Heisulivei!
Ihan vain noin kymmenellä kuukaudella, vuoden 2014 puolelle asti, on venähtänyt reissun loppuhuipennuksena toimineen, pari päivää kestäneen Pariisin visiitin ikuistaminen tänne blogiin! "Ehkä huomenna jaksaa" -ajattelutapa ei tälläkään kertaa kannattanut, mutta nyt saatiin vihdoin ja viimein aikaiseksi laittaa tämäkin reportaasi tänne ja parempi olikin, sillä jos nytkin on jo osa jutuista päässyt unohtumaan, niin kuvitellaanpa tilannetta vielä muutaman viikon päähän tästä! Vielä kerran: pahoittelut viivästyksestä ja toivottavasti jaksatte vielä lukaista nämäkin stoorit! :D
Kuten edellisessä, Aasian osuuden päättäneessä postauksessa mainittiin, kesti lento Kuala Lumpurista Pariisiin kaikkiaan 13 tuntia, eli kyseessä oli reissumme pisin lento. Hyvä palvelu, tasainen lentokeli, halpalentoyhtiöitä siedettävämpi jalkatila sekä Hobitin ja Yön ritarin paluun kaltaisilla leffoilla varustettu viihdekeskus pitivät huolen siitä, että näinkin pitkä lento sujui suhteellisen lupsakasti, vaikka toki paikat pääsivät tälläkin kertaa puutumaan ja ainakin Ilkalla jäivät yöunet todella lyhyiksi. Ikkunasta kuitenkin tarjoutui upeita näkymiä aamun alkaessa sarastaa, kun kone lensi tuolloin jossakin Lähi-idän kohdilla ja kerrankin sattui olemaan täysin pilvetön taivas, jolloin alhaalla maassa näkyi aamuruskon värittämää aavikkoa pienine syrjäisine kylineen. Meikäläisiä ei muilta osin pahemmin kiinnosta käydä käristymässä yhdelläkään aavikolla missään päin maailmaa, mutta näin lentokoneesta käsin oli hieno kokemus ihailla moisia maisemia!
Sisäisen kellomme ollessa ties missä ajassa alkoi aamu sarastaa jo Euroopankin puolella ja kellonajan lähestyessä aamuseitsemää alkoi Pariisikin olla jo todella lähellä koneen lentokartalta katsottuna. Vietettyämme yli 5 kuukautta eksoottisissa Aasian ja Australian maisemissa tuntui todella oudolta katsoa pilvistä ja sumuista eurooppalaista maisemaa, kun kone alkoi laskeutua Charles de Gaullen lentokentälle. Ja se lämpötila! Astuessamme ulos koneesta lentokenttätunneliin ehdimme kokea nanosekunnin ajan Ranskan toukokuista aamulämpötilaa ja jumaliste kun tuntui hyytävän kylmältä Aasian lämmön jälkeen! Vähintäänkin tehokas aamuherätys koitti viimeistään siinä vaiheessa, kun asteli shortsit jalassa ulos spottailemaan maisemia!
Sitä ennen piti kuitenkin vielä selvitä CDG:n kaoottisen lentoaseman matkatavaranoudosta kunnialla; muutaman kävelypyrähdyksen sekä erinäisten liukuportaiden jälkeen löysimme perille laukkuhihnalle, mutta eihän riemu toki vielä siihen päättynyt, kun haasteena oli vielä saada noukittua rinkkamme äärimmäisen älykkäästi levittäytyneiden ihmismassojen välistä. Minuuttikaupalla saimme rinkkojamme odotella, mutta vihdoin saatuamme ne selkäämme lähdimme suunnistamaan kohti metroasemaa ja Pariisin keskustaa.
Pariisin metrokartta osoittautui onneksi pian melkoisen simppeliksi ja saimme liputkin ostettua ilman sen suurempaa säätöä. Tässä kohti alkoi totuttelu takaisin Euroopan hintatasoon; siinä missä Bangkokissa ja Kuala Lumpurissa metrolla suhailu kustantaa muutama kymmenen senttiä per matka, tuli CDG:ltä Pariisin keskustaan hinnaksi rapsakat 10 euroa, mikä tuntui aivan jäätävän kovalta summalta Aasian jälkeen! Itse matka sujui kuitenkin ongelmitta; juna oli melko tyhjä vielä tässä vaiheessa aamua, joten pääsimme hyvin istumaan rinkkojemme viereen.
Pariisin esikaupunkimaisemat eivät olleet mitenkään järin houkuttelevan näköisiä, varsinkaan kylmänä ja pilvisenä toukokuun aamuna; metron ikkunasta näkyi vain harmaanvihreitä kasveja sekä betonibunkkereita toisensa perään ja tässä vaiheessa alkoi mietityttää, että olikohan mitään järkeä poiketa tämän näköiseen paikkaan. Vähän ajan päästä metro kuitenkin saapui perille asemallemme, josta lähdimme rinkat selässä suunnistamaan kohti maantasoa sekä majapaikkaamme. Päästyämme kadulle näytti meininki jo huomattavasti lupaavammalta kuin vielä vähän aikaa sitten, kun betonibunkkerit vaihtuivat elokuvista ja postikorteista tuttuun pariisilaisarkkitehtuuriin.
Matkaa metroasemalta majapaikkaamme oli vajaa pari kilometriä ja onneksi olimme katsoneet reitin hyvin selville jo etukäteen, sillä päästyämme kadulle iski se perus-eksymisfiilis joka koittaa lähes aina kun saapuu uuteen kaupunkiin. Hyytävän viileän tuntuisessa kelissä lähdimme etsimään etukäteen selvittämiämme katujen nimiä, eikä aikaakaan kun olimme ne jo löytäneet ja matka pääsi jatkumaan. Pienoisen kävelyn jälkeen löysimme korttelin, jossa majapaikkamme sijaitsi ja onnistuimme vielä löytämään oikeasta ovestakin sisään. Huoneeseemme olisi virallisesti päässyt kirjautumaan vasta puolenpäivän jälkeen ja kello ei ollut tässä vaiheessä päivää vielä aamukymmentäkään, mutta majapaikan ystävällinen emäntä laitatutti huoneen pikapikaa valmiiksi ja jokusen minuutin odoteltuamme pääsimme huoneeseen, joka osoittautui todella kivaksi! Nakattuamme rinkat lattialle menimme heti nukkumaan ainakin osan matkaväsymyksestä pois.
Herättyämme uniltamme alkuiltapäivästä päätimme heti lähteä tutkimaan Pariisia, sillä parin päivän visiitillä täytyisi pitää kiirettä nähdäkseen mahdollisimman paljon kaupungin tarjontaa. Hotellimme sijainti oli sen verran hyvä, että ensimmäinen kohteemme, Notre Damen katedraali, sijaitsi vain noin vajaan parin kilometrin kävelymatkan päässä. Ensin piti kuitenkin pysähtyä haukkaamaan purtavaa, sillä olimme viimeksi syöneet lentokoneessa tarjoillun aamupalan. Sapuskavaihtoehtoja olisi Pariisin kaltaisessa ruokakaupungissa ollut tarjolla jos jonkinlaista, mutta rahatilanteemme alkoi tässä vaiheessa olla jo niin suolesta, ettemme millään raskineet mennä mihinkään hinnakkaaseen kahvilaan vaan päädyimme - yllätys yllätys - Subwayhin patongeille, sillä se oli ehdottomasti edullisimmasta päästä oleva ja jo melko moneen kertaan hyväksi todettu mesta!
Patonkien voimalla jaksoimme jatkaa kävelyä kohti Notre Damea. Matkan varrella nappasimme parit kuvat Tour Saint-Jacques -nimisestä tornista, joka sijaitsi samaa nimeä kantavassa puistossa. Melkein puiston näköpiirissä sitten jo sijaitsikin kuuluisa Notre Dame, jonka ympärillä parveili turistiparvi (kuten varmaan vuoden ympäri Pariisissa tapahtuukin). Ihailtuamme upeaa katedraalia ulkoapäin ei auttanut muu kuin käydä pitkän jonon jatkoksi tutustumaan mestan sisätiloihin, jotka paljastuivat vielä ulkopuoltakin hienommiksi! Emme tietenkään olettaneet paikan olevan millään lailla rupuinen, mutta silti Notre Dame paljastui yllättävän hienoksi kohteeksi!
Palloilimme hetken Notre Damen kieppeillä kuvia näppäillen ennen kuin lähdimme jatkamaan käppäilyä Seinen vartta pitkin kohti ensimmäisen päivän lopullista päämääräämme, Eiffel-tornia, joka häämöttikin kaukana horisontissa. Tässä vaiheessa ilmakin oli jo lämmennyt sen verran, että shortseillakin tarkeni erinomaisesti kulkea. Seinen varrella sijaitsi lukuisia pieniä myyntikojuja, joista Millie osti pari postikorttia matkamuistoksi; myyjä halusi asioida pelkästään ranskaksi, mutta käytti onneksi vain helppoja perustermejä, joten mekään ummikot emme olleet pulassa kielen suhteen.
Erään sillan kohdalla vaihdoimme toiselle puolen Seineä, jotta pääsisimme tutkimaan Louvre-museon ympäristöä. Lasinen pyramidi itsessään oli jo melko metka näky, mutta niin oli pyramidia ympäröivä palatsirakennelmakin. Jälleen piisasi kameralla töitä! Louvren hoodeilta matka jatkui luonnollisesti kohti valtaisaa Tuileries'n puistoa. Tässä vaiheessa alkoivat ensimmäiset todella rasittavat matkamuistorojujen myyjät ahdistella meitä, mutta hätisteltyämme jo niin moneen otteeseen näitä rihkamakaupittelijoita Aasian puolella eivät nämäkään häiriköt tuntuneet enää juuri miltään.
Puistossa piisasi paitsi väkeä niin myös paljon upeita kasveja; kevät alkoi onneksi olla jo niin pitkällä, ettei kontrasti Aasian lämpöön tuntunut niin valtavalta kuin olimme olettaneet ja kasvitkin kukkivat jo mukavasti Euroopassakin. Istahdimme hetkeksi puiden varjoon ennen kuin matka jatkui Place de la Concorden aukiolle obeliskia, suihkulähteitä, patsaita sekä palatseja ihailemaan. Tässä vaiheessa jalat alkoivat olla tarpomisesta poikki, mutta ei auttanut kuin jatkaa matkaa, sillä Eiffel-torni oli nähtävä! Ohitimme vielä Le Grand Palais -nimisen palatsin ennen kuin vaihdoimme jälleen puolta Seinen etelärannalle. Tässä kohti siirryimme pienemmille kujille käppäilemään kohti alati lähestyvää Eiffel-tornia. Matkalla oli todellisia vaikeuksia olla pysähtymättä johonkin lukuisista ravintoloista tai kahviloista, sillä nälkä alkoi monen tunnin kävelyn jälkeen kurnia kovasti.
Parin kadunkulman ja käännöksen jälkeen olimmekin sitten perillä Eiffel-tornin luona ja olihan tuo melkoisen mahtava näky niin läheltä katsottuna! Millie oli käynyt jo kertaalleen tutustumassa Eiffel-torniin kielikurssin retkellä muutamaa vuotta aiemmin ja käynyt tällöin myös katselemassa maisemia tornista käsin; tällä kertaa jonot tornin hisseihin olivat kuitenkin niin pitkät ja uupumus sitä luokkaa, ettemme todellakaan jaksaneet odottaa hisseihin pääsyä, joten ihailimme siis tornia katutasolta käsin.
Tovihan siinä tornia ihaillessa vierähti, kunnes lähdimme hiljalleen hipsimään sillan yli kohti Trocadéroa ja sen metroasemaa, josta reissaisimme takaisin hotellille nähtyämme Eiffel-tornin valoshow'n. Tässä vaiheessa ilta oli pimentynyt siihen pisteeseen, että muitakin valoja alkoi syttyä joka puolella. Istuimme pienoisen väkijoukon seassa Trocadéron valtavilla portailla katsellen ihmisvilinää, tanssiesityksiä sekä ties kuinka monelta Aasian rannalta tuttuja lentäviä valohärveleitä, kunnes kellon lyötyä kymmenen alkoi Eiffel-torni säkenöidä vilkkuvalojen tahtiin. Valoilmiö oli parhaiten jäänyt eritoten Millielle mieleen Sinkkuelämää-sarjasta, jossa Carrien poikaystävän Alexandr Petrovskyn ranskalainen tytär tokaisee valoshow'n olevan "hideous, just hideous!". Me emme olleet tämän nirppanokkaisen snobin kanssa lainkaan samaa mieltä, vaan mielestämme show oli todella metkaa katottavaa sen muutaman minuutin ajan mitä sitä kesti!
Viimeistenkin valojen lopetettua säkenöintinsä lähdimme umpiväsyneinä talsimaan kohti metroasemaa, joka löytyikin onneksi helposti. Myös metromatka sujui jälleen äärimmäisen helposti, sillä linja kulki suoraan omalle lähipysäkillemme. Iltaruoan söimme toisessa reissumme vakioravintolaksi muodostuneessa mestassa A.K.A vanhassa kunnon McDonald'sissa, joka edelleen upposi ihan hyvin Subwayn tapaan. Burgerit haukattuamme käppäilimme takaisin hotellille ja hetken ohjelmia katseltuamme nukahdimme.
No comments:
Post a Comment