Edellisenä päivänä hengailtiin vaan kämpillä, kun ilma oli niin surkea, ettei jaksettu lähteä mihinkään. Edellisen päivän lepäilyistä huolimatta olimme ihan poikki Kiitospäivän aamuna kun herätyskello soi jo seitsemältä. Tuntui siltä kuin olisi joutunut töihin heräämään...
Unisina raahauduimme Manhattanille vievään junaan, sillä halusimme ehdottomasti nähdä Kiitospäivän paraatin paikan päällä. Sama ajatus oli aika monella muullakin mielessä, juna tuli täyteen.
Päästyämme vihdoin Times Squaren liepeille, yritimme etsiä sopivaa paikkaa mistä katsoa paraatia. Sen löytäminen ei ollutkaan ihan niin helppoa, sillä ihmiset olivat pakkautuneet Paraatin reitin varrelle jo melko tiiviisti ja suurinosa poikki kaduista oli suljettu... Kävelimme hetken ympäriinsä, mutta onnistuimme lopulta saamaan melko hyvät paikat erään rakennuksen kulmalta, aivan rakennuksen seinustan vierestä. Joka paikka oli täynnä ihmisiä, etenkin turisteja. Arvelimme, että koko massasta noin 95% oli turisteja, ainakin 95% paikalla olevista ihmisistä käyttäytyi niin.
Ihmiset tönivät, kiroilivat, talloivat, roskasivat, esittivät etteivät osaa englantia, tuuppivat, seisoivat edessä, ajattelivat vain itseään ja aikuiset änkesivät jopa lasten eteen.
Erityisen ärsyttävinä persoonina meille jäi mieleen eräs mies, joka nosteli pikku poikaa jatuvasti olkapäilleen ja -pois. Poika ei ollut kiinnostunut ollenkaan koko paraatista, sillä aiana ollessaan miehen olkapäillä, poika pelasi pelikonsoliaan ja oli siis turhan panttina kaikkien takana olevien tiellä. Hienoa toimintaa!
Toinen hyvin rasittava tyyppi oli japanilainen mies, joka änkesi kyynärpää -taktiikalla niin eteen kuin mahdollista ja kuvasi jättimäisellä kamerallaan, niin ettei kukaan muu pystynyt kuvaamaan hänen takanaan omalla kamerallaan. Mies heilui ja huitoi menemään edestakaisin jatkuvasti... Huhhui!
Paraati oli kuitenkin hieno, vaikka ihmiset eivät olleet. Ilmapallot olivat valtavia ja paraatilavat koristeellisia.
Paraatin jälkeen kävimme ravitsemassa itseämme Burger Kingissä lähellä WTC:tä, sillä Gavrielin valmistama Thank's Giving Day -ateria oli luvassa vasta myöhemmin illalla.
Neljän jälkeen pääsimme takaisin Jersey Cityyn ja piipahdimme pikaisesti viinakaupan kautta ostamassa viiniä ja Ilkalle Coronaa. Kävelimme takaisin kämpille, sillä Gavriel oli kylässä naapureilla ja oli naukannut pari lasillista viiniä.
Päästyämme kämpille, saimme itsekin kutsun naapuriin syömään ja viettämään iltaa. Maistelimme kaikkia perinne ruokia, joista osa oli hyviä ja osa oli hieman kummallisia... Kaiken kaikkiaan kaikki oli oikein hyvää.
Viini virtasi juhlissa ja paikalla oli meidän ja Gavrielin lisäksi isäntäväki Brooke ja hänen poikaystävänsä Harry, heidän ystävä pariskuntansa sekä Brooken ystävä.
Kaikki olivat todella mukavia ja halusivat tietää Suomesta. Oli mukava päästä juttusille paremmin muidenkin ihmisten kanssa kuin vain Gavrielin. Istuimme Brooken ja Harryn takapihalla nuotion ääressä, juttua riitti ja tunnelma oli mahtava. Hieman myöhemmin menimme sisälle syömään jälkiruokaa ja laulamaan joitakin lauluja kitaran säestyksellä.
Kahdeksan aikaan lähdimme kolmisin takaisin Gavrielin luo syömään hänen tekemiään ruokia, jotka olivat vielä paljon herkullisempia kun naapurissa. Olimme aivan täynnä, hieman humalaisia ja väsyneitä, mutta koko päivä oli yksi parhaista koko reissulla!
No comments:
Post a Comment