Nukuimme aamulla piiiitkään, sillä olimme edellispäivänä aivan poikki johtuen pienestä flunssanpoikasesta sekä melkoisen pitkästä museokierroksesta. Tänään suunnitelmassa oli (ehkä osittain perjantai-illankin kunniaksi) käydä drinkeillä 230 Fifth -ravintolan kattoterassilla ja sen jälkeen käyttää pari päivää aikaisemmin ostamamme stand up -komedialiput. Aamutoimet tehtyämme ja paahtikset haukattuamme Ilkka pääsi käyttämään "loistavaa" englanninkielen taitoaan soittaessaan komediaklubille tehdäkseen paikkavarauksen. Melkoisesta jännityksestä huolimatta puhelu sujui vallan mainiosti ja paikatkin järjestyivät haluamaamme show'hun!
Koska suhtauduimme molemmat hieman varauksella stand upiin, päätimme ettemme aikoneet mennä täysin selvinpäin show'ta katsomaan. Koska olimme muutenkin päättäneet lähteä liikeelle vasta alkuillasta, jolloin näkisimme kattoterassilta kaupungin valot hyvin, oli meillä muutama tunti aikaa kämpillä hengaamiseen; mikäpä sen parempi sauma tyhjentää jääkaappia Smirnoff Iceista ja bisseistä ja vetää pienet hiprakat valmiiksi pohjille!
Noin neljän maissa lähdimme sitten Gavriellen kyydillä kohti Manhattania ja suuntana - kuten jo aiemmin mainittua - 230 Fifth -ravintola. Päästessämme Manhattanille oli taivas jo ehtinyt alkaa pimentyä hyvää tahtia. Noustessamme metrosta olimme jälleen hieman hämillämme siitä, mihin suuntaan pitäisi lähteä suunnistamaan, emmekä aluksi edes huomanneet kadun toisella puolen seisovaa kuuluisaa kolmionmuotoista Flatiron Buildingia, joka oli katutasosta katsottuna todella vaikuttava näky. Tehtyämme sitten jonkunlaisen arvion suunnista lähdimme käppäilemään jotakin avenueta tai streettiä pitkin eteenpäin, kunnes hyvinkin pian löysimme etsimämme.
Ehdimme etukäteen hieman stressata, mahtaako niinkin hienon tuntuiseen paikkaan olla tiukkaa pukukoodia, mutta turhaan; sisään pääsi vallan hyvin perus farkku-villatakki-Converset-yhdistelmällä eikä edes henkkareita kysytty. Suuntasimme ovimiehen neuvojen mukaan hissillä ylös ja itse varsinaiseen ravintolaan päästyämme näky oli upea; isoista ikkunoista näkyi todella hyvin Manhattanille ja ravintola itsessäänkin oli hienosti sisustettu. Emme kuitenkaan jääneet alakerran sisätiloihin, vaan kävelimme portaat ylös kattoterassikerrokseen, josta varsinainen ikimuistoinen näkymä vasta avautuikin; jälleen tuli sellainen olo, että olisi kävellyt keskelle elokuvaa, kun ensimmäistä kertaa pääsi näkemään Manhattanin pilvenpiirtäjät kattotasolta upeassa iltavalaistuksessa. Varsinkin korkeimpana rakennuksena erottuva Empire State Building oli todella vaikuttava ilmestys, mutta eivätpä muutkaan rakennukset juurikaan sille kalvenneet.
Ensi-ihmetyksestä toivuttuamme tilasimme baaritiskiltä (jossa tarjottiin pelkkiä lämpimiä juomia) melko nihkeän hintaiset Irish Coffeet ($10/7€), joita sitten siirryimme ryystämään paraatipaikalle, josta oli hyvä näkymä paitsi Empire State Buildingiin niin myös kauempana seisovaan Chrysler Buildingiin. Irish Coffee ei ollut mikään tajuttoman herkullinen kokemus ja viina maistui vähän turhankin selvästi läpi, mutta tärkeintähän paikassa oli maisemat, ei niinkään juomat.
Irish Coffeet ryystettyämme huomasimme, että olimme hiukan myöhässä aikataulustamme ja lähdimmekin pikapikaa metrolla Comedy Strip Live -klubin hoodeille, jota lähellä olevassa Mad River -baarissa olimme ajatelleet syödä saatuamme sinnekin etukupongin komedialippujen oston yhteydessä. Hintatasoltaan paikka oli ihan siedettävä ja tilasimme kumpikin $14 maksavat burgerit, joihin saimme etukupongilla ilmaiset bisset kaupan päälle (jopa Millie innostui tilaamaan Corona-oluen!). Burgerit olivat varsin maukkaat ja niiden voimalla kelpasi jatkaa matkaa kohti komediaklubia.
Klubille pääsikin sisään aikaisintaan vasta puoli tuntia ennen esitystä, joten jouduimme vielä palloilemaan hetken ulkopuolella ja niinpä suuntasimme vieressä olevaan ruokakauppaan ostamaan ikään kuin burgerin jälkiruoaksi kaakaojuomat, jotka saimmekin sopivasti ryystettyä ennen klubille siirtymistä. Päästyämme klubiin sisään huomaismme ikäväksemme, että paikka olikin todella ahdas; meidät ohjattiin istumaan pieneen pöytään yhdessä erään pennsylvanialaisen pariskunnan kanssa, jotka osoittautuivatkin oikein mukaviksi tyypeiksi. Näin sivumennen sanoen on mainittava, että miehellä oli ehkäpä maailman isoimmat sieraimet, joita ei voinut olla tuijottamatta! :D
Kun paikka oli ahdettu tupaten täyteen ihmisiä ja olimme tilanneet ensimmäisen satsin vaaditusta kahden drinkin minimistä (halvinta listalla oli pieni bissepullo, joka sekin maksoi $10!), pääsi itse show alkamaan muuan pullean ja melkoisesti kiroilevan partahepun johdolla, joka toimi illan seremoniamestarina. Kaveri heitti kirosanojen seassa tervetuloläppää niin newyorkilaisista kuin kaupungissa heiluvista turisteistakin ja heti alusta saakka fiilis oli hyvä. Varsinaisesti show kuitenkin pääsi käyntiin ensimmäisen koomikon myötä (jonka nimeä emme myöskään nyt tähän hätään muista) jonka vitseille pääsi ihan kunnolla repeilemään. Varsinkin Apple-fanboyväelle suunnatut piruilut jäivät hyvin mieleen. Seuraavana lavalle astunut naiskoomikko ei ainakaan Ilkalle napannut yhtään, mutta hänen jälkeisensä nenä-äänellä puhuva kaveri taas miltei räjäytti pankin. Viimeisenä esiintynyt ukko heitti alkuun pari hyvää tsoukkia, mutta sen jälkeen meininki alko tasaisen tappavaan tahtiin hyytyä.
Hieman vajaa pari tuntia kestänyt show oli siis hyvinkin paljon odotettua parempi, sillä olimme vähän ehtineet etukäteen pelätä, ettemme ymmärtäisi vitseistä puoliakaan. Pöytään tuotu lasku (reilu $50 neljästä juomasta tippeineen) ei sen sijaan juurikaan naurattanut. Poistuttuamme pöydästä ja selvittyämme vessaryysiksestä ulos pohdimme hetken, että jaksaisimmeko mennä vielä johonkin tanssiklubille heilumaan, mutta päätimmekin sitten suunnata takaisin Jersey Cityyn.
Kellon ollessa miltei puolenyön emme kuitenkaan enää saaneet Gavrielleen yhteyttä ja näin ollen ainoa keino päästä PATH-asemalta kämpille oli vanha kunnon jalkapatikointi. Pistäydyimme ennen sitä kuitenkin vielä McDonald'sissa yöpalalle, jossa Ilkka meni tyhmänä tilaamaan kahden McRibin aterian; olimme jo kerran aikaisemminn todistaneet, ettei tämä paljon hypeä herättävä purilainen ollut mikään ihmeellinen tekele ja nyt vielä uudestaan kaksi samanlaista hirvitystä syöneenä Ilkka voi hyvällä syyllä allekirjoittaa tämän väitteen! Yliväsyneinä ja liian täynnä olevien kupujemme kera suuntasimme sitten jalkaisin kämpille nukkumaan.
No comments:
Post a Comment