Silkkaa hengailua Kuala Lumpurissa

Ke 1.5.2013

Uni maittoi jälleen matkustuspäivän jälkeen sen verran hyvin, että heräilimme vasta reilusti puolenpäivän jälkeen. Päivän ohjelmassa oli kellojen metsästelyä läheisestä Berjaya Times Square -ostoskeskuksesta; olimme nimittäin edellisellä Kuala Lumpurin visiitillämme ostaneet värikkäitä Ice Watch -kelloja itsellemme ja laitettuamme Facebookiin kyselyä, haluaisiko joku meidän tuovan Suomeenkin asti näitä kapistuksia, tuli kellotilauksia peräti abouttiarallaa parisenkymmentä kappaletta! Emme halunneet jättää tätä urakkaa ilmoille roikkumaan koko viikoksi, joten päätimme hoitaa sen heti ensimmäisenä päivänä pois alta.

Tämänkertainen majoituksemme sijaitsi kävelymatkan päässä monista Kuala Lumpurin isoista ostosparatiiseista, niin myös Berjaya Times Squaresta, joten tarvetta metrolla suhaamiseen ei tällä kertaa ollut. Kävellessämme kaduilla kiinnitimme aiempaa enemmän huomiota monissa paikoissa liehuviin sinivalkoisiin vaalilippuihin ja -bannereihin; edelliskerralla emme olleet edes noteeranneet näitä, mutta tämänkertaisen huomion kiinnityksen syynä oli edellisiltana Ilta-Sanomien sivuilta lukemamme juttu, jossa povattiin seuraavalle sunnuntaille isoja levottomuuksia ja mellakoita ympäri Kuala Lumpuria johtuen silloin pidettävistä vaaleista. Jutun mukaan kansa ei ole mitenkään täysin tyytyväinen hallituksen toimiin ja ilmoilla olevan korruption määrään, joten osa paikallisista piti mahdollisena, että sunnuntaina saattaisi puhjeta samankaltaisia mellakoita kuin vuonna 1969, jolloin tuhoa viljeltiin ympäri kaupunkia ja satoja ihmisiä kuoli. Jutussa neuvottiin suurinpiirtein linnoittautumaan koko päiväksi sisätiloihin ja varaamaan valmiiksi ruokatarpeita. Mielestämme koko juttu kuulosti suorastaan naurettavan liioitellulta ja samaa mieltä oli hotellimme vastaanottovirkailijamme kysyttyämme asiaa häneltä, mutta päätimme silti pitää varamme sunnuntaina kaiken varalta.

Aamiainen/lounas piti jälleen nauttia Wendy'sissä, sillä reissun jälkeen ei ihan heti pääsisi kyseisen ketjun purilaisia popsimaan. Dave's Hot 'N Juicy Cheeseburgereiden sammutettua nälkämme, alkoi kellojen metsästys. Edelliskerralla kello-ostoksilla ollessamme näytti näitä aikarautoja löytyvän vaikka minkä värisinä, mutta nyt kun olimme saaneet tilaukseen tietyn määrän juuri tietyn värisiä kelloja, ei niitä tuntunut löytyvän melkein mistään! Tunnin-pari kestäneen urakan jälkeen olimme kuitenkin vihdoin saaneet kaikki kellot hommattua ja komea kasa niistä tulikin!

Kelloissa piisasi sen verran pyörimistä, hyörimistä ja shoppailua ettemme muuta jaksaneetkaan enää kaupoista katsella, joten lähdimme hiljalleen hipsimään takaisin hotellille päin, käytyämme sitä ennen ostamassa pientä purtavaa ja juotavaa ruokakaupasta sekä napattuamme mukaan reissumme ties kuinka monennet Subit.


Torstai 2.5.2013

"Jaksaisko tänään mennä Batu Cavesille? ...Nnnäääääääh!"

Yllämainittu tutuksi käynyt mantra käytiin aivan taatusti läpi torstainakin, jolloin emme taaskaan jaksaneet lähteä Kuala Lumpurin ykkösnähtävyyksiin kuuluvia luolia ihailemaan. Sen sijaan lähdimme toiseen tutuksi käyneeseen ja lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen, KL Pavilioniin, pyörimään päiväksi. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään tiettyä tavaraa mitä etsisimme, kunhan vain katselisimme kauppoja huviksemme.

Päivästä ei järin paljoa enempää kirjoitettavaa keksi, sillä kalliiden merkkituotteiden täyttämästä kauppakeskuksesta ei hirveästi ostettavaa löytynyt, muuta kuin pari pientä tuliaista sekä ruokakaupasta muutama tölkki Schweppesiä. Istahdimme juomaan limpparimme ulos jalkakäytävälle, kunnes jälleen kerran kaupunkiin iski ukkosmyräkkä ja järjetön sade, joka pakotti meidät sisätiloihin toiseen kauppakeskukseen pyörimään. Tältäkin ostarilta poistuimme parin tunnin päästä tyhjin käsin, lukuunottamatta iltapala-Subeja!


Perjantai 3.5.2013

Batu Cavesit jäivät tämänkin päivän osalta näkemättä; sen sijaan suuntasimme leffaan kun vielä halvalla pääsi, sillä Suomeen palattua ei järin paljoa huvita maksaa elokuvalipusta vähintään sen 7€ per naama + kalliit leffaeväät! Elokuvan valinnassa piisasi vaikeutta; ei sillä, että teattereissa olisi pyörinyt liikaa hyviä vaihtoehtoja, vaan pikemminkin tilanne muistutti sitä, kun keväisin joululahjaksi saadut leffaliput ovat menossa vanhaksi ja epätoivoisesti pitää valita listan monista umpisurkean kuuloisista leffoista se vähiten huono! Tällä kertaa vaihtoehtoja oli vielä sitäkin vähemmän, sillä lähes kaikki listan leffat olivat joko Malesiasta tai naapurimaista kotoisin, joten englanniksi puhuttuja filmejä ei ollut kuin jokunen. Lopulta päädyimme Tom Cruisen tähdittämään scifi-jännäri Oblivioniin.

Leffateatteri sijaitsi KL Pavilionissa, joten meillä oli aika käydä pitkäksi leffan alkua odotellessa, sillä kaikki mielenkiintoiset kaupat oli lähestulkoon käyty läpi edellispäivänä. Saimme kun saimmekin aikaa kulumaan leffaeväitä valitessa ja näin pääsi elokuva alkamaan. Jätämme jälleen sen tarkemman juonikuviot spoilaamatta osittain myös sen takia, että meillä meni yllättävän iso osa elokuvasta täysin ohi korvien; näyttelijät toki puhuivat kyllä englantia, mutta käyttivät sen luokan scifi-sanastoa ja aksentteja puheessaan, että todella iso osa elokuvan repliikeistä jäi täysin mysteeriksi. Kiinankieliset tekstitykset eivät myöskään tähän auttaneet tietenkään! Todella upean näköinen tekele Oblivion kyllä oli, mutta ei mikään tajunnanräjäyttävä elokuvaelämys. Päästessämme ulkoilmoihin huomasimme täysin odottamattomaksi yllätykseksemme, että taivaalta satoi vettä kaatamalla, joten lähdimme pikapikaa takaisin hotellille yrittäen selvitä matkasta kastumatta!

Lauantai 4.5.2013

Lauantaipäivänä palasimme pitkästä aikaa Petronas Towerseille ja vietimme päivän paikan viereisessä puistossa aurinkoa ottaen ja istuskellen; sääennuste nimittäin lupasi kerrankin koko päiväksi aurinkoa ja hyvin pientä sateen riskiä! Matka tornien luo taittui jälleen kävellen, vaikkakin se osoittautui yllättävän pitkäksi. Tankattuamme Wendy'sissä käppäilimme ulkoilmaan ihailemaan hienoja puita sekä istuskelemaan auringonpaisteeseen. Petronas Towersin ympäristö oli ehdottomasti yksi viihtyisimmistä mestoista koko reissumme aikana, sen vuoksi kai kävimmekin siellä niin usein!

Pieni sade pääsi tämänkin päivän aikana yllättämään, mutta me emme sen vuoksi jaksaneet juosta paniikissa sisälle, toisin kuin monet muut paikalla olleista ihmisistä. Viihdyimme puistossa istuskellen useamman tunnin ja vasta illan alkaessa hämärtymään kävimme KLCC-kauppakeskuksen food courtissa syömässä samanlaiset järjettömän hyvät ja edulliset grillikana-riisi-annokset, jotka olimme jo edellisellä reissulla testanneet ja todenneet herkullisiksi! Tämän jälkeen olikin aika palata hotellille rentoutumaan lisää ja odottelemaan jännityksellä, joutuisimmeko viettämään koko sunnuntain sisätiloissa mahdollisten mellakoiden vuoksi!


Sunnuntai 5.5.2013

Jännityksellä odotelimme heräämmekö sunnuntaina siihen, että ikkunasta lentää tiiliskivi tai polttopullo ja hallitusta vastustavat mellakoijat rynnivät ovesta sisään riehumaan. Näin ei nyt aivan tällä kertaa käynyt, vaan vaalisunnuntai alkoi aurinkoisena ja hyvinkin rauhallisen oloisena aamuna tavalliseen tapaan. Kadulla ei näkynyt yhtäkään kapinallista pommit ja nuijat kourassa eikä mistään kauempaakaan kuulunut minkäänlaista älämölöä. Uskalsimme siis hyvillä mielin lähteä käppäilemään jälleen kerran Berjaya Times Squarelle pyörimään!

Kadulle päästessämme totesimme, että levottomuuksia suurempi huolenaihe tuolle päivälle oli epätavallinen hiljaisuus; kaduilla ei näkynyt melkein yhtään jalankulkijaa, autoja oli huomattavasti tavallista vähemmän ja lähes kaikki pienet putiikit olivat sulkeneet ovensa. Kenties ihmiset olivat äänestämässä jossain muualla tai sitten joku oli ottanut tosissaan huhut mellakoista ja pysytteli sisätiloissa; niin tai näin, ehdimme jo pelätä, että myös Berjaya Times Squarekin olisi sulkenut ovensa vaalipäivän vuoksi, jolloin meillä ei olisi mitään tekemistä tuolle päivälle ja syömässäkin joutuisimme käydä hotellin omassa, kalliissa ravintolassa.

Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä kauppakeskus oli auki aivan normaaliin tapaan; vaalipäivä näkyi kuitenkin ihmismäärässä kauppakeskuksessakin, sillä jengiä oli huomattavasti vähemmän ostoksilla kuin kertaakaan aiemmin. Tämä sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä ainaiset ihmismassat varsinkin kauppakeskuksissa olivat käyneet hermoillemme jo pidemmän aikaa! Lounastimme jälleen kerran Wendy'sin herkkuburgerit, jonka jälkeen lähdimme jälleen kiertelemään tutuksi käyneitä kauppoja. Matkaan tarttui vielä pari pikku tuliaista, sekä Ilkalle vielä yksi Ice Watch -kello. Oli huomattavasti mukavampi kierrellä kaupoissa ilman ääliösti käyttäytyviä ihmismassoja joka puolella! Iltapalaksi haimme taas kerran Subit, jotka napattuamme lähdimme viimeistelemään rinkkojen pakkaamista maanantaista matkapäivää varten.


Maanantai 6.5.2013

Viimeinen päivämme Aasiassa valkeni pilvisenä; tämä ei ollut mitenkään mukava juttu, sillä meillä olisi jälleen koko päivä idlattavanamme jossain ennen myöhäisiltaa, jolloin lentomme kohti Pariisia lähtisi matkaan ja mikäli päivällä sataisi, joutuisimme viettämään päivämme sisätiloissa jossain kauppakeskuksessa katsellen samoja kauppoja ties kuinka monetta kertaa samalla viikolla! Nakattuamme rinkat selkäämme kirjauduimme ulos huoneestamme juuri ja juuri ennen klo 12 kuin Frendien Ross konsanaan, jotta meillä olisi edes muutama minuutti vähemmän aikaa odoteltavana.

Ulos päästyämme ei vielä ainakaan satanut, joten pidimme kiinni alkuperäisestä suunnitelmastamme; Petronas Towersin puistoon hengailemaan ja lukemaan kirjaa muutamaksi tunniksi. Tallustellessamme kohti KLCC:tä ja puistoa tuli sellainen olo, että keräsimme oudoksuvia katseita miltei jokaiselta vastaantulijalta rinkkojemme vuoksi, missä ei tosin olisi ollut mitään järkeä, sillä Kuala Lumpurin pitäisi olla yhtä lailla reppureissaajien suosiossa kuin monien muidenkin Kaakkois-Aasian mestojen, joten kahdessa rinkkojensa alla hikoilevassa länkkärissä ei siis pitäisi olla mitään ihmeellistä ja eksoottista!

Ennen puistoon siirtymistä kävimme vielä vihoviimeisen kerran tämän reissun osalta syömässä lounaan Wendy'sissä. Niin loistavan erinomaisia kuin kyseinen lafkan burgerit ja ranskalaiset ovatkin, alkoi tässä vaiheessa jopa jo Ilkalle tulla pieni kyllästymisen maku suuhun, mikä tosin oli tavoitteenakin, jotta Wendy'sin sapuskaa ei tulisi niin kova ikävä sitten Suomessa. Normaalisti KLCC:n Wendy's kumisi tyhjyyttään johtuen kenties monia muita ruokapaikkoja kalliimmasta hintatasosta, mutta nyt ollessamme liikkeellä keskipäivän aikoihin mesta oli miltei viimeistä paikkaa myöten täynnä lounastavia paikallisia. Onnistuimme silti saamaan juuri täydellisen pöydän eräästä nurkasta, johon saimme rinkat kätevästi dumpattua niin etteivät ne olleet kenenkään tiellä.

Yritimme syödä aterioitamme mahdollisimman hitaasti ja saimmekin siihen kulumaan miltei puolitoista tuntia, mutta viimeisetkin kokispisarat ryystettyämme ei muu auttanut kuin siirtyä ulkoilmoihin, jossa sää oli onneksi muuttunut aurinkoisemmaksi. Dumppasimme rinkkamme erään penkin juurelle ja asetuimme mukavasti istumaan ja lukemaan kirjaa, sillä edessä oli vielä suunnilleen viiden tunnin odottelu, ennen kuin lähtisimme metrolla huristelemaan kohti lentokenttää. Aika kului yllättävän nopeasti haettuamme välissä sisältä juotavaa ja vielä kertaalleen samat grillikana-riisi-annokset kuin aiemmin ja samaten saimme vielä viimeiset rusketukset pintaamme ennen siirtymistä huomattavasti viileämpään Euroopan aurinkoon.

Klo 18 jälkeen lähdimme vihdoin siirtymään kohti lentokenttää, ensin metrolla Kuala Lumpurin keskusasemalle ja siitä loppumatka lentokenttäbussilla. Metromatka sujui ongelmitta, mutta keskusasemalle päästyämme huomasimme, että lentokenttäbusseja lähti vain tunnin välein ja edellinen oli juuri ehtinyt mennä, joten päätimme mennä loppumatkan nopealla lentokenttäjunalla, jotta varmasti ehtisimme ajoissa. Mielessämme kummitteli yhä lentokenttäsekoilu Langkawille mentäessä, jolloin yhden surkean tulostetun paperin puuttuessa saimme puolentoista tunnin ajan hajoilla ja siirtyä tiskiltä toiselle, jotta saisimme matkatavaramme lennolle!

Tällä kertaa lentokentällä asiointi sujui täysin ongelmitta; meillä oli tulostettu paperikin valmiina, mutta virkailija ei sitä edes tarvinnut ja saimme matkatavaramme liikkeelle nopeasti ja vaivattomasti. Ongelmia aiheutti ainoastaan vesipullon etsiminen, sillä koko päivän auringonpaisteessa hengailtuamme alkoi hieman olla jano, mutta lentokentällä ei näkynyt yhtään ainutta lehtikioskia tai muuta pikkukauppaa jossa olisi myyty vettä; suklaa-, parfyymi- ja alkoholikauppoja näkyi useitakin, mutta vedestä ei jälkeäkään, käsittämätöntä! Vasta siirryttyämme lentokenttäshuttlella omaan terminaaliimme löysimme vihdoin vesipullot lehtikioskista!

Lento ei tälläkään kertaa lähtenyt ihan ajallaan ja lähtöportille siirtymistäkin odottelimme pitkän tovin lattialla istuskellen. Lopulta kuitenkin lähtöportille pääsyä edeltänyt, vielä viimeinen turvatarkastuskin avattiin ja siirryimme jonon jatkoksi, kunnes lopulta pääsimme koneeseen istumaan. Malaysia Airlinesin penkeissä oli edes jokseenkin enemmän jalkatilaa kuin AirAsian vastaavissa ja ilmainen viihdekeskus piti huolen siitä, että edessä oleva 13 tunnin lento Pariisiin sujuisi ainakin jokseenkin nopeammin kuin ilman mitään viihdettä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin jätimme Aasian tämän reissun osalta taaksemme!

Paluu Malesiaan

Kuala Lumpur (toisen kerran)

14.-21.4.2013

Palasimme Malesiaan 14.4.2013 Sydneystä, vietettyämme noin 5 viikkoa Australiassa ennen sitä. Lento Sydneystä oli reilu 8h, lensimme Air Asialla, joka koneet ovat tunetusti hyvin pieniä, jopa pitkilläkin lennoilla. Viihdetarjontaa ei ollut ollenkaan, vaikka yleensä noin pitkillä lennoilla on mahdollisuus katsella elokuvia tai pelata jotakin pelejä istuimen edessä olevalla henkilökohtaisella näytöllä. Halpalentoyhtiössä saat tylsistyä kuoliaaksi ja vielä maksaa kaikesta kaupanpäälle, kuten ruoasta, paikkojen valinnasta, matkatavaroista, luottokortilla maksamisesta yms...

Jouduimme ottamaan taksin Sydneyssä majoituksesta lentokentälle, vaikka majapaikkamme sijaitsikin vain maksimissaan 2km päässä lentokentästä. Lentomme oli kuitenkin tarpeeksi aikaisin aamulla, että emme halunneet lähteä kävelemään kentälle. Tilasimme taksin netistä internet varausjärjestelmän kautta (ihme että Australiassa toimi tällainen palvelu, kun yleensä mitään ei voi hoitaa netin välityksellä!) ja jännitimme sitten aamulla onko taksi tullut paikalle vai ei. Onneksi oli ja pääsimme kentälle helposti ja kyytikin maksoi aavistuksen vähemmän kuin lentokenttä bussi tai juna.

Lento meni kuitenkin yllättävän nopeasti, vaikka aluksi tuntui siltä, että kuolisimme tylsyyteen. Kun astuimme viimein ulos koneesta vastassa oli mielettömän kostea ja kuuma ilmamassa, joka hyvinkin paljon saunaa muistutti. Kroppa oli jo kokonaan unohtanut Aasian kuumuuden ja kosteuden ja ehtinyt tottua Australian viileämpään ja huomattavasti kuivempaan ilmaan... Hiki alkoi valua välittömästi, olisi tehnyt mieli riisutua ja nauttia saunamaisesta ilmasta ilman löylyjä tosin.

Löysimme onneksi helposti Aerobussin joka vei meidät edulliseen 2,5€ hintaan tunnin matkan päähän, eli Kuala Lumpurin pääbussiasemalle. Sieltä jatkoimme vielä metrolla Chinatowniin, jossa majoitumme jälleen tuttuun ja turvalliseen Transit Point Bed and Breakfastiin, jossa viimeksikin majailimme. Meidät muistettiinkin paikassa viime kerran jälkeen hyvin ja saimme hieman erikoiskohtelua; siirron seuraavana päivänä ikkunahuoneeseen samaan jo maksamaamme hintaan, eikä meidän tarvinnut maksaa huoneen avaimista. Myös kiinalainen Mr. Bing oli edelleenkin majoittuneena Transit Pointiin ja hän muisti meidät myös hyvin.

Parasta Kuala Lumpuriin paluussa oli ehdottomasti hintataso, joka tuntui naurettavan alhaiselta Australiaan verrattuna. Oli jälleen myös mukavaa vaihtelua kun ei tarvinnut itse kokkailla ollenkaan, vaan pystyi vaan kävelemään ravintolaan kun nälkä iski ja ottaa melkeinpä listalta mitä tahansa.

Kuumuus ja kosteus sen sijaan tuntuivat taas hyvin vaikeilta kestää, sillä hiki alkoi valua saman tien kun pääsi ulkoilmaan. Viihdyimmekin tällä kertaa melko paljon sisätiloissa, sillä olimme edelliskerralla katsastaneet jo melkeinpä kaikki näkemisen arvoiset paikat.
Petronas Towerseja menimme kuitenkin heti seuraavana päivänä tervehtimään ja ihailemaan ja toki Ilkan pyynnöstä käytiin heti syömässä Wendy'sissä, jossa olikin maittavat burgerit!

Vietimme aikalailla rentoa ja shoppailevaista elämää Kuala Lumpurissa koko viikon, kävimme katselemassa Petronaseja muutamaankin otteseen ja kävelemässä sen läheisessä puistossa sekä söimme ja joimme paljon kaikenlaista. Päätimme ottaa todella rennosti, sillä lentoliput Eurooppaan oli jo varattu ja kotiinlähtö alkoi häämöttää horisontissa uhkaavasti...

Meillä molemmilla alkoi olla hyvin ristiriitaisia tunteita kotiinpaluun osalta, toisaalta molemmat odotimme että pääsemme nauttimaan Suomen kesästä ja ihanan valoisista illoista, perheestä ja ystävistä, ruoasta ja kaikesta tutusta. Toisaalta taas Suomessa odottaisi arki ja paluu normaaleihin rutiineihin, työn etsiminen...
Molemmat aloimme olemaan kyllästyneitä raahaamaan selässämme 20 kiloa painavaa rinkkaa, jännittämään matkustuspäiviä, pesemään nyrkkipyykkiä, etsimään ja varaamaan majoituksia ja lentoja tuntitolkulla, olemaan jattkuvasti uudessa paikassa ja soputumaan taas uuteen ympäristöön yms...
Ehkäpä alkoi tosiaankin aika matkata kotiinpäin taas vähäksi aikaa ja lähteä taas reissuun kun taas enemmän rahaa ja puhtia matkassa!

Langkawi (toisen kerran)

21.-30.4.2013

Langkawille päätimme lähteä tällä kertaa lentämällä, sillä löysimme hyvöt tarjoukset Air Asialta ja lento kestäisi vain tunnin verran. Tokihan lentokentällä on oltava aina noin 2-3 tuntia aikaisemmin, joten se sitten pidentään matkustusaikaa. Juna-lautta-yhdistelmä olisi kuitenkin vienyt meiltä muutaman tunnin enemmän kuin lentäminen ja hinta olisi ollut varmaankin aika samaa luokkaa. Plussaa on (varsinkin Ilkan) annettava lentämiselle vielä senkin vuoksi, ettei lentokoneen kyydissä tule yhtä helposti huono olo kuin lautoissa, jotka ovat tähän asti liplatelleet melko vauhdikkaasti Tyynenmeren vaahtopäissä!

Lähdimme lentokentälle jo hyvissä ajoin reilua neljää tuntia aikaiseemin, sillä tiesimme bussinmatkan kestävän tunnin kentälle ja ehtisimme sitten hyvin syödä ja rentoutu kentällä ennen lähtöä.
Lentokentällä seisoskelu olikin sitten yksi hirveimpiä ja pisimpiä jonotuksia mitä olemme koskaan kokeneet ja raivosimma toisillemme haukkuen lentoyhtiötä ja sen tapoja hoitaa asioita...

Ensiksi jonotimme turvatarkastukseen, jossa ruumaan menevät matkalaukut läpivalaistiin. Tämän jälkeen jonotimme noin 40 minuttia Baggage Drop -tiskille, jonka virkailija taisi olla maailman hitain. Olimme valinneet jälleen väärän jonon, niin kun aina, sillä toinen jono veti nopeammin, mutta emme raaskineet enää siirtyä, kun viereinen jono oli venynyt jo todella pitkäksi.
Päästyämme tiskille vuorollamme virkailija pyysi nähdä tulostetun boarding passin. Esitimme hänelle mobiililippumme kännykästä, joka ei sitten herralle kelvannut, vaikka lipuissamme oli paikkanumerot ja kaikki. Hän käännytti meidät tiskiltä ja neuvoi epäystävällisesti meidät itsepalvelu päätteille, josta lipun voi tulostaa.
Yritimme lipun tulostusta turhaan, sillä emme olleet koskaan saaneet kännykkäämme 2D koodia, jolla lipun voi uudelleentulostaa. Ilman sitä, se onkin sitten mahdoton tehtävä. Tässä kohti pinnamme alkoivat kiristyä kunnolla, sillä olimme viettäneet kentällä jonottamiseen jo melkein tunnin.

Seuraavaksi jonotimme infotiskille kysymään mistä voisimme tulostaa tällaisessa tilanteessa lippumme ja saimme neuvot johonkin huitsin nevadaan. Virkailija varmaan keksi ohjeet omasta päästään vaan päästäkseen meistä eroon, sellainen tunne meille ainakin tuli...
Jäimme seisoskelemaan infon läheisyyteen ja yritimme lähettää 2D kuvaa kännykkään uudelleen, joka ei tietenkään onnistunut sillä lentokentän netti oli maailman hitain! Sumplittuamme sitä aikamme kävimme kysymässä uudelleen neuvoa infosta, tällä kertaa pyysimme saada tietää missä on Air Asian palvelutiski, kun eivät kerran osanneet sitä neuvoa itse. Saimme ohjeet ja jonotimme jälleen läpivalaisuun, sillä tiski sijaitsi läpivalaisulaitteiden toisella puolen. Onneksi saimme kuitenkin vain kävellä linjaston ohi.

Seuraavaksi jonotimmekin jälleen lähes puolisen tuntia Air Asian palvelutiskille, jossa onneksi oli ystävällinen virkailija joka tulosti meille meno sekä paluumatkan lippumme paperille.
Pääsimme siis jälleen jonottamaan Baggage Dropiin, emmekä todellakaan erehtyneet menemään saman virkailijan pakeille kun viimeksi. Tällä kertaa jono meni suhteellisen sutjakasti ja saimme vihdoin tavarat hihnalle.
Virkailija kirjoitti lippuihimme lähtöportin, miten hienoa että meitä juoksutettiin pitkin kenttää noin puolitoista tuntia että hän sai kirjoittaa paperinpalasiin lähtöportin, joka näkyy oikein hyvin lentokenttä tauluistakin!

Meille jäi sitten ruhtinaalisesti 45 minuuttia aikaa, kävimme pikaisesti hotkimassa Mäkkärissä juustohampurilaiset ja juomat, jonotettuamme sielläkin jonkin aikaa, ja painuimme turvatarkastukseen ja ostamaan vettä lentokoneeseen. Se on myös aina niin mukavaa kun kiirehdit paikasta toiseen ja sitten lento onkin noin puolisen tuntia myöhässä.

Langkawin päässä kaikki sujui ihana helposti, taksiakaan ei tarvinnut yhtään odotella ja hinta oli hyvä, lentokentältä guest houseemme vain 5€ ja päästiin suoraan ovelle! Isäntämme Cenang Valley Innissä osoittautui oikein mukavaksi hepuksi, hän opasti meidät huoneeseemme ja jätti meidät rentoutumaan.

Langkawi oli yhtä mukava kun olimme muistaneetkin, ihmiset olivat rentoja ja mukavia (paikalliset sekä turistit), ravintolat olivat hyviä ja aika edullisia, ranta oli hieno, aurinko lämmin, alkoholi halpaa ja ilmassa oli tarpeeksi eksotiikkaa.

Nautiskelimme rannasta runsain mitoin, menimme joka päivä ottamaan vähän aurinkoa, lukemaan kirjoja ja uimaan. Onneksemme kävelykadulla oli kirjojen vaihtopiste, sillä olimme jo ehtineet lukea kaikki mukanamme olleet kirjat ensimmäisinä päivinä loppuun.

Rannalla oli mukavaa seurata ihmisiä ja rapuja, jotka tekivät pieniä hiekkapalloja koko rannan täyteen ruokaa etsiessään. Auringonlaskutkin sattuivat olemaan monena iltana todella hienoja, vaikka joka päivä jossain kohtaa satoi ja ukkosti. Näimme muutamana iltana myös todella upeita ja isoja salamoita, joita emme valitettavasti onnistuneet nappaamaan kuviin.

Päätimme Langkawille tullessamme alkaa siirtämään päivärytmiämme Euroopan aikaan, tai paremminkin Patriisin aikaan, sillä päätimme viipyä Pariisissa vielä ennen kotiin menoa kaksi päivää.
Niinpä uusi päivärytmimme meni vähitellen siihen, että valvoimme kolmeen-neljään yöllä ja nukuimme yli puoleen päivään aamuisin.

Ruokailukaan ei onneksi ollut kovin ongelmallinen Euroopan ajassa oleville, sillä Malesiassa ollaan yöeläjiä. Monet ravintolat ovat auki 24 tuntia ja aina löytyy ainakin jokin kioski joka on auki, jos ei muuta. Langkawilla tosin monet ravintolat menivät kiinni puolen yön jälkeen, kun Kuala Lumpurissa taas monet katuravintolat ovat aamun pikkutunneille asti auki.

Yhtenä iltana Langkawilla olimme käyneet syömässä liian kevyen illallisen ja juoneet muutamia alkoholipitoisia juomia ja nälkähän siinä sitten iski kahden aikaan yöllä. Muistimme että KFC oli eräällä ostarilla auki 24 tuntia, joten päätimme lähteä kävelemään sinne, vaikka Bangkokin jälkeen emme olleet oikein voineet syödä sen lafkan tuotoksia... Melkein kaikki paikat olivat jo sulkeneet ovensa kävelykadun varressa, eikä montaa ihmistäkään näkynyt kävelevän enää missään. KFC:llä oli muutama hassu paikallinen syömässä tai ostamassa ruokaa mukaan. Päätimme syödä annoksemme paikan päällä, sen mitä siitä alas saimme... Edelleenkään tuo ylirasvainen kana ei oikein meinannut maistua, Ilkka sai syödä suurimman osan kanasta ja Millie näykki kaalisalaattia... Otimme lopun kaalisalaatin ja annoksen mukana tulleet juustoperunat mukaan ja söimme ne vasta aamulla. Kävellessämme takaisin kämpille, olivat viimeisetkin vielä äsken auki olleet paikat sulkeneet ovensa. Pimeys hallitsi kadulla ja kaikkialla oli hiljaista.

Lähtöpäivänä meinasi jälleen käydä meidän tuurimme mukainen säkä sään suhteen, kun meillä oli koko päivä vietettävänämme Langkawilla ennen kello 22:40 lähtevää Kuala Lumpurin paluulentoamme. Heräsimme hyvissä ajoin, jotta huoneen luovutus ei venähtäisi ja tarkoituksenamme oli mennä vielä koko päiväksi makoilemaan rannalle ennen illansuussa koittavaa lentokentälle lähtöä; mikäs siinä muuten, kuin että meitä tervehti aivan järjettömän kova sade- ja ukkoskuuro juuri kun piti lähteä viemään rinkkojamme hotellin vastaanottotiskille säilytykseen! Kiroilimme todella kovasti nähdessämme vallitsevan kelin eikä ulkona tarvinnut ottaa kuin muutama askel ennen kuin oli läpimärkänä. Saatuamme kastuneet rinkat tiskille säilöön oli edessä kinkkinen ongelma; miten tuhlata 7 tuntia aikaa saarella, jonka pääaktiviteetti on auringonotto ja rannalla makoilu, kun vettä tulee kuin Esterin perseestä?

Kurniva nälkä ratkaisi ainakin osittain ongelmaa, eli ensimmäisenä suuntasimme syömään vakio-lounaskahvilaamme saatuamme hotellilta lainaan sateenvarjon. Päästyämme kauppa- ja ravintolakadulle alkoi sade hellittää hieman, eikä varjoa enää tarvinnut, mutta kahvilaa lähestyttyämme sade jatkui taas yhtä rankkana. Yritimme syödä itämaiset annoksemme mahdollisimman hitaasti, sillä mikäli sade ei lakkaisi, olisi ainoana vaihtoehtona mennä vaikkapa läheiselle ostarille tutkimaan jokaista kauppaa yksityiskohtaisesti monen tunnin ajaksi. Saimme kulumaan annosten syömiseen vajaan tunnin, kunnes suureksi iloksemme huomasimme sateen vihdoin lakanneen ja auringon alkavan pikkuhiljaa pilkottaa pilvien takaa. Kari Tapion biisi myrskyn jälkeen koittavasta poutasäästä piti siis jälleen paikkansa ja ruoan maksettuamme suuntasimme samantien rannalle, jossa oli sään vuoksi poikkeuksellisen hiljaista.

Näin siis pääsimme vielä lähtöpäivämmekin viettämään oikeaoppisesti rannalla makoillen ja meressä uiskennellen, mikä oli erittäin mahtava juttu! Meri tuntui sateen jälkeen ihanan viileältä ja sinne tulikin moneen otteeseen pulahdettua, sillä myrskypilvien poistuttua aurinko paistoi ohuen pilviverhonkin takaa täydellä teholla ja niinkin kuumana, että välillä nuokuttuamme rannalla unisina saimme hieman jo punottavaakin sävyä pintaan! Muilta osin päivä sujui kuitenkin hyvin rattoisasti lekotellen viereisen rantabaarin luukuttaessa harvinaisen mainiosti mm. Michael Jacksonin ja Bob Marleyn biisejä, jotka olivat todella tervetullutta vaihtelua jouduttuamme kuuntelemaan monissa muissa paikoissa 4,5 kuukauden ajan Gangnam Stylea sun muuta aivan järkyttävää ääniulostetta! Kellon lähestyessä seitsemää oli aika käydä pulahtamassa viimeisille uinneille, pakata kamppeet kasaan, heittää meitä Thaimaasta asti palvelleet ja aivan hirvittävään kuntoon päässeet rantapyyhkeemme vihdoin huitsin Nevadaan ja lähteä käppäilemään rantaa pitkin takaisin hotellille, vilkaistuamme vielä viimeisen kerran tällä reissulla Langkawin upeaa, saarien ja lentelevien kotkien koristamaa merimaisemaa!

Hotellilla meitä jo odottelikin paikan isäntä, jolta saimme kätevästi kyydin lentokentälle samaan hintaan kuin taksi olisi luultavasti maksanut. Lentokentällä asiointi sujui huomattavasti paremmin kuin Kuala Lumpurin päässä; tällä kertaa yksikään pilkkua köyrivä virkaintoilija ei simputtanut meitä suuntaan eikä toiseen, vaan odoteltuamme baggage dropin aukeamista vajaan tunnin ajan saimme rinkkamme matkaan ilman pienintäkään jonottamista. Tämän jälkeen ehdimme reilusti käydä syömässä mukiinmenevät kana-annokset lentokentän ravintolassa, jonka jälkeen tutustuimme tähän siistissä kunnossa olevan, hyvin kompaktin lentokentän tax free -tarjontaan, mitään kuitenkaan ostamatta. Lähtöportille päästyämme odotteli jatkui vielä jonkin aikaa, sillä lento oli yllätys yllätys 20 minuuttia myöhässä; tämänkin ajan saimme kuitenkin kulumaan kirjoja lueskellen ja nettiä selaillen, kunnes pääsimme istumaan koneeseen ja kolmas reissumme kohti Kuala Lumpuria pääsi alkamaan!

Kuala Lumpur (kolmannen kerran)

1.5.2013

Noin tunnin kestänyt lento sujui melko nopeasti, vaikkakin jälleen kerran pisti mietityttämään, kuka aivokääpiö on keksinyt lentokoneisiin mahdollisuuden laskea penkkien selkänojia. Tälläkin lennolla tottakai juuri meidän edessämme istuneet vatipäät keksivät laskea penkkiensä selkänojan; toki lento oli vain vajaan tunnin mittainen, joten entisestäänkin pienentynyt jalkatila ei ollut niin iso paha kuin huomattavasti pidemmillä lennoilla, mutta silti, miksi pitää vaivautua tekemään tuo kanssamatkustajien kiusaksi suunnattu toimenpide noin lyhyen lennon ajaksi!

Ehdimme lennon aikana lukaista vain jokusen sivun verran kirjojamme eteenpäin, ennen kuin kone olikin puolenyön maissa jo smoothisti laskeunut Kuala Lumpurin lentokentän halpalentoterminaaliin, joka olikin meille onneksi tuttu mesta. Siirtyminen koneesta lentokenttäbussiin ja siitä Kuala Lumpurin keskustaan sujui todella harvinaisen smoothisti. Käveltyämme parinsadan metrin matkan koneen luota matkalaukkuhihnalle emme joutuneet odottelemaan rinkkojamme sekuntiakaan, vaan pikemminkin päinvastoin; Ilkka joutui juoksemaan oman rinkkansa kiinni hihnalta ennen kuin se olisi joutunut uusintakierrokselle ja Milliekin sai omansa napattua samanaikaisesti. Liput keskustaan menevään bussiin saimme ostettua samalta tiskiltä kuin viimeksi ja tällä kertaa pääsimme bussissa jopa vierekkäin istumaan!

Vuoristoradalta tuntunut matka kesti jälleen noin tunnin verran huolimatta siitä, että kuski ajoi reippaasti ylinopeutta lähes joka kohdassa ja pisti mutkat suoriksi! Vastaanpäin tulevien kaistalla riitti ruuhkaa, vaikka kello oli tässä vaiheessa noin yksi yöllä; jälleen osoitus siitä, että täälläpäin maailmaa riittää menoa ja meininkiä aamutunneille asti ja siitä jälleen kohti ääretöntä ja sen yli! Ihmetystä piisasi jälleen siinä vaiheessa, kun kuski kurvasi ja pysäytti bussin aivan uppo-oudon näköiseen paikkaan, joka ei todellakaan näyttänyt samalta KL Sentral -pysäkiltä, johon viime kerralla jäimme. Bussin ulkopuolella olivat taksikuskit heti valmiina tarjoamassa kyytiä, mutta napattuamme rinkat selkäämme ignoorasimme kuskit totaalisesti lähdettyämme etsimään metroasemaa, jolla pääsisimme hotellimme läheisyyteen ja siitä lyhyen loppumatkan kävellen perille.

Pettymys oli suuri, kun asemalle opastaneet kyltit veivät perille jonkinnäköisen sillan alla sijaitsevien aidattujen rappusten eteen; tästä päättelimme, etteivät junat enää kulkeneet tähän aikaan yöstä ja varmistuksen tähän saimme aseman rappusia pesseiltä työntekijöiltä. Olimme kyllä yrittäneet googlettaa asiaa Langkawilta käsin, mutta KL:n metroverkoston nettisivujen tekijät eivät sitten olleet voineet vaivautua laittamaan sivuille tällaista pikkuasiaa kuin junien kulkemisaikataulut! Ainoaksi ja huomattavasti monorailia kalliimmaksi vaihtoehdoksi jäi palata lähtöpaikalle ja hypätä taksin kyytiin. Löysimmekin kuskin heti ja pääsimme jakamaan lukuisten Amazing Race -kilpailijoiden kokeman turhautumisen siitä, kun eksoottisessa maassa sattuu kohdalle taksikuski, joka ei tiedä mihin on menossa!

Meillä oli taksiin hypätessämme valmiina jopa kartta, jonka olimme napanneet mukaan edellisellä Kuala Lumpurin visiitillämme ja johon olimme selvästi merkanneet hotellimme sijainnin; kuski ei ensinnäkään ollut ikinä kuullut kyseisestä hotellista ja hömelöstä käytöksestä päätellen jopa hotellia ympäröivä alue tuntui olevan täysin vieras käsite, vaikka kyseessä on yksi Kuala Lumpurin keskeisimmistä ja isoimmista ostos- ja viihdealueista. Aivan käsittämätöntä! Karttaa tutkiessaan kuski pyysi meitä vielä soittamaan hotellille ja kysymään ajo-ohjeita, sillä hänellä ei mukamas ollut puhelinta itsellään. Loistava idea pistää matkustajat soittamaan puhelu, joka ulkomaisilta liittymiltä soittaessa maksaisi luultavasti niin paljon, että koko taksikyydistä tulisi lopulta kalliimpi kuin missään länsimaassa! Lopulta kuski lähti matkaan arveltuaan suurinpiirtein tietävänsä mihin mennä. Maisemat näyttivät aivan vierailta isoa moottoritietä ajaessa ja mielessä ehti käväistä, että mihin hevonkuuseen tässä vielä joudutaan. Lopulta kuski pysähtyi johonkin kadulle, joka osoittautui olevan melko lähellä hotellia, ja pienen kiertelyn ja kaartelun jälkeen hotellin neonkyltit paistoivatkin esiin ja pääsimme vihdoin ja viimein perille. Hieman ketutti maksaa kyydistä 5 euroa, mutta minkäs teet, pääasia että perille päästiin!

Hotellissa saimme avaimet ystävälliseltä virkailijalta, kävimme heittämässä rinkat huoneeseemme (joka ei todellakaan näyttänyt miltään 80€/yö arvoiselta mestalta, kuten paikan alkuperäinen hinta kuuluu ja josta onnistuimme saamaan reilun tarjouksen) ja lähdimme vielä hakemaan ruokaa vähän matkan päässä sijainneesta McDonald'sista, jossa saimme vielä kello 2:30 aikaankin jonottaa melkoisen kauan ennen kuin saimme sapuskamme! Huoneeseen palattuamme pistimme burgerit poskeemme, katselimme vielä hetken sarjoja koneelta ja sen jälkeen olikin aika nukahtaa ja valmistautua viettämään vielä vajaa viikko tässä harvinaisen tutuksi käyneessä Malesian pääkaupungissa!