Vuoden viimeinen päivä valkeni luultavasti harmaana ja pilvisenä; mehän emme sitä varmasti tienneet, sillä huoneessamme ei ollut lainkaan ikkunoita. Joka tapauksessa edellispäiväinen ripuli ja mahankipu oli jo aamuun mennessä onneksi talttunut ja olo tuntui melko lailla normaalilta. Emme olleet todellakaan jaksaneet edellispäivänä pakata rinkkoja, joten kello soi pirteästi yhdeksän jälkeen, jotta ehtisimme varmasti suorittaa tämän toimenpiteen ilman panikointia. Emme olleet saaneet varattua edes lauttalippuja Langkawiin vievälle lautalle etukäteen emmekä yhtään tienneet miten homma sen tarkemmin toimii, joten parempi oli olla satamassa ajoissa hommaamassa liput, jotta varmasti pääsisimme edes johonkin lautalle messiin.
Taksikuskien konnankoukut jatkuivat edelleen, sillä olimme netistä lukemiemme tietojen perusteella laskeneet, että taksimatkan hotellilta satamaan pitäisi maksaa vain noin 10 ringgiä. Yllättäen emme suinkaan selvinneet näin halvalla, sillä puhelimen toisessa päässä ollut taksikuski vaati hinnaksi 25 ringgiä, mikäli haluaisimme kyydin heti; kyyti onnistuttiin lopulta tinkaamaan 20 ringgiin, mutta silti ketutti maksaa ylimääräistä. Kuski osasi sen verran hyvin englantia, että saimme taksimatkan kulumaan matkajutustelun parissa, ja hän kertoi mm. erään sukulaisensa omistavan Helsingissä putiikin/ravintolan/whatever (nimi ei kuulostanut lainkaan tutulta) ja antoi lisäksi matkavinkkejä Malesian kohteisiin. Perille päästyämme hän vielä opasti meidät oikeaan paikkaan ostamaan lauttaliput, joten saatiin rahalle sentään pientä vastinettakin!
Lauttalippujen osto sujui ongelmitta ja pääsimme onneksi jopa seuraavalle lautalle, jonka lähtöä ei tarvinnut odotella puolta tuntiakaan. Jälleen kerran Ilkalla oli jännitystä ilmassa merisairauden suhteen, mutta hieman vajaa parituntinen lauttamatka sujui mainiosti; ainoa valituksen aihe oli lautan screeneissä pyörinyt ylisurkea X-Men-leffa!
Langkawille perille päästyämme päätimme ensiksi käydä hommaamassa lauttaliput seuraavaan kohteeseemme, Penangin saarelle, jonne suuntaamme ensi perjantaina muutamaksi päiväksi. Tämän jälkeen tehtävänä oli hommata taksikyyti majapaikkaamme saaren länsipuolelle. Langkawilla on onneksi takseilla kiinteämmät hinnat kuin vaikkapa juuri Alor Setarissa, joten kyyti järjestyi 24 ringgin hintaan, mikä ei todellakaan ollut paha hinta ottaen huomion matkan pituuden, joka oli vielä pidempi kuin mitä olisimme arvioineet. Tällä kertaa juttelimme kuskin kanssa mm. malesialaisesta uudenvuodenvietosta, joka kuulosti melko samanlaiselta kuin suomalainen, miinus pakkanen ja järjettömät kännit.
Majapaikkamme sijainti osoittautui melko syrjäiseksi kun kuski yhtäkkiä pysähtyikin erään talon eteen kadulla, jossa kaikki talot olivat melko ränsistyneitä. Guesthousemme saksalainen emäntä tuli heti meitä vastaan astuttuamme taloon ja opasti meidät huoneeseemme ja näytti samalla hieman paikkoja. Paikka näytti astetta spugemmalta kuin olimme olettaneet ja syrjäinen sijaintikin oli alkuun hieman järkytys, sillä näytti ettei paikan lähistöllä ole yhtään mitään. Emäntämme kertoili meille niin järjettömän määrän ravintola- ja nähtävyysvinkkejä saarelta, ettemme muistaneet niistä viiden minuutin päästä enää ainuttakaan, mutta yritimme silti parhaamme mukaan pitää niistä ainakin jokusen mielessä; samalla sovimme, että hän voisi kyyditä meidät lähimpään ranta- ja kauppamestaan alkuillasta, sillä täältä ei pääsisi oikeastaan mihinkään ilman taksia tai omaa autoa ja skootteria, joita emme edellenkään olleet aikeissa vuokrata.
Niinpä seuraavat pari tuntia rentouduimme huoneessa ja klo 17:30 maissa valmistauduimme lähtöön tsekkaamaan Langkawin saarta tarkemmin. Suomalaiseen tapaan kysyimme toki emännältämme ennen lähtöä saako saarelta ostettua alkoholia helposti, sillä käsityksemme mukaan Malesiasta on islaminuskon vuoksi astetta hankalampi ostaa holia kuin esim. Thaimaasta; helpotukseksemme saimme kuulla, että Langkawin saarella alkoholia myydään joka paikassa ja verovapauden vuoksi se on vielä äärimmäisen halpaa, joten uudenvuodenviettomme oli valmis alkamaan! Jäimme kyydistä pois paikallisen riisimuseon edessä ja aloimme heti näppäillä kuvia näkymistä.
Tässä vaiheessa päivää alkoi nälkäkin kurnia jo melkoisesti ja ruokapaikaksi valikoitui tällä kertaa intialainen ravintola, jossa annokset osoittautuivat sen verran isoiksi, että olimme aivan ähkyssä! Hetken sulattelun jälkeen vyöryimme palloina rannalle, joka sijaitsikin aivan ravintolan vieressä. Harmi ettei tullut uikkareita mukaan, sillä ranta oli todella kivan näköinen ja merivesikin olisi houkutellut uimaan!
Hetken rannalla käppäiltyämme lähdimme etsimään kauppaa josta saisi juotavaa ja sellainen löytyikin läheisestä ostarista, josta muutamat muut liikkeet tsekattuamme päädyimme verovapaseen viinakauppaan. Hinnat olivatkin melkoisia jytkyjä; mm. litran vetoinen Finlandia-vodkapullo olisi lähtenyt n. 10€ hintaan ja ties mitä muita litkuja muutamalla eurolla! Runsaasta valikoimasta mukaan tarttui lopulta Millielle mukaan valmiita miksereitä sekä punkkupullo ja Ilkalle reilu satsi kaljaa, kaikki murto-osalla Suomen hinnoista.
Juomat ostettuamme kello alkoi lähestyä yhdeksää, joten parempien ideoiden puuttuessa lähdimme takaisin rannalle tsekkailemaan meininkiä ja kulauttelemaan uudenvuoden kunniaksi. Väkimäärä rannalla oli jo tässä vaiheessa lisääntynyt ja meininki samoin; rantabaarit ja -ravintolat olivat tupaten täynnä ihmisiä ja ilta pimentynyt sen verran, että ranta oli täynnä valo- ja stroborihkamaa ja jokunen ilotulitusrakettikin nähtiin jo tässä vaiheessa iltaa. Emme olleet varmoja miten poliittisesti korrektia täälläpäin on käppäillä kaljat kourassa rannalla, joten valitsimme hiukan pimeämmän spotin johon istahdimme nautiskelemaan juomiamme. Olimme hetken istuttuamme jo vähällä lähteä takaisin majapaikkaan jatkamaan kittailua, sillä Milliellä alkoi mahassa tuntua jälleen oudolta ja vuoden vaihtumiseen oli aikaa vielä vajaa kolme tuntia, mutta päätimme vielä käppäillä hieman eteenpäin katselemaan meininkiä.
Kello olikin jo yhtäkkiä niin lähellä puoltayötä, että jäimme sittenkin vielä rannalle kokemaan vuodenvaihtumisen ja onneksi teimme niin; vuoden vaihtuessa rannalle sytytettiin valtavia kokkoja, ilmoille lähetettiin älytön määrä lyhtyjä joista osa loisti hyvinkin kirkkaana tiputtaen tulisuihkua ja ilotulitusten määrä ja koko olivat tajuttomia!
Ilotulitusta kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen lähdimme takaisin kämpille jatkamaan iltaa. Harmillisesti taksien hinnat olivat tuplaantuneet puolenyön jälkeen, joten muu ei auttanut kuin maksaa suolainen hinta takaisin pääsemisestä. Kämpillä meiningit jatkuivat, sillä paikan yhteisbalconylle oli kokoontunut jenkkipariskunnasta sekä melko hyvässä kuosissa olleesta venäläiskundista kokoontunut kolmikko. Napattuamme juomat kouraamme liityimme seuroihin siemailemaan vodkaa, maistelemaan venäläistä mätiä sekä heittämään läppää. Kello kahden tienoilla kävimme vielä hakemassa viereisestä kuppilasta viskipullon, josta me kaksi otimme pienet maistiaiset (maistui yhtä hirveältä kuin aina!) ja jonka muu seurue sai tuhottua parin tunnin sisään. Puoli viiden tienoilla hipsimme väsymyksen iskiessä nukkumaan varmistettuamme ensin, että muu seurue selviää myös huoneisiinsa asti, sillä heikäläiset alkoivat olla sen verran kauheassa kaadossa, ettei paremmasta väliä!
Ja laitetaan vielä tännekin näin jälkikäteen: Hyvää uutta vuotta 2013!
No comments:
Post a Comment