Edellispäivän matkaväsymyksestä ei näkynyt miltei jälkeäkään herätessämme aamupäivällä reissumme viimeiseen kokonaiseen päivään ulkomailla. Aamupalan hotkaisimme hyvinkin yllättäen läheisessä Subwayssa, jonka jälkeen haimme vielä lähikaupasta pientä evästä ja pari olutta matkaan ja siitä suuntasimme metrolla kohti kuuluisaa Sacré-Coeurin kirkkoa. Astuttuamme ulos metrosta oikealla asemalle emme olleet varmoja mihin suuntaan pitäisi lähteä käppäilemään, mutta montaakaan sekuntia ei tarvinnut apua odotella kun eräs vanhempi herrasmies, selvästi tunnistettuaan meidät turisteiksi, tuli neuvomaan meille reitin Sacré-Coeurille. Kiitettyämme ystävällistä miekkosta lähdimme kävelemään muutaman sadan metrin pituisen, mäkisen matkan kohti kukkulalla sijaitsevaa kirkkoa.
Kavuttuamme vielä viimeisetkin pitkät portaat aukeni näkyi valtava ja upea valkoinen kirkko edessämme ja samaten huikea näkymä Pariisin yli; kuinka pieneltä paikalta Helsinki taas rupesikaan tuntumaan kun katseli tätä silmänkantamattomiin jatkuvaa kaupunkimaisemaa! Muutakin väkeä piisasi paikalla melkoisesti emmekä heti jaksaneet lähteä jonottamaan päästäksemme kirkkoon, vaan sitä ennen istahdimme läheisille portaille syömään eväitä ja juomaan olpposet naamariin.
Sacré-Coeur ei harmi kyllä ollut sisältä läheskään niin erikoisen näköinen kuin ulkoa ja kalpeni selvästi Notre Damen sisätiloille, mutta tulipahan käytyä kuitenkin. Astuttuamme takaisin ulos kiersimme vielä koko pytingin läpi saadaksemme mahdollisimman monesta kulmasta kuvia. Täyden kierroksen jälkeen kapusimme jälleen portaat kirkon pihalle ja ihailimme vielä hetken Pariisi-maisemaa näköalatasanteelta, jonka jälkeen siirryimme portaille kohti alhaalla sijaitsevaa puistoaluetta.
Tässä vaiheessa piti vielä päästä menettämään hermot kaupustelijoille; tällä kertaa nämä hiton riesat ehtivät jo sitoa heti kättelyssä narun sormen ympärille ja rupesivat punomaan siitä "onnea tuottavaa käsikorua"; minuuttikaupalla kestäneen kädenväännön jälkeen nämä ääliöt viimein tajusivat, ettemme maksaisi moisesta paskasta yhtikäs mitään ja pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa. Jäätävän rasittavaa touhua jälleen kerran! Muuten puisto oli kyllä mukava mesta.
Käppäiltyämme muutaman pikkukadun läpi löysimme metroaseman, josta hyppäsimme kohti päivän toista kuuluisaa nähtävyyttä, Riemukaarta. Suuren liikenneympyrän keskellä sijaitsevaa, valtavan ja näyttävän kokoista rakennelmaa pääsi ihailemaan istumapaikoilta käsin, sillä liikenneympyrän laidoille oli pykätty pienet katsomot turisteja varten. Riemukaaren alla käppäili sattumoisin juuri sillä hetkellä jonkinlainen sotilasparaati; kyseessä tuskin oli mikään ainutkertainen ja älyttömän harvinainen tapahtuma, mutta silti ihan hauska että satuimme paikalle juuri samaan aikaan.
Napattuamme muutamat kuvat Riemukaaresta lähdimme hipsimään pitkin päivän kolmatta kuuluisaa nähtävyyttä, nimittäin Champs-Élyséesin katua. Tämä eräs maailman kuuluisimmista kaduista oli pitkä ja leveä kuin mikäkin ja sen varrella sijaitsi jos jonkin näköistä kauppaa ja kahvilaa, joista suurin osa oli hinnoiltaan sitä luokkaa ettei käynyt mielessäkään pysähtyä niihin ostoksille. Louis Vuittonin liikkeeseen kiemurtelevasta pienestä jonosta oli silti napattava kuva! Siitä eteenpäin käppäiltyämme käväisimme valtavassa Virginin levy- ja viihde-elektroniikkakaupassa sekä Disney Storessa, joista kummastakaan ei kuitenkaan löytynyt mitään ostettavaa.
Katselimme vielä hetken Champs-Élyséesin vilinää, kunnes oli aika jälleen hypätä metroon ja hurauttaa takaisin kohti majapaikkaa. Suomeen paluun kunniaksi ostimme vielä lähikaupasta kasan älyttömän hyviä herkkuja, jotka popsimme hyvällä ruokahalulla hotellihuoneessa. Herkut hotkittuamme valvoimme vielä hetkisen kunnes oli aika taas painua nukkumaan ja valmistautua vielä yhteen matkapäivään, tällä kertaa kotiinpaluun merkeissä.
Sacrebleu!
No comments:
Post a Comment