Olimme jälleen nakanneet kellon herättämään ihmisten aikoihin, mutta nukahdimme miltei samantien kellon soitua uudelleen ja heräsimme uudestaan lähempänä puoltapäivää. Täysin alkuperäistä suunnitelmaamme tälle perjantaipäivälle emme enää tässä kohti muista, mutta herättyämme päähän pälkähti ex temporeen ajatus lähteä retkelle yhdelle niistä paikoista, mitä ehdottomasti halusimme tällä reissulla nähdä: Fuji-vuorelle.
Niinpä puimme päällemme retkeen sopivat vaatteet ja pakkasimme reppuun tarvittavat kamat ja suuntasimme kohti Shinjukua, jossa sijaitsevasta bussiterminaalista aioimme ostaa liput pari tuntia kestävälle bussimatkalle kohti Fujia. Lippuluukulle päästyämme kuitenkin selvisi, että seuraavat vapaat paikat olisi vasta klo 15 jälkeen lähtevässä dösässä, mikä meinasi sitä, että olisimme luultavasti olleet perillä vasta noin tuntia ennen pimeän tuloa, eikä Fujista olisi ehtinyt nauttia paljoa yhtään. Ajatus tuntui täysin turhalta ja niinpä painelimme ulos miettimään asiaa uudestaan, kunnes hetken päästä marssimme takaisin sisään ostamaan liput seuraavan aamun Fuji-retkeä varten. Liput plakkarissa muutimme Fuji-päivän Meguro-päiväksi ja lähdimme käppäilemään kohti juna-asemaa. Etsiessämme vessaa asemalta satuimme löytämään, järjettömän hyvää tuoksua seurattuamme, pienen leipomon, josta ostimme kurvinaa nälkäämme helpottamaan muutamat suolaiset ja makeat tekeleet, samoin kuin toisesta läheisestä leipomokojusta yhteisherkuksi pienen cookies and cream -leivoksen.
Tähän asti olimme Disneyland-päivää lukuun ottamatta pärjänneet pelkästään metroilla kulkemalla, mutta nyt oli aika jälleen kokeilla paikallista lähijunaa. Onneksi ei vielä ollut koittanut pahin ruuhka-aika ja mahduimme suht hyvin Meguroa kohti puksuttavaan junaan, vaikka ahdasta vaunussa silti oli. Pian juna saapuikin Meguron asemalle ja painelimme ulos lämpimään auringonpaisteeseen.
Meguron matalista virastorakennuksista, viinakaupoista sekä asuintaloista huokui jollain tapaa eurooppalainen tunnelma ja väkeä täällä oli huomattavasti vähemmän kuin Shinjukusta, joten olosuhteet tarjosivat mukavan päiväkävelyn näissä maisemissa. Suuntasimme kohti Megurossa sijaitsevaa parasiittimuseota, jonka varsinkin Ilkka halusi nähdä; museon piti sijaita suht helpon matkan päässä juna-asemalta, mutta onnistuimme silti eksymään ja huomasimme noin kilometrin verran talsittuamme lähteneemme väärään suuntaan. Onneksi reitti oli silti helppo paikantaa ja puikkelehdimme ison omakotitaloalueen läpi kohti Meguro-joen vartta, josta olisi kätevä suunnistaa edelleen kohti museota. Ihailimme alueen läpi kävellessämme pieniä japanilaisia puutarhoja, joita joidenkin talojen pihalta pilkisti.
Pian olimmekin käppäilleet joen varrelle, johon oli istutettu kymmenittäin kirsikkapuita, jotka tosin harmiksemme eivät olleet vielä täydessä kukassa. Joenvarsi oli kuitenkin suunniteltu mukavia kävelyretkiä varten ja sellaisen mekin pääsimme kokemaan, käppäillessämme kohti isoa tietä ja museota. Leipomosta ostetut eväätkin maistuivat oikein herkullisilta ulkoilmassa!
Jokimaisemat vaihtuivat pian ruuhkaiseksi autotieksi ja saimme kävellä vielä jokusen sataa metriä, kunnes viimein bongasimme etsimämme museon. Paikka oli huomattavasti pienempi kuin keskiviikkoinen luonnontieteellinen museo ja kahdesta pienehköstä huoneesta koostunut museo oli nopeasti vilkaistu läpi, varsinkaan kun japaninkielisistä esittelyteksteistä ei tajunnut sanaakaan. Jäätävä kokemus tämä ilmainen museo yhtä kaikki oli; esillä oli kaikenmaailman ihmisen ja muiden eläinten kehoissa lymyäviä loiseläimiä, osa luonnollisessa koossaan ja osa suurennettuina. Itse loiseläinten katselu oli kuvottavaa, mutta vielä pahempi oli katsella kuvia ihmisistä, joihin nämä loiseläimet olivat päässeet iskemään. Kierroksen kruunasi esillä ollut maailman suurin, miltei yhdeksän metriä pitkä lapamato, joka ilmeisesti on joskus kiemurrellut jonkun epäonnisen ihmisen sisuksissa. Ja ei muuta kuin sushille tämän jälkeen, kuten Mondon matkaopaskin ehdotti! Toki tästäkin museosta löytyi myymälä, mutta jopa t-paitafriikkinä tunnettu Ilkka jätti tällä erää lapamatopaidan ostamatta!
Parasiittimuseosta matka jatkui takaisin kohti asemaa, mutta sitä ennen pysähdyimme pieneen supermarketiin ostamaan eväitä syötäväksi joenvarren äärellä ja tarttuipa matkaan pari putelia viinaksiakin. Eväitä oli oikein mukava popsia auringonpaisteessa ja pääsimme myös hetkeksi juttelemaan erään englantia osaavan paikallisen naisen kanssa, jonka koiraa olimme ihastelleet. Nainen oli aivan haltioissaan Suomen maisemista, mutta pari asiaa hänellä meni pieleen; se, että Suomessa puhuttaisiin englantia sekä varsinkin se, että suomalaiset olisivat onnellista kansaa. Emme voineet kuin ihmetellä, mistä hän oli saanut nämä käsitykset, varsinkaan jälkimmäisen asian, mutta yhtä kaikki oli jälleen mukava jutella paikallisen kanssa!
Syötyämme jatkoimme matkaa juna-asemalle ja siitä Harajukuun, jonka Niken liikkeessä Millie halusi käydä vielä uudelleen katsomassa sunnuntaina ihailemiaan hienoja korkkarisneakereita. Popcorn-liikkeeseen johtava jono oli tällä kertaa vielä pidempi kuin edellisellä käynnillä, mitä emme voineet olla ihmettelemättä jälleen kerran! Niken liikkeessä palvelu pelasi ja oikean kokoiset kengät löytyivät kuin löytyivätkin varastosta ja jälleen lähti matkaan siisti pari uusia popoja!
Jatkoimme vielä matkaamme kohti Daison isoa kauppaa, jossa kaikki tuotteet maksavat 105 jeniä (n. 70 senttiä). Reitti Daisoon johti viime kerralla missaamamme pikkukadun läpi, joka oli täynnä vaatteita, asusteita ja krääsää myyviä pikkuliikkeitä. Yritimme olla pysähtymättä hirveän moneen liikkeeseen, mutta silti oli pakko käydä kaikista kiintoisimman näköisissä mestoissa katsastamassa valikoima ja jälleen tarttui jotain pientä matkaan!
Daisosta löysimme kasan joitakin hyödyllisiä perustarvikkeita, joita olimme koitanneet Suomessakin etsiä ja joita ei mistään löydy; jälleen näki, että Suomessa on aivan käsittämättömät surkeat valikoimat mitään tavaraa, sillä Daisosta nämä tavarat löytyivät helposti ja hintakin vielä 70 senttiä/tuote, jolla Suomessa saa hikisesti ostettua yhden suklaapatukan. Shieeet! Daisosta matka jatkui vielä uudemman kerran Kiddyland-lelukauppaan, jossa oli nyt huomattavasti mukavampi asioida kuin sunnuntain ryysiksissä. Ilkka osti vielä parit Mario- ja Mikki-figuurit ja sen jälkeen suuntasimme takaisin hotellille chillailemaan.
