Uni maittoi jälleen matkustuspäivän jälkeen sen verran hyvin, että heräilimme vasta reilusti puolenpäivän jälkeen. Päivän ohjelmassa oli kellojen metsästelyä läheisestä Berjaya Times Square -ostoskeskuksesta; olimme nimittäin edellisellä Kuala Lumpurin visiitillämme ostaneet värikkäitä Ice Watch -kelloja itsellemme ja laitettuamme Facebookiin kyselyä, haluaisiko joku meidän tuovan Suomeenkin asti näitä kapistuksia, tuli kellotilauksia peräti abouttiarallaa parisenkymmentä kappaletta! Emme halunneet jättää tätä urakkaa ilmoille roikkumaan koko viikoksi, joten päätimme hoitaa sen heti ensimmäisenä päivänä pois alta.
Tämänkertainen majoituksemme sijaitsi kävelymatkan päässä monista Kuala Lumpurin isoista ostosparatiiseista, niin myös Berjaya Times Squaresta, joten tarvetta metrolla suhaamiseen ei tällä kertaa ollut. Kävellessämme kaduilla kiinnitimme aiempaa enemmän huomiota monissa paikoissa liehuviin sinivalkoisiin vaalilippuihin ja -bannereihin; edelliskerralla emme olleet edes noteeranneet näitä, mutta tämänkertaisen huomion kiinnityksen syynä oli edellisiltana Ilta-Sanomien sivuilta lukemamme juttu, jossa povattiin seuraavalle sunnuntaille isoja levottomuuksia ja mellakoita ympäri Kuala Lumpuria johtuen silloin pidettävistä vaaleista. Jutun mukaan kansa ei ole mitenkään täysin tyytyväinen hallituksen toimiin ja ilmoilla olevan korruption määrään, joten osa paikallisista piti mahdollisena, että sunnuntaina saattaisi puhjeta samankaltaisia mellakoita kuin vuonna 1969, jolloin tuhoa viljeltiin ympäri kaupunkia ja satoja ihmisiä kuoli. Jutussa neuvottiin suurinpiirtein linnoittautumaan koko päiväksi sisätiloihin ja varaamaan valmiiksi ruokatarpeita. Mielestämme koko juttu kuulosti suorastaan naurettavan liioitellulta ja samaa mieltä oli hotellimme vastaanottovirkailijamme kysyttyämme asiaa häneltä, mutta päätimme silti pitää varamme sunnuntaina kaiken varalta.
Aamiainen/lounas piti jälleen nauttia Wendy'sissä, sillä reissun jälkeen ei ihan heti pääsisi kyseisen ketjun purilaisia popsimaan. Dave's Hot 'N Juicy Cheeseburgereiden sammutettua nälkämme, alkoi kellojen metsästys. Edelliskerralla kello-ostoksilla ollessamme näytti näitä aikarautoja löytyvän vaikka minkä värisinä, mutta nyt kun olimme saaneet tilaukseen tietyn määrän juuri tietyn värisiä kelloja, ei niitä tuntunut löytyvän melkein mistään! Tunnin-pari kestäneen urakan jälkeen olimme kuitenkin vihdoin saaneet kaikki kellot hommattua ja komea kasa niistä tulikin!
Kelloissa piisasi sen verran pyörimistä, hyörimistä ja shoppailua ettemme muuta jaksaneetkaan enää kaupoista katsella, joten lähdimme hiljalleen hipsimään takaisin hotellille päin, käytyämme sitä ennen ostamassa pientä purtavaa ja juotavaa ruokakaupasta sekä napattuamme mukaan reissumme ties kuinka monennet Subit.
Torstai 2.5.2013
"Jaksaisko tänään mennä Batu Cavesille? ...Nnnäääääääh!"
Yllämainittu tutuksi käynyt mantra käytiin aivan taatusti läpi torstainakin, jolloin emme taaskaan jaksaneet lähteä Kuala Lumpurin ykkösnähtävyyksiin kuuluvia luolia ihailemaan. Sen sijaan lähdimme toiseen tutuksi käyneeseen ja lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen, KL Pavilioniin, pyörimään päiväksi. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään tiettyä tavaraa mitä etsisimme, kunhan vain katselisimme kauppoja huviksemme.
Päivästä ei järin paljoa enempää kirjoitettavaa keksi, sillä kalliiden merkkituotteiden täyttämästä kauppakeskuksesta ei hirveästi ostettavaa löytynyt, muuta kuin pari pientä tuliaista sekä ruokakaupasta muutama tölkki Schweppesiä. Istahdimme juomaan limpparimme ulos jalkakäytävälle, kunnes jälleen kerran kaupunkiin iski ukkosmyräkkä ja järjetön sade, joka pakotti meidät sisätiloihin toiseen kauppakeskukseen pyörimään. Tältäkin ostarilta poistuimme parin tunnin päästä tyhjin käsin, lukuunottamatta iltapala-Subeja!
Perjantai 3.5.2013
Batu Cavesit jäivät tämänkin päivän osalta näkemättä; sen sijaan suuntasimme leffaan kun vielä halvalla pääsi, sillä Suomeen palattua ei järin paljoa huvita maksaa elokuvalipusta vähintään sen 7€ per naama + kalliit leffaeväät! Elokuvan valinnassa piisasi vaikeutta; ei sillä, että teattereissa olisi pyörinyt liikaa hyviä vaihtoehtoja, vaan pikemminkin tilanne muistutti sitä, kun keväisin joululahjaksi saadut leffaliput ovat menossa vanhaksi ja epätoivoisesti pitää valita listan monista umpisurkean kuuloisista leffoista se vähiten huono! Tällä kertaa vaihtoehtoja oli vielä sitäkin vähemmän, sillä lähes kaikki listan leffat olivat joko Malesiasta tai naapurimaista kotoisin, joten englanniksi puhuttuja filmejä ei ollut kuin jokunen. Lopulta päädyimme Tom Cruisen tähdittämään scifi-jännäri Oblivioniin.
Leffateatteri sijaitsi KL Pavilionissa, joten meillä oli aika käydä pitkäksi leffan alkua odotellessa, sillä kaikki mielenkiintoiset kaupat oli lähestulkoon käyty läpi edellispäivänä. Saimme kun saimmekin aikaa kulumaan leffaeväitä valitessa ja näin pääsi elokuva alkamaan. Jätämme jälleen sen tarkemman juonikuviot spoilaamatta osittain myös sen takia, että meillä meni yllättävän iso osa elokuvasta täysin ohi korvien; näyttelijät toki puhuivat kyllä englantia, mutta käyttivät sen luokan scifi-sanastoa ja aksentteja puheessaan, että todella iso osa elokuvan repliikeistä jäi täysin mysteeriksi. Kiinankieliset tekstitykset eivät myöskään tähän auttaneet tietenkään! Todella upean näköinen tekele Oblivion kyllä oli, mutta ei mikään tajunnanräjäyttävä elokuvaelämys. Päästessämme ulkoilmoihin huomasimme täysin odottamattomaksi yllätykseksemme, että taivaalta satoi vettä kaatamalla, joten lähdimme pikapikaa takaisin hotellille yrittäen selvitä matkasta kastumatta!
Lauantai 4.5.2013
Lauantaipäivänä palasimme pitkästä aikaa Petronas Towerseille ja vietimme päivän paikan viereisessä puistossa aurinkoa ottaen ja istuskellen; sääennuste nimittäin lupasi kerrankin koko päiväksi aurinkoa ja hyvin pientä sateen riskiä! Matka tornien luo taittui jälleen kävellen, vaikkakin se osoittautui yllättävän pitkäksi. Tankattuamme Wendy'sissä käppäilimme ulkoilmaan ihailemaan hienoja puita sekä istuskelemaan auringonpaisteeseen. Petronas Towersin ympäristö oli ehdottomasti yksi viihtyisimmistä mestoista koko reissumme aikana, sen vuoksi kai kävimmekin siellä niin usein!
Pieni sade pääsi tämänkin päivän aikana yllättämään, mutta me emme sen vuoksi jaksaneet juosta paniikissa sisälle, toisin kuin monet muut paikalla olleista ihmisistä. Viihdyimme puistossa istuskellen useamman tunnin ja vasta illan alkaessa hämärtymään kävimme KLCC-kauppakeskuksen food courtissa syömässä samanlaiset järjettömän hyvät ja edulliset grillikana-riisi-annokset, jotka olimme jo edellisellä reissulla testanneet ja todenneet herkullisiksi! Tämän jälkeen olikin aika palata hotellille rentoutumaan lisää ja odottelemaan jännityksellä, joutuisimmeko viettämään koko sunnuntain sisätiloissa mahdollisten mellakoiden vuoksi!
Sunnuntai 5.5.2013
Jännityksellä odotelimme heräämmekö sunnuntaina siihen, että ikkunasta lentää tiiliskivi tai polttopullo ja hallitusta vastustavat mellakoijat rynnivät ovesta sisään riehumaan. Näin ei nyt aivan tällä kertaa käynyt, vaan vaalisunnuntai alkoi aurinkoisena ja hyvinkin rauhallisen oloisena aamuna tavalliseen tapaan. Kadulla ei näkynyt yhtäkään kapinallista pommit ja nuijat kourassa eikä mistään kauempaakaan kuulunut minkäänlaista älämölöä. Uskalsimme siis hyvillä mielin lähteä käppäilemään jälleen kerran Berjaya Times Squarelle pyörimään!
Kadulle päästessämme totesimme, että levottomuuksia suurempi huolenaihe tuolle päivälle oli epätavallinen hiljaisuus; kaduilla ei näkynyt melkein yhtään jalankulkijaa, autoja oli huomattavasti tavallista vähemmän ja lähes kaikki pienet putiikit olivat sulkeneet ovensa. Kenties ihmiset olivat äänestämässä jossain muualla tai sitten joku oli ottanut tosissaan huhut mellakoista ja pysytteli sisätiloissa; niin tai näin, ehdimme jo pelätä, että myös Berjaya Times Squarekin olisi sulkenut ovensa vaalipäivän vuoksi, jolloin meillä ei olisi mitään tekemistä tuolle päivälle ja syömässäkin joutuisimme käydä hotellin omassa, kalliissa ravintolassa.
Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä kauppakeskus oli auki aivan normaaliin tapaan; vaalipäivä näkyi kuitenkin ihmismäärässä kauppakeskuksessakin, sillä jengiä oli huomattavasti vähemmän ostoksilla kuin kertaakaan aiemmin. Tämä sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä ainaiset ihmismassat varsinkin kauppakeskuksissa olivat käyneet hermoillemme jo pidemmän aikaa! Lounastimme jälleen kerran Wendy'sin herkkuburgerit, jonka jälkeen lähdimme jälleen kiertelemään tutuksi käyneitä kauppoja. Matkaan tarttui vielä pari pikku tuliaista, sekä Ilkalle vielä yksi Ice Watch -kello. Oli huomattavasti mukavampi kierrellä kaupoissa ilman ääliösti käyttäytyviä ihmismassoja joka puolella! Iltapalaksi haimme taas kerran Subit, jotka napattuamme lähdimme viimeistelemään rinkkojen pakkaamista maanantaista matkapäivää varten.
Maanantai 6.5.2013
Viimeinen päivämme Aasiassa valkeni pilvisenä; tämä ei ollut mitenkään mukava juttu, sillä meillä olisi jälleen koko päivä idlattavanamme jossain ennen myöhäisiltaa, jolloin lentomme kohti Pariisia lähtisi matkaan ja mikäli päivällä sataisi, joutuisimme viettämään päivämme sisätiloissa jossain kauppakeskuksessa katsellen samoja kauppoja ties kuinka monetta kertaa samalla viikolla! Nakattuamme rinkat selkäämme kirjauduimme ulos huoneestamme juuri ja juuri ennen klo 12 kuin Frendien Ross konsanaan, jotta meillä olisi edes muutama minuutti vähemmän aikaa odoteltavana.
Ulos päästyämme ei vielä ainakaan satanut, joten pidimme kiinni alkuperäisestä suunnitelmastamme; Petronas Towersin puistoon hengailemaan ja lukemaan kirjaa muutamaksi tunniksi. Tallustellessamme kohti KLCC:tä ja puistoa tuli sellainen olo, että keräsimme oudoksuvia katseita miltei jokaiselta vastaantulijalta rinkkojemme vuoksi, missä ei tosin olisi ollut mitään järkeä, sillä Kuala Lumpurin pitäisi olla yhtä lailla reppureissaajien suosiossa kuin monien muidenkin Kaakkois-Aasian mestojen, joten kahdessa rinkkojensa alla hikoilevassa länkkärissä ei siis pitäisi olla mitään ihmeellistä ja eksoottista!
Ennen puistoon siirtymistä kävimme vielä vihoviimeisen kerran tämän reissun osalta syömässä lounaan Wendy'sissä. Niin loistavan erinomaisia kuin kyseinen lafkan burgerit ja ranskalaiset ovatkin, alkoi tässä vaiheessa jopa jo Ilkalle tulla pieni kyllästymisen maku suuhun, mikä tosin oli tavoitteenakin, jotta Wendy'sin sapuskaa ei tulisi niin kova ikävä sitten Suomessa. Normaalisti KLCC:n Wendy's kumisi tyhjyyttään johtuen kenties monia muita ruokapaikkoja kalliimmasta hintatasosta, mutta nyt ollessamme liikkeellä keskipäivän aikoihin mesta oli miltei viimeistä paikkaa myöten täynnä lounastavia paikallisia. Onnistuimme silti saamaan juuri täydellisen pöydän eräästä nurkasta, johon saimme rinkat kätevästi dumpattua niin etteivät ne olleet kenenkään tiellä.
Yritimme syödä aterioitamme mahdollisimman hitaasti ja saimmekin siihen kulumaan miltei puolitoista tuntia, mutta viimeisetkin kokispisarat ryystettyämme ei muu auttanut kuin siirtyä ulkoilmoihin, jossa sää oli onneksi muuttunut aurinkoisemmaksi. Dumppasimme rinkkamme erään penkin juurelle ja asetuimme mukavasti istumaan ja lukemaan kirjaa, sillä edessä oli vielä suunnilleen viiden tunnin odottelu, ennen kuin lähtisimme metrolla huristelemaan kohti lentokenttää. Aika kului yllättävän nopeasti haettuamme välissä sisältä juotavaa ja vielä kertaalleen samat grillikana-riisi-annokset kuin aiemmin ja samaten saimme vielä viimeiset rusketukset pintaamme ennen siirtymistä huomattavasti viileämpään Euroopan aurinkoon.
Klo 18 jälkeen lähdimme vihdoin siirtymään kohti lentokenttää, ensin metrolla Kuala Lumpurin keskusasemalle ja siitä loppumatka lentokenttäbussilla. Metromatka sujui ongelmitta, mutta keskusasemalle päästyämme huomasimme, että lentokenttäbusseja lähti vain tunnin välein ja edellinen oli juuri ehtinyt mennä, joten päätimme mennä loppumatkan nopealla lentokenttäjunalla, jotta varmasti ehtisimme ajoissa. Mielessämme kummitteli yhä lentokenttäsekoilu Langkawille mentäessä, jolloin yhden surkean tulostetun paperin puuttuessa saimme puolentoista tunnin ajan hajoilla ja siirtyä tiskiltä toiselle, jotta saisimme matkatavaramme lennolle!
Tällä kertaa lentokentällä asiointi sujui täysin ongelmitta; meillä oli tulostettu paperikin valmiina, mutta virkailija ei sitä edes tarvinnut ja saimme matkatavaramme liikkeelle nopeasti ja vaivattomasti. Ongelmia aiheutti ainoastaan vesipullon etsiminen, sillä koko päivän auringonpaisteessa hengailtuamme alkoi hieman olla jano, mutta lentokentällä ei näkynyt yhtään ainutta lehtikioskia tai muuta pikkukauppaa jossa olisi myyty vettä; suklaa-, parfyymi- ja alkoholikauppoja näkyi useitakin, mutta vedestä ei jälkeäkään, käsittämätöntä! Vasta siirryttyämme lentokenttäshuttlella omaan terminaaliimme löysimme vihdoin vesipullot lehtikioskista!
Lento ei tälläkään kertaa lähtenyt ihan ajallaan ja lähtöportille siirtymistäkin odottelimme pitkän tovin lattialla istuskellen. Lopulta kuitenkin lähtöportille pääsyä edeltänyt, vielä viimeinen turvatarkastuskin avattiin ja siirryimme jonon jatkoksi, kunnes lopulta pääsimme koneeseen istumaan. Malaysia Airlinesin penkeissä oli edes jokseenkin enemmän jalkatilaa kuin AirAsian vastaavissa ja ilmainen viihdekeskus piti huolen siitä, että edessä oleva 13 tunnin lento Pariisiin sujuisi ainakin jokseenkin nopeammin kuin ilman mitään viihdettä.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin jätimme Aasian tämän reissun osalta taaksemme!
No comments:
Post a Comment