Pitkä odotus palkittiin

Pientä toistoa ensimmäisen postauksen lopusta, mutta menköön! Siispä; Ilkan synttäripäivän aamu sunnuntaina 30.10. alkoi Bostonin lentokentältä n. parin tunnin yöunien jälkeen herätessämme matkasängyiltä kohmeisina ja melkoisen väsyneinä. Keli ulkona oli edelleen silkkaa lumi-/paskamyrskyä, joten emme todellakaan vielä satavarmasti luottaneet siihen, että pääsemme vielä sinäkään päivänä New Yorkiin. American Airlines oli järjestänyt Bostoniin yöksi jääneille ylimääräisen lennon kohti New Yorkia, johon olimme edellisiltana ennen nukkumaanmenoa varanneet paikat. Koska emme muutakaan voineet, menimme viemään matkatavaramme check-iniin, jonka jälkeen suuntamisimme McDonald'siin aamupalalle. Mäkkärin aamiaismenu oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus; kahden makealta maistuvan pancake-leivän väliin oli laitettu makkarapihvi cheddar-juuston sekä paistetun kananmunan kera, ja koko komeus kruunattiin röstiperunalla sekä valtavalla mukillisella Cokista. Erikoista aamiaista nauttiessamme ulkona riehunut paskamyrsky oli yhtäkkiä kadonnut ja keli alkoi näyttää jo huomattavasti paremmalta. Parin-kolmen tunnin päästä pääsimmekin jo koneeseen, joka onneksemme oli huomattavasti tyhjempi kuin edellisiltana. Itse lähtöä saimme kuitenkin odottaa vielä miltei puolitoista tuntia koneessa istuen, sillä koneen siipiin kertyneet jääkerrokset oli ennen lähtöä sulatettava pois.

Kun vihdoin ja viimein pääsimme matkaan, pääsimme samalla näkemään pienen vilauksen miltä Jenkkilässä maisemat näyttävät; lennon ollessa vain n. 30 minuuttia pitkä kone lensi tavallista matalammalla, joten näimme koneesta käsin hyvin Bostonin pilvenpiirtäjät sekä erinäisiä saaria ja rantaviivaa lähestyessämme Nykiä. Itse Big Applen lähellä yritimme toden teolla kurkkia ulos ikkunoista nähdäksemme ensivilauksen Manhattanin pilvenpiirtäjistä, mutta todella pieneksi tuo vilaus jäikin johtuen sumuisesta kelistä. Kone saapui kuitenkin hyvin smoothisti perille ja tällä kertaa pahoinvoinniltakin vältyttiin!

Seuraavaksi edessä oli suunnistus kohti matkalaukkurulettia läpi JFK:n, mikä ei todellakaan ollut mikään pienimmästä päästä oleva kenttä; selkeiden viittojen ansiosta ei eksymisen vaaraa ollut, mutta välimatkat kentällä olivat todella pitkiä. Ruletissa oli tällä kertaa onni mukana ja saimmekin laukkumme hyvin nopeasti. Tämän jälkeen vuorossa oli soitto tulevan majapaikkamme emännälle, Gavrielille; parin tuloksettoman kolikkopuhelinkokeilun jälkeen saimme Gavrieliin lopulta yhteyden omalla kännykällämme ja hänen opastamana lähdimme kulkemaan JFK:ltä kohti majapaikkaamme; ensin lentokentän omalla AirTrain-järjestelmällä pari pysäkkiä, jonka jälkeen vaihdoimme metroon ja suuntasimme kohti Manhattania.

Metrossa ollessamme huomasimme, ettei meillä ollut metrokarttaa, eikä siis täyttä varmuutta siitä, missä meidän olisi pitänyt jäädä pois. Olimme matkanneet metrolla jo jonkin aikaa, kunnes aloimme epäillä, että onkohan sitä nyt jo ajeltu pysäkkimme ohi, jonka olimme alustavasti katsoneet kotona Suomessa kartalta. Metrossa kuuluteltiin jatkuvasti jostakin ratatöistä, jotka tehtiin sillä viikolla ainoastaan juuri sinä päivänä ja juuri sen metron raiteilla, joilla meidän piti päästä päämääräämme ilman muita hankalia junan vaihtoja... Niinpä Millie kyseli apua vieressään istuvalta paikalliselta joka neuvoi jäämään parin pysäkin päästä ja vaihtamaan toiseen metroon. Teimme työtä käskettyä ja pääsimme vihdoin WTC tornien raunioille, jonne olimmekin matkalla.

Kun tulimme kadulle metroasemalta oli näky huimaava. Mielettömän korkeita rakennuksia joka puolella, ne näyttivät kuin kasvavan maasta itsekseen. Kävelimme pienen matkan metrolta PATH junalle, jolla pääsimme Jersey Cityn puolelle, jossa majoituksemme sijaitsi. PATH junan aseman vieressä rakennettiin uusia WTC torneja ja useat turistit/paikalliset olivat jääneet ihastelemaan auringon sulattamia jääkiteitä, jotka leijailivat uuden WTC tornin katolta. Näky oli hyvin mieleenpainuva ensi kosketus New Yorkiin.

PATH junaan mentäessä soitimme uudelleen Gavrielille, jotta hän osasi lähteä meitä hakemaan. Ostimme vain kertaliput, sillä koko lippusysteemi oli aluksi hieman vaikea ymmärtää.

Jäätyämme oikealla pysäkillä pois, onnistuimme tuurilla valitsemaan oikean uloskäynnin kadulle, jossa Gavrielle meitä odotteli.

Nälkäisinä, hikisinä, janoisina ja väsyneinä pääsimme vihdoin perille ja Gavrielle tarjosi meille pienen iltapalankin (melkoisen maukkaita juustohampurilaisia!). Suihkun jälkeen olimme aivan lopen uupuneita, ja menimmekin nukkumaan jo kuudelta illalla ja nukuimme seuraavaan aamuun hyvillä mielin.