Melbourne

Ma 25.3. - ti 26.3.2013

Lähtöpäivä Bunburyssa sujui pitkälti rinkkoja viimeistellen sekä kaupassa käyden, kunnes illansuussa oli aika lähteä suuntaamaan kohti bussi-asemaa ja nousta Perthin lentokentälle huristavaan linjuriin, josta matka jatkuisi yölennolla kohti Australian toiseksi suurinta kaupunkia, Melbournea. Evääksi nappasimme tuttuun tapaan Subwayn footlongit, tällä kertaa kokonaisen patongin per naama, sillä lentäisimme Melbourneen halpayhtiö Tigerillä, jossa emme halpalentoyhtiöiden tapaan tulisi näkemään edes ilmaista juomavettä, puhumattakaan sitten mistään syömisestä!

Noin 2,5 tuntia kestänyt bussimatka sujui rattoisasti; Ilkka yritti parhaansa mukaan nukkua siinä kuitenkaan onnistumatta ja Millie puolestaan selaili nettiä bussin ilmaisella wi-fillä. Lähestyessämme kaupunkia alkoi Perthin siluetti piirtyä tummuvaan iltataivaaseen ja pian bussi olikin keskustassa tuttujen rakennusten ja pilvenpiirtäjien jaloissa, kunnes se huristeli pikapikaa lentokentälle, jossa meitä odotti lähes kolmituntinen odottelu, ennen kuin lento lopulta lähtisi.

Tunnelma Tigerin koneessa oli juuri niin mukavaa, kuin missä tahansa muualla; olo oli kuin karjankuljetusvaunussa yrittäessämme tunkea jalkojamme ylipieniin penkkiväleihin. Ja mikä tuuri meillä jälleen kävi kanssamatkustajiemme suhteen, kun edessämme istuvien urpojen piti pienentää jo muutenkin vähäistä jalkatilaamme laskemalla istuintaan taaksepäin; tämä pieni mutta äärimmäisen raivostuttava ja itsekäs toimenpide ei käytännössä millään tavalla paranna istuinta laskeneen osapuolen asentoa, mutta tuollaisille trolleille kiusanteko se on pienikin kiusanteko! Onneksi lento ei ollut kuin kolmetuntinen, mutta siinäkään ajassa ei unen saanti onnistunut, mikä kostautui seuraavana päivänä äärimmäisenä väsymyksenä.

Kellomme siirtyi Melbourneen päästyämme kolme tuntia eteenpäin eli olimme perillä paikallista aikaa kello 6:00, jolloin aurinko ei ollut vielä edes noussut. Siirryimme koneesta ulos päästyämme noutamaan rinkkojamme ns. terminaaliin, joka paljastui harvinaisen karuksi, ristikkoaidoilla ympäröidyksi katokseksi, josta ei löytynyt mitään muuta kuin rakennuskopista väsätty vessa sekä ikivanha matkalaukkuhihna. Meillä oli harvinaisen hyvä tuuri matkalaukkuruletissa, sillä rinkkamme saapuivat ensimmäisten laukkujen joukossa. Rinkat selässä jatkoimme matkaa kohti lentokenttäbussia, jonka kyydissä huristimme Melbournen keskustaan.

Aurinko alkoi hiljalleen nousta bussin lähestyessä pilvenpiirtäjien täyttämää keskustaa; jo bussin kyydistä näimme, että Melbournen kaupunki, tai ainakin keskustan alue, on huomattavasti isompi ja monipuolisempi kuin Perthin vastaava. Nousimme pois onnikasta keskustan bussiterminaalissa, haimme Hungry Jack’sista (AKA Burger Kingistä, joka toimii täällä päin maailmaa jostain syystä Hungry Jack’s -nimellä) itsellemme pientä aamupalaa juustoaterioiden muodossa, ja sen jälkeen alkoi suunnistus hostelliimme, joka sijaitsi aavistuksen syrjässä keskustasta.

Löysimme helposti perille, mutta emme toki päässeet vielä huoneeseemme kellon ollessa vielä niin vähän, joten jätettyämme rinkat tavaransäilytykseen palasimme takaisin keskustaan käymään ruokakaupassa ajan kuluksi. Ennen keskustaan paluuta ehdimme vilkaista pikaisesti hostellin keittiötä, mikä täysin yllätyksettä näytti niin likaiselta ja karsealta, että ostimme kaupasta suosiolla pelkkiä nuudeleita ja salaattiaineksia, jotta ei tarvitsisi käyttää keittiön paskaisia kattiloita ja helloja. Kuinka helkutin vaikeaa on pitää yhteisistä säännöistä kiinni ja siivota jälkensä, varsinkin kun hostellien seinät ovat tupaten täynnä ohjelappuja, joissa käsketään pitämään huolta yhteisistä tiloista?!

Mukavaksi yllätykseksemme pääsimme huoneeseemme tunnin etuajassa, kun hostellin siivoojat olivat olleet ripeällä tuulella. Takanapäin oli sen verran pitkä putki reissausta ja unettomuutta, että nukahdimme saman tien huoneeseen päästyämme monen tunnin päiväunille. Juuri tämän vuoksi olimme varanneet Melbournen ensimmäiseksi yöksi private-huoneen, sillä päiväunet dormissa tuskin olisivat onnistuneet; Melbournen alhaisempi hintataso majoituksissa onneksi mahdollisti private-huoneen hommaamisen. Herättyämme alkuillasta emme tehneet muuta kuin käväisseet keittiössä väsäämässä itsellemme kanasalaatit iltapalaksi ja sen jälkeen takaisin huoneeseen katselemaan leffoja ja valmistautumaan viettämään seuraava viikko Melbournessa.

Ke 27.3.2013

Noin 9:30 koittanutta herätystä seurasi se, että palautimme huoneemme avaimen, jätimme rinkkamme jälleen tavaransäilytykseen, hotkimme aamupalamme ja painuimme Melbournen keskustaan hengailemaan muutamaksi tunniksi, sillä pääsisimme Airbnb:n kautta varaamaamme, keskustan pohjoisosassa sijaitsevaan majoitukseemme vasta kello 16:30 tienoilla, jolloin majapaikkamme emäntä Renita olisi paikalla. Olimme katsoneet kartasta muutaman spotin, missä saattaisimme päivän aikana vierailla ja ensimmäisenä oli vuorossa kävelymatkan päässä hostellilta sijainnut kuuluisa Victoria Market –torialue, joka harmiksemme oli keskiviikkoisin kiinni; isot herkkuvalikoimat ja krääsäkojut jäivät siis vielä tältä erää näkemättä. Seuraavana koitti paluu keskustan bussiasemalle, josta meidän oli ostettava keskustan alueella toimiva viikon pituinen ratikkalippu, sillä majoituksemme sijaitsi ratikkamatkan päässä keskustasta ja muutenkin ratikan käyttäminen helpottaisi huomattavasti keskustassa liikkumista verrattuna jalkapatikointiin.

Kaupungin kaduilla käppäillessä pistimme oitis merkille, että Melbourne on selvästi isompi ja vilkkaampi suurkaupunki kuin Perth; olimme liikkeellä aikaisin aamupäivällä, mutta jo silloin kadut olivat täynnä ihmisiä ja autoja. Toki Perthissäkin väkeä piisasi, muttei läheskään näin paljon!

Reippaan kävelymatkan jälkeen löysimme lippuautomaatin ja saimme paikalliset matkakortit ostettua. Hyppäsimme sen jälkeen ilmaiseen maisemaratikkaan, joka huristeli ohi keskustan nähtävyyksien ja pysähteli museoiden, näyttelyiden yms. kulttuurimestojen kohdalla. Saimme kulutettua tunnin istumalla läpi koko ratikan reitin ja näkemällä maisemat reitin varrella, kunnes pomppasimme pois Federal Square –nimisen aukion kohdalla, josta spottasimme ilmaisen wi-fin, jotka tässäkin kaupungissa ovat melkoisen vähissä. Päivä oli niin tukahduttavan kuuma, että menimme istuskelemaan puun alle, jotta auringolta pääsi edes osittain suojaan; aukio oli hyvin viihtyisä paikka, mutta näin tukahduttavan kuumia päiviä varten sitä ei ollut täysin onnistuneesti suunniteltu, sillä varjoisat paikat olivat hyvin vähissä. Nettiä selaillessa ehti kulua niin paljon aikaa, että pian olikin aika palata hostellille noutamaan rinkat ja lähteä suunnistamaan seuraavaa majapaikkaamme kohti.

Mahduimme onneksi ihan hyvin rinkkojemmekin kanssa majapaikkaamme vievään ratikkaan ja pienen kävelyn jälkeen onnistuimme paikallistamaan oikean oven, jonka takaa Renita otti meidät ystävällisesti vastaan. Väsymys ja vieläkin vaikuttava jet lag painoivat päälle sen verran vahvasti, ettemme tuona iltana tehneet muuta kuin käyneet lähihoodeilla käppäilemässä kaupassa käynnin verran, jonka jälkeen käytimme loppuillan kämpällä rentoutumiseen.

To 28.3.2013

Kiirastorstaista lähtien vietimme muutaman seuraavan päivän kämpillä ihan kahdestaan, sillä Renita lähti tuolloin pääsiäisen viettoon perheensä luokse, mitä emme toki pistäneet pahaksemme! Herättyämme läksimme tutkiskelemaan keskustan kauppakatuja sekä pääsiäisalennusten tarjontaa. Vastaan tuli jälleen reilu satsi erikoista arkkitehtuuria sekä hauskoja pieniä yksityiskohtia ja katutaidetta kaupungin vilinässä, joista kuvissa näkyy muutama esimerkki.

Koko päivä menikin kauppoja kolutessa, yrittäessämme etsiä molemmille uusia kenkiä jo hyvin ränsistyneiden tilalle. Millie onnistuikin löytämään eräästä urheilukaupasta alennus rekistä kaksi Adidaksen urheilutoppia tulevia jumppia varten, Adidaksen hihattoman paidan ja Niken kengät, jotka Ilkka Millielle bongasi, tämä kaikki vain noin 70€! Koko loppu illan Ilkka olikin sitten katkera Millien hyvistä löydöistä, kun ei itselleen löytänyt oikeastaan mitään…

Shoppailtuamme niin pitkään, että kaupat menivät jo kiinni (kuuden maissa jo!) menimme vielä hetkeksi ilmaisen netin puistoon istumaan ja katsomaan uusimmat uutiset.  Piipahdimme vielä eräässä kirkossa ennen kämpille lähtöä.

 Söpö pipo, oli vaan niin kallis etten viittiny ostaa...

Millein ostokset, vain 70€! 

Meidän räjähtänyt huone...

Pe 29.3.2013

Perjantai lähti liikeelle hieman laiskasti, söimme rauhassa aamiaista ja katselimme televisiota (viimeksi meillä taisi olla tv Balilla jossakin hotellissa) ja valmistauduimme kaupungille lähtöön hyvin rauhallisesti ja hitaasti.

Päästyämme kaupungille asti joskus iltapäivällä, käytiin ensin kävelemässä hieman kaupungilla ja mentiin ohi mm. Central Placesta, joka on kuuluisa useista kahviloistaan ja ravintoloistaan. Tämän jälkeen hyppäsimme subit kourassa ratikkaan ja suuntasimme kohti Botanical Gardensia, joka sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella. Pääsimme ratikalla reilun puolen kilometrin päähän puistosta, sillä eräässä suuressa risteyksessä oli meneillään valtava tietyö ja mm. ratikkakiskot olivat poissa käytöstä tuossa kohdin.

Kävelimme siis loppu matkan puiston lähettyville, jonne emme meinanneet millään löytää sisään, kun missään ei ollut kyltin kylttiä tai opastetta, missä puiston sisäänkäynnit sijaitsivat… Nälkäisinä ja turhan kävelyyn kyllästyneinä löysimme viimein sisäänmenon ja etsimme heti lähialueelta penkin jonne istuuduimme tankkaamaan ja rauhoittumaan.

Hattukauppa... 

Botanical Gardens oli nätisti laitettu puistoalue, jossa viihdyimme alkuiltaan asti puistossa käyskennellen. Kävelimme puistosta pois eri reittiä ja päädyimme Shrine of Remembrance, joka oli muistomerkki ensimmäisen maailmansodan uhreille Austraaliassa. Ihan hieno paikka, josta näkyi myös hienosti kaupunkiin.

Napattiin ratikka keskustaan ja käytiin vielä räpsimässä muutama valokuva joen ympäristössä, jossa pilvenpiirtäjät olivat parhaimmillaan, luettiin viimeisimmät uutiset puistossa ja mentiin ruokakaupan kautta takasin kämpille nauttimaan herkullisista pihveistä ja viinistä.

La 30.3.2013

Lauantaina olivat kaupatkin jälleen normaalisti auki ja lähdettiin ensiksi käymään Queen Victoria Marketissa iltapäivällä, jossa oli kauppahalli meininki. Kuola vaan valui suupielistämme, kun näimme upeat ja notkuvat tiskit täynnä leivoksia, makkaroita, juustoja, mereneläviä, pihvejä, tapaksia ja hedelmiä… Emme kuitenkaan raaskineet tuhlata rahaa mihinkään, vaikka kaikki näytti aivan ihanalta, vaan tyydyimme vain katselemaan ja kuolaamaan. Kävelimme läpi myös niin sanotun kirpputori alueen, jossa kaikki tavara näytti kyllä olevan upouutta ja kohtalaisen hinnakasta verrattuna kauppoihin…

Kierreltyämme tarpeeksi etsimme käsiimme Peter Pan matkanjärjestäjän, jonka kautta varasimme seuraavalle tiistaille Great Ocean Road reissun AUD 100:n hintaan. Matkan varaaminen sujui nopeasti ja pian jo jatkoimmekin matkaa kaupungin keskustassa olevaan ostoskeskukseen, jossa emme olleet vielä aiemmin käyneet.

Koluttuamme kauppoja jonkin aikaa luovutimme, kun Ilkalle ei edelleenkään löytynyt kenkiä ja lähdimme pikku hiljaa valumaan takaisin kämpille ruokakaupan kautta, päivän pyörinnöistä väsyneinä ja nälkäisinä.

Su 31.3.2013

Tiesimme kauppojen olevan kiinni pääsiäissunnuntaina, joten suuntasimme matkamme kohti Luna Parkia ja Brighton Beach, jossa tiesimme sijaitsevan kuuluisat värikkäät uimakopit.

Matka Luna Parkiin kesti melkein tunnin ratikalla, sillä se pysähteli kaikilla pysäkeillä ja huvipuisto sijaitsi muutenkin aika kaukana keskustan alueelta. Huvipuisto osoittautui todella pieneksi ja kälyiseksi paikaksi, ainoa hieno, mutta myös pelottava asia puistossa oli sisääntuloportti, joka oli valtava ihmisen naama ja sisään astuttiin ihmisen suuhun. Puistossa oli vain noin 10 laitetta ja kaksi kioskia, josta sai kierreranskalaisia ja muita pikaruoka herkkuja. Kävelimme puiston läpi, johon meillä meni ehkä 5 minuuttia ja aloimme tehdä lähtöä seuraavaan kohteeseen.

Myös kiroilu oli junassa kiellettyä...

Brighton Beachille jouduimme matkaamaan ratikalla ja junalla ja onneksi kaukainen junapysäkki kuului vielä zone1 alueeseen, jotta emme joutuneet maksamaan matkasta lisähintaa. Hypättyämme pois junasta, lähdimme kulkemaan horisontin suuntaan, jossa näkyi pelkkää sinistä, taivasta ja merta. Oletimme löytävämme mökit rannalta, mutta niistä ei näkynyt jälkeäkään… Lähdimme kulkemaan rantaa oikealle ja ehdimme jo kävellä pitkän tovin kunnes viimein huomasimme kaukana kaukana edessämme mökkejä, jotka näyttivät vielä niin pieniltä että emme erottaneet niissä värejä… Juna-asema sijaitsi siis hyvin kaukana siitä rannasta, jolla mökit olivat…

Käveltyämme noin puolisen tuntia, saavutimme viimein rivistön ensimmäisen värikkään mökin ja iloksemme huomasimme, että paikka kuhisi kiinalaisia/japanilaisia turisteja, joten emme onnistuisi saamaan hienoa yleiskuvaa maisemasta ilman mustatukkaisia pikku-ukkoja…

Uimakopit olivat iloisen värisiä ja niitä oli mukava katsella ja kuvata, vaikka kirkas aurinko hieman ylivalottikin osaa kuvista.

Saatuamme tarpeeksemme mustahiuksisista ystävistämme, päätimme lähteä tarpomaan takaisin juna-asemalle, tällä kertaa tien kautta nähdäksemme muutakin maisemaa. Tienlaita oli täynnä toistaan upeampia rantahuviloita ja omakotitaloja, joista osa oli todella moderneja beveryhillsmäisiä isoikkunaisia laatikkomaisia taloja ja osa vanhanaikaisia jopa linnamaisia luomuksia.

Junalla matkustus kaupunkiin oli huomattavasti nopeampi tapa liikkua, kun ratikalla, mutta päädyimme vahingossa väärälle asemalle ja jouduimme palaamaan vielä ratikalla hieman taaksepäin päästäksemme jälleen ruokakauppaan…

Ma 1.4.2013

Aamiasen jälkeen suuntasimme askeleemme jälleen ratikkapysäkkiä kohti, ja matkasimme kaupungin halki kohti eläintarhaa. Päätimme käydä mieluummin Melbournen eläintarhassa, vaikka olimme kuulleet Sydneyn eläintarhan olevan hieno, mutta Melbournen eläintarha oli noin AUD 15 edukkaampi ja siltikin kallis (AUD 26). Olimme innoissamme, kun saisimme viimein nähdä vesinokkaeläimen, jota on luonnossa melkeinpä mahdotonta nähdä.

Kiertelimme ensin muita eläinten häkkejä, sillä vesinokkaeläin sijaitsi hieman keskemmällä. Pettymykseksemme eläintarha muistutti liiankin paljon Korkeasaarta, sillä eläimiä ei näkynyt missään, ja jos näkyi, ne vain nukkuivat päät puskiin tai kivien taakse piilotettuina. Päivä ei ollut edes kuuma, mutta silti eläimet nukkuivat kaiken aikaa ja monessa häkissä oli vain yksi eläin kutakin lajia. Toinen asian joka muistutti Korkeasaaresta oli vanhanaikaiset ja somistamattomat häkit, joiden edessä oli jatkuvasti pensaita, niin ettei häkkeihin meinannut kunnolla nähdä, häkit olivat pieniä ja useissa häkeissä oli samoja eläimiä, jotka näimme juuri äsken eri häkissä… Eläintarha oli selkeästi hyvin vanha eikä sitä ollut paljoakaan uudistettu, häkkien ja niitä kiertävien teiden sijainnit oli huonosti suunniteltu, sillä aina jouduit palaamaan jotakin samaa kautta, että näkisit kaikki eläintarhan osa-alueet. Hinta oli mielestämme liian kallis, niin vanhaksi eläintarhaksi, jossa oli vähän nähtävää, kun eläimet olivat jatkuvasti piilossa.

Singaporen eläintarha oli paljon enemmän mieleemme, sillä siellä eläimillä oli isot ja hyvin luonnonmukaiset häkit, eläimet olivat virkeitä ja jokaisen asukin onnistuit näkemään.

Saimme kuitenkin nähdä vesinokkaeläimen, jota eniten odottelimmekin ja se osoittautui juuri niin söpöksi kun olimme uskoneet. Ihailimme sen uintiesitystä pitkään, Ilkka onnistui kuvaamaan siitä joitakin pätkiä, sillä kuvia siitä ei saanut, koska se liikkui niin nopeasti ja huone jossa se asusteli oli pimeä.

Koalat nukkuivat karvapalloina puissa, eivätkä liikkuneet ja kengurutkin vain makoilivat paikoillaan ja niitä oli muutenkin hyvin vähän. Lintu ja perhostalo olivat ihan kivoja käydä, sillä asukit olivat siellä vapaina.

Eläintarhan jälkeen nautimme viimeisestä illasta yksin Renitan asunnolla, hyvää ruokaa, viiniä ja elokuvia!