Staten Island Ferry, Wall Street, Chinatown ja Little Italy

Aamupäivällä lähdettin PATH junalla Manhattanille, jäimme pois WTC:n pysäkillä ja näimme jälleen valtavan työmaan, ja kymmeniä työmiehiä, jossa on valmistumassa uudet WTC:n tornit. Kävelimme WTC:ltä aivan Manhattanin eteläkärkeen, satamaan, josta lähtevät Staten Island Ferry ja muita lauttoja, esim. lautat Vapauden patsaalle. Matkalla satamaan näimme Wall Street Occupied mielenosoituksen (hyvin pienimuotoisen) sekä heidän leirinsä, jossa ihmiset ovat asustaneet jo useita viikkoja ja järjestävät lähes päivittäin mielenosoituksia Wall Streetia ja rikkaiden omistusvoimaa/valtaa vastaan.

Manhattanin eteläkärjessä oli mukava kaunis puistoalue, jota pitkin kävelimme Staten Islandin lautalle, joka on ihme kyllä ilmainen. Reissu kesti noin tunnin verran ja saimme nähdä Manhattanin kokonaisuudessaan hieman kauanpaa, sekä Vapauden patsaan hyvältä etäisyydeltä.
Päästyämme Staten Islandille, lähdimme ensin kävelemään rantaa pitkin mantereelle päin, mutta totesimme sitten, ettei siellä ollut oikein kummoisen näköistä, joten emme jaksaneet lähteä kävelemään syvemmälle rakennusten keskelle. Gavriellekin kertoi, ettei Staten Islandilla ole paljonkaan nähtävää. Niinpä lähdimme jo heti seuraavalla lautalla takaisin Manhattanille.

Satamaan takaisin päästyämme, lähdimme kävellen kohti Wall Streetiä ja matkalla olikin todella upeita ja korkeita taloja ympärillämme jatkuvasti. Löysimme myös todella edukkaan kaupan, josta Ilkka osti neljä paitaa $4/kpl (n. 3€) ja Mille 4 kaulakorua $5/kpl (n. 3,5€), iltalaukun $10 (n. 7€) ja hanskat (iltaisin on ollut hieman viileää ja hanskat tietysti unohtuivat kotiin). Tämän jälkeen päädyimme pian Wall Streetille, jossa näimme mm. The Trump Buildingin ja piipahdimme Tiffany & Co. upeassa koruliikkeessä. Eipä sieltä olisi niillä hinnoilla ollut varaa ostaa edes pahvista korurasiaa... Kauniita Kalevalamaisia koruja oli paljon!

Wall Streetiltä suuntasimme kohti Chinatownia, jossa ajattelimme nauttia päivällisen ja tehdä mahdollisesti joitakin edukkaita ostoksia. Kävelimme Chinatowniin menessämme New Yorkin oikeustalon ja Kaupungin talon ohitse, jotka osoittautuivat oikein komeiksi rakennuksiksi.

Chinatownissa oli paljon ravintoloita ja hinnat olivat mukavan edukkaat. Päädyimme syömään thaimaalaista erääseen kiinalais-, thaimaalais- ja vietnamilaisravintolaan, jossa valitsimme molemat thaimaalaisen kanacurry annoksen paahdetulla leivällä. Annos maksoi vain $6 (n. 4€) ja limu siihen päälle $1,25 (n. 1€) eli todella halpaa sapuskaa! Ja ruoka oli vielä oikein maistuvaa, menemme varmastikin uudelleen Chinatowniin syömään tulevien viikkojen aikana, kun saa niin maistuvaa ja edukasta ruokaa.

Ruokailun jälkeen lähdimme kirtelemään katukauppoja, jotka osoittautuivat osittain hyvinkin tyyriiksi ja tavara oli osittain hyvin huonolaatuista. Jokikisessä kojussa oli aivan samat tavarat; huiveja, t-paitoja, kelloja, lippiksiä, huppareita, NYC krääsää... eipä jaksettu kovin kauan siellä kierrellä, mutta teki Millie sentään huiviostoksia kun maksoivat vain $5/kpl (n.3,5€).

Chinatown muuttui aivan yllättäen Little Itälyksi, joka osoittautui vielä luultuammekin pienemmäksi. Olimme lukeneet aiemmin matkaopaista, että Little Italystä oli jäljellä vain kadun pätkä, joka oli täynnä ylihintaisia turisteille suunnattuja ravintoloita, ja näinhän asia todellakin oli. Ei tehnyt mieli mennä yhteenkään niistä, sillä ravintoloista huikui epäaitous.

Jatkoimme matkaamme vielä NoHo:n jossa sijaitsi Ilkan suosima New Era lippiskauppa. Sieltähän sitten Ilkalle tarttuikin mukaan jopa 4 hienoa lippistä (perinteinen Batman, Mishkan pelottava silmämunakuvioinen, Chicago Bulls ja San Jose Sharks), joiden hinnaksi tuli yhteensä $150 (n. 105€) joka on halpa Suomen hintoihin verrattuna.

Milliekin teki poncho löytöjä eräässä muodikkaassa putiikissa, kaksi hyvin erilaista ponchoa maksoivat yhteensä $50 (vain n. 35€!).

Ostos huuman jälkeen päätimme lähteä takaisin kämpille, olimmekin jo taas aivan uupuneita käveltyämme melkein 9 tuntia putkeen. Ennen metrolle menoa Millie kävi vihdoin ostoksilla Starbucksissa, josta matkaevääksi lähti suuri Peppermint moccha kermavaahdolla, nams!

Löhöilypäivä

2 Nov 2011

Koska olemme tässä muutaman päivän ajan melko tukka putkella juosseet paikasta toiseen, päätimme suosiolla pyhittää tämän päivän pelkästään löhöämiselle. Pääsimme samalla myös ensimmäistä kertaa tutustumaan jenkkien televisiomaailmaan, joka olikin melkoisen jytky kokemus; satojen kanavien joukosta oli varsinkin alkuun todella vaikea valita katsottavaa, mutta hyvin pian ohjelmatiedoista alkoi löytyä tuttujakin ohjelmia. Päästimme aina välillä myös "co-hostimme" Casie-koiran takapihalle jaloittelemaan ja kävimme pariin otteeseen itsekin siellä värjöttelemässä; vaikka täällä aurinko onkin nyt monena päivänä paistanut, on täällä silti melkoisen kylmää ollut varsinkin varjossa.

Syömässä kävimme tänään paikallisessa espanjalaisravintola Mi Casassa, jonne päädyimme sen läheisen sijainnin vuoksi (n. pari-kolmesataa metriä kämpältämme). Raflassa otimme kumpikin ruoaksi pataa riisin ja papujen kera, Millie omansa kanalla ja Ilkka naudalla. Vaikkei ruoka ehkä mitään tajunnanräjäyttävää ollutkaan, niin varsin kelpo mättöä kumminkin eikä hintakaan pahemmin tuntunut kukkarossa (tippien kera yhden aterian hinnaksi juomineen kertyi n. 5€). Syötyämme kupumme täyteen suuntasimme takaisin kämpällemme jatkamaan löhöilyä telkkarin ääressä sekä suunnittelemaan seuraavien päivien ohjelmaa.

Majoituksemme etuovelta

Times Square & Central Park

1 Nov 2011


Halloweenin "huumasta" selvittyämme aloitimme päivämme tavalla, joka - niin arkiselta kuin se kuulostaakin - on mielestämme aina ulkomaille mentäessä hyvin mielenkiintoinen kokemus; tutustuimme paikallisen supermarketin ruokatarjontaan. Meitä nimittäin kiinnostaa aina kovasti nähdä, mitä tuotteita ulkomaisissa marketeissa on suomalaisten Rainbowien ja Pirkkojen sijasta ja mikäpä muu maa kuin USA voisi tarjota tähän kaikista mielenkiintoisimmat tuotteet; hyllyt pursusivat jenkkiläisistä leffoista ja sarjoista tuttuja ruokia, joskin yllättävän kalliin hintatason vuoksi nappasimme kaupasta mukaamme perus-kinkun sekä tuorejuuston lisäksi ainoastaan pari sipsipussia, pullon Cokista, Cap'n Crunch -suklaamuroja (joiden maistamista ainakin Ilkka odottaa vesi kielellä!) sekä pussillisen Butterfingereitä. Koko satsin hinnaksi tuli hieman vajaa 20€, joten ruokakaupoissa hintataso on samaa luokkaa Suomen kanssa eli aivan helvetin kallista! Aiomme silti suunnistaa supermarketiin uudelleen ja ajan kanssa, sillä nyt emme Gavriellen kiireiden takia ehtineet kovinkaan paljoa hyllyjä katsella.

Supermarkettiviisitin jälkeen veimme ostoksemme takaisin kämpille, jonka jälkeen suuntasimme yhtäaikaa Gavriellen kanssa jälleen kohti Manhattania. Gavrielle jäi pari pysäkkiä meitä ennen pois ja itse jatkoimme vielä parin pysäkin verran matkaa pohjoisempaan; suunnitelmana oli kulkea Times Squaren kautta tutustumaan Central Parkiin. Satuimme kuitenkin nousemaan metrosta vastapäätä Macy's-tavarataloa, jota päätimme käydä katsomassa lähemmin suurilta osin sen maineen vuoksi (kyseessä on siis maailman toiseksi suurin tavaratalo heti Etelä-Koreassa sijaitsevan Shinsegae Centrum Cityn jälkeen). Kyllähän kyseinen pytinki melkoisen kokoinen olikin, mutta mitään sen mielenkiintoisempaa sieltä ei löytynytkään - ennen kuin päädyimme miesten Streetwear-osastolle, josta lähtikin sitten matkaan Ilkan "hovihankkijaksi" muodostuneen LRG:n gearia vaatimattoman kolmen t-paidan sekä yksien shortsien verran. Koko roskalle kertyi hintaa n. 60€, joka normaalisti ei riitä edes yksien shortsien hinnaksi ainakaan Suomessa. Gotta love it!

Kun vihdoimme onnistuimme rämpimään Macy'sista ulos, emme siltikään päässeet Central Parkiin vielä piiiiitkään aikaan; itse Times Squarea ihaillessa ja valokuvatessa kului jonkinpituinen tovi, sillä olihan kyseessä oikeasti aivan älyttömän upea paikka jopa päivänvalossa! Toinen syy Central Park -visiitin viivästymiseen johtui Times Squarella sijaitsevista kaupoista; ensin saimme aikaa kulumaan roppakaupalla valtavassa Toys "R" Us -myymälässä, joka kätki sisäänsä lukuisten erilaisten osastojen lisäksi täysimittaisen maailmanpyörän. Seuraavaksi huomiomme varasti Disney Store, joka ei myöskään mikään ihan vaatimaton putiikki ollut; järjetön määrä upeannäköisiä leluja ja muuta krääsää sai meikäläiset tuntemaan itsensä lapsiksi jälleen :D. Saman reaktion koimme pari pykälää kauempana sijainneessa M&M's World -liikkeessä, joka myös pursusi aivan älyttömästi ties mitä siistiä härpäkettä. Näihin kauppoihin palaamme pian ehdottomasti uudestaan, ensi kertaa ison setelitukon kera!

Viimeinen stoppi ennen Central Parkia tapahtui KFC:ssä, josta nappasimme mukaamme pienistä kanapihveistä, maukkaista leipäpalasista sekä ranskalaissatseista koostuneet ateriat popsiaksemme ne puiston kauniissa maisemissa. Porteista sisään astuttuamme sekä koiranpaskoilla miinoitetun ruohokentän läpi talsittuamme pysähdyimme pienelle kalliokivelle syömään eväämme, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan puistoon tarkemmin. Kameramme kävivät jälleen jatkuvasti vilkkaina, sillä upeaa nähtävää puistossa piisasi paljonkin; suosikiksemme kohosivat lukuisten erilaisten puiden lisäksi puiston erinäiset lammet, jotka tarjosivat paikoitellen todella näyttäviä maisemia! Oman osansa puiston faunaan tarjosivat paikalliset harmaaoravat, jotka olivat huomattavasti suomalaisia serkkujaan pulleampia palleroita!


Vaikka kiertelimme Central Parkia ainakin tunnin-pari, emme taatusti ehtineet nähdä puistosta kuin murto-osan, joten sinnekin palaamme vielä uudemman kerran näkemään loput puistosta. Suunnitelmissa oli suunnata kiertelyn jälkeen chekkaamaan Chinatown ja samalla syömään ensimmäistä kertaa jossakin muussa ravintolassa kuin pikaruokalassa, mutta jälleen kerran pääsi väsymys iskemään sen verran ylivoimaisesti, että päätimme suunnata kohti Jersey Cityä päästäksemme kämpälle lepäilemään. Pääsimme samalla kokemaan New Yorkin metroliikenteen ruuhka-aikaan ja tunnelma vaunuissa oli sanalla sanoen tiivis! 

Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen poikkesimme Jersey Cityssä paikalliseen viinakauppaan ja poistimme hyllystä twelverin täysin ennalta tuntematonta Miller-olutta sekä sixpackin Harpoon-siideriä, jotka molemmat osoittautuivat varsin maistuiviksi juomiksi! Toisin kuin supermarketissa, ei viinakaupassa hintataso päätä huimannut; kumpikin satsi kustansi n. 7€ kipale. Lisäksi päätimme ensimmäistä kertaa kokeilla kävellä PATH-asemalta takaisin kämpille; hirveän säädön jälkeen saimme lopulta reitin näkyville Ilkan iTouchiin, mikä olikin suuri apu, sillä ilman sitä saattaisimme vieläkin harhailla ympäri Jersey Cityn katuja :D. Kävely oli samalla oivallinen tapa tutustua paikalliseen naapurustoon ja tulipahan jälleen muutamaankin otteeseen olo, että ihan kuin kävelisi keskellä leffakulisseja. Päästyämme takaisin kämpille meitä tervehti innokkaasti Casey-koira. Parin bissen/siiderin jälkeen olikin sitten jälleen jo hyvä sauma suunnata nukkumaan, sillä sen verran kovasti väsymys pääsi taas yllättämään tämänkin päivän osalta.

Halloween!!

31 Oct 2011

Halloweenin aattona heräiltiin aamulla 14 tuntisten yöunien jälkeen edelleen hieman tokkuraisina. Saimme amerikkalaisen aamiaisen; muffinseja ja paahdettua leipää. Pian aamiaisen jälkeen lähdimme Gavriellen ja Casey koiran kanssa Liberty State Parkiin katsomaan upeaa maisemaa Manhattanille ja näköalaa Vapauden Patsaalle. Näköala oli uskomattoman epätodellinen, tuntui siltä kuin olisi katselut jotakin tv-sarjaa tai elokuvaa, ettei olisi oikeasti ollut paikan päällä näkemässä Manhattania livenä.
Puisto oli valtava, siksi kävelimme vain osan matkaa meren rantaa pitkin valokuvia otellen ja käännyimme sitten takaisin.

Puisto kävelyn jälkeen lähdimme Manhattanille PATH junalla ja navigoimme itsemme metroilla Brooklynin puolelle kävelläksemme Brooklynin siltaa pitkin Manhattanille. Silta kävely oli mukava kokemus, näköala Manhattanille eri suunnasta oli jälleen huikea. Olimme ostaneet matkalta mukaan sushi annokset (n. 4,5€ 12kpl) jotka sitten söimme istuen Brooklynin sillalla ja katsellen Manhattanille. Mahtavan epätodellista!

Tiesimme illalla olevan Halloween paraatin menevän pitkin 6th Avenueta, joten otimme metron siihen suuntaan, sen jälkeen kun olimme kävelleet koko Brooklynin sillan Manhattanille asti. Tarkoituksenamme oli viettää parisen tuntia aikaa kaupoissa heiluen ja sen jälkeen mennä hyvissä ajoin varaamaan paikat paraatia varten, mutta toisin kävi. Juutuimme kauppoihin, joista löysimme jo heti ensimmäisenä päivänä vaikka mitä ostettavaa ja joista lopulta lähti matkaan Ilkalle Batman-aiheiset Converset (n. 45€), pilkkahintainen, joskin kokoa liian iso New Era -lippis (n. 11€) sekä uusiin popoihin matchaava Batman-teepaita (n. 12€) ja Millielle puolestaan helmet (n. 1,5€), U.S. Polo Assn:n laukku (n. 9,5€) sekä tohvelit (n. 6€).

Pitkäksi venyneen ostoskierroksen jälkeen kävimme Mäkkärissä syömässä miltei kulttiasemaan nousseet McRibit (joka ei ollut tosiaankaan niin ihmeellinen tekele kuin on aina hehkutettu) ja sittenhän siinä kävi perinteisesti, eli saimme surkeat paikat, emmekä ihan kauhean paljon paraatista nähneet. Tosin, olimme jo niin väsyneitä koko päivän kävelykierroksesta, ettemme jaksaneet edes katsoa paraatia loppuun asti. Parasta antia paraatissa oli puisten keppien avulla korkeaksi nostetut luurangot sekä lentäviä silmämunia esittäneet otukset, jotka lentelivät katsojien pään yllä. Paraati ei siltikään ihan vastannut odotuksiamme ja kaivattu eeppisyys jäi hyvin pitkälti puuttumaan. Näimme kuitenkin pitkin päivää hienoja Halloween-asuja sekä aikuisilla että lapsilla, joista muutamat olivat todella huvittavia ja osa ihan aidosti creepyjä näkyjä! Lähdimme vähän ennen yhdeksää takaisin kämpille ja olimmekin aivan poikki majoitukseen päästyämme; suihkussakäynnin jälkeen uni alkoikin jo hyvin pian maistua.

Poliisit kokoontuivat illan Halloween paraatia varten 

Päivän aikana surffailimme metroilla noin 4-6 kertaa ristiin rastiin, metroverkosto alkaa pian hahmottua jo hyvin kun joka päivä seilailee edestakaisin!

Pitkä odotus palkittiin

Pientä toistoa ensimmäisen postauksen lopusta, mutta menköön! Siispä; Ilkan synttäripäivän aamu sunnuntaina 30.10. alkoi Bostonin lentokentältä n. parin tunnin yöunien jälkeen herätessämme matkasängyiltä kohmeisina ja melkoisen väsyneinä. Keli ulkona oli edelleen silkkaa lumi-/paskamyrskyä, joten emme todellakaan vielä satavarmasti luottaneet siihen, että pääsemme vielä sinäkään päivänä New Yorkiin. American Airlines oli järjestänyt Bostoniin yöksi jääneille ylimääräisen lennon kohti New Yorkia, johon olimme edellisiltana ennen nukkumaanmenoa varanneet paikat. Koska emme muutakaan voineet, menimme viemään matkatavaramme check-iniin, jonka jälkeen suuntamisimme McDonald'siin aamupalalle. Mäkkärin aamiaismenu oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus; kahden makealta maistuvan pancake-leivän väliin oli laitettu makkarapihvi cheddar-juuston sekä paistetun kananmunan kera, ja koko komeus kruunattiin röstiperunalla sekä valtavalla mukillisella Cokista. Erikoista aamiaista nauttiessamme ulkona riehunut paskamyrsky oli yhtäkkiä kadonnut ja keli alkoi näyttää jo huomattavasti paremmalta. Parin-kolmen tunnin päästä pääsimmekin jo koneeseen, joka onneksemme oli huomattavasti tyhjempi kuin edellisiltana. Itse lähtöä saimme kuitenkin odottaa vielä miltei puolitoista tuntia koneessa istuen, sillä koneen siipiin kertyneet jääkerrokset oli ennen lähtöä sulatettava pois.

Kun vihdoin ja viimein pääsimme matkaan, pääsimme samalla näkemään pienen vilauksen miltä Jenkkilässä maisemat näyttävät; lennon ollessa vain n. 30 minuuttia pitkä kone lensi tavallista matalammalla, joten näimme koneesta käsin hyvin Bostonin pilvenpiirtäjät sekä erinäisiä saaria ja rantaviivaa lähestyessämme Nykiä. Itse Big Applen lähellä yritimme toden teolla kurkkia ulos ikkunoista nähdäksemme ensivilauksen Manhattanin pilvenpiirtäjistä, mutta todella pieneksi tuo vilaus jäikin johtuen sumuisesta kelistä. Kone saapui kuitenkin hyvin smoothisti perille ja tällä kertaa pahoinvoinniltakin vältyttiin!

Seuraavaksi edessä oli suunnistus kohti matkalaukkurulettia läpi JFK:n, mikä ei todellakaan ollut mikään pienimmästä päästä oleva kenttä; selkeiden viittojen ansiosta ei eksymisen vaaraa ollut, mutta välimatkat kentällä olivat todella pitkiä. Ruletissa oli tällä kertaa onni mukana ja saimmekin laukkumme hyvin nopeasti. Tämän jälkeen vuorossa oli soitto tulevan majapaikkamme emännälle, Gavrielille; parin tuloksettoman kolikkopuhelinkokeilun jälkeen saimme Gavrieliin lopulta yhteyden omalla kännykällämme ja hänen opastamana lähdimme kulkemaan JFK:ltä kohti majapaikkaamme; ensin lentokentän omalla AirTrain-järjestelmällä pari pysäkkiä, jonka jälkeen vaihdoimme metroon ja suuntasimme kohti Manhattania.

Metrossa ollessamme huomasimme, ettei meillä ollut metrokarttaa, eikä siis täyttä varmuutta siitä, missä meidän olisi pitänyt jäädä pois. Olimme matkanneet metrolla jo jonkin aikaa, kunnes aloimme epäillä, että onkohan sitä nyt jo ajeltu pysäkkimme ohi, jonka olimme alustavasti katsoneet kotona Suomessa kartalta. Metrossa kuuluteltiin jatkuvasti jostakin ratatöistä, jotka tehtiin sillä viikolla ainoastaan juuri sinä päivänä ja juuri sen metron raiteilla, joilla meidän piti päästä päämääräämme ilman muita hankalia junan vaihtoja... Niinpä Millie kyseli apua vieressään istuvalta paikalliselta joka neuvoi jäämään parin pysäkin päästä ja vaihtamaan toiseen metroon. Teimme työtä käskettyä ja pääsimme vihdoin WTC tornien raunioille, jonne olimmekin matkalla.

Kun tulimme kadulle metroasemalta oli näky huimaava. Mielettömän korkeita rakennuksia joka puolella, ne näyttivät kuin kasvavan maasta itsekseen. Kävelimme pienen matkan metrolta PATH junalle, jolla pääsimme Jersey Cityn puolelle, jossa majoituksemme sijaitsi. PATH junan aseman vieressä rakennettiin uusia WTC torneja ja useat turistit/paikalliset olivat jääneet ihastelemaan auringon sulattamia jääkiteitä, jotka leijailivat uuden WTC tornin katolta. Näky oli hyvin mieleenpainuva ensi kosketus New Yorkiin.

PATH junaan mentäessä soitimme uudelleen Gavrielille, jotta hän osasi lähteä meitä hakemaan. Ostimme vain kertaliput, sillä koko lippusysteemi oli aluksi hieman vaikea ymmärtää.

Jäätyämme oikealla pysäkillä pois, onnistuimme tuurilla valitsemaan oikean uloskäynnin kadulle, jossa Gavrielle meitä odotteli.

Nälkäisinä, hikisinä, janoisina ja väsyneinä pääsimme vihdoin perille ja Gavrielle tarjosi meille pienen iltapalankin (melkoisen maukkaita juustohampurilaisia!). Suihkun jälkeen olimme aivan lopen uupuneita, ja menimmekin nukkumaan jo kuudelta illalla ja nukuimme seuraavaan aamuun hyvillä mielin.