14.-21.4.2013
Palasimme Malesiaan 14.4.2013 Sydneystä, vietettyämme noin 5 viikkoa Australiassa ennen sitä. Lento Sydneystä oli reilu 8h, lensimme Air Asialla, joka koneet ovat tunetusti hyvin pieniä, jopa pitkilläkin lennoilla. Viihdetarjontaa ei ollut ollenkaan, vaikka yleensä noin pitkillä lennoilla on mahdollisuus katsella elokuvia tai pelata jotakin pelejä istuimen edessä olevalla henkilökohtaisella näytöllä. Halpalentoyhtiössä saat tylsistyä kuoliaaksi ja vielä maksaa kaikesta kaupanpäälle, kuten ruoasta, paikkojen valinnasta, matkatavaroista, luottokortilla maksamisesta yms...
Jouduimme ottamaan taksin Sydneyssä majoituksesta lentokentälle, vaikka majapaikkamme sijaitsikin vain maksimissaan 2km päässä lentokentästä. Lentomme oli kuitenkin tarpeeksi aikaisin aamulla, että emme halunneet lähteä kävelemään kentälle. Tilasimme taksin netistä internet varausjärjestelmän kautta (ihme että Australiassa toimi tällainen palvelu, kun yleensä mitään ei voi hoitaa netin välityksellä!) ja jännitimme sitten aamulla onko taksi tullut paikalle vai ei. Onneksi oli ja pääsimme kentälle helposti ja kyytikin maksoi aavistuksen vähemmän kuin lentokenttä bussi tai juna.
Lento meni kuitenkin yllättävän nopeasti, vaikka aluksi tuntui siltä, että kuolisimme tylsyyteen. Kun astuimme viimein ulos koneesta vastassa oli mielettömän kostea ja kuuma ilmamassa, joka hyvinkin paljon saunaa muistutti. Kroppa oli jo kokonaan unohtanut Aasian kuumuuden ja kosteuden ja ehtinyt tottua Australian viileämpään ja huomattavasti kuivempaan ilmaan... Hiki alkoi valua välittömästi, olisi tehnyt mieli riisutua ja nauttia saunamaisesta ilmasta ilman löylyjä tosin.
Löysimme onneksi helposti Aerobussin joka vei meidät edulliseen 2,5€ hintaan tunnin matkan päähän, eli Kuala Lumpurin pääbussiasemalle. Sieltä jatkoimme vielä metrolla Chinatowniin, jossa majoitumme jälleen tuttuun ja turvalliseen Transit Point Bed and Breakfastiin, jossa viimeksikin majailimme. Meidät muistettiinkin paikassa viime kerran jälkeen hyvin ja saimme hieman erikoiskohtelua; siirron seuraavana päivänä ikkunahuoneeseen samaan jo maksamaamme hintaan, eikä meidän tarvinnut maksaa huoneen avaimista. Myös kiinalainen Mr. Bing oli edelleenkin majoittuneena Transit Pointiin ja hän muisti meidät myös hyvin.
Parasta Kuala Lumpuriin paluussa oli ehdottomasti hintataso, joka tuntui naurettavan alhaiselta Australiaan verrattuna. Oli jälleen myös mukavaa vaihtelua kun ei tarvinnut itse kokkailla ollenkaan, vaan pystyi vaan kävelemään ravintolaan kun nälkä iski ja ottaa melkeinpä listalta mitä tahansa.
Kuumuus ja kosteus sen sijaan tuntuivat taas hyvin vaikeilta kestää, sillä hiki alkoi valua saman tien kun pääsi ulkoilmaan. Viihdyimmekin tällä kertaa melko paljon sisätiloissa, sillä olimme edelliskerralla katsastaneet jo melkeinpä kaikki näkemisen arvoiset paikat.
Petronas Towerseja menimme kuitenkin heti seuraavana päivänä tervehtimään ja ihailemaan ja toki Ilkan pyynnöstä käytiin heti syömässä Wendy'sissä, jossa olikin maittavat burgerit!
Vietimme aikalailla rentoa ja shoppailevaista elämää Kuala Lumpurissa koko viikon, kävimme katselemassa Petronaseja muutamaankin otteseen ja kävelemässä sen läheisessä puistossa sekä söimme ja joimme paljon kaikenlaista. Päätimme ottaa todella rennosti, sillä lentoliput Eurooppaan oli jo varattu ja kotiinlähtö alkoi häämöttää horisontissa uhkaavasti...
Meillä molemmilla alkoi olla hyvin ristiriitaisia tunteita kotiinpaluun osalta, toisaalta molemmat odotimme että pääsemme nauttimaan Suomen kesästä ja ihanan valoisista illoista, perheestä ja ystävistä, ruoasta ja kaikesta tutusta. Toisaalta taas Suomessa odottaisi arki ja paluu normaaleihin rutiineihin, työn etsiminen...
Molemmat aloimme olemaan kyllästyneitä raahaamaan selässämme 20 kiloa painavaa rinkkaa, jännittämään matkustuspäiviä, pesemään nyrkkipyykkiä, etsimään ja varaamaan majoituksia ja lentoja tuntitolkulla, olemaan jattkuvasti uudessa paikassa ja soputumaan taas uuteen ympäristöön yms...
Ehkäpä alkoi tosiaankin aika matkata kotiinpäin taas vähäksi aikaa ja lähteä taas reissuun kun taas enemmän rahaa ja puhtia matkassa!
Langkawi (toisen kerran)
21.-30.4.2013
Langkawille päätimme lähteä tällä kertaa lentämällä, sillä löysimme hyvöt tarjoukset Air Asialta ja lento kestäisi vain tunnin verran. Tokihan lentokentällä on oltava aina noin 2-3 tuntia aikaisemmin, joten se sitten pidentään matkustusaikaa. Juna-lautta-yhdistelmä olisi kuitenkin vienyt meiltä muutaman tunnin enemmän kuin lentäminen ja hinta olisi ollut varmaankin aika samaa luokkaa. Plussaa on (varsinkin Ilkan) annettava lentämiselle vielä senkin vuoksi, ettei lentokoneen kyydissä tule yhtä helposti huono olo kuin lautoissa, jotka ovat tähän asti liplatelleet melko vauhdikkaasti Tyynenmeren vaahtopäissä!
Lähdimme lentokentälle jo hyvissä ajoin reilua neljää tuntia aikaiseemin, sillä tiesimme bussinmatkan kestävän tunnin kentälle ja ehtisimme sitten hyvin syödä ja rentoutu kentällä ennen lähtöä.
Lentokentällä seisoskelu olikin sitten yksi hirveimpiä ja pisimpiä jonotuksia mitä olemme koskaan kokeneet ja raivosimma toisillemme haukkuen lentoyhtiötä ja sen tapoja hoitaa asioita...
Ensiksi jonotimme turvatarkastukseen, jossa ruumaan menevät matkalaukut läpivalaistiin. Tämän jälkeen jonotimme noin 40 minuttia Baggage Drop -tiskille, jonka virkailija taisi olla maailman hitain. Olimme valinneet jälleen väärän jonon, niin kun aina, sillä toinen jono veti nopeammin, mutta emme raaskineet enää siirtyä, kun viereinen jono oli venynyt jo todella pitkäksi.
Päästyämme tiskille vuorollamme virkailija pyysi nähdä tulostetun boarding passin. Esitimme hänelle mobiililippumme kännykästä, joka ei sitten herralle kelvannut, vaikka lipuissamme oli paikkanumerot ja kaikki. Hän käännytti meidät tiskiltä ja neuvoi epäystävällisesti meidät itsepalvelu päätteille, josta lipun voi tulostaa.
Yritimme lipun tulostusta turhaan, sillä emme olleet koskaan saaneet kännykkäämme 2D koodia, jolla lipun voi uudelleentulostaa. Ilman sitä, se onkin sitten mahdoton tehtävä. Tässä kohti pinnamme alkoivat kiristyä kunnolla, sillä olimme viettäneet kentällä jonottamiseen jo melkein tunnin.
Seuraavaksi jonotimme infotiskille kysymään mistä voisimme tulostaa tällaisessa tilanteessa lippumme ja saimme neuvot johonkin huitsin nevadaan. Virkailija varmaan keksi ohjeet omasta päästään vaan päästäkseen meistä eroon, sellainen tunne meille ainakin tuli...
Jäimme seisoskelemaan infon läheisyyteen ja yritimme lähettää 2D kuvaa kännykkään uudelleen, joka ei tietenkään onnistunut sillä lentokentän netti oli maailman hitain! Sumplittuamme sitä aikamme kävimme kysymässä uudelleen neuvoa infosta, tällä kertaa pyysimme saada tietää missä on Air Asian palvelutiski, kun eivät kerran osanneet sitä neuvoa itse. Saimme ohjeet ja jonotimme jälleen läpivalaisuun, sillä tiski sijaitsi läpivalaisulaitteiden toisella puolen. Onneksi saimme kuitenkin vain kävellä linjaston ohi.
Seuraavaksi jonotimmekin jälleen lähes puolisen tuntia Air Asian palvelutiskille, jossa onneksi oli ystävällinen virkailija joka tulosti meille meno sekä paluumatkan lippumme paperille.
Pääsimme siis jälleen jonottamaan Baggage Dropiin, emmekä todellakaan erehtyneet menemään saman virkailijan pakeille kun viimeksi. Tällä kertaa jono meni suhteellisen sutjakasti ja saimme vihdoin tavarat hihnalle.
Virkailija kirjoitti lippuihimme lähtöportin, miten hienoa että meitä juoksutettiin pitkin kenttää noin puolitoista tuntia että hän sai kirjoittaa paperinpalasiin lähtöportin, joka näkyy oikein hyvin lentokenttä tauluistakin!
Meille jäi sitten ruhtinaalisesti 45 minuuttia aikaa, kävimme pikaisesti hotkimassa Mäkkärissä juustohampurilaiset ja juomat, jonotettuamme sielläkin jonkin aikaa, ja painuimme turvatarkastukseen ja ostamaan vettä lentokoneeseen. Se on myös aina niin mukavaa kun kiirehdit paikasta toiseen ja sitten lento onkin noin puolisen tuntia myöhässä.
Langkawin päässä kaikki sujui ihana helposti, taksiakaan ei tarvinnut yhtään odotella ja hinta oli hyvä, lentokentältä guest houseemme vain 5€ ja päästiin suoraan ovelle! Isäntämme Cenang Valley Innissä osoittautui oikein mukavaksi hepuksi, hän opasti meidät huoneeseemme ja jätti meidät rentoutumaan.
Langkawi oli yhtä mukava kun olimme muistaneetkin, ihmiset olivat rentoja ja mukavia (paikalliset sekä turistit), ravintolat olivat hyviä ja aika edullisia, ranta oli hieno, aurinko lämmin, alkoholi halpaa ja ilmassa oli tarpeeksi eksotiikkaa.
Nautiskelimme rannasta runsain mitoin, menimme joka päivä ottamaan vähän aurinkoa, lukemaan kirjoja ja uimaan. Onneksemme kävelykadulla oli kirjojen vaihtopiste, sillä olimme jo ehtineet lukea kaikki mukanamme olleet kirjat ensimmäisinä päivinä loppuun.
Rannalla oli mukavaa seurata ihmisiä ja rapuja, jotka tekivät pieniä hiekkapalloja koko rannan täyteen ruokaa etsiessään. Auringonlaskutkin sattuivat olemaan monena iltana todella hienoja, vaikka joka päivä jossain kohtaa satoi ja ukkosti. Näimme muutamana iltana myös todella upeita ja isoja salamoita, joita emme valitettavasti onnistuneet nappaamaan kuviin.
Päätimme Langkawille tullessamme alkaa siirtämään päivärytmiämme Euroopan aikaan, tai paremminkin Patriisin aikaan, sillä päätimme viipyä Pariisissa vielä ennen kotiin menoa kaksi päivää.
Niinpä uusi päivärytmimme meni vähitellen siihen, että valvoimme kolmeen-neljään yöllä ja nukuimme yli puoleen päivään aamuisin.
Ruokailukaan ei onneksi ollut kovin ongelmallinen Euroopan ajassa oleville, sillä Malesiassa ollaan yöeläjiä. Monet ravintolat ovat auki 24 tuntia ja aina löytyy ainakin jokin kioski joka on auki, jos ei muuta. Langkawilla tosin monet ravintolat menivät kiinni puolen yön jälkeen, kun Kuala Lumpurissa taas monet katuravintolat ovat aamun pikkutunneille asti auki.
Yhtenä iltana Langkawilla olimme käyneet syömässä liian kevyen illallisen ja juoneet muutamia alkoholipitoisia juomia ja nälkähän siinä sitten iski kahden aikaan yöllä. Muistimme että KFC oli eräällä ostarilla auki 24 tuntia, joten päätimme lähteä kävelemään sinne, vaikka Bangkokin jälkeen emme olleet oikein voineet syödä sen lafkan tuotoksia... Melkein kaikki paikat olivat jo sulkeneet ovensa kävelykadun varressa, eikä montaa ihmistäkään näkynyt kävelevän enää missään. KFC:llä oli muutama hassu paikallinen syömässä tai ostamassa ruokaa mukaan. Päätimme syödä annoksemme paikan päällä, sen mitä siitä alas saimme... Edelleenkään tuo ylirasvainen kana ei oikein meinannut maistua, Ilkka sai syödä suurimman osan kanasta ja Millie näykki kaalisalaattia... Otimme lopun kaalisalaatin ja annoksen mukana tulleet juustoperunat mukaan ja söimme ne vasta aamulla. Kävellessämme takaisin kämpille, olivat viimeisetkin vielä äsken auki olleet paikat sulkeneet ovensa. Pimeys hallitsi kadulla ja kaikkialla oli hiljaista.
Lähtöpäivänä meinasi jälleen käydä meidän tuurimme mukainen säkä sään suhteen, kun meillä oli koko päivä vietettävänämme Langkawilla ennen kello 22:40 lähtevää Kuala Lumpurin paluulentoamme. Heräsimme hyvissä ajoin, jotta huoneen luovutus ei venähtäisi ja tarkoituksenamme oli mennä vielä koko päiväksi makoilemaan rannalle ennen illansuussa koittavaa lentokentälle lähtöä; mikäs siinä muuten, kuin että meitä tervehti aivan järjettömän kova sade- ja ukkoskuuro juuri kun piti lähteä viemään rinkkojamme hotellin vastaanottotiskille säilytykseen! Kiroilimme todella kovasti nähdessämme vallitsevan kelin eikä ulkona tarvinnut ottaa kuin muutama askel ennen kuin oli läpimärkänä. Saatuamme kastuneet rinkat tiskille säilöön oli edessä kinkkinen ongelma; miten tuhlata 7 tuntia aikaa saarella, jonka pääaktiviteetti on auringonotto ja rannalla makoilu, kun vettä tulee kuin Esterin perseestä?
Kurniva nälkä ratkaisi ainakin osittain ongelmaa, eli ensimmäisenä suuntasimme syömään vakio-lounaskahvilaamme saatuamme hotellilta lainaan sateenvarjon. Päästyämme kauppa- ja ravintolakadulle alkoi sade hellittää hieman, eikä varjoa enää tarvinnut, mutta kahvilaa lähestyttyämme sade jatkui taas yhtä rankkana. Yritimme syödä itämaiset annoksemme mahdollisimman hitaasti, sillä mikäli sade ei lakkaisi, olisi ainoana vaihtoehtona mennä vaikkapa läheiselle ostarille tutkimaan jokaista kauppaa yksityiskohtaisesti monen tunnin ajaksi. Saimme kulumaan annosten syömiseen vajaan tunnin, kunnes suureksi iloksemme huomasimme sateen vihdoin lakanneen ja auringon alkavan pikkuhiljaa pilkottaa pilvien takaa. Kari Tapion biisi myrskyn jälkeen koittavasta poutasäästä piti siis jälleen paikkansa ja ruoan maksettuamme suuntasimme samantien rannalle, jossa oli sään vuoksi poikkeuksellisen hiljaista.
Näin siis pääsimme vielä lähtöpäivämmekin viettämään oikeaoppisesti rannalla makoillen ja meressä uiskennellen, mikä oli erittäin mahtava juttu! Meri tuntui sateen jälkeen ihanan viileältä ja sinne tulikin moneen otteeseen pulahdettua, sillä myrskypilvien poistuttua aurinko paistoi ohuen pilviverhonkin takaa täydellä teholla ja niinkin kuumana, että välillä nuokuttuamme rannalla unisina saimme hieman jo punottavaakin sävyä pintaan! Muilta osin päivä sujui kuitenkin hyvin rattoisasti lekotellen viereisen rantabaarin luukuttaessa harvinaisen mainiosti mm. Michael Jacksonin ja Bob Marleyn biisejä, jotka olivat todella tervetullutta vaihtelua jouduttuamme kuuntelemaan monissa muissa paikoissa 4,5 kuukauden ajan Gangnam Stylea sun muuta aivan järkyttävää ääniulostetta! Kellon lähestyessä seitsemää oli aika käydä pulahtamassa viimeisille uinneille, pakata kamppeet kasaan, heittää meitä Thaimaasta asti palvelleet ja aivan hirvittävään kuntoon päässeet rantapyyhkeemme vihdoin huitsin Nevadaan ja lähteä käppäilemään rantaa pitkin takaisin hotellille, vilkaistuamme vielä viimeisen kerran tällä reissulla Langkawin upeaa, saarien ja lentelevien kotkien koristamaa merimaisemaa!
Hotellilla meitä jo odottelikin paikan isäntä, jolta saimme kätevästi kyydin lentokentälle samaan hintaan kuin taksi olisi luultavasti maksanut. Lentokentällä asiointi sujui huomattavasti paremmin kuin Kuala Lumpurin päässä; tällä kertaa yksikään pilkkua köyrivä virkaintoilija ei simputtanut meitä suuntaan eikä toiseen, vaan odoteltuamme baggage dropin aukeamista vajaan tunnin ajan saimme rinkkamme matkaan ilman pienintäkään jonottamista. Tämän jälkeen ehdimme reilusti käydä syömässä mukiinmenevät kana-annokset lentokentän ravintolassa, jonka jälkeen tutustuimme tähän siistissä kunnossa olevan, hyvin kompaktin lentokentän tax free -tarjontaan, mitään kuitenkaan ostamatta. Lähtöportille päästyämme odotteli jatkui vielä jonkin aikaa, sillä lento oli yllätys yllätys 20 minuuttia myöhässä; tämänkin ajan saimme kuitenkin kulumaan kirjoja lueskellen ja nettiä selaillen, kunnes pääsimme istumaan koneeseen ja kolmas reissumme kohti Kuala Lumpuria pääsi alkamaan!
Kuala Lumpur (kolmannen kerran)
1.5.2013
Noin tunnin kestänyt lento sujui melko nopeasti, vaikkakin jälleen kerran pisti mietityttämään, kuka aivokääpiö on keksinyt lentokoneisiin mahdollisuuden laskea penkkien selkänojia. Tälläkin lennolla tottakai juuri meidän edessämme istuneet vatipäät keksivät laskea penkkiensä selkänojan; toki lento oli vain vajaan tunnin mittainen, joten entisestäänkin pienentynyt jalkatila ei ollut niin iso paha kuin huomattavasti pidemmillä lennoilla, mutta silti, miksi pitää vaivautua tekemään tuo kanssamatkustajien kiusaksi suunnattu toimenpide noin lyhyen lennon ajaksi!
Ehdimme lennon aikana lukaista vain jokusen sivun verran kirjojamme eteenpäin, ennen kuin kone olikin puolenyön maissa jo smoothisti laskeunut Kuala Lumpurin lentokentän halpalentoterminaaliin, joka olikin meille onneksi tuttu mesta. Siirtyminen koneesta lentokenttäbussiin ja siitä Kuala Lumpurin keskustaan sujui todella harvinaisen smoothisti. Käveltyämme parinsadan metrin matkan koneen luota matkalaukkuhihnalle emme joutuneet odottelemaan rinkkojamme sekuntiakaan, vaan pikemminkin päinvastoin; Ilkka joutui juoksemaan oman rinkkansa kiinni hihnalta ennen kuin se olisi joutunut uusintakierrokselle ja Milliekin sai omansa napattua samanaikaisesti. Liput keskustaan menevään bussiin saimme ostettua samalta tiskiltä kuin viimeksi ja tällä kertaa pääsimme bussissa jopa vierekkäin istumaan!
Vuoristoradalta tuntunut matka kesti jälleen noin tunnin verran huolimatta siitä, että kuski ajoi reippaasti ylinopeutta lähes joka kohdassa ja pisti mutkat suoriksi! Vastaanpäin tulevien kaistalla riitti ruuhkaa, vaikka kello oli tässä vaiheessa noin yksi yöllä; jälleen osoitus siitä, että täälläpäin maailmaa riittää menoa ja meininkiä aamutunneille asti ja siitä jälleen kohti ääretöntä ja sen yli! Ihmetystä piisasi jälleen siinä vaiheessa, kun kuski kurvasi ja pysäytti bussin aivan uppo-oudon näköiseen paikkaan, joka ei todellakaan näyttänyt samalta KL Sentral -pysäkiltä, johon viime kerralla jäimme. Bussin ulkopuolella olivat taksikuskit heti valmiina tarjoamassa kyytiä, mutta napattuamme rinkat selkäämme ignoorasimme kuskit totaalisesti lähdettyämme etsimään metroasemaa, jolla pääsisimme hotellimme läheisyyteen ja siitä lyhyen loppumatkan kävellen perille.
Pettymys oli suuri, kun asemalle opastaneet kyltit veivät perille jonkinnäköisen sillan alla sijaitsevien aidattujen rappusten eteen; tästä päättelimme, etteivät junat enää kulkeneet tähän aikaan yöstä ja varmistuksen tähän saimme aseman rappusia pesseiltä työntekijöiltä. Olimme kyllä yrittäneet googlettaa asiaa Langkawilta käsin, mutta KL:n metroverkoston nettisivujen tekijät eivät sitten olleet voineet vaivautua laittamaan sivuille tällaista pikkuasiaa kuin junien kulkemisaikataulut! Ainoaksi ja huomattavasti monorailia kalliimmaksi vaihtoehdoksi jäi palata lähtöpaikalle ja hypätä taksin kyytiin. Löysimmekin kuskin heti ja pääsimme jakamaan lukuisten Amazing Race -kilpailijoiden kokeman turhautumisen siitä, kun eksoottisessa maassa sattuu kohdalle taksikuski, joka ei tiedä mihin on menossa!
Meillä oli taksiin hypätessämme valmiina jopa kartta, jonka olimme napanneet mukaan edellisellä Kuala Lumpurin visiitillämme ja johon olimme selvästi merkanneet hotellimme sijainnin; kuski ei ensinnäkään ollut ikinä kuullut kyseisestä hotellista ja hömelöstä käytöksestä päätellen jopa hotellia ympäröivä alue tuntui olevan täysin vieras käsite, vaikka kyseessä on yksi Kuala Lumpurin keskeisimmistä ja isoimmista ostos- ja viihdealueista. Aivan käsittämätöntä! Karttaa tutkiessaan kuski pyysi meitä vielä soittamaan hotellille ja kysymään ajo-ohjeita, sillä hänellä ei mukamas ollut puhelinta itsellään. Loistava idea pistää matkustajat soittamaan puhelu, joka ulkomaisilta liittymiltä soittaessa maksaisi luultavasti niin paljon, että koko taksikyydistä tulisi lopulta kalliimpi kuin missään länsimaassa! Lopulta kuski lähti matkaan arveltuaan suurinpiirtein tietävänsä mihin mennä. Maisemat näyttivät aivan vierailta isoa moottoritietä ajaessa ja mielessä ehti käväistä, että mihin hevonkuuseen tässä vielä joudutaan. Lopulta kuski pysähtyi johonkin kadulle, joka osoittautui olevan melko lähellä hotellia, ja pienen kiertelyn ja kaartelun jälkeen hotellin neonkyltit paistoivatkin esiin ja pääsimme vihdoin ja viimein perille. Hieman ketutti maksaa kyydistä 5 euroa, mutta minkäs teet, pääasia että perille päästiin!
Hotellissa saimme avaimet ystävälliseltä virkailijalta, kävimme heittämässä rinkat huoneeseemme (joka ei todellakaan näyttänyt miltään 80€/yö arvoiselta mestalta, kuten paikan alkuperäinen hinta kuuluu ja josta onnistuimme saamaan reilun tarjouksen) ja lähdimme vielä hakemaan ruokaa vähän matkan päässä sijainneesta McDonald'sista, jossa saimme vielä kello 2:30 aikaankin jonottaa melkoisen kauan ennen kuin saimme sapuskamme! Huoneeseen palattuamme pistimme burgerit poskeemme, katselimme vielä hetken sarjoja koneelta ja sen jälkeen olikin aika nukahtaa ja valmistautua viettämään vielä vajaa viikko tässä harvinaisen tutuksi käyneessä Malesian pääkaupungissa!
No comments:
Post a Comment