Yritimme kovasti tyrkyttää rahaa bussin rahastajalle, mutta hän ei suostunut ottamaan rahoja ja osa matkustajista mumisi meille jotakin, josta emme saaneet selvää... Olimme ihmeissämme ja uusien ihmisten astuttua bussiin tajusimme, että he olivat mumisseet meille "Free free!". Noh, onneksi edes se kulkuväline oli ilmainen!
Arvuuttelimme missä meidän oikein kuului jäädä pois ja vihdoin alkoi näkyä hyvin koristeellisia temppeleitä isolla alueella ja jäimme pois kyydistä. Harmiksemme näimme vain Wat Phon, makaavan Buddhan alueen ja harhailimme taas vaihteeksi lähialueella jonkin aikaa, kunnes eräs tuktuk kuski yritti "avuliaasti" korjata meidät talteen. Hän väitti että Grand Palace on tänään mennyt kiinni jo aikaisin, mutta hän voisi viedä meidät kierrokselle moniin muihin temppeleihin lähialueella vain 40 bathilla... Emme tietenkään lähteneet hänen juttuihinsa mukaan ollenkaan vaan lähdimme lätkimään ja osasimme vihdoin suunnistaa oikeaan suuntaan Grand Palacen löytymiseksi. Kiersimme tietenkin turhan kaukaa portille, kun taas vaihteeksi ei ollut missään mitään viittoja, että missä se sisäänkäynti oikein sijaitsee... Ja siinäkin matkalla eräs toinen tuktuk kuski yritti valehdella palatsin olevan kiinni...
Kun olimme viimein päässeet palatsille ja lippuluukulle, huomasimme kauhuksemme, että sisäänpääsy oli 10€. Kello oli jo niin paljon, ettei meillä olisi ollut aikaa kiertää aluetta kunnolla ja 10€ tuntui todella suurelta summalta Thaimaan kaltaisessa paikassa, että päätimme unohtaa koko jutun. Olimme pettyneitä, sillä olimme odottaneet näkevämme jotakin hienoa pienemmällä vaivalla ja halvemmalla hinnalla...

Lähdimme käymään vielä kehutulla Khao San Roadilla, otimme bussin sinne, jonka ajelu lähelle aluetta oli jälleen kerran kunnon arvailua... Bussin rahastaja oli hyvin tympeä, mutta kertoi loppujen lopuksi missä tulisi jäädä pois.
Päästyämme Khao San Roadille, kävimme ensimmäisenä syömässä Burger Kingissä, jossa hinnat olivat korkeammalla kuin missään muualla Bangkokin alueella. Söimme siellä silti, sillä halusimme helppoa ruokaa äkkiä.
Syönnin jälkeen selvitimme millä bussillä pääsisimme takaisin kämpille ja lähdimme hetkeksi käyskentelemään kadulle. Katu oli täynnä pikku kojuja, jotka tarjosivat kaikki samaa turisti krääsää... Ilkka onnistui löytämään koko viikon ajan etsimänsä lippiksen tingattuun hintaan ja Millie osti nilkkakorun ja kukkapinnin.
Ilkka etsiskeli myös shortseja ja ikäväksemme satuimme erääseen kojuun, jossa Ilkka kokeilikin shortseja jalkaansa ja tinkimiskilpa alkoi. Äijä pyysi housuista ihan järkyttävää hintaa 1200 bath, koska ne olivat olevinaan jotkin merkki housut (feikit tietenkin, niin kun kaikki täällä) joista emme olleet ikinä kuulleetkaan. Ilkka oli nähnyt samankaltaiset muualla 380 bathin hintaan ja kun äijä kyseli ja kyseli mitä tarjoamme, sanoimme sen 380 bath, ja äijä sai hullut raivarit ja alkoi haukkua meitä. Todella epäkypsää käytöstä ja huutelimme fuck offia takaisinpäin ja poistuimme paikalta pikaisesti. HUHHUH! Ihmisillä on niin hyvät käytöstavat täällä!
Oli siis ihan syvältä tuo Khao San Roadkin, vaikka sitäkin oli niin kehuttu. Koko Bangkok oli aivan syvältä ja viimeisen päivän vietimmekin kämpillä nukkuen ja tavaroita pakkaillen, sekä kävimme kaupasta hakemassa junaan eväitä. Ei kiinnostanut olla Bangkokin kanssa enää tekemisissä ollenkaan! Ei enää ikinä Bangkokiin!

Kuninkaan synttäripäivä

Aikaerojen tehtyä tepposensa menimme yöllä nukkumaan joskus viiden aikoihin vielä muutamaksi tunniksi, sillä olimme sopineet Pitchin kanssa seuraavaksi aamuksi pientä ohjelmaa. Niukan, 7-Elevenistä hankitun aamupalan syötyämme suuntasimme noin puoli kymmenen aikoihin tapaamaan Pitchiä majoitusrakennuksemme alakertaan, jossa tarkoituksena oli suunnata ensiksi varsinaiselle aamiaiselle läheiselle torille.

Päivän ensimmäinen WTF-elämys koettiin kadun toisella puolelle pystytetyn bussipysäkin luona, jota hädintuskin huomasimme ja josta Pitch pysäytti meille torille vievän minibussin, jota oli vielä pysäkkiäkin vaikeampi huomata! Tuktuk-kyyti ei ollut meille enää mikään uusi kokemus, sillä olimme aikaisemmalla Phuketin matkallamme useastikin näiden hyvin ilmastoitujen räppänöiden kyydissä. Kyyti torille maksoi n. 20 bhatia (~50 senttiä) kolmelta hengeltä, joten ihmekös tuo, että ihmiset täällä suosivat näitä kulkupelejä.

Myöskään aamiainen torilla tuskin olisi järjestynyt ilman Pitchin apua, sillä kuten olemme ikäväksemme saaneet todeta, ihmiset puhuvat täällä todella huonosti englantia, joten thain kielen osaaminen olisi todella suuri apu ihan jo pelkissä arkipäiväisissä tilanteissa, kuten ruoan tilaaminen. Aamiaiseksi saimme annokset todella maukasta paistettua kanaa riisin kanssa, maustettua liemikeittoa ja juomaksi paikallista, Est-nimellä kulkevaa paikallista Pepsiä. Kana-ateriaan tarjottiin lisämausteeksi tulista soossia, joka sopivan varovasti lisättynä antoi sapuskaan sopivasti potkua.

Ateriat syötyämme matka jatkui torin läpi suoraan Bangkokia halkovan Chao Phraya -joen rannalle, josta siirryimme lautalla joen yli toiselle puolelle. Noin minuutin kestänyt lauttamatka tuntui suorastaan huvittavan lyhyeltä, mutta koska joen yli vieviä siltoja on melko harvakseltaan ja ne ovat todella kaukana toisistaan, on lautta milteipä kätevin tapa ylittää joki. Lauttaa odotellessa sekä lauttakyydin aikana ehdimme napata ympäristöstä muutamat fotot.

Kolmen bhatin hintaisen lauttamaksun maksettuamme kävelimme joenrannassa sijaitsevan pienen ostoskeskuksen läpi, jossa paikalla oli lisäksemme vain kourallinen ihmisiä, vaikka suurin osa liikkeistä näyttikin olevan auki; syynä mestan tyhjyyteen saattoi olla vuosittain 5. joulukuuta Thaimaassa vietettävä kuninkaan syntymäpäivä, joka kerää vuosittain keltaisiin paitoihin pukeutuneita thaimaalaisia joukottain juhlistamaan tätä merkkipäivää. Ostoskeskuksesta siirryimme taksikyydillä joen varrella sijaitsevalle Asiatique-torialueelle, joka valitettavasti oli vielä päiväsaikaan kiinni ja niin ikään täysin tyhjillään; paikka oli siitä huolimatta hienon näköinen.

Joen varrelta palasimme parilla eri bussilla takaisin lähtöpisteeseen eli majapaikkamme hoodeille, josta Pitch jatkoi matkaa kotiinsa ja me puolestaan ruokakauppaan ostamaan aamiais- ja lounastarvikkeita. Lukuisten mielenkiintoisten tuotteiden seasta valitsimme lounaaksi valmiiksi paistettuja porsaanlihasuikaleita sekä KFC-tyyppisiä kuorrutettuja kananpaloja sweet chili -kastikkeella, jotka nakattiin kurkusta alas Chang-oluen saattelemana. Erittäin maukasta!

Kämpille palattuamme tarkoituksena oli idlailla siellä jokunen tunti ja lähteä sitten alkuillasta kohti Bangkokin kuninkaallista kaupunginosaa, jonne jo aikaisemmin mainitut lukuisat keltapaitaiset thaimaalaiset kerääntyvät juhlistamaan kuningasta, mutta toisin kävi; yhä edelleen päällä ollut matkaväsymys sai aikaan sen, että nukuimme pitkälti yli alkuillan ja siirryimme sen jälkeen suosiolla kattoterassille katselemaan ympäri Bangkokia paukahtelevia ilotulituksia sekä taivaalla satamäärin lentäviä lyhtyjä, joista kumpaisestakin lähti aikaan upeita valoja muutoin pimeälle taivaalle. Ilotulitusta kesti reilun puolen ajan, jonka jälkeen palasimme takaisin sisätiloihin hengailemaan vielä muutamaksi tunniksi ennen nukkumaanmenoa.

Guess who's back!

Yo, hellurei, sawatdee kha, g'day mate ja niin edespäin!

Reilu vuosi ehtinyt jo kulua New Yorkin reissusta, joten matkakuumeen käytyä sietämättömäksi oli korkea aika pakata rinkat täyteen hellevaatteita ja lähteä viimein toteuttamaan jo parin vuoden ajan suunnittelemaamme Australian working holiday -reissua. Alunperin tarkoituksena oli mennä suoraan Ausseihin ja viettää siellä työviisumin sallima 12 kuukauden oleskeluaika kokonaisuudessaan, mutta reissun oltua suunnitteluasteilla niinkin pitkään ehtivät mielipiteet muuttua suuntaan jos toiseenkin; lopputuloksena siis se, että suuntaamme Ausseihin vasta maaliskuussa tehtyämme ensin pienimuotoisen Aasia-expeditionin Thaimaan, Malesian, Singaporen sekä Indonesian kautta.

Ja mikäpä olisi parempi kohde aloittaa Aasiaan kohdistuva tutkimusmatka kuin Thaimaan pääkaupunki Bangkok, jonne siis tänään saavuimme. Lähes 10 tuntia kestänyt lento sujui huomattavasti kivuttomammin kuin noin puolentoista vuoden takainen lomalentomme Phuketiin, joka tuntui kestävän ikuisuuden; ilmainen viihdesysteemi ja alkoholipitoiset virvokkeet pitivät huolen siitä, ettei aika käynyt turhan pitkäksi. Yöunet lentokoneessa jäivät tosin vähäisiksi, mistä jäikin sitten mukava väsymys koko ensimmäisen Bangkok-päivän ajaksi.

Perille päästyämme ja nakattuamme rinkat selkäämme oli edessä seikkailumme ensimmäisen osio; suunnistus läpi Bangkokin kohti majapaikkaamme. Lentokentän opasteet Skytrain-asemalle olivat onneksi suht. selkeät, joten löysimme junan luo ongelmitta sekoiltuamme ensin lippuautomaatin kanssa ja haettuamme 7-Elevenistä vesipullon, jonka saimmekin tyhjennettyä jo hyvissä ajoin ennen majapaikkamme löytämistä. Näkymät junan ikkunoista muuttuivat sitä huikeammaksi, mitä lähemmäs keskustaa saavuimme; järjettömän kokoisten mainostaulujen reunustamat moottoritiet vaihtuivat alati korkeammiksi ja korkeammiksi rakennuksiksi, kunnes lähellä päämääräämme alkoi ikkunasta näkyä jo ihan kunnon pilvenpiirtäjiä. Näiden väliin mahtui virtaamaan saasteisia jokia, joiden varrella seisoi erinäköisiä hökkeleitä sekä palmupuita.

Parit junanvaihdot tehtyämme oli edessä vielä se kaikista jännittävin osuus; kävelymatka juna-asemalta majapaikkaamme. Onneksi hostimme Pitch oli laittanut meille tarkat kävelyohjeet, sillä ilman niitä saattaisimme vieläkin sekoilla pitkin Bangkokin katuja! Pienimmillä kaduilla pääsimme kokemaan jonkin asteisia extreme-elämyksiä, sillä näiltä kaduilta puuttuivat kävelytiet käytännössä kokonaan ja autot ja skootterit huristivat ohi muutaman sentin päästä. Tien ylittämistä saimme odotella välillä jokusen minuutin, mutta lopulta odotus palkittiin kun pääsimme perille majapaikkaamme, jossa hostimme Pitch jo odottelikin meitä. Vaihdettuamme muutaman sanan Pitch opasti meidät kahdeksannessa kerroksessa sijaitsevaan kämppään, jossa seuraavan viikon tulemme viettämään. Näköala kämpästä on huikea ja ilmastointi pelaa (välillä turhankin hyvin), joten täällä kelpaa paremmin kuin hyvin majailla.

Lentokoneen vähäiset yöunet kostautuivat heti ensimmäisenä päivänä sillä, että jaksoimme pahimmat matkaväsymykset karistettuamme käydä hakemassa läheisestä 7-Elevenistä pari pulloa vettä sekä pienimuotoiset aamiaistarvikkeet, jonka jälkeen pysähdyimme matkan varrella ensimmäiseksi sattuneeseen ruokakojuun syömään. Yksikään kojun työntekijöistä ei ymmärtänyt käytännössä sanaakaan englantia, mutta saimme silti tilattua kulholliset maukasta nuudelikeittoa, jota koristivat siskonmakkaroita muistuttaneet porsaanpalat, jotka olivat erittäin hyviä! Kahden annoksen hinnaksi tuli 60 bhatia (n. 1,50€), joten hyvin halvalla selvittiin. Majapaikkaan palattuamme tarkoituksenamme oli vielä suunnitella alustavasti tulevaa viikkoa, mutta väsymys iski päälle niin pahasti, että nukahdimme molemmat kolmen aikoihin iltapäivällä ja heräsimme yöllä noin yhden aikoihin täysin pirteinä nappailemaan kuvia yöllisestä Bangkokista yms. Talk about jet lag!

Mutta, täällä siis ollaan, reissu on pistetty kunniakkaasti käyntiin ja seikkailuja piisaa seuraavan vuoden ajaksi!