New York... eiku Boston!

Launataina 29.10.2011 heräiltiin viiden aikaan aamulla lentokentälle lähteäksemme ja aikaahan oli taas vaihteeksi liian vähän aamutoimiin ja niinpä söimme aamupalaa taksissa. Kentällä aika meni nopeasti ja pian olimmekin jo matkalla Budapestiin, lento oli ehkä mukavin ikinä; oli tilaa levittäytyä ja rentoutua ja näimme jopa maisemia. Budapestiin saavuimme muutaman minuutin etuajassa ja iloksemme huomasimme, että New Yorkin jatkolentomme oli 2 tuntia myöhässä. Odotusaikaa kentällä oli sitten nelisen tuntia, jotka kulutimme läppäriä näpräten, KFC:n jytkykanabucketia mutustellen sekä saman lafkan Refill -limukuppeja täytellen.

Budapestin lentokenttä

Ensimmäinen huti sattui sitten vähän ennen jatkolennolle pääsyä, kuten kaikki aina lentokentällä perinteiseen malliin pelkäävät, kuulimme yhtäkkiä kuulutuksessa nimemme. Juoksentelimme äkkiä lähtöportin infoon ja jouduimme turvallisuus haastatteluun, jossa kyseltiin matkamme tarkoitusta USA:han yms. Ihmettelimme kuinka olimme voineet missata tämän aiemmin Budapestiin saapuessamme, muttemme saaneet asiaan selvennystä. Koneeseen päästiin kuitenkin.

Lentomme piti kestää noin 10 tuntia, josta suurinosa olikin jo mennyt kun aloimme saavuttaa loppu päämäämme. Monitoreista tarkastelimme lennon kestoa ja huomasimme sen muuttuvan jatkuvasti pidemmäksi. Kaartelimme New Yorkin yllä jonkin aikaa ja yritimme laskeutuakin, mutta eihän siitä mitään tullut kun 50 vuoden aikana lokakuun pahin lumimyrsky sattui juuri Nykin päälle... Ensimmäistä kertaa pelotti lentokoneessa, kun se heittelehti oikein urakalla laskuyrityksen aikana. Ilkka alkoi sitten tärinän ja keinunnan seurauksena voida pahoin ja sehän ei sitten meinannut millään helpottaa. Tällä kertaa muutamista muistakin yrjöämisen äänistä päätellen kohtalontovereitakin löytyi!
Kapteeni ilmoitti että kurssimme muuttuu Bostoniin Nykin huonon sään takia, jonne lensimme sitten vielä noin puolisen tuntia. Parasta oli, kun pääsimme vihdoin laskeutumaan maan kamaralle, että saimme hyvin "iloisina" ja matkasta puutuneina odottaa lentokoneessa vapautuvaa saapumisporttia 3 tuntia!
Kun vihdoin pääsimme ulos siitä peltikopperosta, olimme aivan uupuneita ja vihaisia siitä, että jouduimme jäämään Bostoniin yöksi. Tässä vaiheessa matkaa olimme valvoneet noin 24 tuntia putkeen, lentokoneessa otimme vain pieniä 15 minuutin nokosia.

Koneesta ulostulon jälkeen kaikki oli hyvin sekavaa, virkailijat eivät kertoneet seuraavien tuntien tapahtumista kovinkaan yksityiskohtaisesti. Niinpä tyydyimme jonottamaan passintarkastukseen, joka kesti ja kesti, sen jälkeen odotimme matkatavaroita, sen jälkeen odotimme ulospääsyä terminaalista, sen jälkeen pääsyä täpötäyteen lentokenttäbussiin, joka veisi meidät American Airlinesin omaan terminaaliin, sen jälkeen jonotimme saadaksemme uudet lentoliput seuraavalle päivälle... Kun tämä kaikki oli hoidettu, etsiskelimme terminaalin alakerrassa koottavia, monista jenkkisarjoista/-piirrossarjoistakin tuttua perinteistä "väestönsuoja-/liikuntahalli"-mallista äärimmäisen epämukavaa matkasänkyjä, tyynyjä ja peittoja, jotta saisimme jotenkin 10 tunnin odotuksen seuraavalle lennolle kulutettua. HUHHUH! Kyllä oli koettelemusta ja unelmana vain koko ajan että pääsisi jo oikeaan sänkyyn nukkumaan! Valvoimme siis yli 26 tuntia putkeen tämän kaiken sähläyksen vuoksi. Tulipahan muutamaan otteeseen todettua, että onneksi olemme täällä neljä viikkoa!

Vielä aamulla 6 aikaan ilma näytti järkyttävän myrskyiseltä ja toiveet päästä New Yorkiin näyttivät jälleen karsiutuvan, mutta onneksi keli rauhoittui parin tunnin sisään ja aurinkokin päätti viimein pilkahtaa. Lisää positiivisia yllätyksiä tarjosi Bostonin lentokentän hintataso, joka ei pahemmin päätä huimannut verrattuna vaikkapa Helsinki-Vantaaseen; esimerkiksi kahden hengen ilta-sekä aamupalamme maksoivat kumpikin n. 10 dollaria eli 7€, jolla Helsinki-Vantaalla saattaisi hyvällä tuurilla saada yhden kuivan käppyräsämpylän.

Tästä paremmilla mielin kohti Big Applea! ;D