Aamulla olikin kiva ylläri kun huomattiin että meidän ruokakassissa oli kaksi valtavaa reikää, yksi nuudelipussi osaksi syöty ja tomaatista haukattu, dormissamme oli siis vieraillut hiiri tai rotta... HYI!
Kymmenen aikaan olimme bussipysäkillä odottamassa bussia, joka vei meidät rautatieasemalle, josta ostimme $4:n liput Fremantlen kaupunginosaan, joka sijaitsi noin 25 minuutin junamatkan päässä Perthin keskustasta. Ilma oli hieno ja olimme tyytyväisiä kun pääsimme jälleen vähän uusiin maisemiin.
Matka meni nopeasti ja pian olimmekin saapuneet mukavaan pikku kaupunkiin, jossa rakennukset olivat aika matalia ja puistoja näytti olevan paljon.
Löysimme hostellimme helposti, mutta pääsimme kirjautumaan sisään vasta kahden aikoihin, joten hengailimme hostellilla siihen asti ja tutustuimme erääseen hollantilaiseen tyttöön, joka oli kierrellyt idässä 5kk.
Huonekavereiksi saimme kolme nuorta kundia, ranskailaisen ja kaksi irlantilaista, ja huone haisi järkyttävän pahahoille jätkähajuille... Vaikka huonetta kuinka tuuletti, haju vain oli ja pysyi...
Ensimmäiseksi käytiin testaamassa lähirannalla oleva ilmaisen wi-fin toimivuus, sillä hostellin netti maksoi taas maltaita. Nautittiin auringosta ja merimaisemasta ja surffailtiin netissä hetki, kunnes nälkä yllätti ja päätettiin lähteä etsimään kauppaa ja tutustumaan lähialueisiin muutenkin.
Ahtaassa ja kuumassa nukutun yön jälkeen heräsimme lauantai aamuun ja ajattelimme lähteä katsastamaan chili festarit, jotka olivat kaupungissa viikonlopun ajan. Aamiaisella ollessamme kuitenkin kuulimme joltakin, että sisäänpääsymaksu oli jopa $20, joten päätimme jättää lystin väliin. Kipaisimme kaupasta illaksi kuoharipullon ja valmiin juustokakun Millien synttäreiden kunniaksi. Ostetttiin samalla myös pullo punaviiniä, jonka otimme rannalle mukaan alkuiltaa varten.
Koko päivä menikin rannalla makoillessa ja uidessa viileässä vedessä, ja illan tullen oli hauskaa katsella Salkkareita netistä rannalla istuen. Takaisin hostellille menimme vasta pimeän tulon jälkeen ja nautimme kanasalaatin jälkkäriksi kuohuviiniä ja juustokakkua ja juttelimme muutamien hostellin asukkien kanssa.
Kokonaisuudessaan emme pitäneet tästä hostellista, sillä jälleen kerran kukaan ei välittänyt mistään yleisistä säännöistä ja keittiö oli sekamelska... Tämän hostellin perusteella emme kyllä halua enää mennä YHA:n hostelleihin, ne ovat sitäpaitsi yleensä kalliimpia kun muut hostellit ja kukaan ei välitä muista ihmisistä yhtään. Kaikki vaan ryyppäävät koko päivän ja yön ja kaikki ovat olevinaan niin backpackereitä että! YHA:n hostelleja mainostetaan yleensä kaikissa matkaoppaissa, mutta itse emme kyllä halua niitä kannattaa, sillä meininki ei ole yhtään meidän tyylistä. Mikäli siis Fremantleen olette joskus suuntaamassa, välttäkää tätä hostellia parhaanne mukaan!
Sunnuntaiaamuna heräsimme jälleen hikisinä pakkaamaan viimeiset tavarat rinkkoihimme. Toiden yö tässä hostellissa oli ollut erityisen kuuma, sillä ilma ei viilentynyt illaksi kunnolla eikä pienen pieneen huoneeseemme päässyt oleenkaan ulkoilmaa...
Heitimme rinkat jälleen selkäämme ja matkasimme seuraavaan hostelliin (joka oli jälleen hieman edullisempi kuin YHA), joka sijaitsi vain 50 metrin päässä YHA:sta.
Sun dancer hostel oli ilmavampi ja sängytkin olivat huoneissa ihan mukavat ja tilavat. Viivyimme hostellissa 3 yötä, sillä tiesimme saavamme kyydin suomalaiselta Maijulta Bunburyyn keskiviikkona.
Millien täti Katja oli tutustunut suomessa opiskelujen ohessa Annuun, joka oli muuttanut avopuolisonsa Virven kanssa Bunburyyn tammikuussa, aikoen asua Australiassa pidemmän aikaa. Maiju taas oli asunut Bunburyssa jo ennen Annua ja Virveä ja he kolme olivat ystävystyneet ainoina suomalaisina tuossa pienessä kaupungissa. Annu ja Virve lupasivat vuokrata meille ylimääräisen makuuhuoneensa, joten keskiviikkona matkaisimme heidän luokseen muutamaksi päiväksi ja saisimme hengähtää hostellien jälkeen oikein kunnolla.
Fremantlessa mukavinta oli makoilla rannalla ja uida mukavan viileässä merivedessä. Itse kaupungissa oli myös mukava kävellä, sillä se oli hyvin rauhallinen pikku kaupunki jossa oli mukava käydä ikkunaostoksilla tai istuskella puistossa.
Parina päivänä oli todella tuulista, joten emme pystyneet nauttimaan rannasta ja piti kaivaa pitkähihaiset ja huivit rinkan pohjalta, sillä etenkin illalla oli todella hyytävän kylmää.
Kävimme tutustumassa hyvin pintapuolisesti kaupungin nähtävyyksiin, kuten vanhaan vankilaan, joka oli toiminnassa vielä 90-luvun alussa. Nyt vankilassa järjestettiin opastettuja kierroksia, tarjolla oli päiväkierroksia ja pelottavaia yökierroksia, joita ei suositella heikkohermoisille... Käytiin katsomassa vankilaa vaan pikaisesti sisäpihalta, joka oli kaikille avoinna.
Käytiin katsomassa rannantuntumassa olevaan pyöreää rakennusta, joka oli myös aikoinaan toiminut vankilana.
Muita nähtävyyksiä kaupungissa ei sitten paljon ollutkaan, paitsu rautatieasema oli ihan hieno ulkoa ja ilmaisilla busseilla oli kiva tehdä pikku ajelu ympäristössä.
Fremantlen vankila
Rautatieasema
Viimeisenä päivänä käytiin isommalla rannalla kaupungin laidalla vielä nauttimassa auringosta ja saimme riesaksemme liian innokkaita vapaana olevia koiria... Emme oikein ymmärtäneet miten on mahdollista että koiraranta on ihmistenrannana kanssa samassa, sillä kaikki koirat eivät ole totteluvalioita. Muutamakin koira juoksi märkinä ja hiekkaisina suoraan keskelle vilttiämme ja kaikki oli sitten tahmeassa hiekassa... Yksikin koira onnistui hiekottamaan osan Ilkan subwaystä, jouduttiin heittämään osa patongista lokeille.
Muuten ranta oli mukavan rauhallinen, mutta koirille pitäisi olla oma tila rannalla, jossa ne saavat olla.
