Uskomatonta, mutta totta; näin se vain alkoi olla puolisen vuotta kestänyt reissumme pulkassa ja Suomeen paluun aika koitti!
Onneksi lentomme kuitenkin lähti vasta alkuillasta, joten ehdimme mainiosti vielä nukkua hyvät yöunet, jättää rinkkamme hotelliin säilytettäväksi ja käväistä vielä viimeiset käppäilyt Pariisista tältä erää ennen kotiinpaluuta. Aamiaispaikkamme lienee tässä kohti vaikea arvata; hotkaistuamme tutut patongit naamariin läksimme liikkeelle päinvastaiseen suuntaan kuin aiemmin, kohti vähän matkan päässä sijaitsevaa Palais Garnieria A.K.A Pariisin oopperataloa. Aikaa lentokentälle lähtöön oli parisen tuntia, joten tämän pidemmälle emme olisi enää ehtineetkään, mutta pääsimmepä silti näkemään vielä yhden nähtävyyden.
Ilmassa aisti jo lähestyvän kesän ja shortsit jalassakin meinasi tulla jopa kuuma katuja käppäillessä. Oopperatalo oli oikein näyttävän näköinen pytinki ja sattuipa sen juurella pitämään juuri silloin pientä konserttia katusoittaja, jonka musiikki hakkasi kevyesti listakärkien hirveät paskabiisit. Biisit toimivat mainiona taustamusana oopperataloa ihaillessa ja kuvaillessa. Viimein oli kello kuitenkin jo sen verran paljon, että täytyi lähteä hipsimään takaisin hotellille hakemaan rinkat ja siitä lentokentälle.
Matkalla täytyi kuitenkin vielä pysähtyä muuan pikkuliikkeeseen, joka oli omistettu vain ja ainoastaan Michael Jackson -tuotteille; tarjolla oli levyjä, fanipaitoja, kuvia ja mitä vain voi mieleen juolahtaa, mutta emme kuitenkaan itse kaupasta mitään ostaneet. Hauska oli kuitenkin käydä tsekkaamassa mesta!
Napattuamme rinkat ajelimme metrolla kohti isompaa asemaa, josta vaihdoimme lentokenttäjunaan, löydettyämme oikean laiturin pienoisen etsinnän jälkeen. Asemalta oli pakko vielä napata kuva mahtavasta Heinekenin mainoksesta.
Kentälle päästyämme, rinkat jätettyämme ja turvatarkastukset läpäistyämme oli Suomi-meininki jo hyvin karua todellisuutta, sillä lähtöportillamme ei juuri mitään muuta kieltä enää kuulunut kuin suomea, mikä tuntui jokseenkin oudolta totuttuamme koko reissun ajan kuulemaan ties mitä muita kieliä jatkuvasti. Eipä siinä kohti tosin muu enää auttanut kuin astua koneeseen ja suunnata takaisin koto-Suomeen.
Näin sitä saatiin vihdoin ja viimein purkkiin tänne bloginkin puolelle koko puolisen vuotta kestänyt matka; lyhyesti sanottuna älytön määrä upeaa nähtävää ja hienoja kokemuksia sekä paikkoja eli todellakin kannatti tehdä tämä reissu!
Tämän sentimentaalisemmaksi ei kuitenkaan ajateltu heittäytyä, sillä blogi jatkuu tästä samantien uusissa maisemissa; tämäkin teksti on nimittäin kirjoitettu Asahia siemaillen yöllä Tokiosta, jonne juuri tänään saavuimme! :D Niin kiva kuin olikin palata takaisin tuttuihin kuvioihin, niin kyllä silti se kymmenisen kuukautta Suomea (miinus Millien viikon kestänyt Teneriffan matka joulukuussa sekä pari Tukholman risteilyä) loskaisine talvineen ja pimeyksineen riitti enemmän kuin tarpeeksi näin matkakuumeisille ihmisille, joten ei auttanut muu kuin taas pakata kamppeet ja suunnata jälleen yhteen niistä paikoista, joissa on koko ikänsä halunnut käydä.
Pysykääpä siis kuulolla, hyvät lukijamme, sillä tästä jatketaan jälleen uusissa maisemissa ja meiningeissä. Peace & arigato!
No comments:
Post a Comment