Melbournesta lähtö koitti jo aivan liian pian, onnkeis saimme hengailla vielä Renitan asunnolla siihen asti kunnes yöbussimme Sydneyhyn lähtisi klo 19. Pakkailimme tavarota ja siivosimme jälkemme ja söimme kaikki ruoat pois jääkaapista, eli perus matkustuspäivä...
Bussimatka meni yllättävän nopeasti, vaikka kestikin 12 tuntia, emmekä kumpikaan saaneet oikein nukutuksi. Bussin penkit olivat mukavan leveät ja jalkatilaa oli paljon, kerrankin tarpeeksi jopa Ilkan pitkille koiville!
Ihan viimeiset metrit Sydneyn kohdilla olivat aamu seitsemän ruuhkassa todella hitaat ja nykivät, sillä kuskimme käytti kaasu- ja jarrupoljinta liiankin kovin ottein. Loppujen lopuksi pääsimme perille muutaman minuutin aikataulusta myöhässä ja astuimme ulos sateiseen Sydneyyn.
Ostimme asemalta heti 7 päivän liput julkisiin kulkuvälineisiin, joka maksoi AUD 44. Myöhemmin kuulimme että opiskelijalipulla pystyy kuka tahansa liikkumaan minne tahansa, kun vain ostaa aina kertalipun automaatista, sillä Sydneyn kulkuneuvoissa ei ole tarkastajia, sillä he käyttävät tarkastajien sijaan sisäänpääsy portteja, niin kuin kaikki suurkaupungit maailmalla. Opiskelijalippu ei silti olisi tullut meille edullisemmaksi, sillä käytimme päivälippujamme useammin kuin vain kaksi kertaa vuorokaudessa.
Olimme paikantaneet airbnb.comista löytämämme majoituksen kartasta jo etukäteen, joten hyppäsimme junaan ja suunistimme oikealle talolle. Meidät otti vastaan saksalainen Corinna, joka näytti meille huoneemme. Huoneessa oli majoittuneena edelleen edellinen asukas, hänen tavaransa oli kyllä jo pakattu, mutta huone oli siivoamatta ja lakanat vaihtamatta. Corinna vaihtoi meille lakanat ja jätti meidät asettumaan. Huone ei todellakaan ollut siisteimmästä päästä, pölyä oli kaikkialla ja imurille olisi ollut käyttöä... Avaimienkin kanssa oli säätämistä, niinpä Corinna antoi meille omat avaimensa. Unettomaksi jääneestä bussimatkasta uupuneina nukahdimme lähes samantien petiin päästyämme.
Heräsimme kolmen aikaan iltapäivällä nälkäisinä ja edelleen melko unisina, mutta pakko oli silti lähteä tutkimaan Sydneyn keskustaa, vähintään ruokaillaksemme. Jäimme junasta pois Queen Victoria Buildingin, upean vanhanaikaisen rakennuksen ja ostoskeskuksen kohdalla, josta jatkoimme jalan kohti läheisiä ostoskatuja. Oletimme löytävämme ruokamestan helposti, sillä esimerkiksi Melbournessa McDonald'seja ja Hungry Jack'seja löytyi pilvin pimein joka kadulta, mutta tietenkään nyt nälkäisinä ei kummankaan ketjun raflaa osunut kohdalle!
Lopulta Mäkkäri löytyi muuan kauppakeskuksen pohjakerroksen food courtista. Tilasimme molemmat angus-lihalla höystetyt hampparit, sillä olimme kuulleet huhua, että ne maistuisivat kerrassaan erinomaisilta ja niinhän nuo tekivät! Saatuamme kupumme täyteen pyörimme hetkisen sateisella ostoskadulla kauppoja tutkaillen, mutta mitään löytöjä emme näistä liikkeistä tehneet; siispä teimme vielä pikaisen visiitin ruokakauppaan, jonka jälkeen matka jatkui takaisin kohti majapaikkaamme ja iltachillailua.
5.4.2013
Herättyämme ja aamupalan nokittuamme lähdimme heti toistamiseen Queen Victoria Buildingille sekä läheisille kauppakaduille pyörimään ja ihmettelemään Sydneyn keskustan vilinää, tällä kertaa auringonpaisteessa ja päivänvalossa. Jo väkimäärästä huomasi, että Sydney on Australian suurin kaupunki, sillä kaduilla piisasi vielä enemmän väkeä ja autoja kuin Melbournessa; samoin Perth, joka muutenkin osoittautui yllättävän pieneksi kaupungiksi, alkoi näin jälkikäteen ajateltuna tuntua vielä entistäkin pienemmältä ja autiolta! Ostoskierros ei tälläkään kertaa tuottanut mitään löytöjä, vaikka kävimme läpi ties kuinka monet kaupat. Lounaan kohdalla jouduimme jälleen turvautumaan vanhaan kunnon McDonald'siin, sillä lähes kaikki muut ruokapaikat olivat niin ylihintaisia, ettei niihin voinut mennä syömään.
Tyhjin käsin palasimme joksikin aikaa kämpille hengailemaan, kunnes kävimme vielä illansuussa aivan majapaikkamme vieressä sijainneessa Ikeassa tekemässä pienen pyörimiskierroksen huvin vuoksi ja katsastamassa, mitä herkkuja paikan ruokaosasto tarjoaisi. Neljän kuukauden reissailun jälkeen tuntui suorastaan hämmästyttävältä löytää kaupan hyllyltä sellaisia peripohjoismaisia herkkuja kuin mätitahnaa, sillejä, näkkäreitä, mätiä yms. jotka Suomessa ollessa tuntuvat aivan arkipäiväisiltä, mutta joista ei täällä päin maailmaa ole ollut puhettakaan ruokakaupoissa! Millie nappasi oitis matkaan purkillisen silliä ja mätiä, Ilkka puolestaan mätitahnaa; nämäkin sapuskat olivat melko suolaisen hintaisia, mutta näin pitkän tauon jälkeen ei tuntunut pahalta maksaa kallistakaan hintaa moisista harvinaisista herkuista! Loppuilta kuluikin sitten näitä herkkuja maistellessa ja telkkua katsellessa.
6.4.2013
Lauantaipäivä sujui melkoisen laiskasti kämpillä notkuen. Lähdimme liikkeelle vasta illansuussa, tarkoituksena käydä katsastamassa Circular Quay -satama-alue, josta löytyvät Sydneyn kaksi tunnetuinta nähtävyyttä; Sydneyn oopperatalo sekä Sydney Harbour Bridge. Matka tähän mestaan sujui kätevästi junalla ja asemakin sijaitsi suoraan lauttalaiturin kohdalla, josta lähtivät Sydneyn eri osasiin kulkevat lautat. Näimme jo junan ikkunasta ensivilauksen oopperatalosta ja laiturilta vielä paremmin, mutta emme käyneetkään vielä tutustumassa rakennukseen sen tarkemmin, vaan hypätä mennä Manly-nimiseen kaupunginosaan vievään lauttaan, jonka kyydistä näkisimme hyvin koko satama-alueen kaikessa komeudessaan, hieman samantyyppisesti kuin New Yorkin Staten Island Ferryn kohdalla teimme puolitoista vuotta aiemmin.
Harmiksemme huomasimme, että Millie oli unohtanut kameransa kämpille, joten kuvat tältä osuudelta jäivät tällä kertaa vähäisemmiksi ja huonolaatuisemmiksi kuin yleensä, sillä jouduimme turvautumaan kännyköihimme, jotta saisimme edes jotakin kuvaa kyydistä napattua. Näkymät olivat siitä huolimatta hienot ja teimme lauttareissun juuri sopivaan kellonaikaan, sillä lautan lähtiessä aurinko oli juuri aloittamassa laskemisen ja satama-alue näkyi upeassa iltapäiväauringon värissä. Lautta huristeli pienessä aallokossa eteenpäin ja sen kyydistä näki hyvin, kuinka järjettömän isolle alueelle Sydney on levittäytynyt; todella tiheään rakennettuja taloja näkyi kaukaisilla rannoilla silmänkantamattomiin ja ainoastaan parissa kohtaa näkyi jyrkästi merestä kohoavia hienoja kallioita, joiden läheisyydessä ei ollut mitään rakennuksia.
Puolisen tuntia puksuteltuaan lautta rantautui Manlyn rannalle, jossa ei oikein mitään sen kiintoisampaa näkynyt kuin jokunen kerrostalo. Emme siis sen enempää lähteneet tutustumaan tähän mestaan, vaan palasimme samantien lauttaan ja lähdimme huristelemaan takaisin kohti Circular Quayta. Merellä oli sen verran kylmä, että pysyttelimme sisätiloissa lähes koko paluumatkan ajan, kunnes lautta alkoi lähestyä oopperataloa ja siltaa, jolloin ryntäsimme ulos yrittämään kuvien nappailua sekä ihastelemaan näkyä iltavalaistuksessa.
Lautasta poistuttuamme lähdimme vielä käppäilemään Circular Quayn lähihoodeille ihan vain katselemaan maisemia hetkeksi ja sen jälkeen palataksemme junalla takaisin kämpille, kunnes huomasimmekin olevamme jo niin pitkällä kävelemässä kohti Queen Victoria Buildingia, että menimmekin jalkaisin tämän parin kilometrin matkan ja katselimme samalla Sydneyn keskustan lauantai-illan vilinää; monet ihmiset olivat hienoista vaatteista päätellen menossa ulos syömään tai bilettämään ja monet todella kalliin näköiset ravintolat olivatkin lähes täynnä väkeä. Ainoat auki olevat kaupat olivat matkamuistomyymälöitä sekä ryöstöhintaisten tuotteiden ykkösnimi, Apple Store. QVB:n läheisestä ruokakaupasta nappasimme vielä mukaamme pientä purtavaa loppuillaksi kämpille.
8.4.2013
Edellispäivästä eli sunnuntaista (7.4.) emme katsoneet aiheelliseksi kirjoittaa omaa kappalettaan, sillä päivä sujui ainoastaan kämpillä laiskotellen ja illansuussa kaupassa käyden. Mainitsemisen arvoinen asia päivästä lienee kuitenkin se, että saimme vihdoin ostettua ja maistettuja kengurupihvejä, jotka osoittautuivat todella herkullisiksi ainakin hampurilaisissa! Suomessa näitä tuskin enää tulee korkean hintansa vuoksi ostettua ainakaan hirvittävissä määrin ostettua, mutta makunsa puolesta näillä kelpaisi herkutella useamminkin!
Maanantaina lähdimme jälleen kohti Circular Quayta, tällä kertaa päiväsaikaan, tarkoituksena tutustua alueeseen ja Sydney Harbour Bridgeen tarkemmin ja samalla käppäillä viereisellä, historiallisella The Rocksin alueella. Circular Quayn asemalta lähdimme käppäilemään meren viereistä kävelykatua pitkin kohti siltaa. Ensimmäiseksi matkan varrella tuli vastaan Museum of Contemporary Art -museo, jonka sisältä löytyviä nykytaideteoksia olisi päässyt ihailemaan täysin ilmaiseksi. Käväisimme sisällä vilaisemassa teoksia, mutta emme jaksaneet sen tarkemmin tutustua mestaan, joten jatkoimme heti matkaa.
Circulan Quayn rannalta löytyi edellämainitun museon lisäksi hotelleja ja ravintoloita, jotka näyttivät jo päiväsaikaan todella viihtyisiltä, ja illalla varmasti vieläkin viihtyisämmiltä. Tiukka budjettimme ei ikävä kyllä sallinut lounastamista näissä mestoissa, joten tyydyimme sataman maisemien tarjoamaan silmänruokaan jatkaessamme käppäilyä kohti The Rocksia. Reitti kulki ali Sydney Harbour Bridgen, jota ehdimme ihailla hetkisen ajan samalla kun nappailimme siitä kuvia. Tämä maailman isoimpiin lukeutuva teräskaarisilta oli lähietäisyydeltä vielä huomattavasti vaikuttavampi ilmestys kuin kaukaa katsottuna; olisi varmasti ollut mahtava kokemus kiivetä sillan päälle, sillä siihenkin on olemassa mahdollisuus, mutta halvimmillaankin kiipeily maksaa lähemmäs parisataa euroa, joten sattuneesta syystä jätimme kyseisen elämyksen väliin.
Päästyämme sillan toiselle puolelle alkoi siitä The Rocksin historiallinen alue; kyseinen mesta on Sydneyn ensimmäinen asuinalue ja alkupaikka, josta koko kaupunki lähti kasvamaan ja levittymään. Alueen vanhoissa rakennuksissa toimii kuulemamme mukaan paljon ravintoloita, baareja ja kauppoja, mutta me emme käppäilymme aikana juurikaan näitä nähneet. Kävelimme suorinta tietä kohti Observatory Hill -nimistä puistoaluetta, joka tarjosi upeat näkymät kohti Sydneyn satama-aluetta sekä joen toisella puolella sijaitsevaa kaupunginosaa. Ihailimme näitä auringonlaskun värittämiä maisemia hetkisen, kunnes jatkoimme matkaamme takaisin Circular Quayhin, tällä kertaa eri kautta. Matkan varrella vastaan ehti tulla pieni kauppa-alue, jossa sijaitsi turistikrääsää myyvä halli sekä muutama pieni kuppila. Emme löytäneet hallista mitään ostettavaa, joten matka jatkui suoraan juna-asemalle ja siitä kohti Town Hallin asemaa.
Town Hallista käppäilimme noin puolen kilometrin pituisen matkan Darling Harbourin alueelle, jossa sijaitsi lukuisa määrä erinäisiä viihdekeskuksia, kauppoja, ravintoloita ja erinäisiä pieniä vesielementtejä yms. härpäkkeitä. Ilkka pelleili lapsille tarkoitetulla köysiradalla hetkisen, kunnes kävelimme vielä jonkin matkaa mestan varsinaiselle viihdealueelle, josta avautui upea näkymä lahdelle ja valaistuihin pilvenpiirtäjiin. Paikasta tuli oitis mieleen Singapore ja eritoten Marina Bayn alue, joskin pienemmässä mittakaavassa. Napattuamme jokusen kuvan kävimme pyörähtämässä läheisessä ostoskeskuksessa, jossa sijaitsi monien matkamuistomyymälöiden lisäksi vaatekauppoja, joista suurin osa oli jo ehtinyt mennä kiinni. Viihdyimme kauppoja pyöriessä jonkin aikaa, kunnes väsymys päivän hyörimisistä alkoi painaa sen verran lahjakkaasti päälle, että katsoimme parhaaksi alkaa palailla takaisin majapaikkaan.
9.4.2013
Maleksittuamme tarpeeksemme aamiaisen jälkeen lähdimme jälleen kohti Circular Quayaa ja menimme morjestamaan Ooppetaloa päiväsaikaan. Kävimme ensitöiksemme viskaamassa Suomeen lähetettävät tervehdyskortit postilaatikkoon ja tsekkasimme Oopperatalon krääsäkaupan, jossa olikin ihan kivaa turistitavaraa ja Millielle tarttui matkaan parit tuliaiset.
Kävelimme Oopperatalon ympäri ja tutkailimme sen kaaria ja kuviollista pintaa, joka muodostui kolmion muotoisista laatoista, puhtaan valkoisista ja kerman värisistä. Laatat on kuulemma tuotu rakennusvaiheessa jostakin päin Ruotsia. Kurkimme sisälle aulaan, joka oli hyvinkin skandinavinen, niinkuin tanskalainen suunnittelijansakin, koivun vaaleaa puutaa ja yksinkertaisia linjoja, ehkä vähän liiankin yksinkertaista...
Suuntasimme askeleemme kohti Botanical Gardensia, joka sijaitsi aivan Oopperatalon vieressä ja ihastelimme satama-aluetta ja kaupungista kohoavia rakennuksia. Puisto oli todella valtava, kävimme kävelemässä vain pienen lenkin, sillä halusimme ehtiä juuri oikeaan aikaan lautalle, niin että näkisimme lautan lähtiessä Sydneyn sataman vielä valoisaan aikaan ja takaisin tullessamme olisi jo pimeää.
Puistossa satuimme näkemään valtavien puiden lisäksi kookaburran, joka kuuluisa Australialainen lintu ja oikein nätti sellainen. Se ei laula, vaan se nauraa! Olimme aiemmin kuulleet sen nauravan Länsi-Australiassa, muttemme olleet nähneet sitä aiemmin. Nyt se sattui istumaan alhaalla puunoksalla, niin että pääsimme tutkimaan sitä noin kolmen metrin läheisyydestä.
Nappasimme äkkiä mäkkäristä juusto ateriat mukaan ja kiirehdimme lautalle. Saimme sopivasti paikat ulkokannelta, josta näimme koko satama-alueen hienosti ja nappasimme muutaman kuvan. Lautan tullessa takaisin Circular Qayaan oli jo pimeää ja näimme kaupungin jälleen hienossa valaistuksessa. Sydney näytti oikeastaan hienommalta iltavalaistuksessa kun päiväsaikaan. Oopperatalon valaistus tosin oli hieman pettymys, mutta silta taas oli upeampi pimeään aikaan. Muutenkin Sydney näyttää hienommalta kuvissa kuin luonnossa, vaikka yleensä se on toisinpäin...
Otettiin vielä toinen lautta eri puolelle satama-aluetta ja jäätiin pois Luna Parkin pysäkillä, sillä halusimme napata muutaman kuvan sen iltavalaistuksesta. Harmillisesti puisto oli kiinni tuona iltana, mutta käveltyämme hieman sen ympäristössä huomasimme, ettei itse puistoalueella ollut mitään sen kummempaa nähtävää. Niinpä palasimme jälleen pian takaisin lähtöpaikkaamme ja menimme jälleen ruokakaupan kautta takaisin kämpille.
10.4.2013
Päivä oli aurinkoinen ja taivas melkein pilvetön, otimme junan Bondi Beachille, joka on varmaan kaikkein tunnetuin ranta koko Australiassa. Olimme kuulleet sen olevan paikka, jossa vain laihat ja lihaksikkaat lenkkeilevät ja grillaavat itseään, joka pitikin hyvin pitkälti paikkansa, mutta onnistuimme bongaamaan muutaman pyöreämmänkin kehon itsemme lisäksi. Itse ranta ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen vaikuttava.
Junalta piti ottaa vielä bussi rantaan, sillä se sijaitsi aika kaukana juna-asemasta ja koko matka asemalta rannalle oli todella jyrkkää mäkeä. Ranta oli aika täynnä, mutta löysimme hieman väljemmän spotin, johon asettauduimme. Millielle oli liian kylmä uida, joten hän tyytyi vain chillailemaan rannalla ja kuuntelemaan musiikkia sillä välin kun Ilkka meni pulahtamaan aaltoihin.
Ranta oli hyvä uida, sillä hiekka oli sileää ja pohja oli hyvä, aallotkaan eivät olleet liian suuria ja vesi oli viileähköä eikä levää tai vesikasveja juuri ollut.
Päätimme piipahtaa vielä Kings Crossilla, joka on kuulemma näemisen arvoinen alue Sydneyssä. Mielestämme siellä ei ollut mitään nähtävää, ärsyttäviä puliukkoja ja itseään myyviä naikkosia ja backpacker sanaa viljeltynä taas kaikkialle... Ei jaksettu viihtyä kauaa ja pian olimmekin jo matkalla takaisin kämpille.
12.4.2013
Edellispäivän kulutimme iltaan asti kaupungilla shoppaillen ja onnistuttiin löytämääm pienet tuliaiset tutuille ja jotakin pientä itsellemmekin.
Myöhäisen aamiaisen jälkeen lähdettiin juna-asemalle tallustelemaan ja ostettiin opiskelijaliput automaatista Blue Mountainsille ja takaisin (niin kuin meille suositeltiin, vaikkemme opiskelijoita olekaan). Liput eivät olleet pahan hintiaset, mutta itse matka kesti älyttömän kauan. Päästyämme vaihtoasemalle, josta pääsisimme Blua Mountainsin junaan, missasimme junan vain muuatamalla minuutilla, ja jouduimme sitten odottamaan seuraavaa melkein tunnin. Päästyämme vihdoin junaan matka vuorille kesti vielä melkein kaksi tuntia.
Puuduttavan pitkän matkan jälkeen päätimme kävellä läimmälle nähtävyyspaikalle, joka sijaitsi noin 1,5km päässä juna-asemasta. Nappasimme matkalla mukaan subwayt ja lähdimme patikoimaan näköalapaikalle. Matka sinne kestikin yllättävän kauan, sillä koko matka oli vuorotellen ylä- ja alamäkeä. Jouduimme vielä kysymään tietä eräältä paikalliselta, sillä opasteet olivat jälleen hieman sekavat (niin kuin yllättävän monessa paikassa).
Päästyämme perille, oli näky huikaisevan hieno! Vuoristoalue jatkui silmänkantamattomiin ja maisema oli hieman sinertävä, vaikkeikaan ihan niin paljon kun olimme odottaneet. Sinisyys johtuu eukalyptuspuiden lehtien hauhduttamasta eukalyprusöljystä.
Ihailimme maisemaa leipiämme syöden jonkin aikaa, räpsimme muutamia kuvia ja lähdimmekin jo takaisin päin asemalle. Tuntui että olisimme olleet vuorilla vain hetken, mutta päästyämme asemalle olikin kulunut jo parisen tuntia ihan huomaamatta. Tosin kävelymatka näköalapaikalle kestikin yllättävän kauan ja siksi takaisin tullessa meinasikin tulla hieman kiire seuraavaan junaan...
Pidimme kuitenkin Melbournesta enemmän kuin Sydneystä, siellä oli paljon enemmän kaikkea pientä nähtävää ja mielenkiintoista arkkitehtuuria, hyvin eurooppalaista meininkiä muutenkin. Sydney on isompi kaupunki, mutta nähtävää on vähemmän...
No comments:
Post a Comment