Uenon kaupunginosassa meitä kiinnosti lähinnä paikan kuuluisa puisto, sekä siellä sijaitseva luonnontieteen ja tekniikan museo. Puistossa pääsimme vihdoin ja viimein näkemään lähietäisyydeltä kirsikankukkia; maalis-huhtikuun vaihde on se aika vuodesta, jolloin nämä puut kukkivat upeasti ja joka tosiaan oli yksi pääsyistämme matkata Japaniin juuri tällöin, mutta kukinnot ovat ilmeisesti olleet myöhässä, sillä tätä ennen niitä ei juurikaan missään ollut näkynyt. Muutkin kuvailivat kukkia hulluina, mutta onneksi saimme parit lähikuvat kukista ja itsestämme sentään napattua!
Muualla puistossa ei kirsikankukkia sitten samalla lailla näkynytkään, sillä kukat eivät tosiaan olleet vielä puhjenneet, mutta pari temppeliä sen sijaan näimme käppäillessämme kohti museota. Lopulta näköpiiriin ilmestyi museon pihalla nököttävä, luonnollisen kokoinen ja näköinen sinivalas ja tiesimme olevamme perillä. Tämä noin 30-metrinen mötikkä oli todella vaikuttavan ja hurjan näköinen ja kylmäsi kuvitellakin itse olevansa merellä ja nähdä tämän kokoisen eläimen uiskentelevan alapuolella!
Liput museoon eivät maksaneet kuin jokusen euron ja saimme lisäksi tavaramme ilmaiseen säilytykseen; mahtava fiilis päästä edes hetkeksi eroon repusta!
Millie oli aiempien päivien koitoksista ihan väsynyt ja lähinnä vain raahautui museon läpi Ilkan perässä. Museo olisi ollut melko kiinnostava, jos olisi ymmärtänyt jotakin, kaikki oli taas vaihteeksi kirjoitettu vain ja ainoastaan japaniksi...
Luonnontieteellinen puoli museosta oli kiva, sillä ilman tekstejäkin ymmärsi katsella täytettyjä eläimiä ja kasveja. Katseltuamme museota noin puoleen väliin asti, päätimme piipahtaa kahvioon syömään japanilaiset curry-riisiannokset (erilaiset kuin intialainen curry).
Täälläkään emme säästyneet suomalaisilta, eräs pariskunta tuli meitä vastaan puolessa välissä ja jälleen vaikenimme ja yritimme näyttää epäsuomalaisilta.
Museon sulkeutuessa viiden aikoihin, lähdimme kävelemään puistoon ja löysimme tiemme erään temppelin lähettyville, jossa olikin kunnon torimeininki pystyssä. Oli kaikenmaailman kojuja, joista sai ostettua jotakin pientä syötävää ja päädyimme kokeilemaan kebabia ja grillattuja vartaita.
Hämärän laskeutuessa käyskentelimme hetken kauppojen ja valotaulujen seassa ja päädyimme ihan vahingossa kuuluisalle entisen mustan pörssin alueelle, joka on nykyisin täynnä erilaisia pieniä putiikkeja, ravintoloita ja pelihalleja. Kierreltyämme tarpeeksi, lähdimmekin hotellille päin ja nukkumapuuhiin.
No comments:
Post a Comment