Herätys koitti vielä eilistä retkipäivääkin aiemmin, sillä minivan-kyytimme kohti Malesian pääkaupunkia Kuala Lumpuria noutaisi meidät jo klo 8. Unihiekat karistettuamme edessä oli uusinta eilisestä herkkuaamiaisesta, joka upposi aivan yhtä huonosti kuin edellisaamuna. Kyyti saapui suurinpiirtein ajallaan majapaikkamme lähistölle, joten pompattuamme jälleen minipakun penkeille oli aika lähteä huristamaan jälleen kohti suurkaupunkin melua, melskettä ja hellettä sekä jättää taaksemme Cameron Highlandsin mukavan viileä ilmasto ja rauhallinen ilmapiiri.
Pakun kyydissä olisi muuten nukuttanut vallan mukavasti, mutta kuskin ajotyyli muistutti enemmän videopeliä kuin rauhallista ja maltillista ajelua, joka olisi ollut suotavaa mutkittelevilla ja kapeilla vuoristoteillä; pompimme ja heiluimme penkeillämme siihen malliin, että sai toden teolla pitää kiinni pakun kauhukahvoista, mikäli mieli pysytellä penkillä. Maisemat sen sijaan olivat jälleen kerran upeat ja spottailimme jälleen pieniä vesiputouksia tien viereltä, muiden hienojen näkyjen ohella.
Ajomatka Kuala Lumpuriin kesti kaikkiaan 3,5 tuntia, joka sujui yllättävän nopeasti, vaikkemme unta kunnolla saaneetkaan. Seudun muuttuessa urbaanimmaksi arvelimme pakun ajelevan vielä vähintään puoli tuntia Kuala Lumpurin kaduilla ennen kuin olisimme perillä Chinatownissa, jossa majapaikkamme sijaitsi; kas kummaa kun vain noin 10 minuutin kaupunkiajelun jälkeen paku pysähtyikin keskelle kiinalaiskauppojen täyttämää katua, jonka päädyssä majapaikkamme, Transit Point -hostelli, sijaitsi.
Kello ei ollut vielä puolta päivääkään käveltyämme kadunpätkän majapaikan ovelle ja soitettuamme ovisummeria, jotta pääsisimme sisään odottelemaan huoneeseen pääsyä, joka onnistuisi vasta klo 13 lähtien. Kaikeksi onneksi huone olikin jo valmiina, joten hoidettuamme ikävät maksupuolet sun muut säädöt pois alta pääsimme nakkaamaan rinkat huoneen lattialle ja ottamaan pienet tupluurit. Heräsimme loppuiltapäivästä aivan järjettömään nälkään, joten oli aika lähteä metsästämään syötävää.
Vailla aavistustakaan ruokapaikkojen sijainnista, lähdimme seikkailemaan Chinatownin kaduille ja erään valtavan krääsätorin läpi, jossa oli sekä kojuja että ihmisiä sellainen määrä, ettei hirveästi napannut pysähtyä ihmettelemään myynnissä olevaa rojua. Tori päättyi isolle tielle, jonka varrella oli korkeita rakennuksia ja ravintoloita, joiden joukosta spottasimme Subwayn, jonne menimme syömään päivän Subit. Ilkka otti nälkäänsä footlong-kokoisen Subin, mikä oli virhe, sillä kun tyhjään vatsaan vetää muutamassa minuutissa kokonaisen patongin pituisen möhkäleen täytteineen kaikkineen, alkaa vatsa melko todennäköisesti protestoida, mikä nähtiin tälläkin kertaa; Subit syötyämme jouduimme ryntäämään ravintolasta ulos ja etsimään vessaa, joka löytyikin melkoisten etsintöjen jälkeen vastapäisestä pikkukojujen täyttämästä ostoskeskuksesta.
Tämän episodin jälkeen päätimme suosiolla palailla takaisin hostellille lepäilemään ja suunnittelemaan tulevaa viikkoa Kuala Lumpurissa, mikä olikin ihan järkevä veto, sillä Ilkan vatsa ei ollut vielä rauhoittunut eikä olo ollut muutenkaan päiväunista huolimatta mikään maailman pirtein.
Maanantai 14.1.2013
Yksi Malesian parhaista puolista (ainakin Ilkan mielestä) on Wendy's-burgeriketjun olemassaolo; esimerkiksi koko Euroopasta ei löydy yhtä ainotta Wendy'siä ja ennen tätä reissua olemme syöneet Wendy'sissä ainoastaan New Yorkin reissullamme, joten kyseessä on todella vaikeasti löydettävä ketju, mikä on harmi, sillä kyseisen lafkan hampparit ovat ihan älyttömän hyviä! Emme olleet vielä ennen Kuala Lumpuria löytäneet yhtä ainutta Wendy'siä koko Malesiasta, mutta googletus paljasti Kuala Lumpurissa olevan ainakin pari sellaista ja lähimmän sijaitsevan noin kilometrin päässä majapaikastamme olevassa ostoskeskuksessa, joten sinne oli hetimiten suunnattava! Olimme lisäksi Thaimaan puolella sopineet alustavasti tapaavamme Cindyn Kuala Lumpurissa Wendy's-treffien merkeissä mikäli sattuisimme olemaan kaupungissa samoihin aikoihin ja koska näin kävi, löimme kaksi kärpästä samalla iskulla!
Kävelymatka ostarille sujui mitenkuten, sillä Kuala Lumpur on monien muiden täkäläisten kaupunkien tapaan suunniteltu etupäässä moottoriajoneuvoja varten ja kävelytiet ovat melko vähässä; teimmekin osan matkasta aivan isojen bussien viertä tallustellen, mutta pääsimme siitä huolimatta melko pian perille. Perillä osoittautui, ettei kyseessä tosiaan ollut mikään pikkuinen lähiöostari Suomen tapaan, vaan aivan tajuttoman kokoinen hehtaarihalli, joka vain jatkui ja jatkui joka suuntaan! Jouduimme kyselemään pariltakin eri kaverilta Wendy'sin sijaintia ja lopulta tämä herkkulafka löytyikin, vihdoin ja viimein!
Herkkuburgerit syötyämme alkoi ostarin tutkiminen. Vaikka mitään sen suurempaa ei oikeastaan voi mistään enää ostella rinkan tilavuuden käydessä yhä ja yhä ahtaammaksi, on mukavaa ajanvietettä vain pyöriskellä kaupoissa ja katsella mitä kaikkea löytyy. Tällä kertaa matkaan tarttui Millielle korvakorut ja Ilkalle metallinen sytkäri pullonavaajaksi. Kauppoja kierrellessä sujui mukavasti jokunen tunti, kunnes uupumus alkoi iskeä siinä määrin, että oli aika palailla majapaikkaan lepäilemään. Paluumatka sujui paikallista monorail-metroa käyttäen ja pienen kävelysekoilun jälkeen löysimme itsemme jälleen Chinatownista, jonka läheisyydessä myös Cindyn majapaikka sijaitsi.
Loppuiltaan ei oikeastaan sen kummempaa kuulunut, kuin että kävimme läheisessä kiinalaisessa ravintolassa vetämässä ihan jepaa sapuskaa ja sen jälkeen huoneessa chillaillen.
Tiistai 15.1.2013
Tiistaina läksimme kävelemään vastakkaiseen suuntaan kuin edellispäivänä, kohti Kuala Lumpuria halkovan joen vartta, jossa sijaitsi jokunen mielenkiintoisen kuuloinen kohde. Ensimmäisenä näistä oli vuorossa Central Market, eräs KL:n kuuluisimmista nähtävyyksistä ja käsittääksemme vanhimmista kauppapaikoista, jossa oli myytävänä kaikenlaista tavaraa. Mitään ei tällä kertaa tarttunut matkaan, mutta paikka itseessään oli kivan näköinen ja tavaraa oli jälleen kerran mukava katsella. Heti Central Marketin läheisyydessä, joen toisella puolella, sijaitsi upea vitivalkoinen pilvenpiirtäjä, jonka ulkokuori oli täynnä islamilaista koristekuviota. Kompleks Dayabumi -nimeä totteleva rakennus kuuluu myös KL:n nähtävyyksiin, vaikkakaan emme itse olleet kuulleetkaan koko höskästä aiemmin.
Joen varrella olevaa betoniseinää koristi älytön määrä upeita graffiteja, joita Ilkka olisi halunnut käydä kuvaamassa lähempää, mutta koska missään ei näkynyt reittiä alaspäin joen varrelle, päätimme suosiolla jatkaa matkaa kohti postitoimistoa, jossa olisi mahdollisesti saattanut olla hienoja postikortteja lähetettäväksi reissun päältä. Postitoimistolle pääsy oli pieni seikkailu jo itsessään läpi rakennustyömaiden yms. esteiden ja perille päästyämme emme löytäneet paikasta postikortin postikorttia, joten hukkareissu sekin.
Koko paikan ympäristöstä tuli sellainen olo, että olimme kulkeneet madonreiän läpi takaisin Thaimaahan, sillä opasteissa ja kulkureiteissä ei ollut välillä järjen hiventä; seuraava kohteemme, Tekstiilimuseo, sijaitsi kivenheiton päässä postitoimistosta, mutta sinne päästäksemme jouduimme kävelemään parisensataa metriä erinäisiä betoniliuskoja ja -portaita sekalaisten opastekylttien alla ennen kuin pääsimme edes takaisin kävelytielle, jota saimme vielä kävellä jokusen sataa metriä kunnes olimme perillä museossa.
Museoon ei ihme kyllä ollut minkäänlaista pääsymaksua, vaan pääsimme ihailemaan upeita malesialaisia kankaita ja perinneasusteita ilmaiseksi. Museon nähtävyyksiä ihmetellessä kului vajaan tunnin verran, minkä jälkeen jatkoimme matkaa viereiselle ruohokentälle, jota vastapäätä sijaitsi kuuluisa Sultan Abdul Samad Building, jossa on toiminut erinäisiä hallinnollisia elimiä koko olemassaolonsa ajan. Otimme muiden paikalla olleiden turistien tapaan kuvia rakennuksesta sekä ruohokentästä ja harmittelimme, ettemme hakeneet kaupasta mitään juotavaa mukaan, sillä ruohokentällä istuessa olisi ollut mukava sippailla juotavaa.
Ruohokentältä kävelyretkemme jatkui hiljalleen takaisin kohti majapaikkaamme, jälleen joen vartta pitkin, josta löytyi aivan järjettömän isoja puita, joista ei voinut olla ottamatta kuvia, kuten ei myöskään joen varrella olleista upeista rakennuksista. Kuten kuvistakin näkyy, rakennusten takaa pilkotti Kuala Lumpurin korkein rakennus, 421 metriä korkea Kuala Lumpur Tower. Ennen majapaikkaan paluuta piti vielä käydä tankkaamassa vähän evästä läheisessä McDonald'sissa.
Pari tuntia chillailtuamme päätimme käydä testaamassa majapaikkaa vastapäätä olevan itsepalvelupesulan, sillä pyykkiä oli ehtinyt kertyä semmoinen läjä, että niitä oli pakko pestä ja vähän äkkiä! Reilun parin euron hintaan saimme kaikki pyykkimme pestyä ja kuivattua alle tunnissa, ei lainkaan hullumpi diili! Puhtaat pyykit saatuamme hengailimme loppuillan majapaikkamme oleskelutilassa samaan mestaan majoittuneiden vieraiden seurassa höpöhöpö-juomia naukkaillen ja jutustellen; maistamamme kiinalainen viski osoittautui niin hyväksi, että Ilkan oli pakko käydä vielä saman illan aikana ostamassa pari euroa maksanut pullollinen kyseistä litkua.
Keskiviikko 16.1.2013
Oltiin tosi laiskoja aamupäivällä ja vielä iltapäivälläkin ja lähdimme hostellilta liikeelle vasta alkuillasta.
Otimme metron läheiseltä asemalta ja matkasimme Petronas Towerseille KLCC -ostoskeskukseen. Liput maksoivat vain RM 1,6 ( 0,4€ )/hlö, aika halpaa lystiä oli siis kierrellä Kuala Lumpurissa julkisilla.
Ostarille päästyämme käytiin vähän kiertelemässä kauppoja ja Ilkan iloiseksi yllätykseksi löysimme Wendy'sin taas ja menimme sinne syömään. Puoti oli ilmeisesti vasta avattu sillä heillä oli hampurilaismaistiaisia ovella ja sisään astuttuamme kaikki 12 työntekijää seusoivat rivissä tiskin takana ja huusivat yhteen ääneen ylitsevuotavan iloisesti: "Welcome to Wendy's!" Meitä se lähinnä nauratti, myöhemmin sisään tulleet asiakkaat taas eivät näytt'neet kovinkaan innostuneelta tästä tervetulotoivotuksesta. Palvelu oli tiskillä myös oikein erinomaista ja hampurilaisetkin olivat hyviä!
Ruokailtuamme menimme ostarin ulkopuolella sijaitsevaan puistoon istuskelemaan ja käyskentelemään joksikin aikaa ja katsomaan upeita Petronas Towerseja. Puisto oli melko laaja ja kaikkialla oli paljon lenkkeilijöitä. Vähän niin kun New Yorkin Central Parkissakin.
Kivoja palmuja... iik!
Illan hämärtyessä päätimme lähteä hakemaan jotakin juotavaa sisältä ja odottamaan hetken pimeän tuloa jotta näkisimme tornit upeassa iltavalaistuksessa.
Löysimme hienon karkkikaupan alakerttoksesta, jossa oli vaikka mitä ihania karkkeja ja karkkiteemaisia tavaroita. Ilkka kuolasi lakujen perään, jotka olivatkin tähän asti ainoat löytämämme.
Palasimme myöhemmin puistoon mukanamme Cokikset ja pienet lohisushi rasiat ja tietenkin ulkona oli alkanut sataa (niin kuin Kuala Lumpurissa ollessamme joka iltapäivä/alkuilta). Etsimme kuitenkin mukavat spotit puiden katveesta, josta oli mukava näkymä torneihin ja sen edessä sijaitsevaan lampeen, jossa alkoi kahdeksan aikaan "vesi-, valo- ja musiikkishow", vesisuihkut "tanssivat", musiikki soi ja valot välkkyivät. Ihan hauskan näköistä.
Show:n jälkeen kiertelimme vielä hieman kauppoja siinä toivossa että olisimme löytäneet molemmille kengät...
Torstai 17.12013
Hyvin laiska päivä jälleen ja iltasella vasta lähdettiin liikkeelle jälleen KLCC:hen, jossa oli määrä tavata Cindy illallisella.
Odottelimme Cindyä 40min ihan turhaan ja aloimme etsiä nettiä, jotta voisimme laittaa viestiä hänelle facebookin kautta, sillä emme olleet vaihtaneet numeroitamme aiemmin.
Menimme Pizza Hutiin hyvän pizzan toivossa ja odotellessamme palvelua saimme Cindyltä viestin, että hän oli aivan jossain muualla kun olimme sopineet tapaavamme ja hän laittoi oheen myös numeronsa. Tekstasimme hänelle olevamme Pizza hutissa KLCC:ssä.
Nooh, Milliellä meni kuitenkin hermot odotellessa, että saisimme palvelua ravintolassa, joten lähdimme pian menemään ja etsimään toista ruokailupaikkaa.
Löysimme pizzaa myös food courtista ylemmästä kerroksesta ja pian saimmekin tekstarin, että Cindy etsii meitä Pizza hutista, jossa emme tietenkään enää oleet.
Loppujen lopuksi Cindy löysi meidät, mutta siinä vaiheessa olimme ehtineet jo syödä omat pizzamme, joten menimme Cindyn mukana etsimään hänelle ruokaa.
Ruokailun jälkeen kävimme hieman puistossa kävelemässä ja ihailemassa taas torneja.
Perjantai 18.1.2013
Iltapäivällä mentiin käymään Lake Gardensissa, jonka piti olla tosi kiva paikka. No, ensinnäkin sinne oli hankala mennä, kun joutui ylittämään isoja autoteitä ja rautatien, toiseksi kaikki "nähtävyydet" olivat todella kaukana päätiestä ja kolmanneksi oli todella ärsyttävää että puistoalueella joutuu kävelemään autotien vieressä koko ajan, koska kaikki puistoalueet ovat aidattuja ja niihin on olemassa vain yksi sisäänkäynti ties missä kaukana...
Meinattiin koko ajan kääntyä takaisin, kun aita vaan jatkui ja jatkui ja jatkui... ensimmäiseksi vastaan tuli orkideapuitso, jonne Millie pääasiassa halusikin mennä ja kävimme sen vilkaisemassa pikaisesti, sillä se ei ollutkaan mikään maatamullistava nähtävyys. Istuimme penkille syömään Subwayn patongit ja katselimme sen hetken orkideoja, jotka eivät edes kasvaneet puistossa ns. luonnollisesti (kaikki olivat ruukuissa) ja jatkoimme pian matkaa takaisinpäin...
Kysyttyämme toista tietä pois puistosta löysimme itsemme valtavan autotien vierestä eksyneen oloisina. Kävelimme uupuneina metrolle ja otimme metron jälleen KLCC:lle jossa tapasimme illallisen merkeissä Cindyn ja Jeroenin (yksi hollantilaisista, jonka tapasimme myös Koh Phangalla). Menimme ensin Wendy'siin ja sen jälkeen Cindy halusi vielä ruokailla food courtissa.
Syötyämme, suuntasimme Cindyn hostellille Reggae Mansioniin, joka oli todella mukavan näköinen, mutta hyvin tarkkaan säännöstelty ja vahdittu, sillä ainakaan kattoterassilla emme onnistuneet juomaan omia juomiamme.
Menimme siis hotellin alakertan, jossa oli hengailualue ja pelasimme hieman noppapelejä ja joimme omia juomiamme. Loppujen lopuksi Millie oli humalassa juotuaan paljon punaviiniä ja noin yhden jälkeen lähdimme kaikki omiin tupiimme nukkumaan. Onneksi hostellimme oli kävelymatkan päässä.
Hauska ilta :)
Lauantai 19.1.2013
Millie heräsi pienessä krapulassa, ei pahasti, mutta vähän :D
Iltapäivällä lähdimme KLCC:n läheiseen akvaarioon kierrokselle (maksoi RM 50 n. 12€). Akvaario oli kiva, mutta yllättävän nopeasti kierretty. Akvaariossa oli upea valtava allas, jonka alla meni n. 20 metrinen tunneli (samanlainen kuin Sea Lifessa) josta näkyi upeasti kaikki valtavat hait ja kilpikonnat (isompia kuin Sea Lifessa!).
Akvaariossa oli myös kosketus altaita,
mm. tätä haita ja alla olevaa rapua sai koskettaa :)
Akvaarion jälkeen kävimme etsimässä H&M:ää ihan toisesta suunnasta kuin missä olimme aiemmin käyneet. Löysimmekin sen yhdestä ostarista (sillä alueella oli noin 4 valtavaa ostoskeskusta) ja Ilkka osti Millielle nätin huivin kiitokseksi hiusten ajoista (Ilkalla on ajolaite mukana reissussa, jotta säästää kampaamokustannuksissa).
Kiertelimme ostareilla minkä ehdimme, sillä kello alkoi jo lähentyä kymmentä. Kävimme pikaisesti vielä syömässä Pizza Hutissa pienen pizzan puoliksi, joka osoittautuikin hyvin hyvin pieneksi pannupizzaksi! Ilkalle jäi vielä nälkä , joten hän haki aterian vielä Carl's Juniorista, joka yllätys yllätys löytyikin Ilkan iloksia Malesiasta.
Kauppojen sulkeuduttua ahtauduimme tupaten täyteen monorailiin ja jäimme pois Chinatownissa ja kävelimme loppumatkan hostellille. Keräsimme likaiset pyykit suureen kassiin ja marssimme jälleen tien toisella puolella olevaan pesulaan pyykkäämään. Pyykkien peseytyessä Millie haki vielä kiinalaisesta rvintolasta samaa inkiväärikanaa riisillä jota oli aiemmin viikolla syönyt.
No comments:
Post a Comment